60-Luvun Kuumeilijat- 17.1
Huomenta kuumeilijat !
Oli pakko aloittaa uusi ketju, kun edellinen näyttää kadonneen jo kauas pois. Eilen olikin hiljaista, ketään ei kommentoinut yhtikäs mitään. En minäkään jaksanut, vaikka vapaalla olen ollut ja tänään vielä olisi tarkoitus nauttia vapaudesta -Ei sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta ainakin vapaana työstä :)
Mitä itse kullekin kuuluu ? Sonjaemman kuulumiset luinkin eilen 60-luvun pinosta, tuolta odotus puolelta. Kommentoi odottajien kirjoituksia/ Asetun sonjaemman sanojentaakse tuossa koira keskustelussa. Minähän olen koira ihminen henkeen ja vereen, mutta kun tuli silloin se Nykiin lähtö jnejne niin koirani jäi vanhenmilleni ja hyvin on heidän kanssaan pärjännyt ja minä käyn rapsuttamassa ja ulkoiluttamassa hyvin väliajoin-Vanhempani asuvat aivan nurkilla :) Nuo kysni/antura annettomuudet myös meillä tuttuja. (sorry meni kirjoitus hieman sivuun )
Noh teti mitä, miten ja missä mennään ??? Paidekin jo löytänyt oviksen ? Ja trattis parantunut ?
Vieläyksi kiva oli lukea, että miehesi sopeutunut hyvin. Meillä mies kärsii tästä pimeydestä aamuisin. Vaikka Nykissäkin on talvi jne, mutta tuntuu että Suomen pimeys vie voiton kaikessa. Tämä syksy/talvi on olleet myös minulle uskomattoman vaikeita ja raskaita. Saattaa olla että marraskuinen km siihen suurimpana syynä.
Nyt kp -jotakin-16-17 ja ovis oli ja meni. Ensiviikolla nähdään miten kävi. Eilen alkoi sellainen alavatsan turvotus ja kipuilu ja sanoinkin heti miehelle * raskaana olllaan * ja mies totesi siihen- * taas se alkaa * Seurailee huvittuneena meikäläisen erilaisia --olenko raskaaana-- testejä. Lokakuussa tiesin varsin aikaisessa vaiheessa että olen raskaana jo kp20 menin lääkäriin kun alavatsaa jomotti niin pirusti ja epäilin vaikka mitä .. (Ja kiertohan on sen kp25-31)
Palailen uudestaan kirjoittamaan kunhan velvollisuudet on ensiksi hoidettu pois alta. Hyvää tiistaita kaikille. t. emmi
Kommentit (32)
tosiaankin tuntuu pahalta teidän puolestanne, mutta niinkuin joku tuolla aiemmin sanoi TOIVOA EI kannata jättää!! Itse soisin teille ekaa toivoville nyytin kainaloon, mulle on jo lapsenlapsi tulossa, joten tämä ei ole aivan ykkösasia meillä ( vauvakuume kun ei vaan tahdo nujertua).Toivu rauhassa ja tee surutyö miehesi kanssa ( itse olen joutunut luopumaan rv. 20 kaksospojista ) niin tiedän olotilan, nyt vaan kunnolla suremaan ja sitten uutta toivomaan.Aikoinaan eräs lääkäri sanoi minulle, että jos vielä uskallat yrittää on se lapsi kuin laastari haavan päälle.Toivon sydämmeni pohjasta teille uutta tilaisuutta!!Miten epäreilu tämä elämä tosiaan voi olla!!! :(
Itse kp. 24 ja ei mitään kummallisempaa,katsellaan ja kuunnellaan......:)
Jaksamisia sonjaemmalle ja muille hyvää illanjatkoa!
Vaikkemme tunnekaan toisiamme, olet käynyt kuitenkin ikäänkuin tutuksi, kun olen innolla taustalta eläytynyt odotukseesi. Olen niin pahoillani puolestasi! Paljon voimia ja toivottavasti liityt taas pian seuraamme.
Kyllä taas omat murheet tuntuvat niin pieniltä... (Kiitos muuten paide lohdutuksen sanoista, ikään liittyen).
Kp 19/28 menossa. Oli yritystä ainoastaan kp13. Tosin kp 13 tuli selkeät viivat ovistestiin ja jos ovulaatio on ollut kp 14 (silloin kovat kivut) ja simpat vielä silloin hengissä niin mahiksia olis jonkin verran.
