imetyksestä taas, en tajunnut kuinka helpolla pääsin...
Eli sain esikoiseni toukokuussa ja en saanut sairaalasta juurikaan imetysohjeita enkä niitä kauheasti muualtakaan hakenut. Imetin kun vauva halusi. Toisena päivänä synnytyksestä kotiuduttiin ja kolmantena nousi maito rintoihin. Se oli järkytys, en ollut varautunut että sitä tulee niin paljon sänky lainehti maitoa ja vauva huusi nälkäänsä kun tissini olivat niin täynnä ettei niistä saanut otetta. No kun sain kaivettua pumpun esille ja pari tuntia pumppailtua rupesi taas sujumaan. Tosin n. kuukauden ajan jouduin pumppaamaan maitoa monta kertaa päivässä tai rinnat olivat niin täynnä että lapsi ei saanut syötyä. Tajusin kyllä että olen niitä ihmisiä kellä runsas maidon tulo, mutta...
Nyt kun luin juttuja millaista on kun maitoa ei tule kunnolla vaikka kuinka yrittää ja millaiset epäonnistumisen tunteet voi lisämaidon antamisesta tulla, niin tajusin miten onnellisessa asemassa olen ollut. Nyt haluan nostaa hattua kaikille teille jotka ovat asian kanssa jotuneet tappelemaan. En ole kertakaikkiaan tajunnut miten kurjalta mahtaa tuntua kun joka puolella painostetaan täysimetykseen ja se ei ota onnistuakseen. Olen yhä siis sitä mieltä että aidinmaito on parasta ruokaa vauvalle, mutta tärkeintähän on että lapsi saa ravintoa. En ymmärrä niitä äitejä jotka perustelevat lisämaidon tarpeen sillä että vauva haluaa tissiä parin kolem tunnin välein. Niin tekee ymmärtääkseni suurin osa vauvoista. Mutta eihän tästä imetyksestä pidä niin kamalan suurta asiaa tehdä että tuore äiti syyllistää itsensä ja ajautuu ajattelemaan koko ajan imettämistä tai sen puutetta. Syömishäiriö on ihmisellä jolla on pakonomainen tarve ajatella koko ajan mitä syö milloin syö jne. Tällä periatteella ei voi olla tervettä myöskään se että äiti joutuu koko ajan miettimään imetystään ja tekeekö nyt oikein vain väärin antaessaan lisä maitoa. Eihän silloin ehdi edes kunnolla nauttimaan vauvastaan, voiko tämä nyt olla lapsellekkaan hyväksi? Voi olla että todella sinnikkäällä pumppaamisella ja imetyksellä saadaan maito riittämään, mutta en silti usko että se on kamalan stressin arvoista. Jos se ei aiheuta stressiä niin sittenhän siinä ei mitään ongelmaa.
Anteeksi pitkä ja varmaan osittain turha tilitykseni, mutta oli pakko purkaa kun vasta nyt oikeasti tajusin miten vaikeaa imetys voi olla.
Siis iso kannustus teille kaikille keillä imetys ei ole sujunut kuin itsestään!
-nefe
Kommentit (19)
Helposti sitä kuvittelee, että kun itsellä joku juttu toimii niin TÄYTYYHÄN sen mennä näin muillakin tai jos ei mene niin se johtuu siitä, että se toinen ei tee sitä oikein. Lasten myötä olen todellakin huomannut, että ei ole olemassa mitään yleismaailmallisia lainalaisuuksia joiden mukaan vauvat/taaperot/lapset tai ylipäätään ihmiset toimivat. Olisikin kätevää kun vauvan mukana saisi synnäriltä yksityiskohtaiset käyttöohjeet. Ei koskaan tarvitsisi arpoa miksi se nyt itkee ja miten sen saisi nukkumaan. ;0)
Imetyskin on näitä asioita, jotka toisilta sujuvat kuin tanssi vaan ja toiset joutuvat tosissaan tappelemaan sen takia. On vaikea ymmärtää heitä, joilla imetys ei suju jos itsellä on mennyt kaikki hyvin. Tokihan varmaan kaikki tietävät, että imetyksessä voi ehkä mahdollisesti olla jotain ongelmia ja hankaluuksia, mutta on ihan eri asia tietää kuin kokea.
Kirjoitit suoraan omista ajatuksistani! =) Itellä kans maitoa vyöryy yli äyräiden, pumppailen puolta litraa päivässä ylimääriä luovutukseen kun muuten tissit räjähtää eikä poika saa imuotetta pinkeästä nännistä. Sitä sortuu niin kovin helposti ajattelemaan, ettei tässä voi olla mitään vaikeaa... Tämähän on toki harhaa, lähipiirissäni olen seurannut taistelua maidon riittämättömyyden kanssa ja olen todennut ettei maidon vähäisyys todellakaan ole kiinni yrityksen puutteesta. Ne konstit mitkä auttoivat omaan maidontulooni, ovat täysin tehottomia ystävälläni. Se on korkeampaa filosofiaa tuo maitojuttu! Oon itekin aatellut, että helpolla pääsen ja siitä kiitos, ja hattua nostan teille jotka joudutte taistelemaan ja ennen kaikkea jaksatte taistella! Jaksamista!!
