Meidän 10v ei osaa vieläkään uida, muita?

Jaa a, minäkin opin uimaan vasta 12v. (ja olen sentään koko elämäni elänyt paikassa, josta on vain muutama sata metriä rannalle...). En osaa vieläkään kunnolla uida, hyvä kun pysyn pinnalla.

Muistan, että monena vuonna minut ja siskoni laitettiin uimakouluun kun olimme lapsia (alle kouluikäisenä ekan kerran ja noin 8-vuotiaana viimeisen kerran). Siskoni oppi uimaan, minä en. Inhosin niitä harjoituksia ja muistan, että useimmiten kieltäydyin tekemästä niitä.

Olen aina inhonnut uimista tai vettä ylipäänsä. Mieluummin vain oleskelin ihan rantavedessä, kuten nykyäänkin. Omat sosiaaliset suhteeni eivät ole mitenkään kärsineet siitä, etten ole osannut uida eikä kaveritkaan koskaan siitä pilkanneet (he osasivat kyllä uida).

Esikoiseni (7v.) on aivan samanlainen kuin minä. Ei tykkää kuin kahlailla rantavedessä ja kun ollaan uimahallissa, touhuaa mieluummin kahluualtaassa. Uimakoulussa on ollut kaksi kertaa mutta nopeasti kävi selväksi, ettei tykkää käydä siellä. Ihan mielenkiinnolla jään odottamaan, miten kuopuksen kanssa käy. Ehkä hän perii isänsä innon uimiseen =)

En aio kumpaakaan pakottaa, koska tiedän kuinka inhottavaa se on eikä pakolla mitään saavuteta. Tietenkin kannustetaan uimiseen ja ylipäänsä veteen menoon. En ainakaan itse koe, että olisin jäänyt jostakin paitsi vajavaisilla uintitaidoilla.

Mun 10-vuotias osaa uida vain muutaman metrin. Koulun uimatunneilla hän on lasten altaalla, mutta on siellä muitakin. Rantauimakouluun hän ei ole mennyt, kun pelkää ötököitä eikä niinkään vetta. Ja koulun uimatunneilla ei opi, kun ei tykkää opesta. Eikä hän halua minun ja miehen opetusta kuunnella, vaikka mies liikunnanopettajana kyllä osaisi opettaakin. Eipä meidän lapsi tunnu asiasta kärsivän yhtään.

Muistan opiskeluajoilta opiskelukaverin (nuoren miehen), joka ei osannut uida. Oltiin siis täysi-ikäisiä silloin. Hänellä oli hyvä itsetunto ja saunaillan vietoissa jne. kertoi, ettei osaa uida. Kävi kyllä muistini mukaan vedessä kahlailemassa sellaisessa syvyydessä, että jalat ulottui pohjaan. Uskon, että uimataidottomuus oli hänelle kuitenkin jonkin verran sosiaalisesti rajoittavaa.

En tiedä, onko myöhemmin opetellut uimaan. On ehkä käynyt aikuisten uimakoulun. Tai sitten ei, koska elämä saattaa viedä mennessään, eikä ikinä vaikuta olevan sopivaa hetkeä.

Ei meidänkään lasta itseään tunnu haittaavan yhtään, ettei osaa uida. Kerran vain harmitti, kun en päästänyt kavereiden mukaan. Tämä on taas ehkä niitä asioita, että äitiä häiritsee enemmän kuin itse lasta...

Osaa kyllä sukellella hyvin ja keluakin, mutta niin kuin joku kirjoitti, että heillä on omapäinen lapsi, niin sama juttu se on tämänkin kanssa. Jos vähänkin ehdotan, että kokeiltaisko uimista, niin ei innostu alkuunkaan.

Mutta kiva kuulla, että on muitakin myöhään oppineita. Ehkä se tämäkin vielä joku kaunis päivä oppii.

ap.

Oletko varma, ettei haittaa? Jos lähellänne on nyt vettä, niin yhä useammin ja useammin alkaa tuon ikäisenä tulla tilanteita, että kaverit hakevat uimaan. No, ehkä tämä toisaalta innostaa opettelemaan.

Kyllä mä olen varma, ettei häntä itseään haittaa. Olen kysynyt ja lapselle on kuulemma ihan sama oppiiko uimaan vai ei. Tykkää vain oleskella siinä vedessä ja sukellella ja leikkiä. Luulen kyllä, että jos ei opi, niin vähän isompana alkaa enemmän häiritseen, kun kaverit enemmän alkaa kulkea omikseen uimassa. Nyt noita tilanteita ei vielä kovin paljoa ole. Aika harva kavereista on vielä päässyt ilman aikuista uimaan.

ap.

Kylla ainakin itse juuri uimakoulussa opin uimaan. Suosittelen lampimasti, etta kaikki lapset kayvat uimakoulun. 

[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 13:07"]

Ei meidänkään lasta itseään tunnu haittaavan yhtään, ettei osaa uida. Kerran vain harmitti, kun en päästänyt kavereiden mukaan.

Osaa kyllä sukellella hyvin ja kelluakin,

ap.

