Haluaisin erota, mutta pelkään, että en ikinä löydä uutta miestä.

Aika reilua sitä puolisoa kohtaan, pysyä sen kanssa vaan yksinäisyyden pelosta! :O

Mitä ajattelisit ja miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi ajattelisi sinusta samalla tavalla kuin sinä ajattelet hänestä, ja tuntisi sinua kohtaan samoin kuin sinä tunnet häntä kohtaan? Koetko olevasi reilu?

Minä olen jonkin verran ylipainoinen ja lyhyt persjalkainen, mutta olen puhelias ja sosiaalinen. Tulen oikeasti toimeen kaikkien kanssa. Mutta en voi ymmärtää mistä niitä miehiä löytää. Ei ne varmaan kotiin tule hakemaan eikä minua kiinnosta yhtään ravintolat.

ap

Mun puoliso on mua kohtaan kaikkea muuta kuin reilu. Olen valmis joustamaan ihan missä tahansa asiassa, jotta avioliittomme pelastuisi, mutta häntä ei kiinnosta yhtään mikään. Hän kohtelee minua pääasiassa huonosti ja todennäköisesti ajattelee minusta aivan samoin kuin minä hänestä.

ap

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 23:33"]

Minä olen jonkin verran ylipainoinen ja lyhyt persjalkainen, mutta olen puhelias ja sosiaalinen. Tulen oikeasti toimeen kaikkien kanssa. Mutta en voi ymmärtää mistä niitä miehiä löytää. Ei ne varmaan kotiin tule hakemaan eikä minua kiinnosta yhtään ravintolat.

ap

[/quote]

Netti on nykyaikaa, sieltä :) Tosin kyllä moni onnistuu ihan arjestakin löytämään, tyyliin työpaikalta tai naapurustosta tms kunhan liikkuu flirtti sopivasti päällä arjessaan. 

Samaa mieltä kuin 11. Silloin erotaan jos on yksin parempi olla kuin toisen kanssa. Uusi kumppani löytyy sitten joskus jos löytyy.

Aika moni on katunutkin eroa. Melko moni tuttava on parin kolmen suhteen jälkeen tunnustanut että eka oli paras, mutta ei sitä vaan tiennyt ennen kuin sen menetti.

Jos on tyytymätön elämäänsä, niin ei se välttämättä kumppania vaihtamalla parane. Alkuhuumassa voi tuntua että kannatti, mutta parin vuoden päästä voi olla taas ihan samanlainen olo ja alkaa kyllästyttää.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 23:36"]

Mun puoliso on mua kohtaan kaikkea muuta kuin reilu. Olen valmis joustamaan ihan missä tahansa asiassa, jotta avioliittomme pelastuisi, mutta häntä ei kiinnosta yhtään mikään. Hän kohtelee minua pääasiassa huonosti ja todennäköisesti ajattelee minusta aivan samoin kuin minä hänestä.

ap

[/quote]

No mitä helvettiä sä sitten enää jahkaat??

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 23:36"]

Mun puoliso on mua kohtaan kaikkea muuta kuin reilu. Olen valmis joustamaan ihan missä tahansa asiassa, jotta avioliittomme pelastuisi, mutta häntä ei kiinnosta yhtään mikään. Hän kohtelee minua pääasiassa huonosti ja todennäköisesti ajattelee minusta aivan samoin kuin minä hänestä.

ap

[/quote]

Ja sä et jätä sitä. Säälittävää. "itkuvinkuparkuvonku mulla olis kaikki mahdollisuudet tehdä mun elämästä tasan sellasta ku mä ite haluan mutku yhyy mitä jos en saakaan kaikkea kultalautasella kotiovelle tuotuna tai tähän sohvalle tarjoiltuna, kun mä en mitenkään JAKSA tehdä ite mitään minkään asian eteen, mutta säälikää ja tukekaa mua"-asennetta ei oikeasti KUKAAN jaksa.

Ja luepa sä mun teksti uudestaan. Mä ihmettelen nimenomaan sitä, että JO erotessa täytyy miettiä löytyykö uutta. Mun mielestä eron paikka on silloin, jos yksinkin on parempi kuin yhdessä entisen kanssa. Uusi löytyy sitten aikanaan jos on löytyäkseen. Ja jos elää parisuhteessa vain siksi, ettei uskalla erota, kun ei ole varma löytääkö uutta, niin olisi ollut ehkä aika erota jo aikoja sitten.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 22:15"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 21:55"]

Mua oikeesti ihmetyttää, jos ihmisten suurin huoli erotessa on, että löytääkö uutta. Jos mä joskus eroan, niin eroan siksi, että mulla on suhteessa niin paha olla, että yksin on parempi. Ja lasten takia en edes haluaisi mitään uutta suhdetta sotkemaan lasten elämää. Ehkä sitten kun lapset ovat omillaan, voisin ottaa uuden miehen. 

Mun mielestä lähes kaikilla eronneilla on liiankin nopeasti uusi, siinä ei paljon lapset ja heidän sopeutumisensa paina.

