Vasta-alkajat viikkoon 3
Ajattelin nyt aloittaa uuden viikon, vaikka en edelleenkään osaa liittää sitä meidän esittelylistaa siihen alkuun. Onko se Varjokas kovinkin monimutkaista vai voiko sen tehdä ihan vain leikkaa-liimaa-menetelmällä? Eräs Tuittu ei ole kovin fiksu tietokoneiden kanssa.. *virnistää*
Mutta ihan aluksi todella suuret pahoittelut Milikolle ja ViiviWagnerille. On kyllä niin epäreilua, että ensin saa iloita positiivisista uutisista ja ehkä tottuakin asiaan ja sitten se pieni vain lakkaa olemasta. Voimia ja jaksamista teille molemmille ja etenkin Milikolle kuluvan viikon tapahtumiin!
Miten Viivin koira jakselee? Onko tullut mitään tuloksia mistään tai muuten selvyyttä asioihin? Ja teillä onkin jo alle kk ekaan käytiin Väestöliitossa, meillä vielä vähän yli. Itse ainakin jo kovasti tähyilen sinne suuntaan. Ei jaksa enää kovin paljoa uskoa tähän kiertoon.
Leimun kanssa ollaankin sitten kollegoja.. Kyllä kannattaakin pitää kynsin hampain kiinni mahdollisesta tulevasta vakituisesta työpaikasta. Tuntuu, että meidän alalla on ainoastaan täällä pk-seudulla kunnolla töitä. Itse sain vakipaikan vuosi sitten ja hyvältä kyllä tuntuu.
Mukava, että Tokkopalla oli onnistunut ensikäynti! Toivottavasti tämä kierto menee nopeasti ohi ja pääsette hoitojen alkuun!
Ja Burde.. Koska testaat? Jännittää kovasti sinun puolestasi!!
Joalin: Sainkin Väestöliitolta ohjeet ottaa kaikki paperit aiemmista tutkimuksista mukaan ensikäynnille, joten tilasin sairaskertomukseni gyneltä, jossa olen käynyt. On kyllä tosi kiva sitten vaihtaa kokemuksia kun päästään molemmat hoitojen alkuun. Meillä omien laskujeni mukaan hoidot alkavat aikaisintaan maalis-huhtikuussa. Ja kyllä ne vaikeudet lapsen alulle saamisessa varmasti unohtuu mieheltäkin kun esikoinen joskus putkahtaa tänne maailmaan! :)
Älä Q vielä huolestu kun ei ole kerran vielä aihetta siihen. Kyllä mä haluan uskoa, että kaikki menee hyvin! Koska sulla on eka ultra? Oletko menossa alkuraskauden ultraan?
Tuupalaiselle paljon peukkuja, että toinen inssi tuottaisi tulosta!! Ilmoitathan sitten testien tulokset viipymättä..:) Pakko tässä on jännätä toisten puolesta kun ei paljon itsellä ole jännättävää!
Miten Lupuksen kierto etenee? Vieläkö odottelet vai alkoiko jo ensimmäinen clomi-kierto?
VM1974: Meillä ei ole vielä tullut pahemmin ristiriitoja lapsettomuudesta, koska itse olen niin tunteikas että miehen on pakko hillitä itseään. Mieheni on muutenkin niin jalat maan päällä ¿tyyppiä, että ei ikinä odota mitään ettei sitten pettyisi. Välillä olen pohtinut, että onkohan se oikeasti niin urhea vai onko sen pakko olla, kun itse olen niin ¿heikko¿. Mutta varmasti ristiriitoja tulee vielä, jos hoidotkaan eivät tuota tulosta. Luulisin, että se on väistämätöntä. Mutta täytyy ajatella positiivisesti, että on hyvä kun uskaltaa antaa kaikkien tunteiden tulla ulos eikä haudo niitä sisällään.
Varjokkaalle tsemppiä tulevaan kiertoon ja kerro sitten miten piikkien kanssa meni! Ihailen piikki-asennettasi ja sitä, että pystyt noin hienosti kääntämään pelkosi vahvuudeksi!
Alkoiko teillä Leia nyt clomi-kuuri tässä kierrossa vai muistanko ihan päin honkia? Tauko palstailusta tekee aina välillä kyllä hyvää, mutta ethän kokonaan katoa!! Hengessä ollaan mukana!
Omasta navasta sen verran, että nyt on menossa kp12 ja tasaisen vahvoja viivoja putkahtaa ovistesteihin. Ei ole vielä ollut yhtään kontrolliviivan tummuista joten kai sitten ovista vielä odotellaan. Olen myös juonut litrakaupalla greippimehua, joten tämän kierron jälkeen ei ole kyllä mitään jossiteltavaa. Viikonloppuna oltiin Tallinnassa ja saatiin sopiva irtiotto arkeen. Syötiin hyvin ja kuherreltiin yhdessä. Teki hyvää keskittyä vain meihin kahteen eikä mahdolliseen raskautumiseen!
Mutta nyt mieskin tuli kotiin, joten menen hänen kanssaan iltapalalle! Hyvää viikonalkua kaikille!
-Tuittu-
Kommentit (57)
Mulla on toi lista koneella, sinne muokkaan samalla kunluen viime viikon listaa. Mutta sen voi tehdä myös niin, että kopioit tuon lista joko tekstinkäsittelyohjelmaan tai sitten suoraan tuonne ' aloita uusi keskustelu' -paikkaan ja päivittelee sinne muutokset. Helpoin varmaan tehdä taas tuolla wordilla tai muulla semmoisella. Kyllä tätä pinoa saa kuka tahansa päivittää, jos en ole päässyt sunnuntai-iltana uutta aloitusta tekemään. Mutta se ei tosiaan ole niin työlästä, ettenkö itsekin sitä voisi tehdä. :)
Tänne ei kummempia uutisia. Menkat ovat olleet äärimmäisen niukat, siis jopa näillä minun kuivakoilla limiksilläni. :O Tiedä sitten mistä johtuu. Ensi torstaille pitäisi saada lekurin aika, silloin sitten olen viisaampi taas kaikesta.
Ei tässä tosiaan ihmeempiä, tulen taas paremmalla ajalla kommentoimaan enempi. Jaksuja kaikille tulevaan viikkoon. Ekstrahalitukset ViiviWagnerille ja milikolle.
-v-
Hei tytskät, tulin ihan vain kurkkaamaan, mitä teidän pinoon kuuluu ja voi kuinka surullisia uutisia sainkaan lukea! Paljon enkeleitä ja lohtuhaleja teille Miliko ja ViiviWagner! Toivon todella, että uusi raskaus alkaisi pian ja kestäisi perille asti.
Nyt iski sitten minuunkin samanlainen huoli kuin Quieroonkin, eli miten tämän minun pikku Untamoni kanssa käy? Oireita on ollu vaihtelevasti, rinnat ovat arat nonstoppina, etova olo ja huippaus tulee ja menee. Koko ajan on nälkä. Kylmä ja kuuma vuorottelevat. Usein on myös pää kipeä.
