Jos tiedät jonkun pettävän vaimoaan, kertoisitko vai et?

Jos vaimo olisi ystäväni yrittäisin antaa hänelle vihjeitä asiasta mutten en tiedä uskaltaisinko silloinkaan kertoa suoraan.

Itse en tahtoisi, että minulle tullaan kertomaan, joten sen mukaan toimisin.

Jos kyse olisi sisaruksistani, niin kertoisin.

jos osuisi omalle kohdalleni, ja sinuna kertoisin.



Tosin en tiedä uskoisiko vaimo sinua...ota kuva, sitten ainakin uskoo.

enkä silti ole kertonut! Kyllä näillä asioilla on taipumus paljastua joka tapauksessa.

Yritä kiristystä. Jos häan ei kerro, sinäkerrot. Se yleemsä toimii. hän kertoo tai lopetta suhteen tai liiton.

mutta muuten neuvon pysymään asiasta niin kaukana kuin rutosta. Vanha sanonta kolmannen korvapuusti pitää niin paikkansa kuin vain olla voi.

oikeassa olet ja oikealla tiellä vaimon suhteen, mutta älä polta näppejäsi.

Toisaalta jos tykkäät tästä kaverisi vaimosta, niin tota kautta on nyt helppo saada se itsellesi.

Mutta aina kun valkean kanssa pelaa, siinä voi polttaa itsensä.

Eli siis neuvoni on: pysy kaukana. Varpaat sopikoon omat välinsä. Ei kuulu sulle. Kylmää mutta parempi itsellesi. Mies 55 Porista

en ois kyllä myöskään ikinä halunnut saada tietooni. Voi video mikä tilanne! :/ Toisaalta ja toisaalta, mutta luultavimmin tekisin päätöksen olla kertomatta.

Varsinkaan jos en tuntisi koko ihmistä.



Kavereiden ja sukulaistenkin kanssa olisin hyvin varovainen, en välttämättä kertoisi. Viestintuojat ammutaan aina, menee välit pilalle.

osan voisin käräytää, osaa en.

joten et kerro. Ei kuulu sulle.

oikeassa olet ja oikealla tiellä vaimon suhteen, mutta älä polta näppejäsi.

Toisaalta jos tykkäät tästä kaverisi vaimosta, niin tota kautta on nyt helppo saada se itsellesi.

etkö itse haluaisi tietää? Tai painosta miestä lopettamaan tai kertomaan.

Koska nyt kun tiedän niin asia painaa mieltäni enkä tiedä mitä tekisin.



Ei minua ehkä uskottaisi. Ei ole ehkä minun paikkani kertoa asiasta ihmiselle, jota en edes tunne. Silti häiritsee ajatus siitä, että toista huijataan jatkuvasti...

alkuvuodesta. Ystäväpariskunnan mies petti vaimoaan, ja täydellisenä yllätyksenä tuli lähes kaikille sen myötä heidän eronsa.

Tämä vaimo luuli minun tienneen asiasta, ja oli erittäin vihainen että en ollut kertonut. Kunnes sain hänet uskomaan että en todellakaan ole tiennyt.

En tiedä, pitäisi tuntea se ihminen jolle asiasta olisi kertomassa. Joku voi ehdottomasti olla sitä mieltä että ei halua tietää, joku taas on toista mieltä. Vaikea tilanne.

Tämä ystäväni olisi ehdottomasti halunnut että joku olisi hänelle vihjaissut asiasta, mutta kukaan ei sitä tehnyt. Jotkut hänen ystävistään (lähellä asuvat) tiesivät.

mutta en kertoisi. Voi hyvin olla, että vaimo ei usko. En minäkään ihan purematta nielisi, jos tuntematon mies tulisi kertomaan, että mieheni pettää. Sehän voisi olla vaikka minkälaista huonoa pilaa. Kyllä ainakin pitäisi olla pitäviä todisteita näyttää, ennen kuin minuun tarina uppoisi. Kaverisi todennäköisesti kuitenkin kiistäisi kaiken. Ja kyllä minä ainakin vaimona uskoisin ennemmin miestäni, kuin jotain tuntematonta ihmistä, varsinkin jos ei olisi mitään syytä epäillä. Tämän jälkeen välit kaveriisi olisi sitten poikki.

