Uskotko, että narkkareiden ongelmat johtuvat aina vääränlaisesta kasvatuksesta?

Olen usein miettinyt omia lapsiani ja sitä miten voisin suojata heitä päihdeongelmilta. Ajattelin, että kukaan ei ole siltä suojassa, se on mahdollista meillekin. Sukurasitustakin riippuvuuteen löytyy...

Uskon, että rakastava koti ja turvallinen elinympäristö suojaa heitä tekemään hyviää valintoja. Nyt olen teinien (15 ja 13 v) äiti ja näyttää siltä, että he tekevät edelleen hyviä valintoja ja ovat luotettavia. Onneksi heillä on harrastuksia eikä ole intoa tai aikaakaan juosta kylillä...

Mutta koskaan ei voi olla liian varma. Enkä voi olla varma onko "kasvatukseni" ollut sittenkään riittävän hyvä.  Se on niin monisäikeistä. En voi myöskään vannoa, että lapsia olisi kohdeltu samalla tavalla. Vaikka olen tietenkin yrittänyt. Molemmat lapseni ovat ihan erilaisia, ikäero on melko pieni ja säännöt on olleet samat.

En voi tuomita ketään enkä luule olevani yhtään parempi kuin päihdeongelmaisen äiti. Jokainen kai yrittää parhaansa oman tilanteensa mukaan.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 08:19"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:21"]

Uskon, että narkomanian taustalla on monia syitä. Alkoholismikin on tutkitusti osittain perinnöllistä. Ehkä riippuvuuksiin ajaa tietynlainen aivokemia, joka altistaa riippuvuuteen. Tietysti on myös niitä tuurijuoppoja, jotka juovat pahaan oloonsa ja välillä ratkeavat ryyppäämään. Tai käyttävät alkoholia jostain syystä tavan vuoksi tai omaksi ilokseen kamalan paljon ja ongelmaksi asti. Kyllähän hekin ovat alkoholisteja, vaikkeivat olekaan samalla tavalla riippuvaisia.

Uskon, että lähtökohtaisesti viihdekäyttäjän ja narkoomaanin ero on siinä, kuinka terve hän on henkisesti. Kyllähän narkomaaniksi voi ajautua myös ilman mitään kamalaa historiaa, mutta täytyy muistaa, että vääränlainen kiintymyssuhde omiin vanhempiin on aina myös traumaattinen ja sanelee paljon ihmisen loppuelämää ja sitä, miten hän reagoi asioihin. Narkomania on osittain aivokemiaa, mutta oikeanlaisen kasvatuksen saaneista kehittyy yleensä edes vähän kunnianhimoisia ja he haluavat näyttää hyvältä muiden silmissä.

Päihteet voivat olla myös osa tietynlaista elämäntapaa ja valintoja. Varmasti jokainen narkomaani tuntee huonoja alkoholistivanhempia tai aitoja "pirihuoria", jotka käyttävät satunnaisesti päihteitä, seukkaavat narkomaanien kanssa, ajautuvat yksinhuoltajuuteen ja ovat heikosti kouluttautuneita. Tällöin päihdeilmapiiri on tavallaan osa alaluokkaista elämäntapaa. Tällaisessa ympäristössä kasvanut lapsi ajautuu suuremmalla todennäköisyydellä narkomaaniksi kuin konservatiivisessa keskiluokkaisessa perheessa kasvatettu lapsi.

Narkomania on siis osittain aivokemiaa, osittain ympäristön ja kasvatuksen tuotosta ja osittain vain huonoa tuuria ja paskoja elämänvalintoja. Täytyy muistaa, että kaikesta ei voi syyttää huonoa elämää. Siihen moni syyllistyy, mutta toivon ja toivottomuuden rajapinta on juuri siinä, miten itse asiaan suhtautuu ja onko valmis paranemaan.

[/quote]

Näin juuri. Positiivinen kiintymyssuhde on tosi merkittävä. Mahdollistaa postitiivisen riippuvuuden, tarvitsevuuden. Se puuttuu useilta riippuvaisilta, ollaan jotenkin itsevoipia.

Mutta tietenkin myös perimä, aivojen välittäjäaineet, ympäristö vaikuttaa riippuvuuden kehittymiseen.

Riippuvuus ei synny kenellekään ihan tosta vaan. Siihen tarvitaan vaiheita. Kokeilu - satunnainen käyttö - ongelmakäyttö - riippuvuus. Toisilla riippuvuus kehittyy todella nopeasti, toisilla ei ole niin suurta alttiutta riippuvuuteen. Toistuva käyttö, riippuvuus, muuttaa aivojen toimintaa. Tästä syystä kannattaa pitäytyä kokeiluvaiheelta ja "vaarattomista" huumeista. Nuorilla jo tupakointi voi olla porttina vaikeampaan käyttöön ja riippuvuuteen.