Nyt pitäisi odottaa perjantaihin, jolloin menemme Väestöliittoon tapaamaan 2. kertaa lääkäriämme, hän tekee siis alkuraskauden ultran. En epäröinyt hetkeäkään, ettenkö varaisi sitä. Saa samalla jutella lääkärin kanssa, joka edes jotenkuten tietää tilanteemme. Voi miten jännittää, onko siellä ketään! Tulen sitten kertomaan. Jos siellä on kaikki OK, niin voinen siirtyä kunnallisen neuvolapalvelujen käyttäjäksi.
Terkuin Rizzu ja Untamo rv6+2
Itselle tämä oli kyllä helpompi vaihtoehto, kun kerran " tiesi" ettei kaikki ole hyvin. Helpompaa kuin odotella loppua, on odottaa uutta alkua.. Alkuraskauden väsymys loppui viikolla 6 ja pahoinvointi ei ehtinyt edes alkaa. Siksi halusin käydä alkuraskauden ultrissakin. Emme kertoneet plussauutisia kovinkaan monelle, emme edes koteihimme. Kai sen jotenkin aavisti ettei kaikki ole nyt niin kuin pitäisi. Esikoiselta oli ihan eri fiilikset, mutta kai se menettämisen pelko olikin suurempi kun tuon plussankin aikaan saaminen oli nyt niin vaikeaa.
Milikolle kovasti jaksamisia!! Minulla asiat meni niin että toissaperjantaina alkoi pieni vuoto, lauantaina poikkesin sairaalassa kun vuoto yltyi. Mies ei uskaltanut minua enää pitää kotona. Käskivät sairaalasta kotiin, toimenpiteitä tehtäisiin vasta maanantaina mikäli ei olisi ihan pakko. Maanantaille sain käskyn tulla näytille. Käskivät tosin tulla takaisin jos vuodon & kivun puolesta ei enää kotona pärjää. Sunnuntaina vuoto yhä yltyi, alkoivat supistelut ja olinkin aika kipeä, mutta kotona pärjäsin. Samantien kuin " pikkuinen" tuli itsestään ulos vuoto vähentyi ja kivut lakkasivat. Ultrasivat sitten maanantaina ja lääkäri sanoi kohdun olevan tyhjä, ainoastaan kohdun limakalvon rippeitä oli jäljellä. En tarvinnut kaavintaa eikä lääkitystä, mikä teki asian minun kannaltani helpommaksi. Sen jälkeen vuoto jatkui hieman alle viikon verran suht vähäisenä. Nyt on parina päivänä tippa tullut silloin, toinen tällöin. Toivottavasti asiat sujuvat sinunkin kohdalla mahdollisimman vähillä fyysisillä kärsimyksellä, henkinen puolikin on ollut niin kovilla. Jaksamisia siis. Itse huomaan etten päivisin enää asiaa kovinkaan ajattele, mutta uniin tämä asia on nyt parina yönä eksynyt.
Jälkitarkastuksen ei lekuri sanonut olevan tarpeellinen mikäli ei tule ongelmia (kipuja, vuoto loppuu ja jatkuu, loppuu ja jatkuu tms.). Yhdet kuukautiset olisi yrityksessä pidettävä väliä jotta raskaushormonit poistuvat kokonaan elimistöstä ja elimistö tukisi mahdollista uutta raskautta. Mikäli raskautuu heti, hormonia on jo elimistössä ja kroppa ei ala tuottaa sitä samalla tahdilla. Tällöin myös uuden keskenmenon/kehityshäiriön riski on suurempi. Jotkut sanovat ettei tarvitsisi pitää yhtään väliä, mutta tämän suosituksen minä sain. Minun on myös 5-6 viikon päästä keskenmenosta tehtävä raskaustesti, jotta nähdään että hormonit ovat varmasti poistuneet elimistöstä. Lääkäri sanoi raskautuminen on helpompaa muutaman kuukauden ajan keskenmenosta. Ja ennuste on " hyvä" lapsettomuuden kannalta, koska onhan nyt todistettu raskautumisen mahdollisuus. Me odotellaan nuo yhdet kuukautiset tuohon väliin, ja katsellaan sitten tulevaisuutta uusin silmin. Varmaankin annetaan sitten uudelle vaaville lupa tulla ja katsellaan sitten mitä meille tässä elämässä " annetaan" . Muuta en nyt tähän keksi asiasta kirjoittaa...
Voimia kaikille vaikeiden asioiden edessä painiville ja miksei muillekin. Aurinkoa ja energiaa!
-VW-
Olen aika vaihtelevala menestyksellä kirjaillut tänne, sillä lokakuussa gynekologi katsoi vielä liian aikaiseksi aloittaa tutkimuksia. Hän kuitenkin lupasi lähetteen helmikuussa. Menen 25.1. terveyskeskuslääkärille tarkoituksena saada sieltä lähete. Samalla olis tarkoitus pyytää ottamaan ekat labrat jo siellä. En tiedä mitä sanovat. Kuitenkin yritystä on ollut jo aika kauan (10/03) alkaen (kauheeta, tänä vuonna tulee jo 3 vuotta), välissä yksi raskaus 10/04, joka päättyi keskenmenoon 12/04. Nyt siis keskenmenostakin jo yli vuosi ja koko vuosi menty ilman plussan plussaa.
Enemmän olen kirjoitellut tuonne kuumepuolen Haahu-pinoon, mutta nyt näyttää siltä, että alan olla siellä ainoa " vanha" . Ajattelin nyt ihan säännöllisesti ruveta pinoutumaan tänne, jotta saan jakaa kokemuksia muiden samoissa menijöiden kanssa. Löytyykö täältä niitä, joille ei ole vielä tehty mitään tutkimuksia? Mulle gyne teki ultran ja väitti kaiken olevan kunnossa. Kuitenkin mua jäi hämäämään se, että hän ei löytänyt munasolua sieltä vaikka oviksen tikutin vasta pari päivää ultran jälkeen. Väitti oviksen jo olleen, sillä kohdun seinämä oli muuttunut keltarauhasen vaikutuksesta erinäköiseksi. Mikäköhän tässä syynä?
Nyt täytyy lähteä töihin ansaitsemaan sitä jokapäiväistä leipäänsä...
Nonna
Ensinnäkin, pahoitteluni Milikolle ja ViiviWagnerille. Teillä on varmasti raskasta... kaikkea hyvää tulevaan!!!
Otsikkona ristiriitaiset tunteet siksi, että Milikon ja ViiviWagnerin kokemukset saavat itseni hyvin epävarmaksi ja araksi. Tapahtui nimittäin niin uskomattomasti, että silloin kuin sitä vähiten odottaa niin teen elämäni ensimmäisen PLUSSATESTIN!!! 1,5 vuoden jälkeen tuntuu kuin aika olisi yhtäkkiä pysähtynyt.
