*** TORSTI on taas, SYYSystäväiset ***

Minähän oisin voinut varata sen vaikka vääräksi kuukaudeksi:)



Ei tarvi mennä ulos, paitsi hakemaan esikoista. Anoppi tulee pikkurinsessan kanssa tänne siksi aikaa, kuten tuli eilenkin.



T: Ynis

Ainakin hetki sitten pinot sijoilla 1, 2 ja 3 olivat syys-pinoja :)



Hyvä meidän joukkue!!

Ynis: Hienoa, että Vuokatti varattu :-) Joko mieli piristyi edes vähäsen?



Teatteri oli ok, mutta ei täysosuma. Vähän alkoi ekassa näytöksessä haukotuttamaan.



Typy sairaampi kuin eilen :-( Oli mun poissaollessa oksentanut lakanansa ja unipupun pahki. Onneksi mies tajusi laittaa samantien koneeseen pyörimään.



Later,



Keilin & Typy

Tästä sen näkee, kun on kotona niin on ihan sama onko torstai vai maanantai, kun kaikki päivät on samanlaisia.



Vielä kylmempää kuin eilen, mittari melkein -29 astetta. Hrrrrrrr! Mutta pakko uhmata säätä sen verran että lähden " tuulettumaan" eli ruokakauppaan, kunhan Neiti nousee ensin syömään. Viime yö oli ehkä vähän parempi kuin edellinen, valvomista alkuillasta, kun isommat pojat oli nukkumassa, sitten tankkausta ja itkua tuonne puolille öin ja sen jälkeen vaan kaksi syöntikertaa, puoli kahdelta ja kuudelta, nyt siis vielä nukutaan. Sain siis itsekin ihan hyvin nukuttua. Tai sitten tähän väsymykseen on turtunut jo...



T on ollut taas ihana näin aamusta, sanoja luettelee (mm. äittä, vauvva, otto = on meidän toisen koiran nimi) ja tulee sylii ja sanoo " aiiii" ja halii =) Äipän iso poika. Joteskin siitä on tullut nyt niin iso, kun on vauva talossa. Vaipatkin ja kakkelssonit ovat niin valtavan kokoisia, että tässä yksi päivä meinasi ihan yököttää, kun oli tuotokset vaippaan pyöräyttänyt...Huh!



Ens viikolla sitten arki alkaa, vähän pelottaa, miten sitä pärjää. Tai no, pärjäähän sitä, pakkohan se on. Mutta on tämä nyt niin mukavaa kun mieskin on kotona ja tekee oman osansa hommista. Leikkii T:n kanssa, leipoo, käyttää koiria ulkona (itsellä on helppo nyt kieltäytyä kävelylenkeistä, ettei tule rintatulehdusta kovan pakkasen vuoksi). Ens viikolla pitää sitten selviytyä ihan itse. Teen siis vain kaikki pakolliset, en mitään ylimääräistä. Eihän tätä palstailua lasketa ylimääräiseksi??? Heh... ;D



Mutta yritetään pärjätä, pakkasista huolimatta. Eihän täällä ole vielä kylmää, miettikääpä jos asuttaisiin Siperiassa. -50 astetta. Sitten voisi sanoa että ky-ly-mä!



Ja Ynikselle: tervetuloa näille leveysasteille hiihtoloman viettoon. Vuokatti on kiva paikka. Ja jos kylpylästä tykkää, niin Katinkulta on myöskin mukava paikka käydä kellumassa ja kylpemässä! Meillä ainakin isoveikka tykkää Katinkullan kylpylästä, olisi aina menossa sinne uimaan. Uimahalli omalla paikkakunnalla kun ei viehätä.



Mimmu kera pesueen

Kylläpä syysmammat taas onnistuivat saamaan minulle iloisen hymyn kasvoille heti aamusta :-) Minulle meni muuten täydestä, vaikka periaatteessa tiesin että on torstai, en vaan älynnyt... Se on se univaje, jota viime yön jäljiltä on vielä tavallistakin enemmän. Mies pakeni olohuoneen sohvalle kolmen huutosession jälkeen ja minä hoidin Lilliä lopun yötä. Mikähän neidillä taas on, oliskohan nuha tulossa kun kuorsasi kovasti.