[/quote]

Luepa aloitukseni uudestaan. Tässä vielä kertauksen vuoksi: pelkään, etten IKINÄ löydä uutta miestä. En halua olla loppuelämääni yksin. En ole mitään hätiköimässä enkä aijo alkaa heti etsiä miestä (jos eroan).

ap

[/quote]

On sunkin tarpeen nyt aikuistua ja alkaa elämään aikuisen elämää. Ihan itse elät, et ukkosi kautta, ymmärsitkö?

Mä oon niin tyhmä, että mä en oikeesti tiedä miten mä teen elämästä "tasan sellaista ku mä ite haluan". Mulla kun on sellainen mielikuva elämästä, ettei se ihan mee noin. Jos mä pystyisin tekee noin niin silloin mun mies alkais kohdella mua kunnolla ja meidän ei tarttis erota. Sitä mä tässä oon odotellutkin... Nyt vaan on alkanut tuntua siltä, että se odottelu on aika turhaa.

ap

Vastuunpakoilija. Siinähän odotat jos ei riitä uskallus itsenäistyä, mutta älä vingu jos jäät huonoon suhteeseen ihan silkkaa nössöyttäsi. Valinnan teet sinä, ei se mies.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 23:50"]

On sunkin tarpeen nyt aikuistua ja alkaa elämään aikuisen elämää. Ihan itse elät, et ukkosi kautta, ymmärsitkö?

[/quote]

Voisitko kertoa miten eletään ukon kautta? En ymmärrä mitä tuo tarkoittaa.

ap

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 23:58"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 23:50"]

On sunkin tarpeen nyt aikuistua ja alkaa elämään aikuisen elämää. Ihan itse elät, et ukkosi kautta, ymmärsitkö?

[/quote]

Voisitko kertoa miten eletään ukon kautta? En ymmärrä mitä tuo tarkoittaa.

ap

[/quote]

Siten että murehdit miten selviät ilman ukkoa. Jokainen normaali ihminen selviää ilmankin.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 23:53"]

Vastuunpakoilija. Siinähän odotat jos ei riitä uskallus itsenäistyä, mutta älä vingu jos jäät huonoon suhteeseen ihan silkkaa nössöyttäsi. Valinnan teet sinä, ei se mies.

[/quote]

Joo, mä oon nössö. Mistähän sitä uskallusta saisi?

ap

Mä kyllä tiedän, että mä selviäisin ihan mainiosti. Olen tottunut hoitamaan asiat. Minulla on  hyvä tukiverkosto ja ystäväpiiri. Tiedän, että minulle siinä erossa kävisi paremmin kuin miehelle.

Silti elämä ilman miestä (ei siis omaani vaan mitä tahansa miestä) pelottaa, koska en ole ikinä ollut sinkku (ei 14v. voi  sanoa sinkuksi). Tai ei elämä ilman miestä pelota, pärjäisin varmasti, mutta se pelottaa, että en saa ikinä uutta miestä ja olen seuraavat 40v. yksinäinen, vailla kumppania.

ap

Se on täysin normaalia ja inhimillistä, ap, että haluat jakaa syvästi elämäsi jonkun kanssa ja sekin on, että mietit jo nyt noita juttuja ja harkitset tarkoin mitä teet, eli mm. pyörittelet mielessäsi sitä pelkoa että entä jos jäätkin tahtomattasi yksin jos päätät erota tuossa iässä. Joku helvetin ärsyttävä hiekkapillu tuossa nyt vaan jankkaa ja kitisee näsäviisastelemassa ja varmaan hän mielellään lähettäisikin kaikki muut naiset suorastaan nunnaluostariin kasvamaan ja vittu rakastamaan itseään ja etsimään itsestään onnea. Siis voi vittu. Sehän se nyt sitten naista jalostaakin se joku loputon yksinäisyys, rakkauden kaipuu ja etsiminen. Se mitään jalosta.

Kiitos 38!

ap, joka menee nyt nukkumaan.

Miten ihmeessä joillekin kumppanin löytäminen on niin helppoa? Voisiko se johtua siitä, että melkein kaikki käy? Itse olen elämäni aikana treffaillut paljon miehiä, mutta suurin osa on tuntunut aivan epäsopivilta. Ihanko totta, että nämä nopeasti eron jälkeen alkaneet suhteet myös jatkuvat vai miten? Nettitreffeillä tulee usein vastaan miehiä, joilla on jo ties monesko kierros menossa, aika tyypillisiä suhteiden kestoja on esim. kolme tai viisi vuotta. Ykskin mies totesi, että kun ei enää ole perheen perustamisesta kyse, niin suhde helposti hiipuu.

Paperit sisään vaan.

Itse erosin onnettomasta avioliitostani 33-vuotiaana 6 vuotta sitten ja ihan ehdottomasti oli oikea päätös vaikka ns. yksin olen ollut siitä lähtien... mutta vaikka "yksin" niin silti niin pirun onnellinen! :D

T. M-73