Kaiken järjen/faktojen mukaan olen siis raskaana ja meille on tulossa syysvauva! Tuntuu vielä aivan epätodelliselle. Plussasin sunnuntaina kun menkat oli päivän myöhässä... oli pakko tehdä testi, jotta pystyin soittamaan eilen lapsettomuusklinikalle. Meillä olisi tänään ollut ensikäynti, mutta nyt se on peruttu ja totuttelemme muuttamaan ajatustuksiamme tulevaisuudesta.
Jos joku on kiinnostunut oireista niin kerron sen vähäisen mitä voin. Torstain-perjantain paikkeilla aloin hieman aavistella, että olisiko jotain poikkeavaa tapahtunut vaikka mahaa juili aivan niin kuin aina ennenkin ennen kuukautisia. Jotain siinä mahan nipistelyssä kai kiutenkin oli erikoista... Olin myös tavallista väsyneempi, monta kertaa päivässä tajusin olevani nälkäinen ja muutenkin luulin tulevani kipeäksi. Kaikkein " älyttömin" piirre oli se, että yleensä aina juuri ennen menkoja saan leukaani (joka kerta samaan kohtaan) finnin, mutta nyt sitä ei näkynyt! Miehellekin ihmettelin asiaa ja ajattelin ääneen, että josko, mutta mies hymisi jotain minun mahdottomuudestani:)
Nyt tässä sitten ihmetellään ja kuulostellaan omaa oloa ja toivotaan, että kaikki menisi hyvin, että pieni pysyisi matkassa!
Plussatoivotuksia teille kaikille!!!
Olen pahoillani ViiviWagner! On todella epäreilua, että pitkään odotettu ilo plussasta vaihtuu näihin ikäviin uutisiin! Voimia teillekin - todella urhealta kuulostitkin viestissäsi.
Nonnalle tervetuloa ja toivottavasti tervemenoakin tuonne raskauspuolelle pian! Meiltä on tällä hetkellä tutkittu miehen simpat (jotka olivat ok) ja itselleni tehtiin ultra+verikokeet. Mitään poikkeavaa ei löytynyt ja munasolukin oli kuulemma verikoe kierrossa irronnut. Minun myoomaleikkaukseni on tietenkin meillä sellainen pienoinen huoli - saattaahan se vaikuttaa kohtuun aika paljonkin.
Mutta nyt täytyy vähän päivitellä vielä tilannetta muutenkin. Laskin eilen sitten kuitenkin kiertopäivät: kp 28/24-26. Mainitut kiertopäivät on viimeisen 8 kuukauden ajalta ja ensimmäistä kertaa ollaan edes himppusen myöhässä. Oireita ei kyllä ole ja nyt alaselkä tuntuu väsyneeltä, joka saattaa tarkoittaa menkkojakin. Mutta - meikkis pääsee piinailemaan! Ensimmäistä kertaa oikeastaan.. Missäs Burde meneekään? Saanko piinaseuraa kenestäkään?
Terkut ja paljon voimahaleja kaikille pinolaisille!
Leia
Mollamaijaselle paljon onnea plussasta! Rohkein mielin vain tulevaisuuteen - toivottelen paljon niitä tarrasukkia, jotta matkalainen pysyy mukana loppuun saakka!
Leia
Pahoittelut ViiviWagnerille menetyksestä. =(
Todella surullista. Toivotaan, että seuraavalla kerralla kaikki menisi paremmin ja saisitte viimein oman nyytin.
Tervetuloa joukkoon Nonna, toivottavasti kuitenkin pääset pian myös pois. ;)
mollamaijaselle onnittelut plussasta!
On se varmasti mitä ihanin tunne, kun saa yllättyä noin iloisesti.
Toivotaan että kaikki menee hyvin ja tarrasukkia pikkuiselle masuun.
Tuittu oli kysellyt mun koiran kuulumisia.. =)
Mitäpä tuo.. Ei se ainakaan sairas ole tai muuta vastaavaa (siitä kyllä huomaisi heti, sen verran energinen pakkaus), joten päällisin puolin ei ainakaan pysty ennustamaan sen patin laadusta mitään.
Siitä ei voitu ottaa ohutneula näytettä, koska se patti sijaitsee tuolla nisien vieressä, niin antaisi kuulema vain väärän tuloksen.
Siksi joudutaan siis odottamaan ensi kuun puolelle, siihen leikkaukseen, ennen kuin tiedetään varmaksi minkälaisesta patista on kyse. Eipä siihenkään nyt ole kuin kolmisen viikkoo, vajaa.
Väestöliiton käyntiä odotan kyllä jo varsin malttamattomana.
Saisi vähän potkua tähän touhuun, mutta, niin kuin Tuittu tuossa tuumasi, niin eihän siihen
enää kamalan kauan meillä ole.
..odottavan aika on vain aina niin pitkä..
Mikäs muuten mahtaa Burden tilanne olla?
Joko alkaa olla piinailuajat käsillä?
Voi ei Miliko ja ViiviWagner...olen tosi pahoillani teidän puolesta! Elämä on kyllä joskus niin epäreilua! Itse olen niin keskittynyt siihen,että ylipäänsä saisi sen plussan, että harvoin tulee ajatelleeksi, että senkin jälkeen kaikki voi romahtaa. Voimia teille molemmille!
Elämän mielettömyys tuntuu todella selvästi kun heti pahoitteluiden perään voi toivottaa isosti onnea mollamaijaselle!!! Oliko niin, ettei teillä ollut vielä löytynyt mitään syytä lapsettomuuteen?
Viivilläkös se nyt oli se koira,jolla oli nisäkyhmy. Vaikka nyt meneekin ihan lapsettomuusasian vierestä niin voin lohdutukseksi sanoa, että meidän koiralta leikattiin joku aika sitten samanlainen kasvain. Järkytyin myös siitä ensin kovasti, koska onhan koira niin tärkeä. Kuitenkin leikkaus meni hyvin ja samalla poistettiin kohtu ja munasarjat. Eläinlääkärin mukaan hormoonitoiminnan lakkauttaminen ehkäisee kasvaimia. Ei lähetetty sitä kasvainta edes patologille,koska kuulemma vaikka se olisi pahalaatuinen seuraava kasvain ei välttämättä ole ja toisinpäin. KOira on pirteä kuin mikä!!! Tuntuu että kahdeksanvuotias koira käyttäytyy välillä kuin pentukoira.
Omasta navasta sen verran, että taas on ovis bongattu, mutta en kyllä usko luomuplussaan tipan vertaa. Ensi viikolla sairaalaan ensimmäiselle käynnille. Kirjoittelen sitten luultavasti raivoissani, mitä ne sanoivat. Jauhan tätä ties kuinka monetta kertaa, mutta olen varma, etteivät asiat lähde etenemään...No saas nähdä!
