AHDISTUS ja ikäkriisi, mikä avuksi?
Nyt on näin: 30-vuotissynttäri kolkuttaa parin kuukauden päässä, koulut pahasti kesken, avomies löytyy, elämällä ei vaan tunnu olevan suuntaa. En jaksaisi enää opiskella, lasten hankintaa ollaan mietitty mutta lapsi kaiken opiskeluhärdellin keskellä ei houkuta eikä ole rahallisestikaan mahdollista. Nyt on vaan todellisesti langat solmussa, tuntuu etten millään enää jaksa. Miten ihmeessä sitä voi ihminen löytää jonkun suunnan elämälleen kun tuntuu että kaikki asiat on toisin kuin haluaisin: haluaisin vain tehdä töitä, en opiskella, haluaisin viettää tavallista arki-elämää, en reissuelämää (mies matkustaa työn takia paljon).
Nyt tuntuu etten jaksa. Onneksi on AV... :) (edees pientä iloa elämään).
Onko kukaan muu tällä maapallolla ollut samanlaisessa tilanteessa? Mitä teitte? Mitä mun pitäisi tehdä?
Eikö alkaisi olla jo vähän hoppua sillä saralla?? Kai sie es kuumeilet kun vauvapalstalla pyörit????