Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ongelmia selvitä 2-vuotiaan ja vauvan kanssa. Käytännön vinkkejä?

Vierailija
18.01.2006 |

Olin varautunut rankkaan, mutta en lähes mahdottomaan. Juuri kaksi täyttänyt poika on aivan mahdoton kun vauva tuli taloon. En meinaa pärjätä lapselle ja olen kauhuissani. Tiedän että on mustasukkainen ja uhmaiässä, mutta miten puutun käytökseen? Puhe ja nurkkaanlaittaminen ym. ei auta. En voi laskea vauvaa käsistäni hetkeksikään tai kääntää päätä sekunniksikaan, en oikeasti pääse edes vessaan. Lyö, nipistää tai heittää vauvaa tavaroilla heti jos silmä välttää. Kun saan vauvan viimein nukkumaan että ehtisin antaa aikaa esikoiselle niin se tekee kaikkensa herättääkseen vauvan, huutaa ja hakkaa ovea ym. Tähän asti ollut itse " äidin vauva" ja nyt on muuttunut tyranniksi jonka edessä äiti on todella hätää kärsimässä! Aikaa ja huomiota on annettu niin paljon kuin vain mahdollista.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

enkä osaa neuvoa.



voimia vaaan sulle.

Vierailija
2/14 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei siinävarmaan auta kuin aika. Ehdottomasti silti pitää kieltää vauvan terrorisointi. Aikoinaan oli alle kaksivuotias ja vauva, mutta ei ollut noin rankkaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

" alentua" lapsen tasolle? Siis alat itsekki huutaa, kiukuta, heitellä tavaroita (tietenkin varoen). Jotku lapset pysähtyvät sitä katsomaan huvittuneena ja unohtavat oman " projektinsa" . En tiedä, ehkä 2v on vielä liian pieni, mut kokeile?

Vierailija
4/14 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole kokeillut nelosen ehdotusta. Muutenkin olen pohtinut kovasti esim. rangaistuksia ja millaisia juuri kaksivuotias pystyy käsittämään rangaistukseksi. Kun ei vielä oikein tajua kuinka pahasti voi toiminnallaan toista vahingoittaa. Tänään meinasin tukistaa, olin raivoissani, läpsi ja potki minuakin eikä suostunut päikkäreille. En kuitenkaan halua kurittaa fyysisesti. Mutta sanakaan ei tehoa....



Ap

Vierailija
5/14 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja rakas ja otat mukaan vauvan hoitoon??Näin mä toimisin...Jaksamisia ja voimia sinulle!!

Vierailija
6/14 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Auttaisikohan, jos ottaisit isomman lapsen mukaan vauvanhoitoon? Hän voisi esim. laittaa vaipan teipit kiinni, laittaa peppuun talkkia jne. Anna esikoiselle paljon positiivista kiitosta!



Saisitko esim. miehen joskus hoitamaan vauvaa, jotta pääsisit esikoisen kanssa kahdestaan ulos tms. omaa aikaa hänelle? Meillä runsas ulkoilu muutenkin auttaa vilkkaiden lasten kanssa. Jos vauva tykkää nukkua ulkona (ja on hyvä ilma), voisit esim. aamupäivisin olla parikin tuntia esikoisen kanssa esim. puistossa purkamassa energiaa vauvan nukkuessa vaunuissa. Saattaisi olla paljon rauhallisempi sitten kotona ja saisi sinulta koko huomion, kun vauva nukkuu.



Kotona kantoliina vauvalle saattaisi auttaa; vauva olisi koko ajan lähelläsi eikä esikoinen pääsisi häntä terrorisoimaan, kun teet kotitöitä tms. Toisaalta saattaisi entisestään lisätä mustasukkaisuutta?!? Itse laitoin joskus oman esikoiseni kantoliinaan ja vauvan lattialle viltin päälle töitä tehdessäni ja esikoinen nautti läheisyydestä selässäni.



En tiedä auttoiko yhtään?! Tsemppiä!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

joksikin aikaa. ihan mistä kivenkolosta tahansa... saa vauvakin olla hetken rauhassa. Siinä vaiheessa se EHKÄ helpottaa ku pienempi lapsi osaa olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa, eli lapsista on toisilleen seuraa. Tai isompi voi " opettaa" pienemmälle juttuja.



Ota isompi lapsi äidin pikku apulaiseksi. anna pieniä vauvan hoitamiseen liittyviä tehtäviä joista sitten kehut kovasti. esim vaipan hakeminen tai vieminen, pulautuksen pyyhkiminen. muista kehua ylitsevuotavasti silloin kun löytyy pienintäkin aihetta.



Ota positiivinen asenne, se tarttuu lapsiinkin.