Mukavaa talvista viikkoa teille kanssasisaret!!!
Ja onnittelut minunkin puolesta Mollamaijaselle! Oon taas lukenut niin paljon ikäviä kokemuksia, että tosi positiivista kuulla välillä päinvastaistaistakin!
Omaa napaa taas kerran, eli tajusin tuossa, ettei mulla ole aavistustakaan mikä kiertopäivä mulla on meneillään ja ettei sillä oikestaan oo mitään merkitystä. Yli vuoden tauon jälkeen tämä on eka kerta. Toisaalta se on vaan lisännyt omaa voimattomuuden tunnetta, kun ei voi tehdä yhtikäs mitään pitkiin aikoihin vaan pelkästään odottaa :( Ja kun on tottunut, että elämässä voi itse vaikuttaa asioihin ja kaikki on vaan omasta yrittämisestä kiinni, niin aika toivoton olo on ollut monta päivää. Aina sitä on jaksanut uskoa, että kun vaan tarpeeksi jaksaa uskoa ja tehdä kaikkensa asioiden eteen niin saavuttaa sen mitä haluaa, mutta nyt on saanut todeta, että ei se niin menekään. Lisäksi näin eilen yhtä 6. kuulla raskaana olevaa tuttua, jolla oli maha ihanasti pyöristynyt ja vaikka olikin mukava tavata pitkästä aikaa niin vähän sen jälkeen iski päälle tosi surkea olo eikä mahtanut itkulle mitään :( On tämä välillä niin rankkaa, kun ei oo mitään takeita siitä, että itsellä ois koskaan noin onnellista tilannetta. Ja kun ei voi tehdä sille asialle mitään. Huoh, tämä on taas näköjään tämmöinen päivä, mutta jospa huomenna ois jo parempi.
No, lopettelen valitusvirren tältä erää ja lähden nukkumaan. Positiivisempaa viikon jatkoa kaikille!
Hyvää keskiviikkoa vaan kaikille!
Vielä pahoitteluni Milikolle ja ViiviWagnerille, on se niin väärin, että me jotka niin kovasti odotamme ja toivomme kuukaudesta toiseen, niin sitten taas tullaan rytinällä alas. Ei ole helppoa tämä lapsettomuuden tie.... Voimia molemmille!!!
OIKEIN PALJON ONNEA MOLLAMAIJASELLE PLUSSASTA!!! Tällä palstalla vaan on harvemmin noita hyvä uutisia, mutta nauti ihmeessä plussasta ja sen tuomasta onnesta. Paljon pienelle tarrasukkia matkaan....
Q ja Rizzu käykäähän kertomassa meille ultrakuulumiset, innokkaasti täällä ainakin yksi odottelee. Eiköhän molemmilla asiat mene ihan hyvin loppuun asti, toivoa ainakin pitää.
Tuittu meillä alkaa varmaan hoidot kuitenkin samoihin aikoihin. Meillä luultavasti huhtikuussa. Helmikuussa ollaan matkalla, maaliskuussa mies vie spermanäytteen ja meistä molemmista otetaan verenkuvat, maaliskuun puolessavälissä on taas lääkäriaika niin mun kierto menee sitten sinne huhtikuulle.
Omasta navasta sen verran, että ovis tuli taas tässä kierrossa kp10-12 tienoilla ja nyt mennään kp13. Siihen luomuplussaan nyt en jaksa toivoa, vaikka tietysti taas loppukierrosta tarkkailee kaikkia oireita ja pettyy kun menkat alkaakin. Sellaista vaan tämä elämä joskus on.
EmmaEmilialle vielä sellaista, että kyllä tässä itsekukin on muutamat itkut tirautellu, kun on tehnyt niin pahaa muiden onnellinen odotus. Se on ihan hirveetä, kun ajattelee että jos kaikki menisi ¿normaalisti¿ niin meillä voisi jo olla vauva tai ainakin odottaa. Mulla on vähän sama juttu eli hirveesti olen aina suunnitelut elämääni ja nyt yhtä äkkiä tämä asia ei olekaan enää minusta kiinni, voin tietysti yrittää luomusti, mutta kyllä siltä näyttää että pitää toivoa apua lääketieteestä.
Kaikille sitten ihan yleisesti, että meneekö teillä aika todella nopeaa, siis viikot, kuukaudet, vuodet. Musta tuntuu kun viime vuosi olisi mennyt ihan hujauksessa. Joka kuukausi on odottanut ensin ovista ja sitten toivottu plussaa testissä. Sitten on alkanut näyttää heikolta ja mä oon yksin käynyt lekurissa ja odottanut tietysti josko jotain vikaa löytyisi. Sitten sitä on taas vaan yritetty ilman tulosta ja soitettu Väestöliittoon ja odotettu että vuosi vaihtuisi ja päästäisiin lääkärille ja nyt taas tämä aika on odottamista ovista ja menkkoja ja sitten niitä hoitoja. Aika yksinkertaisesti menee vaan nopeammin kun on jotain mitä odottaa:)
Huh tulipas pitkä sepostus
-joalin-
Täällä istun jo töissä, koska aamulla laiskotti enkä jaksanut lähteä bussilla töihin. Mies yleensä tuo minut aamulla työvuorojeni mukaan, mutta tänään hänenkin oli pakko mennä aikaisin töihin.
Ensinnäkin ONNITTELUT Mollamaijalle plussasta!!!! On niin kiva lukea välillä näitä positiivisiakin uutisia, kun tuntuu, että nämä plussat on tällä palsatalla aika harvassa. Kaikkea hyvää alkuajan odotukselle, pidetään peukkuja että kaikki menee hyvin!
Ja Leialle paljon peukutuksia!!!! Koska aiot testata? Tule sitten heti kertomaan tulokset!!! *jännää*
Niin minäkin Joalin laskeskelin, että huhtikuussa alkaisi hoidot. Katsotaan sitten kumpi ehtii ensin..:) Ja varmaan Viivikin tulee aika samoissa ajoissa.
Omasta navasta vielä sen verran, että ovista odotellaan edelleen. Olen yrittänyt tehdä niitä ovistestejä, mutta en saa niistä mitään tolkkua. Vielä on neljä tikkua jäljellä ja sitten lopetan, oli sitten viivoja tai ei. Tänään siis menossa kp14 ja huomenna alkaa taas terolut-kuuri. Lääkäri oli sitä mieltä, että ne eivät haittaa, vaikka ovulaatio tulisikin vasta myöhemmin. Hänen sanaansa uskoen aion siis huomenna napata taas ekan teron. Hohhoijaa.. On tämä aika rasittavaa aikaa.
