HUHTIKSET SE ON TAAS UUSI VIIKKO

Viikonloppuna oli niin hirveä kiitus, ettei kirjoittelemaan kerennyt. Perjantaina oli pari kaveria kylässä, olivt yötäkin. Lauantai lojuttiin sohvalla ja syötiin kaikkea epäterveellistä ja hyvää ja leikittiin Antonin kanssa sekä katseltiin leffoja, eli super rentoa. Anton oli onnellinen kun oli huomion keskipisteenä ja flirttaili kokoajan kavereillemme =)



Sunnuntai menikin äänestyspaikkaa etsiessä, tai aamupäivä. Katoin kartasta, että missä se on ja ajateltiin kävellä kun matkaa on vain 2,5 km. No kesken matkan mies huomaa opastustaulun, toteaa, että voidaan oikaista... sen varmaan arvaatte, että ei oikaistu ei. Käveltiin aivan hemmetin pitkä matka kierrettiin tosi pitkästi. Eipä tuo haittaa, saatiin raitista ilmaa oiekin tosissaan ja Anton nukkui kiltisti rattaissa. Saatiin äänestettyä ja tultiin sitä minun reittiä takaisin, " hieman" nopeammin. Illaksi mentiin minun vanhemmilleni ja vietiin sinne saksanhirveä, nam. Ilta meni vaaleja valvoessa.



Ja esikoinenkin on pärjännyt oiekin kivasti reissussa, joka päivä on tullut tekstiviesti ja niiden mukaan on poika pärjännyt tosi hyvin. Uitu on eikä jalka vaivaa, äitiä ikävä vaivaa, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, että toinen viihtyy.



Anton on alkanut syödä aika hyvin, nyt kahtena päivänä on avannut suun tosi hienosti. Määrät on vaan tosi pieniä, tein sitä banaani-riisipuuroa puolikkaan vauvan annoksen, kahtena päivänä Anton sai syötyä sen melkein kokonaan. Eli vajaa neljäsosa/per ateria. mutta poika syö =)Ja nyt on ruvennut nukahtamaan itsekseen, kun vie oiekiaan aikaan sänkyyn, tämä alkaa suttaantua pikkuhiljaa... =)*Koputan henkisesti puuta*



Sellaisia kuulumisia meiltä, palailen taas jutustelemaa myöhemmin =)



T:Mareila+Anton 8kk

Huomenna on siis lähtö sairaalaan ja keskittymiskyky on aivan nollassa. Pihla on onneksi pysynyt terveenä, joten leikkauksen pitäisi sen puolesta onnistua.



Kaiken kaikkiaan on mennyt tosi mukavasti viime päivät. Syöminen ja juominen nokalla onnistuu. Yöt nukutaan. PÄiväunet menee mukavasti... Niin, arvatenkin kaikki heittää sairaalassa häränpyllyä, mutta eipä sille mitään mahda. Jännittää kyllä, että miten tyttö alkaa uuden suulaen kanssa syömään. Toisaalta odotan innolla,e ttä saamme alkaa antamaan sormiruokaa, ilman että palaset löytyvät halkiosta.



Joo, ajatukset pyörivät nyt yhtä ja samaa rataa. Lähden lasten leikkejä katselemaan ja tutisemaan itsekseni...



Lyle

Pihlalle+muulle perheelle jaksamista sairaalareissun ajaksi =)

Jaksamista koko perheelle! Olet ajatuksissamme.

...vaikka kuinka tuntuu siltä, että kehumalla saan kaiken päälaelleen, aion kehua, kuinka hienosti kolme viimeistä iltaa on pikkuneiti mennyt nukkumaan! 9kk on unen tullessa tapeltu ja huudettu enemmän tai vähemmän, mutta nyt on kolmena iltana äidin laitettua hänet sänkyyn käännytty mahalleen ja suljettu silmät. Ehkä kerran-pari on pikku käsi hakenut vierestä äidin nenän, jota on puristanut, mutta sitten on tuhina muuttunut tasaiseksi ja neiti nukkunut! Uskomatonta!



Varsinaisia päiväunia ei enää nukuta kuin satunnaisesti. Tänäänkin ruhtinaalliset 30minuuttia klo 12-12.30. Yöunet muuten noin klo 18-0600 ja tunnin pomppimisen jälkeen vielä tunti. Tämä kuulemma on aivan samanlainen päiväuneton rytmi kuin isällään _ en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että unikin voi olla perinnöllistä, mutta näköjään voi!

Onnittelut MugSkabille iltanukahtamisesta! Kuulostaa upealta, samoin kuin yöunien huima pituus! Mutta kuinka jaksat päivät ilman päikkäreitä? Ne (tai siis se aika jonka Laura huilaa) kun tuntuvat itselleni ihan elinehdolta! Ja siitä unenlahjojen perinnöllisyydestä - luin juuri yhtenä päivänä omasta vauvakirjastani, että olin vauvana nukkunut täsmälleen 30 minuutin mittaisia päiväunia... Tunnenkin nyt äitiäni kohtaan entistä suurempaa myötätuntoa.



Meillä on ollut parin päivän ajan aika kiukkuinen tyttö. Lauralla alkoi lauantaina nuha ja lisäksi hampaitakin taitaa olla tulossa, joten varsinkin iltaa kohden tytöstä tulee aika.. noh, malttamaton. Eilen tajusinkin sitten ruveta iltatoimiin jo tuntia tavallista aikaisemmin, mikä olikin hyvä ratkaisu. Tänäänkin Laura nukahti jo klo 20, tosin juuri äsken piti käydä rauhoittelemassa takaisin uneen.



