Kysymys lestaadiolaisille lasten lukumäärään ja työssä käyntiin liittyen

Olen kyllä lestaadiolainen ja ensimmäisen lapsen jälkeen menin heti töihin, koska olen johtavassa asemassa ja en halunnut vaarantaa uraani. Sen jälkeen ei olekaan lapsia kuulunut, joten en voi vastata kysymykseesi siltä osin. Karu totuus kuitenkin on se, että harva nainen pystyy tekemään uraa/ osa ei haluakaan. Monelta jää tutkinto kesken tai puuttuu työkokemusta ja näin töitä voi olla vaikea saadakin. Lestaadiolaiset ymmärtääkseni ovat ihan keskikastia, eli ei mitään huippurikkaita, yrittämishenkeä kyllä löytyy. Mutta on köyhiäkin, tosin valtio taitaa aika paljon tukea. Eli laidasta laitaan on porukkaa. Suurin osa rakentaa talonsa itse ja jotkut ostavat hienot autot. Tosin monet ovat korviaan myöten velassa. Mutta sinulle sanoisin, että mieti mikä elämässä on tärkeää sinulle. Jos haluat suuren perheen, joudut ehkä luopumaan jostakin -- mutta toisaalta se on erittäin suuri rikkaus. Kuolinvuoteellasi sinut muistetaan vain useimmiten hyvänä äitinä/isänä ei niinkään hyvänä työnarkomaanina. Keskity siihen mitä todella haluat, muut asiat varmasti järjestyvät sen mukana. Mielestäni on upeaa, että ihmiset vielä haluavat suuren perheen ja näkevät rikkautena jakaa rakkautta ja aikaansa muiden ihmisten hyvinvoinnin eteen. Se on melkein parasta mitä ihminen voi elämässään tehdä.

____________________

Kysymys lestaadiolaisille lasten lukumäärään ja työssä käyntiin liittyen

Olen ymmärtänyt, että ette ollenkaan käytä minkään soritn ehkäisyä. Kun lapsia syntyy ehkä tiuhaankin, niin kuinka työpaikalla siihen suhtaudutaan? Oletteko pitkään kotona yhden lapsen kanssa vai pian aina välissä töihin? Koetteko raskaana pitkään kestävän raskaus-imetys-vauva vaiheen ja kuinka kykenette hankkimaan pääkaupunki seudulla riittävän kokoiset asunnot, autot ja muut tarvittavat asiat koko perheellenne, siis rahasta puhun. Onko suurin osa lestaadiolaisista varsin hyvin kouluttatuneita ja korkeassa asemassa ja suurituloisia? Ps. Minäkin toivoisin suurta perhettä, en vain tiedä kuinka selviäisin siitä

aivan kuin muissakin. Uskomme, että lapsi tuo leivän tullessaan. Meillä on 12 lasta ja olen kouluttautunut keskinkertaisesti, mutta perustanut oman yrityksen, sellaisen, jota olen voinut tehdä lastenkin kanssa. Siitä olen saanut valtavasti voimia arkeen. Lapsia hoisin kotona 14 vuotta ja nyt nuorimmat ovat päiväkodissa. Olen onnellinen, että olen saanut olla kotona, koen, että tunnen lapseni hyvin ja meillä on hyvä keskusteluyhteys. Lapset ovat myös oppineet yrittelijäisyyttä, kun olemme osin yhdessäkin rinnakkain puuhailleet. Luonnollisesti joskus on aivan poikki ja tuntunut, etten jaksa olla raskaana, mutta kun sen nyytin on viereensä saanut, on kuin olisi ihme tapahtunut. Äitienpäivänä (tietty muulloinkin, mutta aivan erityisesti sinä päivänä)sitä katselee lapsiaan kyyneleet silmissä ja ajattelee kuinka onnellinen on heistä jokaisesta!

Kun katselen ja ajattelen ympärilläni ja tuntemiani äiteja, heidän perheitään ja koulutustaan jne. niin voin vain ihmetellä, että jokainen heistä on työllistynyt vielä jopa 45vuotiaanakin. Kotonani oli paljon lapsia ja äitini sai viimeisimmän 35 v. ja lähti töihin 36v. ja on siitä lähtien ollut töissä.

Voin vain todeta, että se mikä ihmisten mielissä monesti kauhistuttaa(suuri lapsilukumäärä) onkin ollut elämässäni IHAN OIKEASTI suurin onni ja siunaus. Niin monelta turhalta on säästynyt. Niin paljon on sitonut meitä mieheni kanssa yhteen ja niin onnellinen olen jo ajatuksestakin, että vanhuudessa meillä on paljon iloa:)

Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa..

Vierailija:

7: Myönnät siis syrjiväsi ihmisiä heidän uskontonsa vuoksi. Tokikaan et asiasta kerro hakijalle, mutta toivottavasti olet keksinyt hyvän peitetarinan.

Onhan se toisaalta ymmärrettävää yrittäjältä näin toimia, ei se kuitenkaan ole sallittua eikä hyväksyttyä.

Nuorimman äiti sai 43-vuotiaana. Äitini on aina ollut töissä ja hoitanut meidät lapset kotona. Hänellä oli kotona toimisto, jossa vietti varmasti lukuisat unettomat yöt ja kaikki illan tunnit. Iso perhe vaatii omien kokemuksieni mukaan paljon työtä, mutta on myös niin iso rikkaus, että kyllä se työmäärä kannattaa.



Lestadiolaiset ovat todella usein yrittäjiä. Kenties jos en takia, että elämässä ei muutenkaan ole mahdollista suuren lapsikatraan keskellä löhöillä sohvalla keskellä päivää tai välttämättä edes illalla.



Vaikka uskostani olen luopunutkin, haluaisin silti paljon pieniä käsiä ja jalkoja ympärilleni. Suuressa perheessä kasvaneena tiedän, että sitä aina jollakin tavalla pärjää. Ja yhtenä päivänä laskin, että jos perheessä on kymmenen alle 17-vuotiasta lasta, lapsilisiäkin saa enemmän kuin mieheni saa palkkaa tällä hetkellä.

Olen ollut kokoajan töissä, ja tykkään tästä että välillä töissä välillä kotona äitiyslomalla. Ihan hyvin on työpaikalla suhtauduttu.