[/quote]

siis pidättäytyä

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 17:45"]Tuntemani narkomaani on ihan tavallisen perheen poika. Vanhemmat eivät vieläkään tajua, miksi lapsi on sellainen kuin on (nyt jo 25v), mutta me sukulaiset ennustimme tämän jo 20 vuotta sitten.

Sukujuhlissa jne. poika sai pärjätä yksikseen, aikuisilla oli aikuisten jutut ja joku aina antoi lapselle ruokaa ja vahti syömisiään, kun vanhemmat oli sitä mieltä, että "ei nyt noin iso poika apua tarvitse". Poika oli perhepäivähoidossa joskus viikon yötä myöten, kun molemmat vanhemmat oli samaan aikaan työmatkalla. Kesälomia hoidosta pojalla ei ollut, hän meni heinäkuuksi varahoitoon, koska ei vanhemmillakaan silloin lomaa ollut. Ja kun vanhemmilla oli syksyllä lomansa, oli poika hoidossa, koska viihtyi siellä niin hyvin.

Koulumatkansa poika käveli tai fillaroi pahimmillakin pakkasilla, vaikka isä tai äiti saattoi lähteä töihin heti pojan lähdettyä kävellen alakoulussa 2.5 km matkalleen ja yläkoulussa 6 km matkalleen (siitä tosin pääsi bussilla 2 km). Äiti oli ylpeä pojasta, joka pärjäsi yksin ja samaan hengenvetoon tuli moituttua sukulaislapset, jotka oli äitien helmoissa vielä 6v iässä eskarilaisina.

Poika oli niin ilman vanhempia kuin lapsi ikinä voi olla. Äidin mielestä hänellä oli maailman parhain perhe.
[/quote]

Ei tämä kyllä tavalliselta perheeltä kuulosta. Tämä on mielestäni oikein malliesimerkki sellaiselle toiminnalle jota ap peräänkuulutti. Lapsiparka, eikö hällä ollut ketään joka asiaan olisi puuttunut ? :/

tuntemani narkomaani,minä. olen täällä esiintyneen blogin http://hulttiotytto.blogspot.fi/ kirjoittaja ja elän huumemaailmassa joka on julma ja kova paikka. vaikka paljon tapahtuu pahaa,olen säilyttänyt periaatteeni kuten luotettavuus,en varasta läheisiltä/kavereilta,olen rehellinen ja avoin... en pidä itseäni pahana ihmisenä. satun vaann käyttämään huumeita,mutta se ei ihmisestä pahaa tee vaan itse ihmisen mieli tekee ihmisestä pahan. huumeidenkäyttäjätkin ovat tämän alamaailman systeemin orjia,aineiden orjia.elämässä ei ole muuta kuin aineet,muulle ei jää aikaa. sitä on sillon aika helvetin yksin.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 09:28"]

tuntemani narkomaani,minä. olen täällä esiintyneen blogin http://hulttiotytto.blogspot.fi/ kirjoittaja ja elän huumemaailmassa joka on julma ja kova paikka. vaikka paljon tapahtuu pahaa,olen säilyttänyt periaatteeni kuten luotettavuus,en varasta läheisiltä/kavereilta,olen rehellinen ja avoin... en pidä itseäni pahana ihmisenä. satun vaann käyttämään huumeita,mutta se ei ihmisestä pahaa tee vaan itse ihmisen mieli tekee ihmisestä pahan. huumeidenkäyttäjätkin ovat tämän alamaailman systeemin orjia,aineiden orjia.elämässä ei ole muuta kuin aineet,muulle ei jää aikaa. sitä on sillon aika helvetin yksin.

[/quote]

Onko mahdollista, että vaihtaisit fonttisi sellaisiksi, että niitä pystyisi lukemaankin? Aihe ja blogisi sisältö mielenkiintoista, mutta minulle tuli pää kipeäksi, ja lopetin sen takia lukemisen. :)

http://www.hs.fi/m/tiede/a1392605099085

Uskon, että narkomanian taustalla on monia syitä. Alkoholismikin on tutkitusti osittain perinnöllistä. Ehkä riippuvuuksiin ajaa tietynlainen aivokemia, joka altistaa riippuvuuteen. Tietysti on myös niitä tuurijuoppoja, jotka juovat pahaan oloonsa ja välillä ratkeavat ryyppäämään. Tai käyttävät alkoholia jostain syystä tavan vuoksi tai omaksi ilokseen kamalan paljon ja ongelmaksi asti. Kyllähän hekin ovat alkoholisteja, vaikkeivat olekaan samalla tavalla riippuvaisia.