Ruokapäiväkirjaa kiittelen kovasti, terveisiä Kerpulle sinne lämpimään! Luulen paikallistaneeni entisten maidon ja omenan lisäksi kalan ja tomaatin. Tomaattia Lilli sai eilen pitkästä aikaa raakana, ja tuloksena oli punaisena hohtavat posket, ärtsyn näköinen ihottuma kyynärtaipeessa ja yö sieltä minne ei aurinko paista [eihän aurinko yleensäkään paista yöllä, toim.huom.]. Saas nähdä mitä verikokeet kertovat ja mitä lääkäri sanoo ensi maanantaina.



Pakkasta on niin paljon, että lisäsi eilisiin vaatetuksiin Lillille vielä fleecehaalarin ja yhden kerroksen sukkia ja käsineitä ja vaihdoin haalariksi poikien vanhan 92-senttisen Peuharin, jonne upposi myös kädet ja jalat kokonaan. Muuten oltaisiin pysytty visusti sisällä mekin, mutta esikoinen piti saattaa kouluun ja kakkonenkin tarhaan, koska siellä on jumppapäivä (tärkeää!). Niin, siis, eipä tuo auto ole meillä vieläkään kunnossa vaan se jäi vielä korjattavaksi. Toivottavasti tänään saisi sen kotiin!



Sähkömies laittelee minulle keittiössä uusia pistorasioita, jihuu! Sitten saadaan laittaa yläkaapit paikoilleen ja tuo alkaa näyttääkin oikealta keittiöltä. Liesitasoa en vielä saa, mutta uuden uunin saan tänään käyttöön. Ja sehän sopii, koska täksi päiväksi on uunipaistia ruoaksi.



Aavikselle on pitänyt pitkään sanoa, että on ilo lukea viisaita ajatuksiasi. Etkä sinä minun mielestäni valita mitenkään paljon. Motin murheita kuvatessasi sinun teksteissäsi on kuitenkin tiettyä valoisuutta ja lämpöä.



Kiva kun Helli ja Leanna kirjoittelee nykyään enemmän, ja kiva kun Ramikakin piipahti. Leanna, kyllä vauvakuumejutut mahtuvat mukaan, niitä on ilo lukea. Ja suurperheen arjesta muutenkin.



Jospa vähän lajittelisi puhtaita pyykkejä kaappiin...



Lämpöä kaikille!

T. Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Täällä itekseni hykertelen. Huippuälykkäät ihmiset täällä kirjoittelis tosiaan ekaan syyspinoon, mikä silmiin sattuu DDDD Noo. Se on se univaje, joka syö yhä tuota meidän kapasiteettia. Pitäsiköhän munkin mennä johonkin Mensan testeihin. Munhan pitäis saada ihan huippupisteet; esikoinen on näillä näkymin 6v5kk nelosen syntyessä. Ja vielä kun mä syön niin hyvin ja monipuolisesti.....



Mistä siis johtuu tämä väsymys ja alakulo? Kuka soittais Amerikkaan ja kysyis????



No joo. Asteita -26. että ei tarvi tällekään päivälle ulkoilua suunnitella. Sen sijaan saa pitää valkeaa hellan pesässä ihan tosissaan. Säästyy sähköä, kun ei pattereitten tarvi posottaa täysillä. Ja aurinkokin pilkistelee, joten valot pois. Pitkiä on nämä sisäpäivät ja viikonloppuun asti lupasivat kylmää (

No, tänä iltana mun pitäis päästä kuoroharkkoihin. Niitäkin tosin rupeaa olemaan ihan liiaksikin asti. Mä kun toistaiseks kuulun sekä perhekuoroon (= kirkkokuoro) että passiokuoroon, joka harjoittelee siis pääsiäisesitystä (passiodraama). Siellä saa kyllä ajatukset pois kotiasioista, mutta en tiedä sitten, onko se kovin rentouttavaa, jos porukka rupeaa hermoilemaan esityksiä.



Äitini esikoiselle hommaamat suorat housut oli liian isot (130cm), joten kauppareissu on sitte joka tapauksessa edessä. Turhaa murisin.



