Yliluonnolliset sattumat

Yksikään kerrotuista jutuista ei ole yliluonnollinen, pelkkiä sattumia. Näitä kokeneet vain mieltävät tapahtumat yliluonnollisiksi ja enneuniksi, kun joku uni ei toteudu sitä ei myöskään muisteta mainita.

Ei ole mitään yliluonnollisia asioita eikä kukaan näe mitään ennakkoon, jotkin asiat saattavat yhdistyä mielessä ja kun jokin sattuma kohtaa mielikuvien kanssa se tulkitaan enteeksi.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 22:49"]En tiedä, voidaanko tätä luokitella niinkään yliluonnolliseksi, mutta kerron tämän siitä huolimatta. Siitä on monta vuotta. Monta vuotta siitä, kun isosiskoni menehtyi jäädessään auton alle suhteellisen myöhään ja pimeään aikaan. Äitini oli tapahtuma-aikaan jo nukkumassa. Jokin sai äitini yhtäkkisesti hereille sinä iltana, vaikka hän nukkui aina sikeästi eikä herännyt kirjaimellisesti koskaan kesken unien. Tuolloin onnettomuudesta ei siis vielä ollut tietoakaan, mutta äitini kuvaili, kuinka tunsi kummallisen ja tyhjän olotilan herätessään. Noin tunti äitini tuntemuksien ja heräämisen jälkeen vanhempani saivat puhelun suru-uutisista eli siitä, että sisareni oli lähtenyt tuonpuoleiseen onnettomuuden seurauksena. Itse olin niin nuori tuolloin, etten oikein ymmärtänyt tapahtunutta, mutta myöhemmällä iällä äitini kuvaili tuolloin tuntemaa olotilaansa perinpohjaisesti ja ajatteli sen aina olevan kytköksissä johonkin suurempaan voimaan. Äitini uskoi aina siskoni jättäneen tuolla tavoin jäähyvästit, sillä oli oikeasti todella harvinaista, että äitini heräsi keskellä yötä (lukuunottamatta surutyötä ja kuoleman jälkeistä aikaa, jolloin kesken yöunien heräämistä ja unettomuutta oli lähes joka yö).
[/quote]
joo niin varmaan näitä stooreja kyllä riittää. vittu mitä paskaa meen hoitoon

Näin muutama vuosi sitten unta, että sukulaismieheni pertti kuoli. Uni oli hyvin ahdistava ja kerroin siitä seuraavana päivänä äidilleni puhelimessa. Hetken päästä äiti soitti minulle takaisin. Hän oli saanut suruviestin, että usassa asuva sukulaisemme Juha oli juuri kuollut työtapaturmassa. Onnettomuushetkellä meillä suomessa oli yö ja näin tuon unen sukulaismiehemme kuolemasta. Äitiä ja minua hieman karmi!

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 13:22"]

Näin muutama vuosi sitten unta, että sukulaismieheni pertti kuoli. Uni oli hyvin ahdistava ja kerroin siitä seuraavana päivänä äidilleni puhelimessa. Hetken päästä äiti soitti minulle takaisin. Hän oli saanut suruviestin, että usassa asuva sukulaisemme Juha oli juuri kuollut työtapaturmassa. Onnettomuushetkellä meillä suomessa oli yö ja näin tuon unen sukulaismiehemme kuolemasta. Äitiä ja minua hieman karmi!

[/quote]

Ja miten tämä uni oli yliluonnollinen? Näit Pertin kuolemasta unta ja Juha kuoli, eli todellisuudessa näit vain unta kuolemasta ja sattumalta joku kuoli, yhdistit asian yliluonnolliseksi mielessäsi.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 22:49"]