Uskon, että lähtökohtaisesti viihdekäyttäjän ja narkoomaanin ero on siinä, kuinka terve hän on henkisesti. Kyllähän narkomaaniksi voi ajautua myös ilman mitään kamalaa historiaa, mutta täytyy muistaa, että vääränlainen kiintymyssuhde omiin vanhempiin on aina myös traumaattinen ja sanelee paljon ihmisen loppuelämää ja sitä, miten hän reagoi asioihin. Narkomania on osittain aivokemiaa, mutta oikeanlaisen kasvatuksen saaneista kehittyy yleensä edes vähän kunnianhimoisia ja he haluavat näyttää hyvältä muiden silmissä.

Päihteet voivat olla myös osa tietynlaista elämäntapaa ja valintoja. Varmasti jokainen narkomaani tuntee huonoja alkoholistivanhempia tai aitoja "pirihuoria", jotka käyttävät satunnaisesti päihteitä, seukkaavat narkomaanien kanssa, ajautuvat yksinhuoltajuuteen ja ovat heikosti kouluttautuneita. Tällöin päihdeilmapiiri on tavallaan osa alaluokkaista elämäntapaa. Tällaisessa ympäristössä kasvanut lapsi ajautuu suuremmalla todennäköisyydellä narkomaaniksi kuin konservatiivisessa keskiluokkaisessa perheessa kasvatettu lapsi.

Narkomania on siis osittain aivokemiaa, osittain ympäristön ja kasvatuksen tuotosta ja osittain vain huonoa tuuria ja paskoja elämänvalintoja. Täytyy muistaa, että kaikesta ei voi syyttää huonoa elämää. Siihen moni syyllistyy, mutta toivon ja toivottomuuden rajapinta on juuri siinä, miten itse asiaan suhtautuu ja onko valmis paranemaan.

Aika monella on ADHD ja liikaa rahaa. Ei liity kasvatukseen mitenkään.

Silti tuntuu, että monilla narkeilla ei ole edes aikomusta mennä koskaan töihin ja oletetaan, että yhteiskunta maksaa lääkkeet, hoidot, hoitaa vieroitusoireet. Ei varmaan kuulosta kivalta ja varmasti on oikeasti rankkaa, mutta pitäisi silti edes vähän yrittää ottaa sitä omaa vastuuta asioista. Jos ihminen on aika passattu pilalle, niin miten hän voi ottaa vastuuta mistään?

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:29"]Silti tuntuu, että monilla narkeilla ei ole edes aikomusta mennä koskaan töihin ja oletetaan, että yhteiskunta maksaa lääkkeet, hoidot, hoitaa vieroitusoireet. Ei varmaan kuulosta kivalta ja varmasti on oikeasti rankkaa, mutta pitäisi silti edes vähän yrittää ottaa sitä omaa vastuuta asioista. Jos ihminen on aika passattu pilalle, niin miten hän voi ottaa vastuuta mistään?
[/quote]

Tai siinä vaiheessa ollaan jo niin koukussa ja sairaita, ettei enää kyetä.

En usko että kasvatuksesta johtuisi. Oma veljeni alkoholisti ja narkomaani, me muut lapset ns. normaaleja. Omista lapsistani toinen sellainen, että todennäköisesti tulee seuraamaan veljeni jalanjälkiä elämässään eikä sille voi kukaan mitään. Impulsiivinen, väkivaltainen, nollan luokkaa oleva itsekuri, emotionaalisesti pienemmän lapsen tasolla kuin mitä ikä antaa ymmärtää, syö salaa ja varastaa ruokaa jne. Kyllä tässä on peiliin katsottu monen monta kertaa, mutta sieltä ei ole löytynyt vastausta eikä meitä ole kukaan syyttänyt esim. psykiatrian puolellakaan. Toinen lapsi täysin normaali, molemmat kasvatettu samalla tavalla.

Narkomaaniksi päädytään samaa tietä kuin lääkäriksi. Tehdään täysin loogisia päätöksiä. Ero on siinä mitä vaihtoehtoja on mistä valita. Saattaa aluksi vaikuttaa hullulta väitteeltä mutta kun tutustuu järjestelmään (mitä ei tapahdu vahingossa vaan elämisen kautta) niin saattaa saada kokonaiskuvan asiasta ja pystyy toteamaan tuon todeksi.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 17:45"]Tuntemani narkomaani on ihan tavallisen perheen poika. Vanhemmat eivät vieläkään tajua, miksi lapsi on sellainen kuin on (nyt jo 25v), mutta me sukulaiset ennustimme tämän jo 20 vuotta sitten.

