G: ovatko mummoille tyttären lapsen rakkaanpia kuin poijan lapset?

Meillä ainakin niin. Se on kyllä totta, että anoppi näkee harvemmin lasta kun mun oma äiti ,mutta varmasti on anopille yhtä rakas kun mun äidille.



Ja anoppi saisi kyllä tavata useammin jos haluaisi ei ole sitä. Anopilla vaan tosi paljon harrastuksia yms menoja. Ja mun tulee itse mentyä omille vanhemmille usein päiväsaikaan kun ovat eläkkeellä.

on helpompi paapoa, ja helpompi puhua asioista. Monet mummot vierastaa miniää kuitenkin sen verran, että se tavallaan jäykistää välejä...

Sitä mieltä minä olisin asiassa. En usko että mummot sinänsä jakavat lapsia mieluisuuden mukaan, mutta ensimmäiset lapsenlapset on aina ensimmäisiä., ja ne jotka vierailee useammin, kuuluvat enemmän kalustoon kuin harvemmin käyvät.

..näin on.

läheisempiä äideilleen kun poikien vaimot. Naisethan sen yleensä määrää kenen sukulaisten kanssa sitä " veljeillään" . Ihan kauhulla odotan kun poikani tuovat miniöitä ja perustavat perheen... NÄkeekö niitä mahdollisia lapsenlapsia ollenkaan??

poikiensa lapsia. Ostavat heille kaikkea ja hoitavat heitä. Jättävät pojan lapset paljon vähemmälle huomiolle ja rakkaudelle.

Anoppini paapoo lapsiamme ihan hulluna, on siis ihana mummo. Oma äitini ei niinkään ole innostunut lapsistamme. Eli siis ainakaan meillä päde se että tyttären lapset olisivat välttämättä rakkaita..mutta siis pojan lapset voivat myös olla todella rakkaita.

huomiota ja rakkautta yhtä paljon. Viimeksi jouluna oltiin kaikki taas koossa ja, ei siellä ketään syrjitty tai paapottu.

Itselläni on myös tyttö ja poika, nyt ainakin tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta että, toisen lapset oisi rakkaampia kuin toisen.

Meidän lasten huomioiminen loppui siihen kun miehen sisko sai vauvan. Ei ole epäselvyyttäkään kuka on suosikki :(



Lasten puolesta tällainen tuntuu todella pahalta.

vaan joutuu vaimonsa mukana menemään enemmän sinne vaimon äidille, koska äidillä ja tyttärellä synkaa yleensä hyvin, toisin kuin anopilla ja miniällä.

Oma äitini näkee lapsiamme muutaman kerran vuodessa, lähinnä kun menemme heille kylään (asuvat n 300km päässä). Koskaan hän ei kysele mitä lapsille kuuluu tms...



Mieheni äiti onkin ihan toisenlainen. Näemme todella usein ja hoitavat mielellään lapsiamme ja muutenkin ovat lastemme kanssa todella paljon. Ovat juuri sellaisia unelmien isovanhempia.

ei kyse ole rakkaudesta vaan siitä, että miniät asettavat anopille rajoja, antavat määräyksiä, uhkailevat yksinjättämisellä jne. ihan eri tavalla kuin tyttäret. Anoppia nöyryytetään miniän toimesta, oma tytär ei moiseen ryhdy.



Siksi miniät väittävät, että anoppi ei rakasta heidän lapsiaan, koska he ovat itse ensin tehneet kaikkensa, että lapsenlapsen ja mummin välit ovat huonot.

Tyttären lapsista tietää et ne on samaa verta mut pojan lapset voi olla kenen hyvänsä miehen.

Toi väite on totta ja pelkkää biologiaa.Jotkut vaan vetää siitäKIN herneet nenään kun ei kestä totuutta. ;)

omaa tyttäreensä meilläkin anoppi pitää enemmän yhteyttä kuin poikiinsa, ja sitä myötä myös tyttären (eli mun miehen siskon) lapset läheisempiä. Uskon että monilla on noin.

Miehen siskon lapset pyydetään kylään, kalaan ja ostellaan mummolaan leluja jne. Käyvät useasti kylässä. Meillä käyvät kerran vuodessa vaikka samalla paikkakunnalla kaikki asutaan. Lasten takia harmittaa kun sitten mummo mainostaa kuinka he "pekan & Roosan " kanssa siellä ja täällä ja oli niin mukavaa..... syytän itseäni että olen varmaan väärä valinta...

itse olen anopille aivan takuuvarmasti kivempi kuin tyttärensä (neulon anopille, ostan lahjoja, pidän yhteyttä, lähetän lasten askartelut, kutsun aina kylään jne) mutta silti anoppi ei välitä meidän lapsistamme oikeastaan yhtään. Oman tyttären lapset ovat niitä ainoita rakkaita. Oma tytär kohtelee anoppia aika huonosti mutta ei tunnu haittaavan, sillä anoppi on valhtelematta joka ikinen päivä tytärtään auttamassa.



