Lue keskustelun säännöt.
Kyllä kohta alkaa ihan hirveä tatuointien poistatusbuumi
07.03.2013 |
Onneksi isäni sanoi minulle kun olin nuori, että älä laita tatuointia nuorena, koska et erittäin todennäköisesti halua pitää sitä enää vanhempana. Juu, oikeassa oli, hyvä luoja jos se olisi vielä näkyvällä paikalla..!
Monesti tulee vain uimahallissa mieleen, kun näkee ihmisten tatuointeja, että vieläköhän tuo tykkää tatuoinnistaan ihan oikeasti niin paljon kuin otettuaan sen..?
Kommentit (47)
WT tunnusmerkkien kyylät ovat vastenmielisempiä kuin WT itse. Säälittävää, että joku jonka asema yhteiskunnasa on merkittävästi parempi kuin toisten käyttää aikansa ylenkatseeseen ja halveksumiseen. Sielultaan nämä ihmiset on ihan yhtä WT koulutustasosta ja varallisuudesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkäisi olla samoin sisustetussa kodissa kuin 20v sitten.
En tykkäisi pukea samoja vaatteita, edes silloisia lempivaatteitani, kuin 20v sitten.
En tykkää enää koruista, joita käytin 20v sitten.
Meikkaan hieman eri tavalla kuin 20v sitten.
En ajattele enää monista asioista samalla tavalla kuin 20v sitten.
Ja tuon 20v tilalle voisi joka kohtaan vaihtaa myös 10v ja silti pitäisi paikkansa.
Onneksi olen tiedostanut tämän asian nuorempanakin enkä ole ottanut tatuointeja, enkä ota. Edellä mainitut asiat on helppo vaihtaa tai poistaa, tatuoinnista jää aina vähintäänkin kokoisensa arpi.
Äitini on 60+ ja hän ajattelee että tatskat kuuluvat linnakundeille ja merimiehille.. Huolimatta äitini ajatusmaailmasta olen ottanut (en kapinoinut) aikuisiällä 3 tatsakaa. Lisääkin olen ajatellut ottaa heti kun saan jonkun hyvän idean mitä ottaisin. Monesti olen idean saanut, sitä vähän aikaa jahkaillut, niin enään se ei tunnukkaan hyvältä idealta. Kaikki aikaisemmat tatskani olen ottanut hetkenmielijohteesta. Ja vaikka ei kaikki olekaan enään tätä päivää niin on se tatska kuitenkin jo osa minua. Omille lapsille aikanaa tulen sanomaan mikäli haluaa tatskoja ottaa miettii kuvaa tarkkaan ja sen merkitystä.
Kaula ja naama on sellaisia mihin tatskat ei sovi!
Eihän sitä kuvaa pakko ole poistaa, voihan siihen päälle tehdä myös uuden.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 09:14"]
En tykkäisi olla samoin sisustetussa kodissa kuin 20v sitten.
En tykkäisi pukea samoja vaatteita, edes silloisia lempivaatteitani, kuin 20v sitten.
En tykkää enää koruista, joita käytin 20v sitten.
Meikkaan hieman eri tavalla kuin 20v sitten.
En ajattele enää monista asioista samalla tavalla kuin 20v sitten.
Ja tuon 20v tilalle voisi joka kohtaan vaihtaa myös 10v ja silti pitäisi paikkansa.
Onneksi olen tiedostanut tämän asian nuorempanakin enkä ole ottanut tatuointeja, enkä ota. Edellä mainitut asiat on helppo vaihtaa tai poistaa, tatuoinnista jää aina vähintäänkin kokoisensa arpi.
[/quote]
Jos lapsesi piirtää sinulle äitienpäiväkortin et varmaan pidä siitä enää 10 v kuluttua!
Paljon helpompaa kun ei anna sellaista kakkaa alunperinkään itseensä läträtä.
En ymmärrä mitä nättiä siiinä on..? Kulahtaneita kuvia..yäks..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 00:13"]
Hyvä, sitten mä varsinkin menen vihdoin ottamaan itselleni sen tatskan jota olen jo pitkään halunnut.
