Vaadinko 15-v tyttäreltämme ihan liikaa?

neljältä on jo mahdollisuus auttaa ruuanlaitossa puolisen tuntia. Sen jälkeen on kahtena iltana viikossa harrastuksia ja sen lisäksi ilta ihan kokonaan tyttöä itseään varten.

Vierailija:

hirveän monella tuntuu olevan tapana jakaa teini-ikäiselle ihan hirveästi hommia. Meillä tuonikäinen tulee aina koulusta kotiin klo 16 maissa, läksyihin menee illalla tunti pari, ja harrastuksia on muutamana iltanana viikossa. Ei siinä paljon siivoilla, vaikka kuinka niin haluaisin.

Totta lienee, että juuri tylsimmät hommat laitetaan usein lapsille (esim. mun lapsuudenkodissa vessansiivous oli lasten homma...), en ollut ajatellutkaan tuota ennen. Täytyypä keksiä lapsille kivoja(kin) velvollisuuksia, kunhan tuosta vähän kasvavat.

suoraan aviomieheni luo. Kotona en ollut ikinä joutunut tekemään mitään kotitöitä.

Oli hieman vaikeaa kun mies joutui opettamaan minulle kaiken, esim. kuinka pesukone toimii ja kuinka perunat keitetään, mutta opin tosi nopeasti ja nykyään olen suorastaan perfektionisti, meillä on aina siistiä ja joka päivä hyvät ruoat.

Ne ystäväni joiden piti kotona hoitaa paljon hommia, eivät nykyään kehtaa tehdä kotonaan mitään ja on sen näköistäkin, kahvin kanssakaan ei saa koskaan mitään.



Rahaa en oikein osaa vielä käyttää, onneksi mies hoitaa meillä koko raha-asiat koska mulla menee aina " överiksi" , en voi käsittää että huomennakin voi tarvita rahaa :(

Ja tämä johtuu nimenomaan siitä, että minulla ei ollut koskaan rahaa käytössäni YHTÄÄN koska olin aina niin " tuhma" että rangaistukseksi en saanut kuukausi- tai viikkorahaa kuin tosi harvoin ja tosi vähän, esim 5 euroa kuussa.

Ei mulla silti ole ollut vaikeuksia huolehtia omasta perheestä ja taloudesta...

Ja mun mielipide on, että lasten kuuluisi osallistua mahdollisuuksien mukaan kotitöihin, eikä siitä tarvitse maksaa.. Meillä leikki-ikäiset auttavat siksi, koska täytyy, eivät siksi, että saisivat palkkaa.. Saa nähdä, miten sitten myöhemmin...

esim pedin petaamiseen menee pari minuuttia, samoin roskien viemiseen, vaatteiden pesukoriin viemiseen ei sitäkään vähää. Ja yhden huoneen imuroi kyllä kerran viikossa ihan hujauksessa!



Itse tein 15-vuotiaana veljeni kanssa puoliksi kaikki kotityöt paitsi pyykinpesua (yh-äiti hoiti pesutuvan). Siis kaikki: kaikki päivittäis- ja suursiivoukset, tiskit, ostokset, ruokien suunnittelu pienellä budjetilla, ruuanlaitto jne. Olimme alkoholistiperheestä ja se oli vähän liikaa. Edes siihen penninvenytykseen olisi äiti voinut osallistua, niin olisi nähnyt miten vaikeaa niin pienellä rahalla on ruokkia koko perhe.

älä ap turhaa huolehdi,kokemuksesta voin sanoa.

Oma huone on jokaisen omaa reviiriä. Pitäköön sellaisessa kunnossa kuin haluaa.Minusta olisi parempi jos osallistuisi koko perheen yhteisten tilojen hoitoon ja ruuan laittoon yms, jos on pakko osallistua. Minä urheilin jo tuon ikäisenä ammattimaisesti joten harjoituksia oli usein kahdesti päivässä ja tietenkin koulu piti hoitaa. Ei olisi minulla ollut aikaa autella noin paljon. Minusta perheitä on erilaisia. Toisten elämä nivoutuu kotiin ja toisten kodin seinien ulkopuolelle.

Eli se saa olla myös possusotku jos omistaja niin haluaa. Eri asia on tietysti jos huoneesta alkaa tulla haju- ja terveyshaitta muille talon asujille :)

Sen sijaan tuon ikäisellä tytöllä mitäisi kyllä teettää yhteisten tilojen siivousta vähintään tuon verran. Meillä ainakin 6- 8- ja 10-vuotiaat pojat tekevät päivittäin jonkun heille määrätyn kotityön. Tällä hetkellä 6v järjestelee ja imuroi eteisen, 8v siivoaa tietokonehuoneen ja 10v tyhjentää tiskikoneen ja vie roskat. Siis päivittäin nämä kaikki. Yksi pojista saa kyllä säännöllisin väliajoin ylimääräisiä tunnustuspalkintoja siitä että hän on ainoa joka petaa sänkynsä. Vanhin jopa aina röyhyää lakanat lattialle ja nukkuu pelkällä patjalla...

Muuten lähtee namipäivä.