Pakkaspäivää kaikille.
-pienivieras-
Minäkin tulin koneelle lukemaan iloisia uutisia ultrasta ja ne vaihtui sitten yhteisiin kyyneliin. Voimia sinulle ja miehellesi tuleviin hetkiin.
Oma kierto tuntuu niin toisarvoiselta tällä hetkellä... Mukava huomata kuitenkin tällaisella hetkellä miten tiivis porukka tämä Kultainen on eli tuetaan toinen toista surun hetkellä ja iloitaan niistä ihanista asioista yhdessä joita täällä luetaan.
Parempaa päivää meille kaikille.
rakas ystävä... Yritän, mutta en saa sanottua mitään. Otan osaa suruunne. -paide-
Oikein iso lohdutus hali sinulle. Olen tosi pahoillani että näin kävi, ihan täällä minäkin kyynel silmässä luen kuulumisiasi. Niin surra pitää asia pois alta ja sitten aloittaa yritys uudestaan, toivosta ei kannata luopua. Elämä ei ole reilua koskaan jotenkin se pudottaa aina maanpinnalle.
Halauksin Teti
p.s täällä täti jo kolkuttelee ovea:(
Hei vain,
Sonjaemma olet ollut mielessäni eilisestä lähtien. Toivon että tämänpäiväinen keskeytys olisi mennyt hyvin ja muutenkin kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi. Muistakaa tukea toinen toistanne !!!
Palailen huomenissa kirjoittamaan. Kaikille esikoille ja kuumeilijoille paljon terkkuja ja tsemppiä jokaisen raskautumis yritykseen. Teti-voi pahus !!!
t.emmi
Todella ikävä uutinen, olen todella pahoillani puolestanne! Niin monta asiaa ehtii jo miettiä tulevan vauvan kannalta noina alkuviikkoina, suru ja pettymys on varmasti suuri!
Lohdutuksen sanoja on vaikea löytää, toivotan vain voimia ja paljon, paljon onnea uuteen yritykseen!
Lämpimin ajatuksin
Josephine
Ikäsisko, tai isosisko 40++ joka aina välillä vanhasta muistista käy lukemassa kuulumisianne. Itsekin täällä useamman vuoden pyörin, 4km ja kuitenkin vielä sitten onnistuimme saamaan terveen pikkuisen tytön viime kesänä.
luulin jo, että eilen ja toissapäivänä oli kyynelvarastot tyhjennetty mutta nyt täällä porailen liikutuksesta kun luen teidän lohduttavia sanojanne. Ja tiedän että teistä (valitettavasti) niin moni on joutunut saman kokemaan että tiedätte mitkä on fiilikset tällä hetkellä.
Eilinen meni aamusta iltaan sairaalassa, vuoto ei alkanut kunnolla mutta sen verran kuitenkin että laittoivat yöksi kotiin opastuksella tulla aamulla takaisin jos ei vuoto ole siihen mennessä alkanut. No alkoihan se sitten yöllä eikä särkylääkkeistä ollut juurikaan apua, vaan viime yö meni pitkälti lattialla polvillaan kärvistellen tyyny vatsaa vasten keinutellen, ja välillä vessaan, välillä kävelin asuntoa ympäriinsä ja portaita ylös ja alas.. Kivut ja vuoto tuli aaltoina joten välillä pääsin sänkyyn pitkäkseni torkahtamaan. Nyt on jo paljon parempi, välillä vähän jomottaa menkkamaisesti ja pientä vuotoa ollut.
Nyt sitten odotellaan miten pitkään vuotaa ja toivotaan että menkat alkaisi taas pian. Lääkärin mukaan raskautta voisi yrittää kun on ollut yhdet kuukautiset. Ja luultavasti päästään nyt naikkarille seuraavaan ivfään, kun nyt se ivf suunnitteluaika olisi jokatapauksessa ollut helmikuussa (enpä ollut sitä vielä perunut). Säästyisi se pari tonnia rahaa. No toivottavasti pian kuullaan niin pääsisi suunnittelemaan taas elämää vähän eteenpäin senkin osalta. Nyt pitää kuitenkin töitä ja matkoja sopia pitkälle eteenpäin niin osaisi sitten sopia aikataulunsa sen mukaan miten hoidot menee.