Mua muuten leikkausarpisena ihmisenä loukkaa tatuoitujen halveksiminen. Se kertoo, että varmasti moni ajattelee leikkausarvistani pahasti, vaikka ei sano sitä ääneen, vain mielessään arvostelee. Arpitatuoinnithan ovat ihan saman näköisiä.
[/quote]
Höpö höpö, leikkausarville ei voi mitään, ne ovat osa elämää-tatuoinit ei.
no en usko että tatutointeja tullaan poistamaan ihan älyttömästi. Suurin osa niistä on kuitenkin paikoissa jotka pystyy peittämään, ja mitä haittaa esim selässä oleva kuva kun ei se estä työpaikan saamista eikä sitä ole pakko esitellä kellekään.
Mutta olen ihan varma että kasvoihin, kaulaan ja niskaan otettuja kuvia tullaan poistamaan. minusta on hirveän näköistä kun nuorella miehellä kiertää joku tribaalihässäkkä kaulalle asti. Todella tyylikäs joskus viisikymppisenä... Ja samoin ne korvikset jossa korvanlehteen on venytetty joku kolikon kokoinen levy (mikä niitten nimi onkaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hankin ensimmäisen tatuointini16-vuotiaana, yli kymmenen vuotta sitten, siitä seuraavan 18-vuotiaana ja viimeisimmän 21-vuotiaana. Enkä voi sanoa katuvani ollenkaan. Tietysti kuvasta on oltava varma, enkä haluaisi mitään selän peittävää värikästä "taulua", mutta ensimmäisen kuvan otettuani jäin niihin koukkuun.
Minulla on myös arpia, jotka ovat näkyvämmällä paikalla kuin tatuointini. Jos joku katsoo kieroon, niin siinähän katsoo. Olen itse tyytyväinen, ollut jo kymmeniä vuosia, joten kannan ihoni jälkiä ylpeydellä..
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 09:14"]
En tykkäisi olla samoin sisustetussa kodissa kuin 20v sitten.
En tykkäisi pukea samoja vaatteita, edes silloisia lempivaatteitani, kuin 20v sitten.
En tykkää enää koruista, joita käytin 20v sitten.
Meikkaan hieman eri tavalla kuin 20v sitten.
En ajattele enää monista asioista samalla tavalla kuin 20v sitten.
Ja tuon 20v tilalle voisi joka kohtaan vaihtaa myös 10v ja silti pitäisi paikkansa.
Onneksi olen tiedostanut tämän asian nuorempanakin enkä ole ottanut tatuointeja, enkä ota. Edellä mainitut asiat on helppo vaihtaa tai poistaa, tatuoinnista jää aina vähintäänkin kokoisensa arpi.
[/quote]
Aika omituinen ajatusmaailma. Ajattelet varmaan näinkin.
En tykkää lemmikistä, jonka otin 10 vuotta sitten
En tykkää puolisosta, jonka kanssa olen ollut 20 vuotta
En pidä omasta naamastani, koska sehän voi olla 10, 20, 30 jne vuotta vanha.
Minun on pakko lihoa, koska en tietenkään pidä siitä, että 10 vuotta sitten olin hyvässä kunnossa.
Kyllä minun mielestä voi olla asioita, joista voi pitää koko elämänsä, oli se sitten tatuointi tai jokin muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 09:18"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 09:14"]
En tykkäisi olla samoin sisustetussa kodissa kuin 20v sitten.
En tykkäisi pukea samoja vaatteita, edes silloisia lempivaatteitani, kuin 20v sitten.
En tykkää enää koruista, joita käytin 20v sitten.
Meikkaan hieman eri tavalla kuin 20v sitten.
En ajattele enää monista asioista samalla tavalla kuin 20v sitten.
Ja tuon 20v tilalle voisi joka kohtaan vaihtaa myös 10v ja silti pitäisi paikkansa.
Onneksi olen tiedostanut tämän asian nuorempanakin enkä ole ottanut tatuointeja, enkä ota. Edellä mainitut asiat on helppo vaihtaa tai poistaa, tatuoinnista jää aina vähintäänkin kokoisensa arpi.