Hyvä, että olet hoksannut asian. Olen nimittäin saanut kulla siitä, etten jaksanut sitä kun nelikuinen vauva oli koko ajan rinnalla ja yöt varsinkin toivottomia, jonka takia alettiin antamaan illalla pullosta korviketta. Poika rauhoittui vähäksi aikaa, mutta parin viikon päästä jouduttiin jo aloittelemaan kiinteitä. Neuvolassa kyllä kannustettiin kiinteisiin, mutta eräs läheinen ihminen, jolla on monta lasta ja aina on maitoa tullut tulvimalla muistutti ahdistukseen asti siitä miten " maitoa kyllä tulee, jos jaksaa vain yrittää" . Samalla ihmisellä on juuri lakanat ja paidat märkinä liivinsuojuksista riippumatta ja minulla ei koskaan tullut läpi suojuksista... Mutta en varmaan jaksanut tarpeeksi...
Tuollainen satuttaa, varsinkin kun sama ihminen saa kolme lasta samassa ajassa kun itsellä hoitojen avulla onnistuu yhden saaminen. Kai on vähän heikko itsetunto mulla, mutta ei tuollaiset voi olla vaikuttamatta! Olen tosin huomannut, ettei tuo ihminen pysty muutenkaan millään tavalla kuvitellakaan miltä toisesta tuntuu, oli kyseessä mikä tahansa asia, jota ei ole itse kokenut.
No karkasi vähän aiheesta, mutta tässä näkee miten erilaisista asioista voi huonommuutta tuntea!
lyyti ja nyt tyytyväinen puolivuotias, kun saa jo monta kertaa päivässä " kunnon ruokaa"
Itselläni ei maito riittänyt ja olin siitä tosi surullinen. Olisi ollut upeaa täysimettää. Olen kuitenkin niin onnellinen terveestä, ihanasta vauvastamme, enää se ei stressaa.
Ensinnäkin on hienoa, että jotkut ymmärtävät, että kaikilla imetys ei suju yhtä hyvin, vaikka yritystä ja tietoa riittäisikin. Toisekseen haluan sanoa teille, jotka vähäisen maidontulon vuoksi olette alkaneet antaa korviketta, että olette tehneet ihan viisaasti. Säästätte voimanne siihen, että jaksatte olla hyviä äitejä ja nauttia vauvoistanne, eikä elämänne ole kuin allekirjoittaneen.
Itse jouduin antamaan esikoiselleni korviketta lääkärin kehotuksesta ja jäimme pullottelukierteeseen. Se jäi harmittamaan, joten toista lasta odottaessani päätin tehdä kaikkeni, että imetys onnistuisi. Olenkin tehnyt kaikkeni ja täysimettänyt 2 kk. Mutta suoraan sanoen tämä touhu alkaa tuntua aivan ääliömäiseltä. Maitoa tulee niin vähän, että vauvan on syötävä vähän väliä. Se imaisee sen mitä tulee ja suuttuu kun rinnat ovat tyhjät. Rauhoittelen vauvaa kantoliinassa kunnes rintoihin on taas kertynyt hiukan maitoa. Vauva hyökkää nälissään rintaan kiinni, syö, suuttuu, minä kannan jne. Näin iltaan asti. Illalla maidontulo vähenee entisestään ja lopulta vauva ei suostu enää edes yrittämään syömistä. Kannan nälästä ja väsymyksestä kiukkuavaa vauvaa myöhään yöhön.
Kun pääsemme vihdoin sänkyyn, saan nukkua tunnin tai pari. Sitten vauva alkaa tankata, ja yöllä minulta tuleekin paremmin maitoa. Imettelen puoliunessa aamuun asti, välillä vain torkahtelen. Kun esikoinen herää, minunkin on noustava, vaikka olen väsyneempi kuin sänkyyn mennessäni.
Vauva on kasvanut (yöimetysten ansiostako?) ja saa äidinmaidon edut, mutta muuta järkeä tässä toiminnassa ei ole. Vauva ei ole tyytyväinen enkä minä. Tunnen syyllisyyttä, että oma lapseni joutuu kärsimään nälkää minun pakkomielteeni vuoksi. En kuitenkaan saa itseäni antamaan lisämaitoa, onhan vauva kasvanut, joten minulla ei muka ole riittävän hyvää syytä luopua täysimetyksestä.
No joo, anteeksi jos ärsytin itsesäälintäyteisellä ruikutuksella. Neljän kuukauden päästähän tämä jo helpottuu. Pointtini nyt vain oli se, että joskus se lisämaidon antaminen on todellakin järkevää, eikä siitä kannata syytellä itseään. Eikä ottaa kuuleviin korviinsa ulkopuolisten arvosteluja.