Yhdyn mielipiteisiin, että tähän lapsettomuuteen on vaikea suhtautua, kun sen eteen ei oikein pysty itse sitten näköjään tekemään mitään. Erityisen vaikeaa on juuri siksi, kun aina on pystynyt vaikuttamaan elämänsä kulkuun. Mutta itse olen jo jollain tavalla luovuttanut luomuplussan suhteen ja siksi hakeutunut hoitojen pariin.
Mutta nyt töihin!
-Tuittu-
ettei mua lisätä listaan ollenkaan?
oon jo kahteen otteeseen ilomoittanu itseni tänne mutta varjokas ei voi lisätä listaan!!!
" toivottavasti pidät TUITTU parempaa huolta uusista tulioista etkä katekorioi kenet toivotetaan tervetulleeksi!"
oli mut lisätty listaan näköjään ja pahoittelut kun hermostuin.
ikävä silti että ei toivoteta tervetulleeksi ollenkaan.
Ja ihan ekaksi: valtavasti onnea, Mollamaijanen!!
Ja sitten: nyt sitä voi kai ajatella että olemme virallisesti lapsettomia. Sperma-analyysin tulokset tulivat eilen, koko päivä menikin sitten ihan sumussa. Mies oli soittanut lääkärille, ja kuulemma mitään realistisia mahdollisuuksia raskaaksi tuloon ei ole edes ollut. Siittiöistä liikkuu eteenpäin vain yksi prosentti!!! Laatu on ilmeisesti muuten ok. Mies ei tuon tarkemmin muista mitä lääkäri puhui, taisi raukka järkyttyä itsekkin aikalailla... täytyy odotella että ne tarkemmat tulokset tulevat postissa niin näkee sitten itsekkin mistä on kyse.
Eilinen oli kyllä kieltämättä aivan kamala päivä. Nyt tämän homman alkaa vasta tajuamaan jotenkin.
Sen verran sain eilen aikaan, että varasin jo suunnittelukäynnin samalle klinikalle jolla olemme käyneetkin jo. Siihen on vielä parisen viikkoa aikaa, siihen asti pitää vielä sulatella tätä asiaa. En edes tiedä vielä, miten tätä aletaan hoitamaan eteenpäin (tai siis mitä toimenpiteitä on luvassa) ja mistä saan voimia jaksaa kaiken tulevan.
Huomenna olisi pitänyt aloittaa ne clomitkin, mutta lääkäri oli käskenyt sanomaan ettei niitä tarvitse syödä nyt turhaan. Onneksi en ehtinyt sentään aloittamaan niitä.
Nyt pitää kai vaan jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin... olo on vieläkin todella ahdistava. Onneksi saa kuitenkin purkaa ajatuksiaan tännekkin.
Anteeksi tämä omanapaisuus, nyt ei vaan päässä liiku mitään muuta kun tämä yksi asia...
-Lupus
Olen todella pahoillani, jos sinulle on tullut sellainen olo ettet olisi tervetullut Vasta-alkajiin. Tarkoitukseni ei todellakaan ole eritellä ihmisiä tervetulleisiin ja ei-tervetulleisiin. Aina ei vain muista kommentoida kaikkien sanomisia, vaikka miten yrittäisi. Uudet on mielestäni aina täällä kuitenkin otettu lämpimästi vastaan, joten niin myös varmasti sinutkin tästä lähtien!
Pahoittelut vielä kerran ja tervetuloa joukkoomme! Ja kuten on tapana kaikille sanoa, niin toivottavasti et viivy joukossamme pitkään vaan siirryt tuonne odottajien puolelle. :)
-Tuittu-
Kiitokset Lillille tsempityksistä koiruuden suhteen. =)
Kyllähän se niin on, että tuo meidän karvanen kaveri on kyllä erityisen tärkee, eikä siitä haluais luopua liian aikasin. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.
Neiti itseasiassa steriloitiin n. vuosi sitten, joten hormonitoimintaa ei siinä mielessä pitäisi kait olla kovinkaan paljoo.
EmmaEmilialle toivottelen parempaa mieltä.
Itsellä myös on varsin taantunut olo koko vauva-asian suhteen, koska itse ei todellakaan pysty enää vaikuttamaan milläänlailla siihen, että tuleeko sitä nyyttiä mahdollisesti tai ei.. (paitsi ehkä lääketieteen kautta) Itselläni tämä juontaa juurensa juuri tuosta simppojen puutteesta. Kun niitä ei kerran ole, niin eihän sitä mitään ihmettäkään voi mitenkään tapahtua.
..että nyt yhtäkkiä olisikin ilmaantunut simppoja sinne siemennesteeseen ja olisinkin luomusti raskaana..
Tämä aiheuttaa itselle ainakin varsin voimattoman olon.
Tituliinille pahoittelut, jos olet kokenut olevasi jotenkin pois suljettu ja vähemmän tervetullut, koska todellakaan asia ei näin ole. Kaikki vasta-alkajat ovat tervetulleita meidän joukkoon, mutta tosiaan aina ei vain muista kaikkia nimeltä mainita, kun on niin paljon eri nikkejä joita haluaisi muistaa.
Tervetuloa siis joukkoon, mutta kuten Tuittukin tuossa sanoi, niin toivottavasti pääset myös pian pois! =)
Lupukselle voimia uuden tilanteen kanssa.
Todella ikävä uutinen, mutta jos jotain positiivista asiasta voi irti ottaa, niin teillä ainakin on edes vähän niitä siittiöitä.
Hoitomuotoina taitavat kuitenkin olla sitten jo rankemmat hoidot, kuten ICSI tai IVF (toivottavasti meni edes jotensakin oikein nuo lyhennykset.. tai oliko edes oikeita hoitoja.. no, koeputkihedelmöityksiä kuitenkin).
Meillekin tehtäisiin juuri jompikumpi noista, jos mieheltä nyt sitten noita siittiöitä jostain sattuu löytymään.
joalin kyseli ajankulusta..
No, kyllähän tuo aika tuntuu todellakin menevän vauhdilla eteen päin.
Mutta musta tuntuu kyllä välillä, että jos odottaa jotain, niin silloin se rupeaa matelemaan, mutta sehän riippuu ihan siitä mitä odottaa..
Yleensä ottaen tuntuu kyllä, että vuodet vain kuluu..
...koko ajan on myös viikonloppu.
Itse elän muuten selkeästi sellaisissa sykleissä, että ensin odotetaan kesää ja kun kesästä on päästy, niin seuraavaksi odotetaankin talvea.
Päätepisteinä tuntuvat olevan selkeästi juhannus ja joulu, vaikka en niitä yleensä sillä tavalla odotakkaan. Tällasta tää elämä sitten kait on..
Sain muuten tänään ihan positiivisiakin uutisia, kun mulle ilmoitettiin, että saan jatkaa tässä nykyisessä työssäni vielä ensi vuoden loppiaiseen saakka. Ihan kiva juttu, niin ei tartte tässä ruveta pähkäilemään uuden työn ja rahan suhteen.