[/quote]
Jos lapsesi piirtää sinulle äitienpäiväkortin et varmaan pidä siitä enää 10 v kuluttua!
[/quote]
Voin kuule ripustaa sen lapsen piirtämän kortin ihan seinällekin. Ei mun tarvitse hakata sitä ihooni. Logiikkasi? Jos alkaisin leimata ihooni kaikki ne asiat, jotka minulle ovat rakkaita nyt ja aina, ei kuule yhden ihmisen iho riittäisi. Ja osoitan rakkauteni vähän eri tavalla mielummin.
En nyt ymmärrä miksi niitä tatuointeja pitäisi lähteä poistamaan. Eri asia kasvoissa tai käsissä olevat tatuoinnit, mutta omani ovat vaatteiden alla piilossa eivätkä häiritse ketään (paitsi ilmeisesti uimahallin suihkutilassa). Ovat 20 vuotta vanhoja ja vaikka olin ja elin ihan erilaisena silloin, tatuoinnit ovat kuitenkin osa minua ja pala kehityskertomustani siksi ihmiseksi mikä nyt olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 00:22"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 23:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 23:55"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 23:52"]
Japanissa ei pääse kylpylään, jos on tatuoitu. Tämä vinkiksi niille, jotka haluavat rentoutua laadukkaassa seurassa.
[/quote]
En nyt ihan heti osta tätä, Japanissahan on todella pitkät tatuointiperinteet. Tietenkin voi olla, että tatuointikiellolla halutaan jotenkin torjua yakuzaa, mutta käsittääkseni noin keskimäärin ihmiset eivät suhtaudu yakuzaan aivan superkielteisesti...
[/quote]
Kyllä tuo on totta, minä en esimerkiksi siellä kylpylään päässyt.
[/quote]
ja koskeeko tämä säänto kaikkia japanin kylpyläfirmoja
[/quote]
Riippuu todella paljon paikasta. Paikkaan, jossa käy paljon ulkomaalaisia, saattaa päästä. Paradoksaalista kyllä, maaseudulla katsotaan helpommin läpi sormien kuin isoissa kaupungeissa. Jos kylpylään pääsee tatuoinnin kanssa, saattaa sen päälle joutua liimaamaan ihoteippiä, joka ei tietenkään pysy paikallaan, mutta olet näin osoittanut edes yrittäväsi peittää kuvan ;) Japanissakin nuorilla alkaa olla jonkin verran muita kuin yakuzaan liittyviä tatuointeja, mutta eivät ole vielä kovin yleisiä ja siksikin paheksuttuja.
Itse ainakin menen heti poistattamaan tatuointini, kun rahaa on. Vajaa parikymppisenä en arvannut, että tulen työskentelemään oleellisesti Japaniin liittyvällä alalla, jossa tatuoinneista voi olla haittaa. Eivätkä enää edes sovi tyyliini.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 09:18"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 09:14"]
En tykkäisi olla samoin sisustetussa kodissa kuin 20v sitten.
En tykkäisi pukea samoja vaatteita, edes silloisia lempivaatteitani, kuin 20v sitten.
En tykkää enää koruista, joita käytin 20v sitten.
Meikkaan hieman eri tavalla kuin 20v sitten.
En ajattele enää monista asioista samalla tavalla kuin 20v sitten.
Ja tuon 20v tilalle voisi joka kohtaan vaihtaa myös 10v ja silti pitäisi paikkansa.
Onneksi olen tiedostanut tämän asian nuorempanakin enkä ole ottanut tatuointeja, enkä ota. Edellä mainitut asiat on helppo vaihtaa tai poistaa, tatuoinnista jää aina vähintäänkin kokoisensa arpi.
[/quote]
Jos lapsesi piirtää sinulle äitienpäiväkortin et varmaan pidä siitä enää 10 v kuluttua!