Mun kotiväki on kyllä semmoista, että kyllä niittenkin kanssa pinnaa tarvitaan (suku on pahin). Äitihän silloin motkotti vauvasta. Nyt kuitenki huolissaan miehelle selvitti, että onko me huomattu niitä uutisia, että vauvalle pitää olla uusia patja.

Joulua ennen yritettiin siskoni kanssa miettiä jotain yhteistä lahjaa. Mä ehdotin dvd-soitinta. Ei mikään huippuidea, mutta kuitenki. Sisko vastas aikain päästä, ettei lämmenny ajatukselle. Nyt oli isän ja äitin synttärit, niin mitä siskoni ja miehensä veivätkään lahjaksi.... dvd-soittimen! Joopa joo.



Nyt meen joutavia löpisemästä, kun maalaishiiri ja kaupunkihiiri-video jo loppui.



Kivaa pakkaspäivää kaikille!



T@hti



ps. Eilen Pekka nukkui ulkona -20 asteessa suojaisella verannalla, mutta nyt täytynee nukuttaa sisälle

Ayap, heti aattelin tuosta kolmoisjohdosta että nyt Pyörsky on keksinyt tehdä sähköjohtoviritelmiä :D Onneksi tarkoititkin tätä palstajohtoa.



Keksiviikkokin meni ihan täydestä. Vaikka oon töissä ja pitäisi olla erittäin tietoinen siitä että on torstai - osasinhan ajaa tänne neuvolaa pitämään niinkuin aina to-aamuisin.



Typyn eilisiä tempauksia: kulki ilman vaippaa jotkut keittiön laatikosta valitsemansa kauhat käsissään. Yhtäkkiä katsoi alas, ilahtui suuresti ja kauhat lensivät kaaressa. Ihana " pipsi" oli päässyt hetkeksi unohtumaan. Meni samantien isän luo paidanhelmaa nostaen ja hyvin ylpeänä esitteli pipsiään :) Perusasiat on tärkeitä, on.



Taaperokieli on muuttunut kolmitavuiseksi, mahtavan kuulosta selitystä tulee. Ei siis oikeita kolmitavuisia sanoja, mutta selkeästi enemmän jäljittelee aikuisten puhetta ja äänenpainoja. Puhelimessa ei vielä osaa niin hienosti puhua kuin Motti, siihen sanotaan vain haloo ja annetaan äidille.



Töitä jatkaa hän.



- Tea

tai keksiviikkoa, sama se. Sisäilyn luulisi jatkuvan, mutta ei. Poikasella tänään kerhopäivä, ja luulen, että kävelen kyliltä takaisin Kukkasen kanssa. Ergorepun jätän suosiolla kotiin ja vuoraan rattaat kahdella turkilla (kirpparilta ostettuja, huom). Talja on hukassa muuttolaatikoissa, samoin kuin makuupussi.



Nukuttiin ma-ke-as-ti. Jo ennen kymmentä jaksoimme nousta ylös, ja nyt on aamupala syöty ja pienin pukeissa. Kukahan pukisi ja pesisi äidin? Suihku ei ihan houkuta, luulen, että eteisessä on pakkasta ja vessassa siis vain vähän lämpimän puolella. Kaiken tämän tärkeän ja tarpeellisen tiedon jälkeen kysyn, että miten Merzedes voit?



Kukkus jo käkönen

Pakkasta se 25 joten sisällä taas. Aika tahmea, siis todella tahmea aamu ollut meillä.



Illalla Onni kovasti itkeskeli ja jäätiin suosiolla olkkariin nukkumaan miehen kanssa. Siis heräs oikein kunnolla itkeä nyyhkyttään. Annettiin vähän lääkkeitä ja saatiin lopulta nukkumaan. Minä pessimisti ajattelin, että ei nuku kuitenkaan koko yönä, joten nukuin itse mukavasti sohvalla... Ja Onni nukkuikin sitten ihan ok. Tosin kuudelta heräs jo. Mies kun meni suihkuun niin siihen ääneen heräs. Teki mieli sanoa jotain mutta onneksi mies tajus itse, että pitää varmaan alkaa käydä iltaisin suihkussa.