Aikonani kerroin ja sain paskat niskaan. Ja tiesin varmasti miehen kulkevan vieraissa. Kertomalla pilasin vain ystävyyden tähän naiseen (ehkä hän ei sitten ollut ystävyyden arvoinen). Nyt 15-vuotta myöhemmin olen saanut selville että he ovat lopyultakin eronneet, naimisiinkin ehtivät ja lapsen saivat. Miehelle oli vasta syntynyt lapsi toisen naisen kanssa. Olen onnellinen että tämä nainen pääsi lopultakin siitä roskasta eroon.

Yrittäisin saada miehen ajattelemaan asiaa siltä kannalta, että mitä jos kaikki kuitenkin paljastuu vaimolle. Onko mies valmis kestämään mahdollisen parisuhteen hajoamisen? Tekisin myös selväksi, että mielestäni on halveksittavaa ensin pettää täysin laskelmoidusti ja sitten olla muka pahoillaan, kun käry käy.

Olen kyllä laukonut totuudet ja sanonut mitä mieltä olen. Kaverina hän on luotettava, mutta aviomiehenä ilmeisesti kaikkea muuta.



On selittänyt, että ei halua erota lapsen takia ja siinä on syy miksi ei kerro tai halua jäädä kiinni. Mutta vaikka tuollaiseen ratkaisuunkin päätyisi, että yhdessä ollaan vaan lapsen takia niin kyllä se sepalus pitäisi osata silti kiinni pitää. Varsinkin kun vaimo ei tiedä mitään.

mutta unohdetaan, että totuus paljustuu ennemmin tai myöhemmin. Ja kyllä se satuttaa silloin enemmän jos huomaa, että valehtelua jatkunut kauan tai että kaikki muut ympärillä tienneet. En usko, että vaimo suuttuu rehellisyydestä. Rehellisyys kannattaa! Vihjaise vaimolle.

Minulle riittäisi se että tuntisin miehen. Jos molemmat olisivat tuntemattomia, niin se olisi jo liiallista puuttumista. Minun mielipide on se että jokaisella on oikeus tietää tuollaiset itseensä kohdistuvat asiat, ja lähtöolettamuksesi pitää ottaa se että tuollainen tieto auttaa kyseistä ihmistä. Ei ole minun tehtävä arvailla että onko perheen ja lapsen kannalta parempi olla puuttumatta. Minun tehtävä on ihmisenä ilmoittaa toiselle ihmiselle kun häntä kohtaan väärin tehdään. Tehdä siis todellakin se, niinkuin toivoisin itseäni kohtaa tehtävän. Ja kyllä siinä väärin tehdään: annetaan väärä kuva omasta parisuhde- ja perhe-elämästä. toinen ei edes saa mahdollisuutta antaa anteeksi ja olla antamatta anteeksi, ja siten parantaa omaa tai yhteistä elämän laatua. Mieti jos miehesi pettäisi sinua? Haluaisitko tietää? Minä olisin kiitollinen jos joku miehen kaveri kertoisi minulle, vaikka en kyseistä kaveria tuntisikaan.

mies ei muuta tapojaan. Minusta tämä liittyy siihen, että nykyään ollaan liiankin varavaisia "puuttumaan" muiden elämään. Ikävä kyllä tämä puuttumattomuus mahdollistaa monta ikävää asiaa esim. koulukiusaamisen, pettämisen, vandalismin...Jos asia on sinusta väärin niin voit kertoa vaimolle jos mies ei itse pysty. Muuten hyväksyt hiljaa miehen toiminnan.