Kiva kirjoitus mutta...
Yksi juttu häiritsee. Tuo että täysimettäjät (siis vain jotkut) sanovat juuri, ettei äiti viitsinyt imettää, kun vauva syö parin tunnein välein. Ja imetys on rankkaa, koska vauvaa pitää imettää yölläkin muutaman tunnin välein.
Öö öh
No meillä ei ainakaan se maito itsekseen sieltä tuttelipurkista vauvan vatsaan hypännyt, ei yöllä, eikä päivälläkään.
Pullomaidon antaminen vaikutti siten, että sen pullon joutui täyttämään ja maidon lämmittämään. Muuten se ei imetyksestä eronnut. Enemmän vain hommaa, kun alussa maitoa lämmitteli ja sitten pulloja pesi ja keitteli. Puhumattakaan siitä, että jatkuvasti kaupasta sai kantaa korviketta kotiin.
Himpun verran enemmän työtä tuosta pullosyöttämisestä on kuin imetyksestä. Ei ainakaan meillä korvikkeen juominen vaikuttanut yhtään yösyömisiin jne. Eikä meillä vauva itse sitä pulloa täyttänyt, lämmitellyt, siitä syönyt, eikä sitä pessyt.
Karsastan vain tuota ajatusta, että joillain täysimettäjillä tuntuu olevan käsitys, että se vauva " itsekseen" siitä pullosta syö. Toki vauva itsenäisesti siitä IMEE kun pullon suuhun laittaa. Samoin kuin tissistäkin. Mutta ei sitä pulloa yölläkään millään taikatempulla tempaista ja vauvan sänkyyn heitetä! Ainakaan meillä.
Niin ja toinen, eli meinaatteko ettei " pullovauvoille" tule tiheän imun kausia.
Se vasta korpesi, kun koko ajan sai lämmittää maitopulloa, pestä niitä ja sitten heitellä korviketta tarpeettomana pois. Ei se vauva sitä ymmärtänyt vaikka sanoin, että ettei tarvitse " tilata" pullosta lisää maitoa, kuten tisseistä. Että kaapissa kyllä riittää nania, ettei tarvitse pitää tiheän imun kausia.
Ja kyllä meidän tyttö lisäksi sai kunnon rintaraivareita pullolle, herutteli pulloa jne. En tiedä vaikuttiko osittaisimetys tuohon. Mutta eipä tuntunut tuota tissin ja pullon eroa noissa kohdin ymmärtävän!
Luulen, että ap tarkoitti niitä äitejä, jotka haluavat pidentää syöttöväliä antamalla korviketta. Ei pulloruokinta varmastikaan ole helppoa, itse pidän sitä hankalan näköisenä touhuna vs. imetys.
Sen vielä haluan sanoa, että ei kaikilla imetyksessä onnistuneilla ole imetys ollut koko ajan helppoa. Kyllä meilläkin oli järkyttäviä rintaraivareita ja tätä äitiä korpesi istua koko ajan imettämässä tiheän imun kausina. Mutta nyt olen älyttömän tyytyväinen, että näin kaiken sen vaivan.
Minäkin tunnen äitejä, joilla imetys ei ole lähtenyt kunnolla käyntiin, vaikka yritystä ja halua on ollut. Mutta tunnempa niitäkin, jotka -" ei vaan niinku jaksa koko ajan olla tissi toisen suussa" . Tämä oli lainaus elävästä elämästä. Eli mukavuudenhalu jotenkin ajaa vauvan hyvinvoinnin edelle. Sellainen pistää miettimään.
Takana on kolme lasta ja imetys tosin on onnistunut jokaisella kerralla. Silti esikoisen kohdalla maitoa ei tainnut tulla niin paljon kuin toisen ja kolmannen, ainakaan alussa. Silloin mietin saako vauva tarpeeksi (tosin sai kun kasvoi), eli luottamusta hommaan ei ollut ihan niin paljoa. Toisen ja kolmannen alkuimetyksen aikoina olisin kepeästi imettänyt sitten varmaan neljä vauvaa (luulen että kropassani oli jokin " muisti" edellisen lapsen jäljiltä ja maidontarve vastasi isomman vauvan tarvetta). Tosin en halunnut lypsää ja vauvat sai kyllä nänneistä otteen, mutta varsinkin kakkonen söi sitten itsensä ylitäyteen ja illalla väsyneenä kun halusivat imeä, niin sitten lensikin säännöllisesti oksennus tai vauva tyhjensi vatsansa sänkyyn tooosiii isona pukluna.