Kuudesta yhdeksään makoilin koomassa tuossa lattialla Onnin seurana. Kohtuu hyvin se viihtyi. Ysiltä yritin nukuttaa, ei onnistunut. Erinäisten ruokakokeilujen jälkeen sain sen äsken nukkumaan. Yksii välillä. Pitäsköhän mennä lääkärille jo tänään...



Onpas niin tylsää, että on pakkaset ja flunssa yhtäaikaa. Kun vois mennä edes kylään jos oltais terveitä mutta nyt ollaan vaan kotona. Joku muistaa, että sanoin tykkääväni pakkasista. Kyllä edelleen mutta on ne aika raakoja kelejä noin pienelle.



Hui, oli niin monta pinoa, joita luin, etten enää muista mitä missäkin sanottiin.



Ramikan typsy bongattu vauva-lehdestä! Ei tarvinnut edes nimeä nähdä kun tunnistin:)



Kun en kerran muuta muista, lopetan ja menen itsekin peittoihin. Toivotaan, että Onni nukkuu edes sen 2h. Muuten ei tää mamma jaksa.



T-P

pikamoi,



pojalle iski eilen mahatauti, potta tuli pariin kertaan puolilleen kuraa ja vaipat täyteen.... Yöllä sitten kun nukkui pieni rassu levottomasti ja heräili ja itkeskeli vähän, kävin nostaan viereen, ajattelin että olisi pipin äidin vieressä kivempi olla.... kiitokseksi oksensi mun sänkyyn!



Nyt lakanapyykille ja koittamaan, joko muukin kun mustikkasoppa pysyis sisällä.



Taustalla äitikuu

Me emme myöskään ulkoile. Mies meni sen verran myöhään, että vein pojan yksin kerhoon ja mies oli sen aikaa tyttöjen kanssa. Ja kerhosta pojan tuo taas kaveri. Ihanaa. Tällä hetkellä tyttöjen rytmit on vähän turhan aikasessa ja ovat jo klo 12 unten mailla. Pojan kerho loppuu vasta silloin, joten tiukkaa tekee ;). Mutta eiköhän tämä tästä.



Kommentteja eiliseen linkkiin. En tunne Paula Heinosta henk.koht, mutta olen mielenkiinnolla seurannut hänen lausuntojaan. Olen periaatteesa samaa mieltä monestakin jutusta, mutta vähän vierastan ajatusta pilkkoa ravitsemus niin pieniin osiin ja eritellä mm. mitkä vitamiinit vaikuttaa mihinkin. Ravitsemus on kuitenkin aina kokonaisuus ja me syömme ruokaa, emme vitamiineja ja kiv.aineita. On totta ja todistettu, että rasvanlaatu vaikuttaa moneen asiaan. Juuri tämä rasvahappojen suhde (n-3/n-6) on vilkkaan tutkimuksen alla. Näyttääkin siltä, että rasvahappojen suhde on tärkeämpää kuin niiden määrä. Sama terveellinen ruokavalio, mikä on hyvää sydämelle, on hyvää myös aivoille. Erillistä aivoruokaa ei ole :). Mikään ravinto- tai ruoka-aine ei ole myrkkyä, määrä ratkaisee. Pillereistä olen sitä mieltä, että olis hienoa, jos ihmiset söis niin, ettei vit. ja kiv.ainelisiä tarvittais. Todellisuudessa, on paljon ihmisiä joille tietyillä valmisteilla on hyötyä. Ja D-vitamiinia ja rasvahappoja monet tarvitsevat purkista. Olen puhunut :)



Mitähän muuta?



No, palataan jos tulee mieleen.



Pile

Toivottavasti Yniksellä on mieli parempi. Jospa viikonlopun laskettelu-päivä miehesi kanssa onnistuisi. Kyllä se niin piristää, varsinkin jos aurinko paistaa tai sää on hyvä ja suksi luistaa. Ja aina tuon matkan odotuskin piristää. Tsemppiä!



Mulla oli tänään omaa aikaa aamulla. Olin hammaslääkärillä, heh heh :) Ei vaan, jännitin niin tosi paljon hammaslääkäriä. Viimeksi porattu joskus 8 vuotta sitten. Nyt toinen puoli leuasta on puutunut, en kertakaikkiaan uskaltanut antaa porata ilman puudutusta. Olisin voinut jäädä vähäksi aikaa hammaslääkärin jälkeen jäädä shoppaamaan Selloon mutta mun pää tuntui niin puutuneelta, en halunnut jäädä. Varmana olisi alkanut kuolakin valua niin, että en edes sitä itse tajua ... Onneksi on ohi!!