Eipä tässä tämän kummempia.
Kiitos taasen myötätunnosta ystäväiset, kyllä se aina helpottaa kummasti kun saa tänne tilittää voimattomuuden puuskissa tuntojaan.
Olen tämän työpäivän selaillut netistä matkasivuja ja muutaman lupaavan matkakohteenkin onnistuin bongaamaan. Rupesi vaan tuntumaan, että tämä pimeys ja ahdistus on pakko karkoittaa jotenkin ja reissun suunnittelu tuntui hyvältä vaihtoehdolta siihen. Varsinkin kun tälle vauva-asialle ei voi tehdä mitään pitkiin aikoihin, niin voisi koittaa keskittyä sitten ihan muihin mukaviin asioihin.
Aika monella täällä tuntuu alkavan hoidot huhtikuussa: sama tilanne meillä. Tai siis mies aloitti syömään hormoneja ja niiden vaikutus alkaa näkyä n. 3 kk kuluttua eli juurikin silloin. En kylläkään yhtään tiedä mitä sitten tapahtuu, koska sitä ennen voi selvitä mahd. kromosomihäiriö (syyksi siittiöttömyyteen) tai voihan olla, että vaikka niitä alkaisikin tuon hormonikuurin ansiosta kehittyä, niin tiehyet voi olla tukossa tms. Ja sitähän ei tiedä vielä yhtään, että auttaako nuo hormonit edes yhtään. Eli nyt voi vaan odotella tuon 3 kk ja kattoa mikä tilanne on silloin. Sitten varmaan tulee biopsiat sun muut kysymykseen, jos näytteestä ei silloinkaan löydy siittiöitä mutta hormonit on alkaneet vaikuttaa. Ei jaksa oikeastaan miettiä edes kaikkia vaihtoehtoja, kun niitä ei voi vielä tietää.
Lupus: ikävä että saitte huonoja uutisia, mutta haluan lohduttaa sua sillä tilanne ei ole toivoton! Jos niitä siittiöitä on, niin hoitomuotoja on vaikka kuinka, eikä peliä ole suinkaan menetetty. Käsittääkseni noissa hoidoissa, joita Viivikin luetteli, riittää se, että niitä siittiöitä ylipäätään on. Liikkuvuudella tai muulla ei siinä pitäisi olla juurikaan merkitystä (voin olla väärässä, mutta tämä käsitys mulle on tullut). Itsekin ajattelin silloin kun saatiin miehen tulokset, että ois nyt ollut edes yks laiska siittiö siellä niin sekin ois jo paljon :) Pakko kai vaan yrittää ajatella positiivisesti, että nyt on selvinnyt järjellinen syy sille miksei ole pitkän yrityksen aikana tärpännyt ja nyt asioille voi tehdä jotain konkreettista. Tsemppiä, kyllä se siitä kunhan ajatukseen vähän ehtii tottua ja sitten ei kun tekemään asialle kaikki voitava.
Joalin: Mulla on tuosta ajan kulumisesta ihan erilaiset tuntemukset, mutta se johtuu pääasiassa tästä tammikuusta ja pimeydestä sekä meidän tilanteesta (eli mitään edistystä ei ole tapahtumassa vielä pitkiin aikoihin eikä millekään voi tehdä mitään sillä välin). En ole tosiaan edes selvillä mikä kiertopäivä mulla on eikä siitä ihmetärpistä ole pienintäkään toivetta, joten sekin varmaan vaikuttaa siihen ettei ole mitään odottamista (siis edes itsensä tarkkailussa) ja aika kuluu tosi hitaasti. Tuntuu, että tätä tammikuuta on kestänyt jo monta viikkoa ja silti edessä on vielä vaikka kuinka pitkään pimeyttä ja ankeutta. Kevät häämöttää jossain kaukana ja siksi joku äkkilähtö lämpöön ja aurinkoon oiskin niin hyvä tähän väliin, että keskeyttäisi tämän harmaan putken.
Mukavaa keskiviikon jatkoa itse kullekin, nyt on jo virallisesti loppuviikko!
onnitella Viiviä töiden jatkumisesta! Se on aina positiivista, että riittää tekemistä tämän vauva-asian ulkopuolellakin ja kaikin puolin tietysti muutenkin. Ja toivottavasti ensi loppaisen paikkeilla saisikin jo sitten vetäytyä jo vaikka äitiyslomalle :)
[color=darkolivegreen][size=2][b]Tässäpä syksyllä 2005 lapsettomuuspalstalle saapuneet vasta-alkajat. Yhdessä tätä vaikeaa polkua aloittelemme toisiamme tukien, yhdessä iloiten ja murheet jakaen. Perehdymme yhdessä myös kummallisten lyhenteiden ja termien maailmaan... ;)
Mukaan saavat liittyä kaikki halukkaat. Jos omassa esittelyssäsi on jotain lisättävää/muutettavaa, niin pistäpä ilmoittaen, korjaan asian. :)[/color][/size][/b]
[color=darksalmon]aavaaatu
Meikäläinen on 23-vuotias opiskelija/osa-aikainen myyjä ja mies on 25-vuotias autonkuljettaja.
Yhdessä ollaan oltu 3,5 vuotta, naimisiin mentiin viime toukokuussa.
Sitä ihan oikeaa nyyttiä on nyt aktiivisesti yritetty ja toivottu vuoden -04 maaliskuusta alkaen. [/color]
[color=darkseagreen]AliinaK
Oon oululainen 24-vuotias opiskelija kuten aviomiehenikin
takana on yritystä 3/2004 asti johon mahtuu yks keskenmeno rv13 kesäkuussa 2004.[/color]
[color=darksalmon]Annu-71
Olen kohta 34 v ja mieheni on 32v.
2003 keväällä on aloiteltu lapsen " tekoa" .
Keskenmeno mulla oli toukokuussa tänä vuonna. [/color]
[color=darksalmon]Antika
Olen 30-vuotias yhden lapsen äiti Länsi-Suomesta.
Lapseni on 3-vuotias tyttö, jolle olemme mieheni kanssa toivoneet ja
yrittäneet sisarusta elokuusta 2004. Syyskuussa kävimme molemmat
perustutkimuksissa ja miehen spermasta vikaa löytyi, mulla ilmeisesti
kaikki ok.[/color]
[color=darkseagreen]Bilha
ollaan vm' 77
Helsingistä
ilman ehkäisyä kesästä 2004.[/color]
[color=darksalmon]Birbebek
ikää 28, isännällä 29
takana cornuraskaus 03/05.
Yritystä toukokuusta 04.