Kaikkien vauvojeni imuote on ollut erilainen ja syöntitahtikin. Siinä oli opettelua eka kun imi harvoin ja ahnaasti rinnan tyhjäksi ikinä ottamatta toista, niin toinen piteli tissiä vähän väliä suussaan ja odotti maidon tulevan ja kun ihmettelin miten se taas syö 5minuutin kuluttua syönnistä (no edelleen esikoinen syö ruoan 5minuutissa ja kakkonen istuu ruokapöydässä 30min-1h) ja tämä kolmas osui tähän väliin.
Minulla maidon tulo ja imtys on ollut erilaista eri vauvoilla, tosin maitoa on riittänyt joko siedettävästi tai paljon, sitten on ollut epäuskoa ja vähemmän maidon/tiheämmän imun kausia. Mutta montaa kertaa olen kiittänyt että rinnat toimivat niin hyvin ja ovat sopivan kokoiset vauvoille. Kyllä olen seurannut vierestä monia muita imetyksiä jotka eivät ole ollut niin helppoja (yksi jolla oli tiuhaan tahtiin rintatulehduksia, toinen jolla oli valtavat rinnat ja nänni liian iso vauvalle, yksi jolla ei imetys olisi onnistunut fysiologisista syistä vaikka yritti, yksi jolla oli hankalasti sisäänpäinkääntyneet nännit ja tarvitsi koko ajan rintakumia jne.). Kyllä siis uskon että kaikki eivät niin helpolla ole päässeet.
Hei vaan, PikkuMytty!
Tämä imetysasia tuntuu puhututtavan kerta toisensa jälkeen ja kuohuttaa tunteita suuntaan jos toiseen. Minua jäi pohdittamaan kirjoittamasi:
Mutta tunnempa niitäkin, jotka -" ei vaan niinku jaksa koko ajan olla tissi toisen suussa" . Tämä oli lainaus elävästä elämästä. Eli mukavuudenhalu jotenkin ajaa vauvan hyvinvoinnin edelle. Sellainen pistää miettimään.
[/quote]
Siis tuo mukavuudenhalu. OK, jollakin se voi olla itsekästä, omaa " laiskuutta" , mutta edelleen: eikö ole tärkeintä, että lapsi saa ravitsevaa ruokaa (jota myös tuttelit ja muut ovat) sekä äidin hyväntuulista rakkautta? Nimittäin, jos jostakusta imettäminen tuntuu työltä ja velvollisuudelta ja se aiheuttaa hänelle pahaa mieltä ja heijastuu vauvan kohteluun, on kai parempi, että hän hyvillä mielin antaa vauvalle korviketta kuin kiukutellen imettää? Täydelliset imettäjät ovat kuitenkin eri lukunsa...
Itse siis imetän edelleen eikä vauva saa korviketta kuin silloin kun olen poissa kotoa, kiinteät korvasivat korvikkeet. Mutta jossain vaiheessa oli kausi, jolloin imettäminen oli raivostuttavaa ja silloin huomasin, ettei lapsi rauhoittunut syödessään. Tilannetta helpotti, että välillä mies antoi korviketta: jaksoin taas täysimettää.
meillä kolme ensimmäistä on syönyt pelkkää tissiä 3-4 kk silloisten suositusten mukaan ja lopetettu 11-13 kk iässä. seuraavat kaksi on täysimetetty 6kk ja lopetettu 15kk ja 1v 10kk. maitoa tuli vasta kolmantena päivänä synnytyksestä ja sen jälkeen sitä tuli reilusti. joka paikka tulvi maidosta.
mutta nyt sitten kuudennen aikana maito nousi kolmantena päivänä niinkuin muidenkin aikana mutta meidän herra ei oppinnut kunnon otetta ja päätyi vain huutamaan ja pyörittämään päätä kun tissi tuli lähelle. joten lypsin ainun sähköpumpulla 3-5 krt päivässä ja loput korviketta. kerran päivässä jos oli rauhallinen hetki harjoiteltiin imemistä tissistä.
nyt sitten 8vk iässä tuli korvatulehdus niin johan alkoi tissi kelvata. eli nyt ei olla viikkoon lypsetty mutta korviketta on annettu lisäksi. saa nähä kun herra kuntoutuu korvatulehduksesta kunnolla loppuuko tissittelykin.
aika kaameaa on tää ainainen pullojen pesu, ja sitten tuppaan hukkaamaan niitä. taaskin on kaksi pulloa jossakin tai sitten meidän koirat on pöllinyt ne ja järsinyt tietysti taas tutit niistä.
muitten aikana nuo yö syötöt on ollut helpompia etenkin kun ovat tulleet vähän isommiksi kun vieressä ovat nukkuneet, niin tissi vain suuhun ja ite on jatkanut unia. mutta nyt tarvii kömpiä sängystä ylös ja lähteä etsimään tuttipulloa ja korvike purkkia(ja aina ne riivatun purkit ei aukea paljain käsin ja meillä kun nuo sakset ja terävät veittet on katoava luonnonvara) ja lämmittää. eikä se vielä mitään kun ei tämän ikäinen pidä itse pullosta kiinni niin tarvii olla jotakuinkin hereillä koko syötön ajan. joskus olen peiton kanssa täyttä pulloa tukenut mutta eihän se kovin kauaa toimi.