En tiedä, voidaanko tätä luokitella niinkään yliluonnolliseksi, mutta kerron tämän siitä huolimatta. Siitä on monta vuotta. Monta vuotta siitä, kun isosiskoni menehtyi jäädessään auton alle suhteellisen myöhään ja pimeään aikaan. Äitini oli tapahtuma-aikaan jo nukkumassa. Jokin sai äitini yhtäkkisesti hereille sinä iltana, vaikka hän nukkui aina sikeästi eikä herännyt kirjaimellisesti koskaan kesken unien. Tuolloin onnettomuudesta ei siis vielä ollut tietoakaan, mutta äitini kuvaili, kuinka tunsi kummallisen ja tyhjän olotilan herätessään. Noin tunti äitini tuntemuksien ja heräämisen jälkeen vanhempani saivat puhelun suru-uutisista eli siitä, että sisareni oli lähtenyt tuonpuoleiseen onnettomuuden seurauksena. Itse olin niin nuori tuolloin, etten oikein ymmärtänyt tapahtunutta, mutta myöhemmällä iällä äitini kuvaili tuolloin tuntemaa olotilaansa perinpohjaisesti ja ajatteli sen aina olevan kytköksissä johonkin suurempaan voimaan. Äitini uskoi aina siskoni jättäneen tuolla tavoin jäähyvästit, sillä oli oikeasti todella harvinaista, että äitini heräsi keskellä yötä (lukuunottamatta surutyötä ja kuoleman jälkeistä aikaa, jolloin kesken yöunien heräämistä ja unettomuutta oli lähes joka yö).

[/quote]

Niin ja luuletko, että äitisi olisi muistanut koko heräämistä, mikäli siskosi ei olisi kuollut? Sama juttu näiden enneunien kanssa. Kyseessä on vain sattumia, joille porukka vasta jälkeenpäin antavat merkityksiä. Ei kukaan muistele jotain random uniaan enää parin päivän saati parin vuoden päästä, ellei niille keksi jotain "yliluonnollisia" merkityksiä.

Tämä on nyt ihan random juttu, mutta näin joskus lapsena elokuvan tuntematon uhka. Ehkä n. Vuosi tämän jälkeen olin serkullani kylässä. Yhtäkkiä elokuva tuli jostain mieleeni. Sanoin serkulleni että voi vitsi tekis mieli kattoo sellanen leffa ku tuntematon uhka. Serkku vastas et no sehän tulee tänään telkkarista!!

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 22:23"]

Nään koko ajan enneunia. En ikinä voi tietää milloin uneksimani asiat tapahtuvat, mutta kun ne sitten tapahtuvat muistan, että näin unta siitä. Tämä on mietityttäny minua paljon viime aikoina. En ole puhunut siitä kenellekkään, koska pelköön ettei minua uskota.

[/quote]

Se, että yhdistät jälkikäteen uniasi tapahtumiin ei ole ennustamista. Se on ihan vain omaa mielikuvitustasi.

41 mun yksi kaveri puhui tuollaisia. Lopulta sairastui skitsofreniaan.

Vietin lapsena kesälomat mummolassa. Spaissarit oli silloin pinnalla ja olinkin suuri fani. Nukuin yöt aina mummun vintillä, eräänä yönä näin unta, että mummo oli ostanut mulle spice girls -teepaidan ja se roikkui alakerran kaapissa hengarissa.

Aamulla menin alakertaan ja mummu käski kurkkaamaan kaappiin. Siellähän se paita roikkui, oli ostanut mulle sen yllätykseksi. Oli kylläkin valkoinen, eikä keltainen niin kuin unessa :)

Olin kahden vaiheilla lähtisinkö kauppaan vai en, ja koska en osannut päättää, kokeilin kahdella nopalla. Päätin, että lähden jos tulee kaksi samaa numeroa ja kas kummaa, jo 26. kerralla tuli samat numerot ja niinpä oli lähdettävä.

Tarkoitin tietenkin viinakauppaan, alkuosa sanasta oli yliluonnollisesta syystä jäänyt pois, olen varma, että kirjoitin sen.

Kaksi kuolemaan liittyvää tapausta.

1. noin 20 vuotta sitten isoisä oli toispuolisen halvauksen jälkeen sairaalassa (ikää 80+). Viimeisen päivän aikana näimme hänet kolmasti. Ekalla ja tokalla kerralla (aamu+päivä) halvaus oli ennallaan. Kolmannella kerralla kun olimme potilashuoneessa, minusta tuntui tukahduttavalta ja ihan kuin jokin raskas varjo olisi ollut huoneessa, isoisän sängyn tienoilla. Sitten hänen liikuntakyvytön kätensä liikahti, ja hän taivutti sormiaan, ja halvaus näytti kadonneen. Samassa minä tiesin, että se oli kuoleman merkki, hän ei eläisi jouluun (joka oli viikon päässä).

Eipä elänyt. Seuraavana aamuna tuli puhelinsoitto äidille, jossa isoisän kerrottiin kuolleen.