[/quote]

Jos hän osaa kellua ja sukeltaa, niin sehän on jo puolet voittoa mielestäni. Ei siis pelkää olla veden alla. Ehkä häntä ei vaan kiinnosta se liikkumispuoli uimisessa (en tiedä miten tuon paremmin kuvailisin), ts. pitää ehkä yksitoikkoisena sellaista edes-takas menemistä :). Leikkiminen rannalla voi tuntua mielekkäämmältä.

Sanoit myös, että hän tykkää kellua uimapatjalla matalassa vedessä. Tuota kannattaa tietysti seurata, ettei sitten ajaudu kauemmas rannasta.

Itse en osaa uida, eikä se ole koskaan haitannut. Hukkumiskuolema uhkaisi minua vain siinä tapauksessa, että joku kidnappaisi ja heittäisi veteen, enkä aio elää elämääni sitä peläten.

11 vuotias tyttö osaa uida mutta ei jaksa uida pitkiä matkoja. Koulu-uinneissa ui puoleen väliin kunnes roikkuu reunassa ja itkee. On siellä luokalla yksi oppilas joka ei edes uskalla tulla isoon altaaseen. Mitä tekisin hänen kanssaan ?

Kuka nyt tuonne uimaan menisi, vesihän on jäätävää!

Minun mieheni on 45-vuotias eikä osaa uida, vaikka merenrannassa asutaan. Heillä oli tuo kunnan uimakoulu sellainen, että yksi opettaja ja liikaa lapsia, opettaja pystyi opettamaan ja valvomaan vain osaa ja muut sitten potkivat palloa rannalla. Mieheni tykkää kyllä käydä uimahallissa vesijuoksussa.

Meillä 8 vuotias ei osaa, tuntuu että kaikki muut luokalla osaa

Ei meidänkään osaa ja minua ei haittaa ollenkaan.Viime aikoina on aika moni uimataitoinen hukkunut,eipä taito auttanut.Kun tietää olevansa uimataidoton niin vähemmän tulee tungettua syvään veteen.

Omalla lapsella on kauhea jännitys uusia tilanteita kohtaan, joten uimakoulu jäi käymättä. Sen sijaan olen itse viettänyt lapsen kanssa uimahallissa tunnin jos toisenkin. Koulun uintitunneista lapsi on tykännyt ja saanut sieltä paljon lisää oppia. Taidot on karttuneet vähitellen ja on nyt 10-vuotiaana vallan taitava uimari. Jatkamme hallilla käymistä, koska onhan se itsestäkin ihan kivaa. Kilpailuhenkisen lapsen kanssa uimiseen insipiroi erilaiset kisat "Kumpi on ensin uinut paikkaan x", tavaroiden noutaminen pohjasta (niitä mitä lie uimakouluissa käytettäviä noutojuttuja), pallon heittely jne. Ei tietysti auta, jos ei hallilla ole tällaisia tarjolla.

Itse pidän uimataitoa melkolailla välttämättömyytenä ja se on asia, johon olen halunnut erityisesti panostaa. Piti vaan löytää ne keinot, mitkä oman lapsen kanssa toimii parhaiten.

Kunnon vässykkä

otan osaa. toiset lapset on vain jälkeenjääneitä

Olen 39, enkä osaa uida, vaikka kävin aikuisten alkeisuimakurssin kerran.

Jos ei osaa, niin ei ole mitään syytä mennä edes rannalle. Ei veneelle eikä veden lähellekään.

Ja sitten seuraavaksi ihmetellään, kun uimavalvoja ei huomannut kun meidän uimataidoton lapsi hukkui ihan yllättäen.

Meillä lapsi on 12v. ja osaa monenlaista (sukeltaa, kellua ja uida vähän matkaa), mutta taidot ei kehity ei sitten millään. On käynyt uimakoulun, on maksettu yksityisopetuksesta ja on käyty uimahallissa omalla ajalla. Eri uimahallejakin kierrelty ja tietysti etelänlomilla oltu altaalla. Lapsi on tykännyt ja omalla tyylillään polskuttelee eteenpäin.

Ongelma on se ettei hän osaa ottaa happea välillä. En osaa itse neuvoa tekniikassa kun hänellä on niin oma tyylinsä uida. Koulu-uinti on joka vuosi se, mihin vähäinenkin into tyssää. Kun siellä keskitytään siihen, että ai, sinä et osaa. Mitään uutta ei opeteta, mitä lapsi ei jo osaisi.

Olen yrittänyt saada häntä tekniikkakurssille, mutta ne menee alta aikayksikön, vaikka aamulla istun valmiina koneella kun varaussivusto aukeaa.

Juttuni vähän rönsyää.. Muissa uintiaiheisissa ketjuissa vouhkataan suureen ääneen, että alakoulun aikana viimeistään on opittava, muuten ei tule mitään.

No entäs jos ei ole oppinut? Pitäisikö todella tyytyä siihen ja luovuttaa koko loppuelämäksi. Minä kun olen jo 45v. enkä todellakaan voi sanoa itseä uimataitoiseksi. Muutama sammakkoveto ja siinä se. Aion mennä uimakouluun, jos aikataulullisesti sopiva löytyy.