Kipeä aihe minulle tämä imetysasia. Mutta nyt voin siitä jo puhuakin kun kaikki taistelut on taaksejäänyttä elämää.
Ensimmäinen shokki likan syntymän jälkeen oli se kun likka vietiin synnytyssalista suoraan teho-osastolle. Sain pitää kähisevää tyttöä sylissä vain joitakin minuutteja. Likalle pikapesu ja samantien keuhkokuvauksiin, vaatetta päälle ja happikaappiin. Voi surkeus! Neiti sai häijymmän puoleisen infektion keuhkoihinsa lapsivedestä. Tulehdusarvot nousivat eikä neiti jaksanut itse edes syödä. Maito ei minulla siis oikein edes noussut kun en saanut olla tytön lähellä. Lypsin kaikki tipat mitä irti sain! Muistan kun vein tytölle ylpeänä omaa maitoani 7 milliä! Ja tyttö jaksoi ne nippa nappa syödä.
Viikon päästä sain tytön synnyttäneiden osastolla vierihoitoon päiväksi. Mutta se ilo loppui lyhyeen. 3 tunnin päästä likka on niin täynnä räkää että piti taas lähteä siihen karmeaan touhuun....liman imemiseen letkulla.
Likka jaksoi viikon vanhana imeä tissiä ehkä n. 10 milliä. Sit ehkä 20 milliä pullosta ja loput 30 milliä nenämahaletkulla. Kotiin ei ollut mitään asiaa ennenkuin 60 ml menee itse syöden, mieluiten tissiltä.
Näin jatkui pari viikkoa ja sit päästiin kotiin! Olin siinä vaiheessa ihan hermoheikko sen syömisen kanssa. Kun kaksi viikkoa yrität syöttää vaikka nukkuvaa vauvaa....ruoka oli siis mentävä joka päivä klo 8, 11, 14 jne...nukkui tyttö tai ei.
Kaikki tuo stressasi ja maitoa ei tullut riittävästi. Ja likka kun oli parantunut niin ruokahalu oli aivan käsittämätön! Koko ajan mietin että riittääkö oma maito vai ei. Kaikki, siis neuvola ja ystävät jne, sanoi että annat sit vaan korviketta. No niinhän minä tein. Kumpa joku olisi sanonut tälle väsyneelle äidille että anna vaan sitä tissiä, kyllä se sinun maitosi riittää.
Kaksi kuukautta jaksoin sitä rumbaa. Luonnollista oli myös se että likka tottui siihen pulloon jo tehohoidossa. Huomasi siis jo hyvin nuorena että missä aita on matalin :) Tisu ei kelvannut! No minähän sit lypsin minkä kerkesin. Tuossa vaiheessa maitoa meni jo 1.3 litraa vuorokaudessa. Enhän minä saanut lypsettyä kun ehkä 100ml päivässä. Siinä vaiheessa kun laiha saalis oli 10 ml, pakkasin pumpun pois ja annoin suosiolla korviketta. Voi surku! Luovutin mielestäni liian helpolla! Ja tietämättömyyttäni!
Kyllä välillä sit korpee eräitten ystävieni ajatukset. Eräs sanoi minulle että olen vastuuntunnoton äiti kun annan korviketta lapselleni. Toinen sanoi että olen uhkarohkea kun annan 3kk lapselleni maissivelliä jonka lääkäri määräsi ruokavalioon. Olin aivan sekaisin ja masentunut. Kolmas ystäväni sanoi että anna vaan korviketta/velliä, likkas nukkuu paremmin. Siinä vaiheessa olin niin pyörällä päästäni että onneksi ukkokultani sai minut järkiini. Sanoi että nyt ei kuunnella muita, siis tietysti neuvolaa mutta ei sukulaisia ja ystäviä.
Nyt neidillä ikää 10.5kk ja kaikki on aivan loistavasti! Saa edelleen sitä korviketta, kiinteät maistuu hyvin ja neiti on itse aurinkoinen. Ei ole sairastellut kun yhden nuhan. Tiedän olevani imetyksestä huolimatta hyvä äiti.
Samalla lailla kun ihmiset väsäävät synnytyskertomuksia, voisi tehdä myös imetyskertomuksia. Niin erilaisia ne varmasti ovat.
Koko imetyskalabaliikki on oikeastaan tyyppiesimerkki asiasta, jossa tunneasiaa perustellaan kaikilla mahdollisilla omaa kantaa tukevilla järkiargumenteilla. (No siis ne älyttömiksi menevät keskustelut, tämä keskustelu ei kuulu niihin.)
Vähän sama juttu kun miehet valitsevat tunteella autoa ja sitten kaikilla mahdollisilla järkeen vetoavilla argumenteilla perustelevat auton valintaa (siinäkin tapauksessa vaikka valinnassa ei oikeasti olisi juurikaan järkeä).