[/quote]
Voin kuule ripustaa sen lapsen piirtämän kortin ihan seinällekin. Ei mun tarvitse hakata sitä ihooni. Logiikkasi? Jos alkaisin leimata ihooni kaikki ne asiat, jotka minulle ovat rakkaita nyt ja aina, ei kuule yhden ihmisen iho riittäisi. Ja osoitan rakkauteni vähän eri tavalla mielummin.
[/quote]
Pointti olikin siinä kun et tunnu pitävän mistään mitä elämässäsi oli 10 - 20 vuotta sitten.
Mitä sinua haittaa mitä kuvia kenelläkin on paidan alla... Eri asia naamatatuoinnit mitkä ovat häiritsevän näköisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lasten nimet ja miehen nimikirjaimet tatuoitu. Sellaisiin paikkoihin että saa tarvittaessa peitetty. Olen ihan varma että näitä kuvia en tule katumaan. Nyt joku ajattelee mutta mitäs sit jos eroat miehestäsi? olen sen asian miettinyt jo ennen kuvan ottoa. Ollaan oltu jo nyt 15 vuotta yhdessä ja jos ero tulee on mies mulle kumminkin tärkeä ja niin iso osa elämääni että tuskin kuvaa kadun.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 10:21"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 09:14"]
En tykkäisi olla samoin sisustetussa kodissa kuin 20v sitten.
En tykkäisi pukea samoja vaatteita, edes silloisia lempivaatteitani, kuin 20v sitten.
En tykkää enää koruista, joita käytin 20v sitten.
Meikkaan hieman eri tavalla kuin 20v sitten.
En ajattele enää monista asioista samalla tavalla kuin 20v sitten.
Ja tuon 20v tilalle voisi joka kohtaan vaihtaa myös 10v ja silti pitäisi paikkansa.
Onneksi olen tiedostanut tämän asian nuorempanakin enkä ole ottanut tatuointeja, enkä ota. Edellä mainitut asiat on helppo vaihtaa tai poistaa, tatuoinnista jää aina vähintäänkin kokoisensa arpi.
[/quote]
Aika omituinen ajatusmaailma. Ajattelet varmaan näinkin.
En tykkää lemmikistä, jonka otin 10 vuotta sitten
En tykkää puolisosta, jonka kanssa olen ollut 20 vuotta
En pidä omasta naamastani, koska sehän voi olla 10, 20, 30 jne vuotta vanha.
Minun on pakko lihoa, koska en tietenkään pidä siitä, että 10 vuotta sitten olin hyvässä kunnossa.
Kyllä minun mielestä voi olla asioita, joista voi pitää koko elämänsä, oli se sitten tatuointi tai jokin muu.
[/quote]
Mikä kirjoituksessani antoi sellaisen käsityksen, että ajattelisin noista sinun listaamistasi asioista noin? Minun mielestäni ne ovat vähän oudolla logiikalla ajateltu ja aivan eri asioita kuin listaamani asiat, joille voi tehdä jotakin.
Kyllä, rakastan miestäni edelleen, toivon rakastavani myös 20v päästä. En silti halua tatuoida hänen kuvaansa tai nimeänsä ihooni. Tai edes lasteni, joita tiedän rakastavani aina. Minulle riittää, että he ja muistot heistä ovat sydämessäni ja ajatuksissani koko ajan. En tarvitse "muistilappua" ihooni. Jokaisesta lapsestani on kylläkin arpi vatsani iholla - arville en voi mitään, en ole niitä itse päättänyt saada, onneksi eivät ole näkyvällä paikalla. Jos arvet saisi pois, toivoisin ne pois. Kun ei saa, niin en anna haitata.
Kyllä, olen vanhentunut 20 vuodessa. Sille asialle en voi mitään. Hyväksyn itseni tällaisena. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että olisin yhtä hoikka kuin 20v sitten. Olen huomannut ettei tarvitse ollakaan ihan yhtä laiha, pidän itseäni nytkin ihan kivan näköisenä, mutta nyt on kieltämättä 5kg liikaa kertynyt. Onneksi ne saa pienellä tsemppauksella pois hiljalleen.