Mother-of-two (menikö oikein, ehdin jo unohtaa..), kiitos sanoistasi myös sinulle, en loukkaantunut. Adoption mahdollisuus on kyllä käynyt meillä mielessä, mutta koitetaan nyt ensin näitä hoitoja vielä. Lääkärinkin lohdutteli että positiivista on että ainakin raskaus on alkanut mikä on hyvä merkki.
Syytähän tälle ei tiedetä, oli tapahtunut ennen rv 12 eli riskiviikolla, pian sen jälkeen kun olin käynyt siellä klinikan ultrassa missä silloin syke vielä näkyi. Vähän vaivaa mieltä kun haluaisi kuitenkin syyn, vaikka 95% tapauksissa syytä ei kuulema tiedetä.
Tänään olen siis lepäillyt vielä kotona, mies pitää ihanasti huolta ja koirakin tuli nuolemaan kättä ja istumaan viereen kun keinuttelin itseäni tuolla polvillani yöllä. Vaistosi että nyt ei ole emännällä kaikki hyvin.
Onneksi on viikonloppu edessä ja aikaa vielä levätä.
Hyvää viikonloppua, olette tosiaan ihanasti tukena sekä ilossa että surussa!
Tietysti jatkat hoitoja, jos siltä tuntuu, jos jaksat. Ja kun jaksat. Onhan sinulla hyvät mahdollisuudet saada oma vauva. Ajattelin sen adoption vain vaihtoehdoksi, jos alkaa tuntua, ettei jaksa niitä mahdollisia pettymyksiä. Toivon, että säästyt enemmiltä keskenmenoilta. Keskenmenon kokeneena sitä pelkää sitten entistä enemmän siinä seuraavassakin raskaudessa. Ja sen syyn haluaisi siksikin saada selville, että tietäisi onko seuraavassa raskaudessa suurentunut riski keskenmenoon. Mutta usein syytä ei joko selvitetä tai ei saada selville. Ja useinhan se todellakin on ihan sattumasta kiinni ja pitäisi kai ajatella, että seuraava raskaus sen todennäköisemmin sujuu ongelmitta.
Ihmeesti sitä ihminen vain toipuu vaikeistakin kokemuksista ja on valmis taas uuteen taistoon uusin voimin. Vaikka suru on hyvä surra ja antaa itselleen aikaa toipumiseen, on meidän 60-lukulaisten kohdalla tuo ikä sellainen asia, joka pakottaa jatkamaan yritystä heti, kun se on mahdollista. Mutta uusi raskaus on varmasti tosiaan se laastari haavan päälle, kuten joku jo kirjoitti.
Pikaista toipumista sinulle!
tosiaan, Sonjaemma! Olen ajatellut Sinua paljon. Niinkuin tuonne toiseen pinoon jo kirjoitin, tuntuu ihan siltä, kuin olisi menetetty Esikkojen oma pieni kummilapsi. Vaikea on aina ymmärtää sitä, mitä tapahtuu, mutta täytyy kuitenkin luottaa siihen, että loppujen lopuksi käy niinkuin käydä pitää ja kaikki hyvä ja oikea voittaa.
Minusta voi kyllä ajatella niin, että koska vauva ei selvinnyt, luonto korjasi sen, mikä oli menossa pieleen. Tavallisin keskenmenon syy on tietääkseni juuri se, että alkiossa on jotain vikaa eli lapsesta olisi tulossa sairas. Tämä ei ole mikään lohtu tietenkään... Voimia, Sonjaemma!
Tulin juuri äsken töistä kotiin ja riensin koneelle lukemaan uutisia- En tiedä mitä sanoisin ja miten sanani muotoilisin. Sonjaemma olen sanaton ja järkyttynyt puolestanne !!! Sattuu aivan sydämmeen. Miksi tässä piti käydä näin ? Otan osaa suruunne ja menetykseenne, meistä jokainen tietää miltä tuntuu tämän tasoinen menetys, se ei ole vain asia minkä voi sivuuttaa kädenhuitaisulla. Nyt kuitenkin toivon kaikkea hyvää jatkoon ja, kun suru on surtu ja jaksatte palata takaisin arkeen ja alkaa uuden aloitksen.
En voi kirjoittaa enempää mutta surullinen olen !
t.emmi