Sukujuhlissa jne. poika sai pärjätä yksikseen, aikuisilla oli aikuisten jutut ja joku aina antoi lapselle ruokaa ja vahti syömisiään, kun vanhemmat oli sitä mieltä, että "ei nyt noin iso poika apua tarvitse". Poika oli perhepäivähoidossa joskus viikon yötä myöten, kun molemmat vanhemmat oli samaan aikaan työmatkalla. Kesälomia hoidosta pojalla ei ollut, hän meni heinäkuuksi varahoitoon, koska ei vanhemmillakaan silloin lomaa ollut. Ja kun vanhemmilla oli syksyllä lomansa, oli poika hoidossa, koska viihtyi siellä niin hyvin.

Koulumatkansa poika käveli tai fillaroi pahimmillakin pakkasilla, vaikka isä tai äiti saattoi lähteä töihin heti pojan lähdettyä kävellen alakoulussa 2.5 km matkalleen ja yläkoulussa 6 km matkalleen (siitä tosin pääsi bussilla 2 km). Äiti oli ylpeä pojasta, joka pärjäsi yksin ja samaan hengenvetoon tuli moituttua sukulaislapset, jotka oli äitien helmoissa vielä 6v iässä eskarilaisina.

Poika oli niin ilman vanhempia kuin lapsi ikinä voi olla. Äidin mielestä hänellä oli maailman parhain perhe.
[/quote]
Tällä logiikalla myös mun pitäis olla narkkari, vaan enpä ole. Ei se ihan vielä syyksi riitä että lapsi on viettänyt paljon aikaa ilman vanhempiaan.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:29"]Silti tuntuu, että monilla narkeilla ei ole edes aikomusta mennä koskaan töihin ja oletetaan, että yhteiskunta maksaa lääkkeet, hoidot, hoitaa vieroitusoireet. Ei varmaan kuulosta kivalta ja varmasti on oikeasti rankkaa, mutta pitäisi silti edes vähän yrittää ottaa sitä omaa vastuuta asioista. Jos ihminen on aika passattu pilalle, niin miten hän voi ottaa vastuuta mistään?
[/quote]
Tähän voisi todeta että et ole päässyt asian sisälle kunnolla vaan ehkä kuullut asiasta. Lääkärit on kivoja niin kauan kuin niillä on oikeasti aikomus auttaa parempaan elämään. Totuus on sitten joissain tapauksissa erilainen.

Tällaiset keskustelunavaukset tuntuvat olevan joillekin uskonvahvistusta sille, että jos he vain ovat hyviä vanhempia, ei heidän lapsestaan voi tulla narkomaania. Varmaan tuntuu kamalalta ja ahdistavalta ajatella, ettei pysty ihan 100% vaikuttamaan, millainen elämä omalle lapselle tulee. Ettei pysty suojelemaan lastaan kaikelta.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:33"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 17:45"]Tuntemani narkomaani on ihan tavallisen perheen poika. Vanhemmat eivät vieläkään tajua, miksi lapsi on sellainen kuin on (nyt jo 25v), mutta me sukulaiset ennustimme tämän jo 20 vuotta sitten.

Sukujuhlissa jne. poika sai pärjätä yksikseen, aikuisilla oli aikuisten jutut ja joku aina antoi lapselle ruokaa ja vahti syömisiään, kun vanhemmat oli sitä mieltä, että "ei nyt noin iso poika apua tarvitse". Poika oli perhepäivähoidossa joskus viikon yötä myöten, kun molemmat vanhemmat oli samaan aikaan työmatkalla. Kesälomia hoidosta pojalla ei ollut, hän meni heinäkuuksi varahoitoon, koska ei vanhemmillakaan silloin lomaa ollut. Ja kun vanhemmilla oli syksyllä lomansa, oli poika hoidossa, koska viihtyi siellä niin hyvin.

Koulumatkansa poika käveli tai fillaroi pahimmillakin pakkasilla, vaikka isä tai äiti saattoi lähteä töihin heti pojan lähdettyä kävellen alakoulussa 2.5 km matkalleen ja yläkoulussa 6 km matkalleen (siitä tosin pääsi bussilla 2 km). Äiti oli ylpeä pojasta, joka pärjäsi yksin ja samaan hengenvetoon tuli moituttua sukulaislapset, jotka oli äitien helmoissa vielä 6v iässä eskarilaisina.