Meitä anoppi ei ole auttanut ikinä. Ei ole hoitanut lapsiamme kertaakaan, eikä edes jaksa leikkiä niiden kanssa yhtään koska käy niin harvoin, ehkä sen pari kolme kertaa vuodessa. Eli vain lasten synttäreillä. Kun anoppi käy, niin silloinkin vain kehuu / puhuu tyttärensä lapsista, ja omille lapsillenikin puhuu vain heidän serkuistaan. Tämä loukkaa lapsiani ihan selkeästi.



Asialle ei voi tehdä mitään, on asiasta yritetty puhua, mutta anoppi ei ymmärtänyt yhtään kun vetosimme oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen. Sanoi miehelleni päin naamaa että "kun ne tyttären lapset on vaan niin paljon rakkaampia kuin miniän lapset". Minä kyllä loukkaannuin tuosta, sillä miniän lapset sanottiin ihan siten kuin niiden isä olisi joku ventovieras eikä anopin oma poika.



Joten näin mennään. Anoppi hoitaa tyttärensä lapsia joka ikinen päivä ja viikonloput ympäriinsä, ja meille anoppi ei ole antanut apua kertaakaan edes minuuttia. Ei ole reilua.



Minulla ei ole omaa äitiä kuvioissa mukana vanhempieni pahan mt-ongelman takia eli meillä ei ole mummoa ollenkaan.

Tyttärelläni on vauva, ja hän on todella todella rakas. Toisaalta taas lapsistani pojalla on kanssani läheisemmät välit, joten en voisi ajatella, että hänen lapsensa ovat sitten aikanaan vähemmän rakkaampia.

Minulle molemmat lapset ovat rakkaita, poika vaan läheisempi helpomman luonteensa vuoksi =)

eli voi olla niinkin, että oma äiti (siis äidin äiti) suosii yhtä omista lapsistaan. Oma äitini ei välitä yhtään tipan vertaa minun lapsistani, ei ole tullut koskaan ristiäisiin, ei käy synttäreillä, jouluna, ei ole näkynyt viimeiseen kolmeen vuoteen vilaustakaan, soittaa ehkä kaksi kertaa vuodessa. Mutta sisareni on sitten niin hienoa ja ihmeellistä, että häneen panostetaan kaikki raha, aika ja vaiva, ja hänen lapsetkin ovat mummon kullanmuruja.



Vanhempani ovat rakentamassa siskolleni taloa. Siis uutta omakotitaloa jonka maksavat. Sitä ennen ostivat auton. Ja tietenkin kaikki vaatteet ja tarvikkeet. Minä en saa mitään noista, ja asiasta on turha nostaa äläkkää, vastaukseksi kun tulee vain että "me itse päätämme mihin rahamme laitamme".



Eli kyllä se niin on että suurilla ikäluokilla on monilla sairas fiksaatio siitä että on ihan OK olla todella epäreilu, epätasa-arvoinen ja lelliä yhtä lasta.



Ja ennenkuin av-kivittäjät hyökkäävät: en ole ollut ilkeä tai tyly, vaan päin vastoin aina kiltimpi ja mukavampi lapsista. Satuin vain olemaan se vahinkolapsi jonka takia äiti menetti nuoruutensa, ja sen takia ei ole kai koskaan vaivautunut rakastamaan minua. Siskoni olikin sitten "yritetty lapsi" ja siitä syystä kultaakin kalliimpi. Eli suosimiseen usein liittyy joku syy, joka ei välttämättä ole lapsessa itsessään.

anoppi rakastaa meidän lasta ja en ole mitenkään kokenut, että miehen siskojen lapset olisi enemmän suosiossa tai että heitä huomioitaisiin enemmän.



Minä tulen anopin kanssa hyvin juttuun, en usko että anoppi mua mitenkään arastelee.

eli jos miniä on perseestä niin kyllä ne tytön lapset saa silloin sen kaiken rakkauden ja huomion.

Väitän että tyttärien lapset ovat mummoille paljon tarkeenpiä kuin pojan lapset. En tiedä miksi näin on mutta näin asia vaan on!

Niin onko väitteeni mielestänne oikea vai väärä ja perustelkaa.

ei ne ole "pojan lapsia" vaan "miniän lapsia" ja siksi huonompia kuin tyttären lapset.