Onko muita 2 v, joilla ' isi vaihe' ?
Meidän 2 v esikoistyttärellä jokin isi -vaihe siis meneillään.
Heti aamusta ensimmäinen sana ja ajatus on ISI. Koko päivän kyselee ' kohta isi tulee?' Sitten kun iskä viimein illalla tulee töistä kotiin, ei äitiä juuri kaivata! ;) Isi sitä ja isi tätä.. isi syöttää isi vie nukkumaan. Toki jos päätetään että nytpä äiti tekee jonkun, niin ei ala sitä protestoimaan.
Meillä tietty voi asiaan vaikuttaa se, että kuopus on vasta 5 kk, ja tarvitsee siis äidin syliä tiuhaan päivän aikana.
Tuli vaan kuitenkin mieleen, onko tämä jokin kehitysvaihe, että suorastaan roikutaan isissä kun hän on paikalla?
Meidän iskä on tietty sellainen ettei juuri raaski komentaa ja vaatia ihan samoja asioita kuin äiti ;) Tyttö kyllä huomannut tämän ja kietonutkin isi pikkusormensa ympärille ;)
Kommentit (9)
Isi ja pappa ovat tärkeinpiä. Nämä sanatkin ovat muita sanoja paremmin hallussa 2-v. pojallamme. Olen ajatellut, että se johtuu siitä, että meillä ainakin isä touhuilee ja leikkii pojan kanssa enemmän, kun minä taas teen pojan kanssa arkijutut ja ikävät asiat.
Isä näemme töiden takia harvoin, joten taitaa isä vaihe kestää vielä kauan. Sinällään hyvä, että poika " pakottaa" isänsäkin touhuilemaan kanssaan koko ajan.
Joskus olisi kuitenkin kiva kuulla äiti...ja kun lähden kylille yksin poikamme toivottelee reippaasti minulle hei hei, mutta jos isä tai pappa lähtee, tulee kauhea elämä.
Näin...
ja koska on 3.5kk vauva myös talossa, niin se selittääkin isikauden minusta. Isiltä saa ja on saanut viime aikoina niin paljon enemmän huomiota entiseen verrattuna, tai kun äidiltä ei saa sitä entisen kaltaista täyttä huomiota niin isiltä saa vastineeksi...
Poika kohta 2v. Meilläkin mies paljon töissä ja minä lasten kanssa päivät ja teen arki asiat lasten kanssa.
Meillä vaan on rajumman tuntuinen tuo isin perään oleminen.... Esim. poika pitää ulkona leikkimisestä tosi paljon, mutta jos isi sattuu tuleen kotiin, kun olemnme ulkona olleet vasta hetken, ei suostu jäämään kanssani ulos vaan huutaa isän perään. Nukkumaan laitto on mulle paljon helpompaa jos mies ei oo kotona, sillon ei ole ongelmaa. Mutta jos isi kotona, niin kauhee huuto jos mä yritän viedä nukkkuun. Aika usein sitten mies viekin pojan nukkuun. Mutta onhan se toisaalta hellyyttävää ja isikin " innoissaan" kun häntä on selvästi odotettu ja näytetään se että " isi on in" .
Isommalla tytöllä oli samanlainen vaihe aikanaan, meni kyllä jossain vaiheessa ohi...Siis tilanne tasottu niin, että kumpikin vanhemmista kelpaa tilanteeseen kun tilanteeseen.
Meidänkin äidin poika takertui isään tämän pitkällä joululomalla ja muutenkin isä on parasta ulkoiluseuraa. Joululoman päätyttyä oli muutaman päivän paha kriisi, kun isä näin osoittautui petturiksi ja palasi töihin.
Mutta kyseessä on kaksivuotiaan kehitysvaihe, jolloin hän irrottautuu äidistä ja tukeutuu siksi(kin) isään. Ja pojilla erityisesti, kun sukupuolten erot tulevat ilmi. Rakas äiti ei olekaan poika, mutta onneksi isä on. Tämän ajatuksen olen ominut Jari Sinkkosen uudesta kirjasta ELämäni poikana.
Muutamassa kuukaudessa asia muuttui ja poika alkoi suorastaan roikkua minussa. Nyt taas helpompi vaihe sillä saralla ja kumpikin vanhempi kelpaa, poika nyt siis 2 v 8 kk.
Minustakin on kiva että isi kelpaa hoitajaksi ja itse voi hyvällä omallatunnolla hoitaa kuopusta. Päivällä kun joutuu yhtenään sanomaan odota äiti kohta..
Mutta jotenkin on kuitenkin haikea mieli kun katselee sivusta kuinka kivaa tytöllä on isänsä kanssa.. ihan kuin minua ei ollenkaan tarvittaisi!? Tiedän ettei asia näin ole, kyllä se äiti taas joskus kelpaa. Olen myös huomannut kuinka isän luottamus itseensä lapsen hoitajana on kasvanut tämän vaiheen aikana, vaikka kovasti vielä yritänkin mennä väliin neuvomaan että ei sitä noin tehdä!! ;)))))
aika tärkeä. Lapset 5 ja 2 vuotiaat pojat ja kummallakin kaksi vuotiaana isi ollut melkein tärkeämpi kuin äiti. Ensimmäisen kohdalla otti kyllä koville, mutta toisen kohdalla ei tunnu enään niin pahalta. Paremminkin on ihan kiva, kun välillä huudetaan isiäkin leikkimään jne... No sitten ihmetellä saattaa, että mistä johtuu, kun meillä pojat on täyttänyt kaksi niin äiskällä alkaa suuren suuri vauvakuume pörrään mielessä... taas on vauva kuume ja kovasti jännitellään, että milloin tärppää.
on isi pop!
Isi oli juuri työttömänä kanssamme kotona(3KK) ja äitiä silloin ei katsottukkaan.Vieläkin odottaa sitä kovasti kotiin töistä!
Meillä muutenkin isi saa vain leikata kynnet ym." Äittillä" ei ole valtaa noihin juttuihin;)
Tyttö siis täyttää ensikuussa sen kaksi.
Juu, kaksi vuotias poikamme on ollut aina äitin poika ja nyt on isikin jo hyvässä huudossa. Isi on aina paljon touhunnut pojan kanssa ja ovat olleet läheisiä, mutta kovasti on mamman puntissa kaikesta huolimatta. Olen ikionnellinen, että nukkuminen vihdoin onnistaa isinkin kanssa ja huomaan myös isinkin olevan onnesta soikeana! Nyt pääsee äitikin jo hieman helpommalla..? Voi olla että tulee nopeastikkin se kaihotunne ja ikävä omaa lasta lasta kohtaan, luopuminen on aina vaikeaa! =koettakaa ymmärtää, hormoonit hyrrää..8))