Oma kertomus:
Itselläni maito ei todellakaan noussut kerralla, vaikka niin pitäisi tapahtua. Laitoksella annettiin pulloa 2-3 kertaa päivässä, vaikka vauva oli hyvin myös rinnalla ja sai ternimaitoa ja imi erittäin hyvin ja kärsivällisesti. (Hän on koko ajan ollut todella terve ja erittäin vähäitkuinen vauva, ei vatsavaivoja tai muita ongelmia.)
Kotona siirryttiin hyvin pian pelkästään iltapulloon, kun päivisin jaksoin imettää tuntikaupalla (käytännössä lähes kaiken ajan jota vauva ei nukkunut).
Iltapullo oli pakko antaa jotta pääsi nukkumaan tuntikausien imetysmaratonin jälkeen (nukkuessa rinnat täyttyivät ja tuntui että on taas jotain josta imettää).
Kun vauva oli tasan 3-viikkoinen, hän suostui ottamaan tutin ja kun tuli nukkumaanmenoaika hän nukkui emmekä todellakaan herättäneet häntä iltapullolle. Iltapullon jättämisen jälkeen tuli 1 yöimetyksen sijaan 2 yöimetystä, mutta jaksoin ne hyvin, kun vauva nukkui muuten hyvin. Tämän jälkeen pullo jäi ja hän oli täysimetyksellä tasan 4-kuiseksi, jolloin aloittelimme kiinteät.
Vähentelin imetystä tasaiseen tahtiin, jotta olisin valmis menemään töihin kun pikkuinen tuli 7-kuiseksi (isi jäi kotiin). Juuri 8 kk täytettyään pieni sai rintaa viimeisen kerran. Eipä ole tuntunut tuota kaipaavan, yhä edelleen on terve kuin pukki ja iloinen pikku ihminen.
Meillä ei kummallakaan ole allergioita tai muitakaan sairauksia ja sama näyttää periytyneen meidän pikkuihmisellekin. Hän on saanut koko kirjon vauvalle sopivia ruoka-aineita, eikä mikään niistä ole aiheuttanut ongelmia. Jos olisi ollut pelättävissä periytyvää allergiaa tms., olisin varmasti yrittänyt imettää pidempään.
En minä ole väittänyt että pullorukinta olisi vaivattomampaa. Olen vain paljon lukenut ja kuullut että jotkut ovat siirtyneet antamaan pulloa nimenomaan sen takia että eivät jaksaneet antaa tissiä parin tunnin välein. En sitten tiedä pidentääkö korvike syöttövälejä, voihan se jossain tapauksissa niinkin olla. Jos pullosta tulee niin paljon helpommin ja nopeammin niin ehkä vauva sitten juo kerralla enemmän, en tiedä. Ja ei, minusta ei ole tuomittavaa sekään että vauvalle annetaan silloin tällöin korviketta vaikka imetys onnistuisi hyvin. Tarkoitan tilanteita että äiti haluaa rauhassa kampaajalle tvs. Meidän tyttö on Findia tutkimuksessa ja koska en halunnut ruveta sitä korviketta antamaan olin ekat 6kk tosi kiinni kotona. Yhden ruokintakerran saatoin pumpata, mutta enempää en saanut enää myöhemmässä vaihessa pumpattua. En minä siitä ole mitenkään katkera nopeasti se puoli vuotta meni mutta ymmärrän jos haluaa välillä johonkin päästä.
Harmittaa vähän kun ei tänne ilmeisesti voi edes positiivisessa mielessä yrittää kirjoittaa ilman että joku heti tulee " oikaisemaan" . No ilmeisesti aihe on liian arka että siitä edes voisi kirjoittaa ilman negatiivisia kommentteja.
Meillä esikoinen ja keskimmäinen olivat niin pieniä syntyessään, ettei kumpikaan jaksanut yksinkertaisesti imeä tissiä kunnolla. Maitoa kyllä olisi tullut. Kuitenkin itseltä alkoi voimat loppua, kun huomasin istuvani kokoajan sohvalla vauva sylissä ja tissi suussa. Ei siis mitään lyhyitä aikoja vaan välillä tunti ja sitten hetken tauko ja taas vauva uudelleen tissille. Itse ei saanut tehtyä pahemmin mitään. Päädyin antamaan lisämaitoa, ettei omat voimat aivan tyystin lopu ja se ratkaisu oli paras siihen tilanteeseen, vaikkakin koin syyllisyyttä.
Kolmas vauveli tulee pian kolme kuukautta ja on saanut pullosta maitoa alle viisi kertaa. Vauva oli normaalin painoinen syntyessään ei siis pieni niinkuin sisarukset. Meillä syödään öisin n. kolmen tunnin välein ja päivällä tunnin-kahden.