Minulla on paljon luomia. Osa niistä on ollut lapsuudestani asti. Minulle ei ole ongelma poistattaa luomia, olen paljon poistattanutkin, en näe niitä "osaksi minua tai elettyä elämääni", ne ovat eräänlainen ulkonäköhaitta sekä terveysriski.
Olen esteetikko. Tykkään kauniista asioista, kaunis pitää minulle sisällään kuitenkin laajan skaalan asioita, monet ovat yllättyneetkin maustani. Joku tatuointikin voi olla minusta kaunis, mutta en ihan ymmärrä miksi kauneinkaan kuva pitäisi hakata iholle ikuisiksi ajoiksi. Usein iholla kaunis ja sirokin kuva on jotenkin liian tumma möhkäle. Ja enhän käyttäisi kauneintakaan korua joka päivä joka tilanteessa. Enkä usko, että pystyisin valitsemaan tai suunnittelemaan korua, josta 100% varmasti pitäisin aina.
Minulla on oma tietty perustyyli, joka on säilynyt jossakin määrin samana vuosienkin varrella. Siltikin on liikaa asioita, jotka ovat muuttuneet. Kannustan lapsiani kasvaessaan koristamaan huoneensa vaikka miten, meikkaamaan, pukeutumaan ja asustamaan vaatteensa vaikka miten, tekemään hiuksilleen vaikka mitä, kunhan eivät ottaisi tatuointeja. Kaiken muun saa pyyhittyä/kasvatettua pois.
No mulla on 2 pientä sydäntä yhdistettynä toisiinsa tissin yläpuolella, enkä ole katunut sitä pätkääkään ja tuskin kadunkaan. Se nyt on ihan sama mitä muut meikäläisen tatuoinnista ajattelee. Mieskään ei sitä tatuointia vastaan ollut, päinvastoin, yllytti enemmän ottamaan sen. JA mulla oli kriteerinä, pieni ja siisti.
Miksei jengi käytä niitä tatuointi teippejä tai mitä lie? Helpompi poistaa ja vaihtaa uusi.
En mäkään onneksi koskaan mennyt ottamaan tatuointia. Kyllä nyt hävettäisi jos olisi sellainen pikkilangan ympäröimä ruusu niskassa. (Mikä oli muutama kymmen vuosi sitten muotia :)
Mut jotkut tietää tyylinsä jo nuorena ja ottaa oman näköisä tatuointeja. Toiset seuraa muotia ja sitte kun muoti vaihtuu, vaihtuu myös tatuoinnit.
Me just taannoin miehen kanssa mietittiin että mehän ollaan jo ainutlaatuisia omassa ikäluokassa kun olemme molemmat tatuoimattomia.
Olen muutaman kerran ajatellut ottaa tatuoinnin mutta en ole tehnyt asian eteen mitään. Vastikään tajusin että en edes tahdo sellaista oikeasti, Nyt kun katson omanikäisiä naisia niin olen onnellinen etten ole ottanut...
Ikävä kyllä nainen ei ole kovinkaan kaunis näky kun alleissa roikkuu tatskat tai sellullittireidessä on joku kuva. Tribaalit on kammottavia naisilla sekä ne koko alaselän peittävät kuvat.
Olen nähnyt todella kauniita ja hyvällä maulla tehtyjä, kantajalleen sopivia kivoissa paikoissa olevia tatuointeja mutta todella harvoin, ihan muutamia.
No, ei sun mun huoli ole, olen aidosti onnellinen puhtaasta ihostani =)
http://www.ts.fi/teemat/terveys/437679/Tatuointien+poistotahti+kiihtyy
En usko mihinkään poistojen jättibuumiin, koska se on hidasta, kivuliasta ja kallista.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 08:33"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 00:24"]
Kyllähän tatuointi noin yleensä on wt:n merkki.
[/quote]
Joidenkin arvioiden mukaan joka neljännellä länsimaalaisella on tatuointi, sun logiikalla aika paljon WT -sakkia...
Kannattaisi sinunkin hommata edes vähän yleissivistystä, niin tietäisit missä wt:ta oon ja missä ei.
[/quote] No onhan wt-sakkia tosi paljon. Ja tatska on yksi varma tunnusmerkki.