Ammattimainen on ehkä asia erikseen. Mutta minäkin opiskelin ahkerasti (tarkoittaa parikin tuntia läksyjä ja kokeisiin lukua illassa), opiskelin lisäksi iltaisin musiikkia, taidetta ja muita kerhoja vielä. Musiikkiakin opiskellaan joka ilta, tiedoksi. Silti siinä ehtii pöydän kattaa, tiskikoneen täyttää ja perjantaisin auttaa viikkosiivouksessa.

Nykyään tuntuu ettei teineiltä vaadita yhtään mitään, mutta kaikkea saavat silti. Meillä viisi ja kuusivuotiaat tytöt siivoavat itse omat huoneensa, joskus jopa imurointia ja pölyjen pyyhkimistä myöten.... ilman palkkaa!! Tietenkin on tuon ikäisiltä kohtuullista vielä odottaakkin ettei kaikki ole tiptop eikä kaikkea jaksa tehdä. Ja olen apuna siivouksessa, jos he niin pyytävät. Useimmiten heille ei ole mitään ongelmaa huolehtia, että lelut ja paperit on oikeilla paikoilla. Muutenkin lapset ovat mukana arjen askareissa. he kattavat pöydän, tekevät kanssani ruokaa, pyyhkivät pölyjä ja luuttuavat lattioita. Kun opettaa aikaisin perusasiat, ei tarvitse niistä tapella. Uusavuttomia on aivan liikaa ja se on ihan vanhempien omaa syytään, kun päästävät lapset liian helpolla. Ikä täytyy huomioida kuitenkin esim. meillä on lapsilla vielä mahdollisuus sanoa, etteivät jaksa jotain tehdä, mutta 15- vuotiashan jaksaa!! yritän myös itse omalla asenteellani opettaa lapsille, että kotityöt voivat myös olla kivaa hommaa yhdessä ja pikku nikseillä saa lapset nauttimaan askareista. joskus on vaativampaa opettaa lasta siivomaan, kuin tehdä se itse mutta periaatteesta haluan heidän oppivan perusasiat jo nuorina!!

En aio koskaan alkaa maksamaan lapsilleni siitä, että he siivoavat omat sotkunsa ja auttavat oman perheen arjessa!!!! Viikkoraha voi olla muuten vain, muttei palkintona kotitöistä. Tottahan se on selvää, että uutta lelua tai tavaraa ei saa elleivät muutkaan pysy järjestyksessä.

Itse en saanut koskaan edes kuukausirahaa, mutta silti piti pitää huone koko ajan siistinä, pedata sänky, huolehtia omat vaatteet pyykkiin (ja pestä itse omat käsin pestävät), kattaa ja tyhjentää ruokapöytää, viedä roskia yms. Sen lisäksi äitini piti aivan itsestäänselvänä, että osallistun myös ihan kodin yhteisiin kotitöihin, eli silloin tällöin koulun jälkeen iltapäivällä imuroin koko kodin, taikka pesen keittiön lattian, otan pyykkejä kuivumaan, silitän, käyn asioilla ja myös välillä leivon ja laitan ruokaa koko perheelle.



Kuulostaapas paljolta, kun noin luettelee, ja silti muistelen että suurin osa ajasta teininä kului kavereitten kanssa jossakin, taikka kotona loikoillessa... Eli ei mitenkään kohtuuttomasti ollut hommaa kuitenkaan.



Silloin kun itse muutin opiskelemaan, mulla tuli n. puolen aika, jolloin en tehnyt mitään kotitöitä muistuttavaakaan - söin leipää ja jugurttia ja imuroin ekan kerran kolme kuukautta paikassa asuttuani... Sen jälkeen totesin, että eipä tämä kovin viihtyisää olekaan, ja aloin soveltaa vanhoja taitoja omaan kotiini. Nykyään olen kuin oma äitini, joka on näitä ihmisiä, joka pitää itsestäänselvänä, että sukatkin silitetään ennen kaappiin laittoa...

Minulla oli harjoituskautena teatterilla joka ilta usean tunnin harkkoja, läksyt päälle ja silti ehdin sekä laitella ruokaa, että kattaa pöytää ja raivata sitä. Kavereittenkin kanssa ehti olla ihan tarpeeksi.

Veljeni pelasi jääkiekkoa tähtäimenään ammattilaisura ja silti hänkin ehti tehdä joka päivä jotain kotitöitä.

Oma tyttäreni viettää iltoja nykyään taidekoululla ja silti hän ehtii joka päivä osallistua kotihommiin, kuten ruuanlaittoon ja pöydän kattamiseen.

Vierailija:

Minä urheilin jo tuon ikäisenä ammattimaisesti joten harjoituksia oli usein kahdesti päivässä ja tietenkin koulu piti hoitaa. Ei olisi minulla ollut aikaa autella noin paljon. Minusta perheitä on erilaisia. Toisten elämä nivoutuu kotiin ja toisten kodin seinien ulkopuolelle.

Kyllä hän rupeaa siivoamaan huoneensa, kun alkaa poikia tapaileen.

Anna osallistua yhteisiin tekemisiin.

eihän nyt oman huoneen siivomisesta pidä maksaa???