Nyt vasta tajuan kuinka helpolla pääsen täysimetyksellä. Maito on aina sopivan lämmintä, sitä on aina mukana, syömisessä kestää vain se viitisen minuuttia, pulloja ei tarvitse pestä yms. Mutta kahden ensimmäisen kanssa ei ollut vaihtoehtoja vaikka kuinka olisin mielelläni heitäkin imettänyt täysin.
Minusta on aivan turha ketään lähteä arvostelemaan koko imetysasiassa, se joko onnistuu tai ei. Ja vielä: kyllä niitä löytyy, jotka oikeasti itsekkäistä syistä eivät imetä(tissit rupee roikkumaan yms.)
Tsemppiä kaikille täysimettäjille ja pullottajille:=)
Itseltänni imetys on ollut helppoa ja maitoa on riittänyt. Olisin halunnut täysimettää kuusi kuukautta, mutta iso poika kaipasi neljän kuukauden jälkeen lisäravintoa. Neljään ja puoleen kuukauteen kamppailin ja sitten aloitimme hyvin hitaasti kiinteiden maistelun. Olen sen tyypin ihminen joka päättäessään pitää asiasta kun asiasta kiinni, joten kuuden kuukauden täysimetyksen jääminen haaveksi oli itselleni kova pala. Ehkä sitten seuraavan kanssa... Nyt poika on kahdeksan kuukautta ja imetän edelleen joka syötön yhteydessä. Yösyötön jätin pois pari viikkoa sitten. Tavoitteena olisi imettää vuoden paikkeille. Kymmenen kuukauden jälkeen ajattelin alkaa antamaan hapanmaitotuotteita, ja sitten vuoteen mennessä vähentää imetyskertoja.
En koskaan ole pitänyt itseäni immettäjätyyppinä, ja olenkin ihmeissäni miten kiintynyt olen siihen. Suurin syy imetykseen on kuitenkin halu antaa lapselle " parasta" . Toisaalta kaipaan välillä omaa aikaa, jonka aikana mies hoitaa vauvaa. Onneksi poika huoli äidinmaitoa myös pullosta, mutta kun pumppaaminen on niin pirun tylsää!! Myös menemisten ajoittaminen imettämisen mukaan alkaa jo kyllästyttää.
Tärkeänä viestinä haluaisin kuitenkin sanoa, että imetys EI ole maailman tärkein asia, äidinrakkaus on!!! Onnellisia lapsia ei tule äidinmaidon takia, vaan sylin ja hellien sanojen kautta!!! Näi se on! Naiset osaavat olla tosi kovia ja ilkeitä toisilleen, ja välillä tuntuu että teki niin tai näin, aina tekee väärin. Joten enemmän tukea, ja vähemmän kritisointia! Myös äidin, ja isän, täytyy voida hyvin!
Mamma ja poika, vajaa 8kk
ps. Hyvä aloitus!
SONALI : meillä oli edelliseten kanssa vähän sama tilanne kuin sinulla : ekaa imetin rintakumista yli vuode ja se onnistui erinomaisesti ja maitoa alkuhankaluuksien jälkeen tuli, toisen kanssa imetys ei ollutkaan niin helppoa kun vauva imi JATKUVASTI (tarkoitan tosiaan sen ½ v. aivan jatkuvasti ) rintaa. Usein esikoinen oli yövaatteissa, syömättä jne. isin tullessa töistä, videot pyöri aamusta iltapäivään esikoisella että sain IMETTÄÄ !!! Hyvä äitihän ei anna korviketta eikä kumpikaan lapsi sitä koskaan ole saanut millilitraakaan !!!
Mutta mutta, syntyi 3. tyttö ja kuinkas ollakaan, huono imu typyllä oli, istuin yöt vessassa pumppaamassa, päivät itkin kun olin niin väsynyt ja siinä samalla sekä imetin että annoin pulloa, mutta tyttöpä ei kasvanutkaan vaan laihtui syntymästään 800 g. Mie päätin et nyt riittää, aloin antamaan vauvalle pullosta maitoa ja olin henkisesti paljon virkeämpi ja jaksoin iloita vauvasta.
Sitten syntyi 4. ja hän on saanut pulloa myös. Vauva hosui ja itki, yritin kyllä kaikkeni (siis imetyksen hyväksi kyllä tehtiin kaikki) ja 2 viikkoa " jaksoin" valvoa kun " luovutin" .
Nyt kun meillä on 5. aloin valmistumaan imetykseen jo ennen synnytystä, mutta oli keuhkokuumeessa vauvan syntyessä eikä maito koskaan noussut vaikka yritin pumpata ja antaa vauvan imeä =(. En kertakaikkiaan jaksanut rankkojen antibioottikuurien ja sen hirmuisen yskimisen jälkeen enää edes pitää vauvaa sylissä, mutta se tauti onkin jo toinen juttu !
