Tuosta pihiyden huiput -ketjusta: kamalaa millaisessa kertakäyttömaailmassa moni elää!!
Siellä oli toki monia hauskoja ja uskomattomiakin säästäväisyyden osoituksia, mutta vaikea oli mun ymmärtää miksi moni ihmetteli esim. muovipussien ja leivinpaperien käyttöä moneen kertaan... Tai että siistiksi jääneen lahjapaperin voi käyttää uudelleen...
Uskomatonta porukkaa, hirveä jätteiden määrä kun kaikki, siis KAIKKI on nykyisin monille vain kertakäyttötavaraa...
Suomalaisista on kyllä turha puhua ekologisti valveutuneina, kun tuota ketjua lukee!
Kommentit (9)
Olen ihan samaa mielta kuin ap. En voi ymmartaa miksi ruvetaan puhumaan luomuhorhoista ym. kun joku kannattaa kierrattamista tai kestovaippojen kayttoa. Minusta ihminen, jolla on lapsia, eika ole patkaakaan kiinnostunut kierratyksesta tai muuten luonnonsuojelusta, on aarimmaisen itsekas. Millaisen maapallon haluatte jattaa lapsillenne jos elatte kertakayttokulttuuria. Suomessa on mielestani kohtalaisen helppoa kierrattaa ja esim. kestovaippailussa ei ole mitaan horhoa!
Jarki kateen av-mammat ja katse kohti omasta navasta myos tulevaisuuteen!
Hedelmäpussit heitän roskiin, muovikasseja en osta vaan käytän kangaskassia ostoksillani, lajittelen jätteet ja laitan kissanvessan roskat BIOjätepussissa biojätteisiin. Minusta tuossa pihiysketjussa oli paljon sairaita säästökohteita, joista ekologisuus ja ekonomisuus oli kaukana. Säästämisestä ja luontoystävällisyydestä huolimatta elämän pitää olla elämisen arvoista eikä mitään älytöntä nuukailua.
Kestovaipat, kierrätys, luomuruoka, sähkön/energian säästäminen, lajittelu ja julkinen liikenne ovat esimerkkejä järkevästä säästämisestä.
80-luvulta muistan kuinka isälleni naurettiin kun hän vaati jätteiden lajittelua (jätemaksujen takia). Vieraat pyöritteli silmiään ja hymähtelivät kun huomasivat että meillä oli kompostille, palaville roskille ja sekajätteelle eri ämpärit. Mitään muovi- tai metallikeräyksiähän silloin ei ollut mutta varmasti olis isukki nekin lajitellut jos olis voinut.
Isoon ääneen moni ihmetteli meidän perheen outoa tapaa =o
Nykyisin pikemminkin ihmetellään jos joku ei lajittele roskia ;)
Niin ne ajat muuttuu.
Sellaista en kuitenkaan oikein käsitä että kerätään kaappeihin kaikki vanha roina millä ei oikeasti tee enää yhtään mitään. Myisi edes kirpputorilla tai veisi kierrätyskeskukseen, mutta ei, mitään ei voi heittää menemään. Äidilläni tällainen tapa on sillä hän kovasti pelkää että pula-aika tulee .. mummoltani tällaisen ajattelumallin on perinyt.
lahjapaperit otetaan talteen ja käytetään uudestaan. Miten esim. joku pahvinen lahjarasia tai lahjakassi muka on niin kärsinyt yhdestä kerrasta, ettei seuraavana vuonna kelpaa?
Myös sellaista tapaa, että kerätään sadevesi kukkien kastelua varten kesällä. jne.
Mummoni säästi aina viili/raejuusto jne purkit ja laittoi niihin annoksia itselleen ruokaa jääkaappiin kelmun alle. Meillä kaupan hedelmäpussit käytetään uusiksi yleensä haisevien roskien kanssa; laittaa oikein pahanhajuisen jätteen, vaikka oksennuksen pilaaman lehden muovipussiin ja äkkiä muovipussi solmitaan kiinni. Ei tartte keskellä yötä lähteä viemään ulkoroskikseen, ei haise.
Vierailija:
laitan kissanvessan roskat BIOjätepussissa biojätteisiin.
Tuo oli varmaan vitsi? Ei kai kukaan ole noin laiska??
monet sästöjutut on tuttuja mullekin ja ihan järkeviä mun mielestä.
oih ja voih, oikein harmittaa että meillä on kiinteä vasimaksu. olis jännä nähdä saataisko vesimaksuissa säästettyä, varmaankin ei.
Mun mummolla on esim. joku sellainen päähänpinttymä, että kun hän on nuorena pula-aikana joutunut pihistelemään ja säästämään, niin nyt kyllä pistää rahaa haisemaan niin paljon kun voi, joka kohdassa kun vaan voi. Hänelle siis on joku kumma statuskysymys, että pitää koettaa näyttää, että meillä on varaa ostaa koko ajan uutta ja heittää vanha hyvänäkin mäkeen... En itse oikein tajua. Vaikka itsellään rahaa onkin, miksi tuhlata hyvää tavaraa?
Tosi hapertuneessa leivinpaperissa taitaa olla jotenkin suurempi syttymisen vaara kuin uudessa, mutta en muuten kyllä tajua, miksi puhdasta leivinpaperia ei voisi pitää pellillä useampia kertoja...
Meillä monen monella esineellä on ns. kiertokulku puhtaamasta hommasta likasempaan. Esim. tiskiharja on ensin astioidenpesuharja. Kun se on kulunut ja ostan uuden astianpesuharjan, vanhasta tulee siivousharja, ja viimeiseksi se sopii vielä autotallin taikka pihan puolelle vihoviimeiseen, sottaiseen hommaan. Kaupan hedelmämuovipusseissa säilyy ensin jääkaapissa juustot tms. muovipussia tarvitsevat, ja sen jälkeen niihin siivotaan kissan hiekkalaatikkoa.
Joo en minäkään ymmärrä, että jos joku vähän menee rikki/likaiseksi, niin heti pitää ostaa uusi tuote. Minä ainaski aina yritän mahdollisuuksien mukaan ensin korjata.