Ja vielä se että hyvähän mun on neuvoa, olis itelläki aihetta vähä muuttaa asennetta...

Vierailija
8/14 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onneksi tilanne menee ohi joskus, niin meillä ainakin kun pienemmästä alkoi olla seuraa isommalle. Me otettiin aina poika puhutteluun. Katso silmiin ja asetu lapsen korkeudelle, tiukka puhuttelu joka kiusaamisen jälkeen. Isompi haluaa huomiota ja se on sama onko se kielteistä tai kehumista, kunhan saa vain äidin huomion.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muutenhan tekee koko ajan jotain jos kerran negatiivinenkin huomio kelpaa?

Vierailija
10/14 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa samalta toi sun juttus kun meillä on välillä.Esim. kun syötän vauvaa niin esikoinen tekee kaikkea kiellettyä kun on mustasukkainen ja kaipaa huomiota.Luulen että aika vaan auttaa asiaan. Kunhan esikoinen tottuu että joku toinenkin on jakamassa äidin huomiota. Oletko itse kokeillut keksiä tekemistä esikoiselle siksi aikaa kun syötät tai olet vauvan kanssa? Meillä piirretään tai muovaillaan muovailuvahalla...poika tykkää kovasti...on vähän aikaa itsekseen. Yksi hyvä keino on myös hankkia vauvalle vauvamatto ja laittaa vauva siihen aina välillä ja olla välillä esikoisen kanssa.Koska tärkeintä on antaa myös vanhemmalle lapselle paljon huomiota silloin kun on pieni vauva.Meillä on myös alusta asti isoveli tullut katsomaan vaipanvaihtoa ym.

Mutta paljon on kyllä päiviä kun itseltä meinaa mennä tottelemattomuuteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

meistä vanhemmista alkaa matkia häntä ja kiukutella.

Vierailija
12/14 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä on ollut samantyyppistä.. Nyt vauva puolen vuoden ja tilanne on helpottunut koko ajan..toki vieläkin esiintyymustasukkasuutta,läpsimistä jne. Mutta voin jo jättää hetkeksi lapset kahden kesken ilman että tarvii pelätä että tapahtuu katastrofi. 2-vuotiailla alkaa uhmaikä kolkutteleen ovella joka pahentaa tätä mustasukkasuutta varmasti..siihen tarvitaan vaan vanhemmilta kamalasti kärsivällisyyttä aina vaan jaksaa kieltää ja osottaa että toisen läpsiminen ja muu terrorisointi ei ole hyväksyttävää,tuntuu että mikään keino ei auta mutta kun aina ja aina vaan jaksat pysyä lujana niin isovelikin alkaa ajan myötä ymmärtämään että " vauva ei vie isää ja äitiä pois minulta vaan minä olen heille yhtä tärkeä ja pikkusisko/veli on jopa tuntua välillä ihanaltakin.." Vauva kasvaessaan alkaa antamaan isoveljelle enemmän ja enemmän positiivista vuorovaikutusta joka lisää isoveljen mielihyvää siitä että on tärkeä ja ihailtu myös vauvan mielestä..vauva ei ole enää vain uhka.. Meillä nykyään isoveli ja vauva välillä hekottelevat yhdessä ja isoveli käy välillä jopa halaamassa ja sanomassa vauvalle että rakastaa sitä.. ei olis uskonu muutama kuukausi sitten..joten kyllä se siitä





















Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vauvathan yleensä nukkuvat aamupäivisinkin päikkärit, joten vauhdilla toppavaatteet ylle ja pihalle touhuamaan. Vauvakin nukkuu yleesä pihalla paremmin ja on tavallaan pois esikoisen silmistä.Ruoka kannattaa tehdä mahdollisuuksien mukaan ed päivänä valmiiksi tai sitten heti aamulla ennen uloslähtöä. Pari kuukautta on mielestäni sellainen uuden perheenjäsenen " sisäänajoaika" . Tsemppiä, kyllä siitä selviää!

Vierailija
14/14 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vauva on nyt reilu kuukauden ja meidän 1v6kk vanha on ihan täsyin muuttunut. Lyö vauvaa, samoin äitiä ja isiä. Huutaa ja kiukkuaa ihan käsittämättömistä asioista, eikä todellakaan anna mun imettää rauhassa. Heittelee vauvan vaatteet vessanpöntöön jos sattuu vessaan pääsemään jne. Ja mikä pahinta , meidän 3 vuotias poika tekee ihan samaa kuin tämä 1v6kk vanha. Pakkohan tässä on mennä vaan päivä kerrallaan ja odottaa sitä ihmettä et tällanen loppuis.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä seitsemän yksi