Tyttö saa pulloa ja olen asian kanssa sinut. Ja ehdyn noihin mielipiteisiin että ei se maito sinne pulloon itestään lennä : pese pullot, keitä ne, keitä vesi jauhetta varten, jäähdytä ja pullomaidon kanssa liikkuminen onkin eri lukunsa. Ja meidänkin vauvalla on tiheitä imukausia : silloin pullotellaan ½ tunnin välein 60 ml ja pulloja on parhaimmillaan aamua odottamassa 20 kpl ! Eipä käy aika pitkäks aamuisinkaan viiden lapsen kanssa ja kyllä jos vaan olisi onnistunut niin imettänyt oisin. Jos vain maitoa tulee niin siinä ajassa kun pesen / keitän jne. imettäisin vauvan ja voisin vaikka ISTUA. Nyt kun aikaa tuolle istumiselle EI JÄÄ !
Että jos joku sanoo että äidit haluaa PÄÄSTÄ helpolla tai että olisivat edes yrittäneet niin miettikööt vielä kerran. Olen taatusti lapsilleni paras äiti ja tahdon taatusti heille kaikkea hyvää, en syötä pullosta vain ollakseni ILKEÄ tai antaakseni heille sitten jotain huonoa *murisee.
Jokaisella on varmaan syynsä miksi eivät imetä ja se syy ei kuulu kelleen muulle kuin sille äidille. Ei meistä ole arvostelemaan sitä kuka jaksaa mitäkin ja liian harvoin ajatellaan että joillakin äideillä voi syynä olla ihan henkinen jaksaminen kun olisi tuo uni edes tunti yössä aika kivaa.... Ei kenenkään pidä katkaista itseään ajattelemalla miten minun kuuluisi tehdä ja mitähän muut ajattelevat ! Jokaisen pitää tehdä siten kuin tuntuu itsestään hyvälle.
Ja nyt lopetan kun sängystä kuuluu tuhinaa =). Ja sitten tyttö reppuun ja pullopyykille...
Hyvää keväänjatkoa kaikille imettipä tai ei ja annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Niin en halunnutkaan kritisoida kirjoitustasi. Ja kirjoituksesi oli postiivinen ja kiva.
Mutta halusin vain näissä imetysasioissa tuoda tämän erään asian esille. Juuri tuosta pullomaidon helppoudesta!
Eli meillä pullomaito tippaakaan vaikuttanut " imetys/syöntikertoihin" tai edes poistanut tiheän imun kausia tai pidentänyt yösyömisen tai päiväsyömisen " välejä" . Eli tuosta vain, että antaa pullosta maitoa, KOSKA ei halua imetää parin tunnin välein..
Koska enemmän vaivaa pullosyötöstä siitä oli, kuin imetyksestä. Ensin tosiaan valmistit pullon ja yhtä kauan vauva oli sylissä kun pullosta annoin maitoa, kuin sylissä ja tissistä maitoa antaessa.
Itse olisin joka tapauksessa esim. vauvan hoidossa ollessa, antanut korviketta mukaan. Ei korvikkeessa mitään pahaa ole.
Eikä siinäkään mitään pahaa ole, jos että antaa välillä korviketta.
Mutta tuosta, että se välttämättä helpompaa automaattisesti olisi. Niin siitä olen vähän eri mieltä.
En todellakaan tarkoita että imetyskään automaattisesti olisi ongelmatonta! Varsinkin kun omakohtaista kokemusta on, siitä, ettei se ole ongelmatonta!
Mutta korpeaa se, että monet äidit automaattisesti olettavat että " pullosta antaminen" olisi vaivattomampaa, helpompaa tai edes nopampaa. Niin siitä vähän olen eri mieltä!
Poikani onnut 3,5 kk ja ollut osittaisimetyksellä syntymästään saakka ja en ole asiasta ottanut stressiä. Olen tyytyväinen, että maitoa riittää yhä suurimmaksi osaksi pojan ravintoa. Ehkä olisin päässyt täysimetykselle kovalla työllä, mutta koska maitoa ei luonnostaan koskaan alkanut tulvia, niin hyväksyin asian. Ystäväni pelottelivat kivuliaalla maidon nousulla, tulvivilla rinnoilla ym ja minulla oli keräkaalikin jääkaapissa odottamassa sitä suurta tulvaa, jota ei koskaan tullut...Maito nousi pikkuhiljaa ja rintani ovat kyllä olleet ihan " tiiviit" alusta asti eli liivinsuojuksilla ei ole paljon ollut käyttöä.
Toisaalta olen ollut ihan tyytyväinen, että ei ole rintoja paljon pakotellut ja lakana on yöllä pysynyt kuivana. Toisaalta olisin halunnut runsaamman maidontulon, jotta olisin saanut pumpattua jotain pakkaseenkin. Pumpulla en ole saanut pisaraakaan irti. Minulla oikeestaan kysyntä vastannut tarjontaa alusta saakka. En kuitenkaan ole ollut valmis täysin lapsentahtisen elämään eli kun en ole saatavilla, poika juo korviketta.