Kertokaapa viisaammat! Voiko pienellä olla jo jonkinlaista esiuhmaa, tms. Siis tässä 1,3 v. iässä? Minusta tuntuu, että tällä hetkellä on menossa vaihe isolla V:llä. Siis neiti saa ihan oikeita kiukkukohtauksia jos asiat eivät mene kuten haluaa (ei esim. saa laitettua palikkaa oikeaan kohtaan tai lähdemme hänene mielestään liian aikaisin pois esim. puistosta) tai jos ei saa kiellettyä asiaa/häntä kiellettään, jne. tämän tyyppistä. Hän heittäytyy maahan ja alkaa potkia jaloillaan lattiaa/maata. Tai huutaa ja vetää itseään banaanikaarelle.



Eilen muskarissa mua ja tyttö varmaan tuijoteltiin alta kulmain. Kun tuli aika lopettaa palikoiden paukutus, antoivat muut tytöt (meidän ryhmä koostuu pelkistä tytöistä) kiltisti palikkansa laatikkoon seuraten äitiensä esimerkkiä. Mutta meidän neiti, hän lähti pinkomaan palikat käsissään paikalta ja ryömi tuolin alle josta sitten hymyili minulle viekkaasti. Kun lopulta palikat " joutui" luovuttamaan, kauhea huuto siitä seurasi ja jo bravuuriksi muodostunut lattialle heittäytyminen.



Onko tämä normaalia? Kun ei siellä muuta noin käyttäydy. Ja tämä on tytönkin kohdalla ihan uutta ja olen lievästi huuli pyöreenä. Lempeästi tässä sitten yritetään ohjata pikkuista ja ohjata huomiota johonkin kiinnostavampaan että paha mieli unohtuisi. Välillä vaan kiristää päätä kun tuntuu että tätä kiukkua (vai mitä nyt on) on vähän väliä jostain. Ei aina sylikään auta :( Mutta ehkäpä tämä menee ohitse. Ei tässä kai muuta, mutta väsyneenä ei neidin korkea-C-kirkuminen ole mitään parasta mahdollista korville :(



Ihanaa. Huomenna tulee ystävä tyttärensä kanssa kylään. Tulevat sen verran matkan päästä että ovat koko päivän. Teemme hyvää ruokaa ja JUORUILEMME :) ehkäpä saamme aikaan myös syvällisiä kahvikuppi-keskusteluja. Tai no .. miten nyt tytöt sitten keskenään viihtyvät, ovat suurinpiirtein saman ikäisiä.



Tässäpä taas vaan omia asioita höpötän. Sairastupiin kaikkiin pikaista paranemista!!



Alli

Aamulla täälläkin oli -28. Kauppaan oli kuitenkin lähdettävä, kun maito loppui. Kaapit muutenkin huusivat täydennystä. Samalla päästiin myös perhekerhoon. Mukavaa oli, niinkuin aina, paitsi se piinapuolituntinen (=hartaushetki). Ajattelin antaa kirkkoherralle hieman palautetta kerhon hartaushetkistä. Minusta on kohtuutonta vaatia 0-2 vuotiaita olemaan ½h paikallaan hiljaa kuunnellen.. Aina kaikki kerholaiset marisevat tuosta piinapuolituntisesta mutta kukaan ei saa suutaan auki. Ja minä taas saan, menköön maine, mutta eihän asiat miksikään muutu jollei niistä kukaan mitään puhu.



Petivaatteet ovat ulkona tuulettumassa ja jäälyhtyjä voisi taas tehdä kun on noin rapsakka ilma. Jospa menen ensin jäälyhtyjen tekoon ja sitten lihapullat täytyisi pyöritellä. Adios!