Poika oli niin ilman vanhempia kuin lapsi ikinä voi olla. Äidin mielestä hänellä oli maailman parhain perhe.
[/quote]
Tällä logiikalla myös mun pitäis olla narkkari, vaan enpä ole. Ei se ihan vielä syyksi riitä että lapsi on viettänyt paljon aikaa ilman vanhempiaan.
[/quote]
Luulet että kaikki pojan ongelmat voidaan tiivistää yhteen vauva.fi viestiin?

Joo tapu tapu oot sä sankari.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:33"]

Narkomaaniksi päädytään samaa tietä kuin lääkäriksi. Tehdään täysin loogisia päätöksiä. Ero on siinä mitä vaihtoehtoja on mistä valita. Saattaa aluksi vaikuttaa hullulta väitteeltä mutta kun tutustuu järjestelmään (mitä ei tapahdu vahingossa vaan elämisen kautta) niin saattaa saada kokonaiskuvan asiasta ja pystyy toteamaan tuon todeksi.

[/quote]

En ole kuullutkaan, että poikkeava aivojen välittäjäainetasapaino voi aiheuttaa sen, että kun lukee jonkun lääketieteellisen artikkelin, niin on pakko lukea lääketieteen lisensiaatiksi asti.

Ilmeisesti sinulla ei ole ainakaan omakohtaista kokemusta, koska lääketieteellinen tietämyksesi on noin onnettomissa kantimissa.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:40"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:33"]

Narkomaaniksi päädytään samaa tietä kuin lääkäriksi. Tehdään täysin loogisia päätöksiä. Ero on siinä mitä vaihtoehtoja on mistä valita. Saattaa aluksi vaikuttaa hullulta väitteeltä mutta kun tutustuu järjestelmään (mitä ei tapahdu vahingossa vaan elämisen kautta) niin saattaa saada kokonaiskuvan asiasta ja pystyy toteamaan tuon todeksi.

[/quote]

En ole kuullutkaan, että poikkeava aivojen välittäjäainetasapaino voi aiheuttaa sen, että kun lukee jonkun lääketieteellisen artikkelin, niin on pakko lukea lääketieteen lisensiaatiksi asti.

Ilmeisesti sinulla ei ole ainakaan omakohtaista kokemusta, koska lääketieteellinen tietämyksesi on noin onnettomissa kantimissa.
[/quote]
Toivon ettet opiskele lääkäriksi. Ihan jo potilaitten terveyden takia. Lukihäiriökin vielä.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:29"]Silti tuntuu, että monilla narkeilla ei ole edes aikomusta mennä koskaan töihin ja oletetaan, että yhteiskunta maksaa lääkkeet, hoidot, hoitaa vieroitusoireet. Ei varmaan kuulosta kivalta ja varmasti on oikeasti rankkaa, mutta pitäisi silti edes vähän yrittää ottaa sitä omaa vastuuta asioista. Jos ihminen on aika passattu pilalle, niin miten hän voi ottaa vastuuta mistään? [/quote] Tähän voisi todeta että et ole päässyt asian sisälle kunnolla vaan ehkä kuullut asiasta. Lääkärit on kivoja niin kauan kuin niillä on oikeasti aikomus auttaa parempaan elämään. Totuus on sitten joissain tapauksissa erilainen.

[/quote]

Tarkoitatko, että lääkärit alkavat ilkeiksi sitten, kun ihminen ei noudata heidän tahtoaan?

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:40"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:33"] Narkomaaniksi päädytään samaa tietä kuin lääkäriksi. Tehdään täysin loogisia päätöksiä. Ero on siinä mitä vaihtoehtoja on mistä valita. Saattaa aluksi vaikuttaa hullulta väitteeltä mutta kun tutustuu järjestelmään (mitä ei tapahdu vahingossa vaan elämisen kautta) niin saattaa saada kokonaiskuvan asiasta ja pystyy toteamaan tuon todeksi. [/quote] En ole kuullutkaan, että poikkeava aivojen välittäjäainetasapaino voi aiheuttaa sen, että kun lukee jonkun lääketieteellisen artikkelin, niin on pakko lukea lääketieteen lisensiaatiksi asti.   Ilmeisesti sinulla ei ole ainakaan omakohtaista kokemusta, koska lääketieteellinen tietämyksesi on noin onnettomissa kantimissa. [/quote] Toivon ettet opiskele lääkäriksi. Ihan jo potilaitten terveyden takia. Lukihäiriökin vielä.

[/quote]

En, olen jo valmistunut. Mutta en lääkäriksi onneksesi.