Naistenklinikalla aloitettiin tutkimukset nyt lokakuussa
odotellaan tätiä kylään että pääsee tilaa ajan hssg:n.[/color]
[color=darkseagreen]Burde
Minä olen kohta 24v ja aviomies 27v
Asutaan Tampereella
Ekaa muksua yritetty elokuusta 2004,
tänään varattiin 1. aika tutkimuksiin
yksityiselle.[/color]
[color=darksalmon]chocolate_dream
Olemme olleet naimisissa 2 vuotta.
Mies on 22 ja minä 24.
Varsinaista yritystä meillä on kesästä 2004 ilman ainuttakaan plussaa :(
Meillä vika löytyi miehestä!
ja ensimmäinen hoitojen suunnittelukäynti 1.12.2005[/color]
[color=darkseagreen]Daran
Olen 26 v. ja mies 27 v.
Asumme Kainuussa, Kajaanissa.
Meillä on takana yritystä 8 kk.[/color]
[color=darksalmon]EmmaEmilia-79
Olen 26-vuotias kuten myös mieheni.
Asumme Pohjois-Suomessa.
Esikoista ollaan yritetty vuoden 05 alusta tuloksetta.[/color]
[color=darkseagreen]haamaa
Meillä siis molemmat 21-vuotiaita,
selittämättömästi lapsettomia ollaan.[/color]
[color=darksalmon]Hupelo
Minulla ikää 34 v ja miehellä 37.
Asustelemme Pohjois-Savossa
Minulla edellisestä liitosta 9 v lapsi.
Yhdessä oltu reilut kaksi vuotta ja lasta yritetty vuoden ajan. [/color]
[color=darkseagreen]Inka76
molemmat ollaan 29
esikoista ollaan yritetty enemmän ja vähemmän jo elokuusta 04 alkaen.
Perustutkimukset meneillään, verikokeissa olen käynyt ja simpat viety analysoitavaksi[/color]
[color=darksalmon]ippu67
Minä ja mun kulta vm. -67 ja -68
yritystä tähän päivään mennessä noin vuosi takana
Ei lapsia ennestään.
ICSI tulossa viikolla 44 Tampereella, sumuttelut menossa nyt.[/color]
[color=darkseagreen]joalin
Eli mä olen vuosimallia -80 ja mies -76.
Pääkaupunkiseudulla asutaan.
Kuumeilu ollaan aloitettu 8/2004.[/color]
[color=darksalmon]Katariina77
Ikää minulla 28 ja miehellä 31.
Yritystä takana 01/05, mutta ehkäisy jätetty pois jo 04/04.
Kyseessä selittämätön lapsettomuus. Kummassakaan ei ole vikaa.
Nyt on hoidot alkaneet ja ensi viikolla ensimmäinen inseminaatio.[/color]
[color=darkseagreen]klovni75
Minä 30v ja mies 38v
Koti on Helsingissä.
Reilu vuosi ollaan oltu naimisissa ja lasta on toivottu saman verran tuloksetta. [/color]
[color=red][size=2]PLUSSAONNEA!!![/size][/color]
[color=darksalmon]LeiaK
Minä olen jo 35v ja mieskin jo 40
Vauva-asioita aloitimme ajattelemaan tuossa alkuvuodesta 2004.
" vasta" 8 kk yritystä takana.[/color]
[color=darkseagreen]LeiMu
Olen 27-vuotias ja mieheni on 30.
Asumme Itä-Suomessa.
Meillä on 2-vuotias tyttö, ja hänet saimme ihan luomusti.
Tytön syntymän jälkeen meillä ei ole ollut ehkäisyä
Menkat alkoivat tytön ollessa kahden kuukauden ikäinen, vaikka olimme täysimetyksellä. [/color]
[color=darksalmon]Lilli78
Meilläkin hoitoja aloitellaan 13 kk yrityksen jälkeen.
Minulla ollut ongelmana pitkä kierto ja miehellä hitaat simpat.
Meille on tehty kiertohäiriöideni vuoksi jo siis kaikki tutkimukset.[/color]
[color=darkseagreen]Lupus
Olen 24-vuotias tyttönen Keski-Suomesta.
Avomieheni on 29-vuotias, yhdessä olemme olleet kohta
kolmisen vuotta ja ehkäisyn jätin pois helmikuussa 2005.[/color]
[color=darksalmon]mambo77
minä 28, mies 30 ja naimisissa ollaan
asutaan Kanta-Hämeessä
pillerit lopetettu 1/04, eikä tärppiä[/color]
[color=darkseagreen]mammax
minä 27v hoitoalalla, mies 37v konealalla.
Yhdessä 4v, naimisissa 3v.
Lasta puhuttu yli 3v, mutta tiedetty, että
ongelma on olemassa, joten asia lykkääntynyt,
kunnes 10/05 haettu lähete julkiseen.
Minulla elämästäni liitosta yksi lapsi.[/color]
[color=darksalmon]Marenda
Minä olen 22v ja mies 21v esikoistyttäremme on 11k.
Asumme Keski-Suomessa pienessä maalaiskylässä ja naimisissa olemme olleet
reilun vuoden.
11kk toivottu toista lasta.[/color]
[color=red][size=2]PLUSSAONNEA!!![/size][/color]
[color=darkseagreen]Mennis
mennis 22 ja ukko 25
tällä hetkellä asustellaan jyväskylässä ja kohta muutto ulkomaille edessä.
ilman ehkäisyä keväästä -04
yksi keskenmeno takana
Lokakuussa lapsettomuusklinikalle aika.[/color]
[color=darksalmon]miliko
Minä 29v ja mieheni 32v.
Olen tamperelainen vasta-alkaja.
Yritys alkoi 10/2004.
Seuraavassa kierrossa käyttöön clomit ja inseminaatio edessä.[/color]
[color=darkseagreen]mollamaijanen
Olen 27v ja mies 29v.
Asustellaan Pirkanmaalla.
Naimisissa ollaan oltu 3,5 vuotta.
Viime vuoden elokuussa on pillerit jääneet pois,
mutta vuoden vaihteessa alkoi se intensiivisempi yritys [/color]
[color=darksalmon]MollyJii
Minä olen 26 v. ja mies 29 v.
Esikoista on toivottu kesäkuusta 2004 asti.
Keskenmeno ekasta inssistä rv9+0.[/color]
[color=darkseagreen]Mörötin-81
Olemme mieheni kanssa vm.-81
esikoista ollaan toivottu 8/2004 lähtien.[/color]
[color=darksalmon]möröm
Oon 27v ja mies 37v.
Asutaan Helsingissä ja hoitoihin pääsystä kuultiin juhannuksen aikoihin.
Takana nyt ICSI josta ei tullut raskautta ja kaksi alkiota pakkasessa
PAS olisi toivottavasti n viikon päästä.[/color]
[color=darkseagreen]niinu82
Mä olen 23 ja mies 27
Ekaa yhteistä yritetään (miehellä on edellisestä suhteesta yks lapsi)
yritys tosiaan alotettiin 7/04[/color]
[color=darksalmon]Nonna-80
Minä -80, mies -78
yhdessä ollaan oltu vuodesta 2000, naimisiin mentiin tänä kesänä 2005
yritys aloitettiin 10/03, plussa 10/04 joka kuitenkin km 12/04. Mitään apukeinoja
ei vielä käytössä. Ensimmäistä gynekäyntiä suunnittelen.[/color]
[color=darkseagreen]omena78
Minä -78 ja mies -77.