Ai niin, Alli, täällä myös oman tahdon omaava pikkuneiti. Osaa myös lattialle heittäytymisen jalon taidon ja lasien helisyttämisen kiljumisella. Luonnetta siis tälläkin neidillä on. Mies sanookin että meistä tulee vielä hyvä taistelupari.. :-/ No tietyt asiat on ehdoton Ei vaikka miten kiljuisi ja vaikka miten ihmiset katsoisivat pitkään... Kyllä maailmaan kiljumista ja huutoa mahtuu.. Itse olen ollut myös jo pienenä oman tahtoni tietävä. Saan siis katsoa peiliin, sieltä löytyy mistä ne Oma tahto-geenit ovat tulleet. :-D



Lila75

Kyllä aamulla luin Yniksen aloituksen, mutta en yhtään ajatellut että tänäänhän tosiaan onkin jo torsti.



Mulla torsti on ollut masentava. Pakko oli käydä pojan kanssa kaupassa, piti mennä vielä rattailla kun vaunut oli auton takakontissa joka oli jäätynyt kiinni eikä mies saanut sitä auki. Yrtitin kaupasta löytää pojalle jotain maidotonta munatonta ja viljatonta syötävää mutta aika huonolla menestyksellä. Vinkkejä siis edelleen kaipaan. Sitä gluteiinitonta Moilas-leipää ostin, mutta tuntui ihan kumilta kun mikrossa sitä sulatin joten jäi sekin antamatta. Pojan lounas oli riisikakkua voileipäkinkun kera. Ehkä ne ateriat tästä vielä paranee:)



Koko aamun oon miettinyt että miksi en mennyt aikaisemmin lääkäriin pojan kanssa. Nyt on niin huono aika kun pk alkaa parin viikon päästä. Mietin että jos ruokia kokeillaan taas yks kerrallaan niin miten se siellä pk:ssa onnistuu??? Tilanne on kyllä nyt parin viikon aikana mennyt huonompaan suuntaan. Tänäänkin jo 4 löysää kakkaa ja melkeen joka paukun yhteydessäkin vaippaan tulee jotain. Varmaan mielenkiintoista teidän mielestä tämä mun kakkalöpinä;) Mutta eipä mulla mitään muuta tällä hetkellä mielessä pyöri....



Taidan siirtyä vähän surffailemaan nettiin kun kerrankin kone päivällä käytössä. Mies tänään koulutuksessa niin jätti koneen kotiin. Taas tiedossa pitkä ilta pojan kanssa kaksistaan. Huomenna taitaa olla mulla iltavapaa, kun mies ollut kaikki illat pois.



Helli

meilläkin pojalla jo selvää uhmaa havaittavissa. Neuvolakorttiinkin terkkari kirjoitti viimeksi että voimakas oma tahto, vaikka ei ollut meitä aikaisemmin nähnytkään kun terkkari vaihtui edellisen jäädessä äippälomalle. Minä en kyllä tunnusta että tuo piirre olis minusta peräisin vaan käännän katseeni mieheen;) Meilläkin sama juttu että jos ei esim saa nuppipalapelin palaa nopeesti paikoilleen niin heittää kaikki lähellä olevat palat pois jne



Helli

Siinähän nuo päällimmäiset lukee otsikossa. Kaverikin juuri ilmoitti, ettei pääse tulemaan, kun auto ei lähde käyntiin. :( No, täytyy vissiin yksin syödä eilen ostoskoriin hypännyt uuniomenajäätelö ja juoda lämpöistä kaakaota. Vai ehtisikö joku seuraksi?



Tylsää, kun tämän viikon kaikki tapaamiset on peruuntunut. Taitaa tämä viikko siis mennä ilman perheen ulkopuolisia aikuistapaamisia. Joka viikolle yritän aina jotkin mammatreffit järkätä, että pysyy mieli virkeänä. Mutta minkäs sitä taudeille ja pakkasille voi.



Olen tässä miettinyt, että naurattaakohan teitä pohjoisen ihmisiä meidän muutaman päivän pakkaspäivien tuskailut? Teillä kun taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus nämä pakkaskelit.



Äitikuu: Paranemista ja voimia. Muistanko oikein, että te olitte matkailemassa? Olisi kiva saada matkaraporttia jahka taudit hellittää. Jaksua.



