Onko ketään muita jotka ei erityisesti välitä koirista, tai eläimistä yleensäkään?
Tunnen olevani ihan outolintu, kun en halua meidän talouteen eläimiä (olen tosin allerginenkin). Eikä mua hirveesti eläimet kiinnosta, en esim. jaksaisi jäädä lenkkipolulle ihailemaan jotain koiraa...
Sekin mua on vähän ihmetyttänyt joskus että jos joku sanoo ettei pidä lapsista, se on ihan ok, mutta jos menen itse aukasemaan suuni ja sanon etten erityisesti välitä elämistä, mua katsotaan kun mulla ei ois sydäntä ollenkaan.
Onko olemassa ketään muuta joka ei pidä itseään suurena eläinten ystävänä?
Kommentit (11)
Olen myös allerginen, mutta sehän ei estä pitämästä eläimistä.tyttöni on myös allerginen, mutta olisi valmis vaikka minut vaihtamaan koiraan :)
pelkään ja suorastaan inhoan esim koiria. Tai joskus inhoan koiran omistajia. Koiranpaskaa ja kusta tienpenkat täynnä..
paljon hamstereiat, hiiri, kilpikonna ja erikoisia kaloja, mutta en ole erityisen eläinrakas. Olen sitäpaitsi niin mukavuudenhaluinen, etten jaksaisi siivota eläinten aiheuttamia sotkuja, karvoja jne.
En myöskään jaksa innostua vastaantulevista koirista, lähinnä toivon, että ne kiertävät mut kaukaa, mutta ymmärrän kyllä, että ne ovat monille tosi rakkaita.
En ole koskaan välittänyt mistään eläimistä, vaikka on mullakin ollut heikot hetkeni... esim. silloin kun näen koiranpentuja tai kun haettiin kaverilleni pieni pupu. Mutta en missään tapauksessa ottaisi omaa eläintä. Olen myös allerginen.
Sen sijaan paras kaverini on todella eläinrakas, onneksi heillä ei tällä hetkellä ole eläimiä. Muistan kun ala-asteikäisinä hänellä oli marsuja ja ne inhottivat minua. Mutta hyvin ollaan oltu kavereita, vaikka meissä onkin tällainen ero!
Koiraihmiset vaan puolusetlevat, että onhan sitä pahempaakin, lasinsiruja ja roskia ja kakka kuitenkin maatuu. Maatuupa hyvinkin, jos saa olla jossain ojan pohjalla muutaman vuoden, mutta eipä maada siinä ajassa, jolloin pitäisi saada taas pihat haravoitua. Kiva nostella lehtikasojen mukana kuivuneita kakkakikkareita. Sitäpaitsi ne ovat järkyttävän näköisiä. En tiedä, kuinka moni koiranomistaja paskattaa koiransa oman ikkunan alla. Mä huomautan aina, jos joku paskattaa koiransa meidän talon edessä ja lähtee kävelemään ilman, että kerää sontansa mukaan...että hei, sulta unohtui jotain!!!!
jos satut näkemään tämän niin haluaisin kiittää niistä ruokasivuistasi. Kävin katsomassa niitä tuon ruokapalstan kautta, aivan ihania reseptejä ja kuvia! Kiitos kun olet jakanut ne yleiseen käyttöön!
Tämä siis asian vierestä..
Mäkin kyllä vielä teininä tykkäsin eläimistä ja halusin kanin, koiran, kissan ja ties mitä, mutta näin " vanhemmiten" , ei kiinnosta yhtään. Musta jotenkin kans tuntuu että ne on hirveen likasia ... Enkä siis tarkoita etteikö niiden omistajat hoitais niitä tms. musta vaan tuntuu että kaikki eläimet on likaisia. Jos anoppilassakin silitän koiraa, pitää heti mennä peseen kädet, ettei ne jää sellasiksi " rasvasiksi" . Tiedättekö mitä tarkotan? Tai ehkä oon vaan outo....
Ap
Joskus lapsena minulla oli undulaatteja ja hamstereita. Linnusta pidän edelleen; jopa ihan varpusista.
Jos jollain kissa tai pupu, niin ne ovat ihan symppiksiä.
Mutta koirat... mitä pienempi koira, sitä vastenmielisempi. Varsinkin, jos se vielä räkättää. Tai vihaan koiria, jotka tulevat ympärille nuuhkimaan ja kuolaamaan, varsinkin nuolemaan. Tekisi mieli potkaista...
Siedän (mutta en pidä) " sivistyneitä" koiria, esim. lassieta, dalmatialaista, jotka eivät (minun kokemukseni mukaan) hypi päälle. Mutta sellaisista häntää heiluttavista rakeista en pidä sitten yhtään.
Näinhän minä tuon viestisi, odottelin, josko joku tulisi puolustelemaan niitä kakkakasoja. Kiitos vaan itsellesi. On ihanaa, jos joku muu innostuu myös kokkailemaan. Muistathan, että multa saa aina kysyä, saa jättää viestiä niihin blogeihin, löydän ne sitten sieltä helposti.
Mutta vielä asiasta. Neljättä lasta odottaessa mulla oli JÄRKYTTÄVÄ ympärivuorokautinen pahoinvointi. En voinut lähteä usein uloskaan, kun keltaiset " allekrijoitukset" koristelivat lumipenkkoja ja kakkakasat kruunasivat koko komeuden. Yökkäilin aivan hillittömästi. Kerran sitten näin koiran, joka nuoleskeli toisen koiran jätöksiä, se oli jo liikaa!
Mietin vaan, että koira meni kotiin ja nuoleskeli sitten varmaan omistajaansa.....YÖK.
Henk. koht. en lainkaan ymmärrä niitä jotka pitävät koiraa tai kissaa lapsenaan ja puhuvat niille kuin pikkuvauvoille, voi äitin pikku kulta, äiti antaa ruokaa.. YÄK!
nim. meidän talouteen ei ötököitä.
Meillä on akvaariokaloja. Muita eläimiä en halua.