2. Alle 10 v sitten isäni kuoli (alkoholi, äärimmäisen huonot elintavat). Heräsin aamuyöllä johonkin, en tiedä mihin. Myöhemmin kuulin että isän sisko oli herännyt samoihin aikoihin. Menin takaisin nukkumaan ja aamulla soitti poliisi ja kertoi kuolemasta. Asuimme samassa talossa, mutta eri asunnossa, en ollut kuitenkaan herännyt puoliltaöin, kun ambulanssi oli käynyt. En sitten tiedä oliko jokin muu auto käynyt aamuyöllä vai mihin heräsin.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:11"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 16:56"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 15:50"]On näemmä yliluonnollista: 

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 22:49"]En tiedä, voidaanko tätä luokitella niinkään yliluonnolliseksi, mutta kerron tämän siitä huolimatta. Siitä on monta vuotta. Monta vuotta siitä, kun isosiskoni menehtyi jäädessään auton alle suhteellisen myöhään ja pimeään aikaan. Äitini oli tapahtuma-aikaan jo nukkumassa. Jokin sai äitini yhtäkkisesti hereille sinä iltana, vaikka hän nukkui aina sikeästi eikä herännyt kirjaimellisesti koskaan kesken unien. Tuolloin onnettomuudesta ei siis vielä ollut tietoakaan, mutta äitini kuvaili, kuinka tunsi kummallisen ja tyhjän olotilan herätessään. Noin tunti äitini tuntemuksien ja heräämisen jälkeen vanhempani saivat puhelun suru-uutisista eli siitä, että sisareni oli lähtenyt tuonpuoleiseen onnettomuuden seurauksena. Itse olin niin nuori tuolloin, etten oikein ymmärtänyt tapahtunutta, mutta myöhemmällä iällä äitini kuvaili tuolloin tuntemaa olotilaansa perinpohjaisesti ja ajatteli sen aina olevan kytköksissä johonkin suurempaan voimaan. Äitini uskoi aina siskoni jättäneen tuolla tavoin jäähyvästit, sillä oli oikeasti todella harvinaista, että äitini heräsi keskellä yötä (lukuunottamatta surutyötä ja kuoleman jälkeistä aikaa, jolloin kesken yöunien heräämistä ja unettomuutta oli lähes joka yö). [/quote] joo niin varmaan näitä stooreja kyllä riittää. vittu mitä paskaa meen hoitoon

[/quote]

Kiva että meet. Vaikutat omituisen katkeralta. Toivottavasti hoidosta on sulle apua tuohon.

Ei tää varmaan niinkään yliluonnollinen juttu ole mutta synnytin 9.12 pienen tytön. Äitini asuu päälle 200km päässä minusta ja hän kertoi että oli vähän yli klo 14.00 tuntenut pihalla ollessaan suurta helpotuksen tunnetta ja onnea.. Oli mennyt äkkiä takasin sisälle kotiinsa ja saanut viestin että vauva on syntynyt.. Voipi olla äidin vaistoa

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 13:59"]

Soittaako poliisi tosiaan kun joku läheinen kuolee? Luulin että tulevat kotiovelle kertomaan.

[/quote]

Minulle soitti. Luuli että äiti olisi ehtinyt jo kertomaan, mutta ei ollutkaan. Soitti pian poliisin jälkeen ja harmitteli, että olisi itse halunnut kertoa uutisen ennen poliisia.

T: 66

Vmp!

Palkka tuli viime viikolla ja vielä on yli puolet jäljellä. Mustaa magiaa luulisin

Silloin kun nuorena uskoin yliluonnolliseen, kuvittelin kaikkea yliluonnollista ympärilläni (esim. jos olin koiran kanssa lenkillä ja ajattelin mielessäni, "jos XX on olemassa, niin tuo lähin katulamppu sammuu, ja kas, sehän sammui"), mutta kun kasvoin isoksi, loogiseksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi, en enää kuvitellut yliluonnollista todelliseksi, eikä sen jälkeen ole mitään yliluonnollista tapahtunutkaan.

Minulle on tapahtunut paljon outoja yhteensattumia, mutta en viitsi alkaa niitä tässä kauheasti ruotimaan ettei kukaan tunnista. Mutta esim. on käynyt niin, että 'rukoukseeni' (esitetty maailmankaikkeudelle eikä millekään yksittäiselle jumalalle) on tullut vastaus minuuteissa. Sattumiahan ne tietenkin loogisesti ovat, mutta joskus on tuntunut, että ei vaan enää voi mitenkään olla.