Alli: Meilläkin jokin esiuhma tms. menossa. Eilenkin Nöösä kiukkusi ja itkusti monta minuuttia putkeen, jos ei saanut tehdä mitä halusi. Eiköhän tuo ole normaalia rajojen ja oman tahdon koettelemista. Meillä tämä on ollut odotettavissa, kun Nöösä on pienestä pitäen ollut aikalailla tahtotyttö. Kyllä vielä hikeäpyyhkivät nämä vanhemmat tytön tahdon edessä. ;) Jaksua!



Leanna: Meille saa ja pitää kirjoitella vauvakuumeesta ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Minä innolla luen kaiken kuumeilusta, odotukseen ja synnytykseen, sekä vauva-arjesta kaikkiin kuulumisiin. Täälläkin vauvakuumetta, mutta ihan vielä ei voida hanketta toteuttaa, kun on tuo talon rakentaminen.



Kiva kuulla Reelistä ja Ramikasta.



Nyt herkkujen kimppuun.



-Mimmuli ja Nöösä

Tänään mulla kotipäivä kun mies työasioissa eikä saatu lapselle hoitajaa. Aika kivaa:) Siivosin, tein kotiruokaa lapselle, en ole huutanut (vielä), lapsi päiväunille ja nyt olen kahvitauolla. Näinkö te säännöllisesti kotona olevat nautitte elämästä?:)) Ainoat tylsyydet: pitäis avata työtiedostot, pitää hakea esikoinen tarhasta.



Ynis: olipas mukava lukea hyviä kokemuksiasi kilpirauhasleikkauksesta. Mulla ei toistaiseksi haittaa, mutta kaikki konslutoimani lääkärit ovat sitä mieltä että se kyllä kasvaa vielä ja joudutaan leikkaamaan. (demokratia perussääntö: enemmistön mielipide). Sitä siis odotellessa tässä kirjoittelen ja hoitelen kotia!



Ynis vielä: Toivottavasti olosi paranee. Tällästä vuoristorataahan tunne-huvitus-ärsytyselämä taitaa olla monella muullakin. Eilen ihmettelin illalla, miksi mua ÄRSYTTÄÄ kaikki ihan mitättömät asiat (pölypallot lattialla, telkkari liian kovalla, miehen mikä tahansa lause),mutta päätin mennä nukkumaan ja se hieman auttoi.



Tuttikselle iloa työhön ja rauhallisuutta kotiintuloon! Älä mieti, miten vähän ehdit lapsia päivässä nähdä (siis älä laske tunteja), se ajatus vaan ärsyttää ja ahdistaa... (tiedän kokemuksesta). POjat on jo kuitenkin isoja (suhteellista on kaikki, tiedän) ja he saavat olla hoidossakin kahdestaan. Sisaruussuhde on olennainen, me vanhemmat ollaan ihan eri kategoriassa lasten mielessä (en vähättele, mutta vanhemmille lapset on ihmeellistä, uutta ja ainutkertaista, lapsille vanhemmat kuuluu peruspakettiin sen kummemmin suhdetta ajattelematta kunnes vasta aikuisina, jos nyt kaikki silloinkaan)



Jatu: joo, pistä mulle puh.numerosi niin voitais - ilmojen leppyessä - joskus haahuilla " lenkillä" . Kivaa olisi.ja allekirjoitan kyllä kissajutut - monta kertaa on tullu mieleen, miksi vielä noitten karvapallojenkin takia joutuu yöllä heräilemään.....



Harrastusg: hurjasti te kaikki olette harrastaneet. Taidan olla " aito" 70-luvun maalaislapsi (asuttiin kylällä, joten elukkapuoli yms. luontoon liittyvä on mulle kovin vierasta), ei harrastuksista nyt kovin puhuttu. Kai (vai muistanko väärin). Soitin pianoa, lopetin kun kynnet estivät, pelasin (koska kaveritkin) lentopalloa minkä lopetin samasta syystä kuin pianonkin, innostuin lopullisesti jazztanssista kun telkkarista tuli Fame-sarja (heh, tunnustan:)) ja kinuttiin kaverini kanssa paikkakunnan Kansalaisopistoon tanssiopetusta kerran viikossa. Jee! Helsinkiin tultua jatkoin tanssia (jazzia ja sittemmin afroa) kunnes lapset. Kirjat ovat kovin rakkaita, mutta nykyään ei tahdo energia riittää kuin dekkareihin.