Asutaan pääkaupunkiseudulla.
Lasta toivottu syksystä 2003
hoitoon hakeuduttiin julkiselle puolelle joulukuussa 2004.[/color]
[color=red][size=2]PLUSSAONNEA!!![/size][/color]
[color=darksalmon]Pikku-Hilja
vm71, mies vm67 ja esikoistyttö on 2,5v, eli vm03.
Olen siis Pirkanmaalta
Elokuussa tuli vuosi täyteen yritystä saada tytölle pikkusisarus, eli aloitettiin 8/04[/color]
[color=darkseagreen]pikkuinenpeikko
Olen siis 28-vuotias naimisissa oleva immeinen.
melkein 2 vuotta sitten päätettiin miehen kanssa, että tulkoon jos on tullakseen.[/color]
[color=darksalmon]Pingu-78
Mina 27, mies 29
asustellaan ulkomailla
yritysta 05/04 eika plussan plussaa[/color]
[color=darkseagreen]Piutiina
Minä 19 ja mies 21.
Asumme Keski-Suomessa 7kk vanhan koiratuholaisen kanssa :)
Hieman vajaat pari vuotta ollaan lasta yritetty
syy lapsettomuuteen miehen azoospermia, eli ei siittiöitä.
Tutkimukset aluillaan, ja mikäli siittiöitä löytyy biopsialla,
niin ICSI toteutuu joskus ensi vuonna.[/color]
[color=darksalmon]Putkula76
Minä olen 29v, mies 30v.
vauva on ollut toiveissa 6/2004 lähtien.
Asustellaan Pohjois-Savossa. [/color]
[color=darkseagreen]quiero3
minä 24, mies 25
Pk-seutu
Yritystä 01/05 lähtien, molemmissa todettu jotain vikaa.[/color]
[color=red][size=2]PLUSSAONNEA!!![/size][/color]
[color=darksalmon]Rizzu
Olemme siis Helsingissä asusteleva pariskunta,
minä täytän pian 28, mies on 30.
Ja omaa nyyttiä on toivottu elokuusta 2004 asti.[/color]
[color=red][size=2]PLUSSAONNEA!!![/size][/color]
[color=darkseagreen]SanniAnniina
Minä ja mieheni 29v.
pääkaupunkiseudulta ollaan.
Pillerit pois 04/04. Kohtu ultrattu, sperma tutkittu:
niiden mukaan kummallakin kaikki hienosti(?), mutta nyt menossa 6. kierto Lugea ja
toinen Clomikin takana.[/color]
[color=darksalmon]Sarimari
Olen 31 vuotias, (vm -74) mieheni 32.
Lasta ollaan yritetty kesästä 2004 eli noin 1,5 vuotta.
Tähän mennessä ei ole tullut plussan plussaa.
Ollaan lapsettomuustutkimuksissa, mutta lopullisia tuloksia ei olla vielä saatu.
Ilmeisesti kuitenkaan miehessä ei ole vikaa, sillä spermatesti oli erinomainen.[/color]
[color=darkseagreen]soileri
Olen 35 vuotias, Oulusta.
Avoliitossa asun ukko kultani kanssa.
Yritystä on takana kaikenkaikkiaan reilu vuosi.[/color]
[color=darksalmon]Tao_tao
Minä 22.v, mies 23.v.
Asustellaan Itä-Suomessa.
Ilman ehkäisyä 1 vuosi ja 10 kk.
Tuosta ajasta vuosi ihan yrittämistä.[/color]
[color=darkseagreen]tirppa71
Minä 34v ja mies 32v.
Yritystä takana yli 4 vuotta, 4 X clomikuuri,
tänä keväänä 2 X IUI ja nyt eka IVF/ICSI menossa.
Punktio ajoittuu viikolle 47.
Esikoista yritetään ja kovasti toivotaan!!![/color]
[color=darksalmon]tituliini0
lapsettomuutta takana lähes kaksi vuotta.
aloitamme helmi- maaliskuussa luultavasti inseminaatiolla.
miehessä pientä vikaa. miehen leikkauksen jälkeen ajatus olisi vielä
luomuilla josko tärppäis.[/color]
[color=darksalmon]Tuittu78
Olen vm-78 ja mieheni -76.
Asustelemme pääkaupunkiseudulla.
Olemme yrittäneet lasta vuoden päivät. [/color]
[color=darkseagreen]tuupalainen
Ikää minulla on 26 vuotta ja miehellä 28.
Olen siis naimisissa oleva tyttö Turusta.
Vauva on tilattu joskus vuoden 2003.
Ei ainuttakaan tärppiä.
Olemme hoidossa Tyksissä, ensimmäinen inssi pitäisi olla marraskuun puolivälissä.[/color]
[color=darksalmon]vaimonalku
Olen -80 ja mies samaten
joulusta -04 asti on yritystä
ja mitään ei ole edes lupaillut
nyt julkisella puolella lähete menossa
ja sitä aikaa odotellessa eteenpäin
mennään.[/color]
[color=darkseagreen]varjokas
Minä 27v. eli ' 78 ja mies 28v., siis ' 77.
Kanta-Hämeessä asumme.
Esikoistamme olemme yrittäneet huhtikuusta 2004, eli puolitoista vuotta.[/color]
[color=darksalmon]viivi99
Minä olen 25v. ja mieheni 31v.
Asustellaan Espoon suunnalla.
Yritystä on nyt takana reilu vuosi.[/color]
[color=darkseagreen]ViiviWagner
Minä 27, mies 30.
Oulun läänistä.
Esikoinen syntynyt -03.
Pikku Kakkosta toivottu kesästä-04.
Hoitojen ensikäynti lokakuussa.[/color]
[color=darksalmon]VM1974
31-vuotias, mies on 37 ja miehellä 10-vuotias lapsi edellisestä suhteesta.
Pääkaupunkiseudulla, avioliitossa.
Yhteistä vauvaa on nyt yritetty vuosi (09 / 2004 alkaen) ja yksi haamuplussa
saatiin aikaiseksi 06/2005. Keskenmeno tuli rv 6+3 ja sen jälkeen on epätoivo syventynyt eksponentiaalisesti...[/color]
[color=darkolivegreen]************************************************[/color]
[color=darklateblue][size=2]Päivitykset:[/size]
- Pahoittelut milikolle ja ViiviWagnerille :(
- 53 pinoutujaa, tervetuloa Antika![/color]
[color=darkolivegreen]************************************************[/color]