Kävin eilen gynellä rutiinitarkastuksessa ja kyseli että milloinkas kolmatta olen suunnitellut. Höh, minä kun olin päättänyt että tämä riittää, mutta lääkäri laittoi päähäni ajatuksen! Ja kun mutisin iästäni jotain, katsoi kummastuen ja totesi että ei iän puolesta kannata päättää ettei enää lasta. Mutta totuus on se,että vaikka kolme lasta olisi ajatuksena valloittava, en JAKSA raskautta enkä vauva-aikaa. Olen onnellinen että ruumiini on oma (no joo,ehkä liioittelen...) ja että intoa muuhun maailmaan ja työhön taas on ilmassa! Adoptio olisi se mitä todellakin olisin valmis tavoittelemaan, mutta mies ei (joten, Jatu, kun tarkemmin ajattelee, täällä kohtalotoveri ilmoittautuu).



S-M: edelliseen jatkona, kun mainitsit haikeuden sterilisaation onnistumisen kuultuanne, sen hyvin ymmärrän. Jokainen (nainen ainakin) joutuu jossain vaiheessa käymään läpi luopumisen tietystä elämänvaiheesta ja mahdollisuuksista (jälkimmäinen on kai se vaikeampi hyväksyä).



Dekkari kutsuu-taidan tänään löhöillä.



Paranemisia kipeille!

Helli: Meillä kans Nöösällä munaton ja viljaton jne. ruokavalio. Valitettavasti paljon joutuu tekemään itse. Eilen pinoon laitoin sämpyläohjeen, joka sopii viljattomille. Jos veteen keitetty riisipuuro sopii teille, niin sitten onnistuu leivän teko. Multa saat halutessasi kasvislettujen, lihapullien, kinkkupihvien ym. ohjeita. (Nyt muistaakseni suomalaisessa kirjakaupassa on alessa kirja ¿allergisen lapsiperheen keittokirja¿. Suosittelen.) Meillä myös latistukset on ihan kesken, kun meidän on nuo vihannekset yksitellen testattava. Minä vasta etsin töitä, joten ihan just ei hoitoon ole menossa Nöösä, mutta kevään/kesän mittaan ilmeisesti. Tie allergioiden kanssa on pitkä ja kivinen. Salapoliisityötähän se on. Jaksua ja voimia.



Äsken kaverin kanssa hoksasimme (piuhat pakkasesta kai jähmeinä), että voimmehan mekin koittaa lähteä hänen luo. Nyt siis auto on roikassa ja Nöösän herättyä koitamme lähteä. :)



-M

Meillä tyttöhän myös maidoton, munaton ja viljaton. Teen aika paljon ruokia ite (keittoja, perunaa ja kastiketta yms. tosi perusruokaa), mutta purkkiruuissa on myös monta sopivaa tuotetta. Kuten aiemminkin jo puhuttiin leivästä, niin valitettavasti leivät on aika kumikuorisia, siksi tässä kannattaa tehä ite. Leivon isomman satsin pakkaseen ja siiten otan sieltä. Tämän ikäset ei syö kovin paljon leipää, joten riittää aika pitkään. Käytännössä meillä on siis aamu- ja iltapuuro, lämpimät ruuat joko purkista tai ite tehtyä. Välipalaksi soijajugurttia, hedelmä- tai marjasoseita, yosaa (tytölle käy nykään kaura), kiisseleitä, hedelmiä ja marjoja ja sitten riisikakkua tai muuta leipää. Kaupoissa on muuten hyviä tattarimuroja (ainakin S-marketissa), jotka sopivat tähän dieettiin, miellä molemmat tykkää niistä kovasti. Annan niitä riisimaidon kanssa tai sitten vaan pelkälleen.



Ja jos tuntuu, että olet ihan ulalla ruokavalion toteuttamisessa, mene ihmeessä ravitsemusterapeutille. Hän osaa neuvoa ihan käytännössäkin, mitä kannattaa syödä ja mitä tuotteita on markkinoilla. Ruokavalion muutos on iso asia ja todella tärkeää, että se toteutetaan oikein.