Muutamat viime yöt ovat olleet surkeita! Viime yönä Laura itkeskeli kymmenen-viidentoista minuutin välein puolenyön ja kello kahden välisen ajan, ja sen seurauksena äiti on tänään vähän itkeskellyt väsymystään. Kahdelta imetin, koska en enää jaksanut muuta. Laura jäi nukkumaan viereeni ja sitten nukkuikin kuuteen saakka ihan rauhassa (tai ainakaan en muista mitään muutakaan). Olisiko hän tarvinnut yksinkertaisesti läheisyyttä? Nälkään en nimittäin usko. Ehkä Laura sitten osoittaa eroahdistustaan näin?



Jotain mun piti vielä sanoa, mutta koska en muista mitä se oli, toivotan kaikille rauhallista yötä ja Pihlan perheelle tsemppiä huomiseen!



t. Sanna ja Laura 9.4.

Ihan ekaksi Lylelle ja Pihlalle tsemppiä! Ja Mugskabille(apua, miten se olikaan..) onnittelut vaavin nukahtamisen helppouden johdosta!



Miialla on ollut siis nuhaa tässä viimeset pari viikkoa ja unet on olleet vähän niin ja näin, päivällä tosin on saattanut nukkua jopa päälle parin tunnin unet,mut jostain syystä yöunille meno on ollut hankalaa. Nyt tuntuu että räkäisin vaihe on ohi ja henki on alkanut taas kulkea paremmin, onneksi..



Huomasinpa tänään että tytölle on myös puhkennut uusi hammas, ja tietty senkin takia on voinut olla vähän kiukkuisempi kuin yleensä. Yläoikealle on tullut " kakkonen" , eli se etuhampaan viereinen, tai ainakin luulen niin.



Kamala kun on vauvakuume taas jylläämään..Kaiketi se lääkityksen aloitus kun lähestyy, niin tulee vaan mieleen,että jospa sitä ennen vielä se kakkonen yritettäisiin saada maailmaan, kun niiden lääkkeiden aikana kun en saa raskautua ja ties miten pitkään niitäkin joutuu sit syömään:( Apua, mitä tekisitte mun tilanteessa?? Pää on ihan sekaisin, en haluaisi suurta ikäeroa, mulla ja veljelläni on 5 vuotta ja sekin tuntui paljolta, ei oikein oo ollut yhteisiä leikkejä tms. Eihän sitä tietty tiedä, miten pitkään menis yrittäessä ja tietäis sitten mitä on odotettavissa synnytyksen jälkeen ja siihenkin olis sit lääkitys olemassa...Ääh, en tiiä enkä jaksaisi nyt ajatellakaan..Taidan yrittää nukkumista:)



Mukavat viikonalut kaikille!!

-Milenna ja Miia-

Tehtäiskö lista niistä asioista, joita me ei kyllä ikinä aiota sanoa tai tehdä, kun jollakulla toisella on pieni vauva? ;) Nämä nimittäin tuppaavat ilmeisesti unohtumaan aika äkkiä... Mitähän kaikkia ärsyttäviä asioita sitä oli sillon raskausaikanakin mielessä, en nyt just pysty palauttamaan enää niitäkään mieleen!



No, mun tämän hetken " ikinä en" liittyy lapsen syöttämiseen puurolla tahi millä tahansa kiinteällä ns. herkulla, jolle lapsi tottakai ensimmäiseksi irvistää, ja jota se suostuu hermostumatta nielemään noin viisi lusikallista, jonka jälkeen lapsi on sitä mieltä että vois tehdä jotain muuta ja kivempaa, mutta äiti yrittää edelleen olla sitä mieltä että syöminenhän on itse asiassa tosi kivaa, jippii suorastaan. Tässä tilanteessa minä ulkopuolisena henkilönä EN IKINÄ tule sanomaan, että " hyiiii miten pahaa!" , " Mitä inhottavaa se äiti sulle oikein syöttää, voi voi, ota tästä domino-keksiä" , " Nyt on kyllä jo maha ihan täynnä" . Ole siinä sitten positiivinen ja rohkaise lasta maistamaan uusia makuja ja kokemaan ruokailu iloisena asiana, kun kuoro sukulaisia huutaa naama irvessä " hyiiii" tä selän takana.



Joskus tuntuu, että vanne kiristäis päätä huomattavasti paljon vähemmän ilman sukulaisia.



" Ikinä en" nro 2 liittyy siihen vaiheeseen, kun lapsi tunkee ihan kaiken (omiin käsiin saamansa) suuhun ja tutustuu esineisiin kuolaamalla, puremalla ja varastoimalla ne poskipusseihinsa, seuraten tottakai harvinaisen kiinnostuneena myös äidin kahvin juomista ja pullan syömistä. IKINÄ EN tule vastaavassa tilanteessa sanomaan, että " Katopa nyt kuinka se haluaa jo kahvia" , " Eikö me voitais pikku pala kakkua sille antaa, kun se noin haluaa?" , " Mitäs me nyt sille annettais, vähän mehua vaikka" ja " Voi voi eikö se äiti sulle mitään anna vaan nälässä pitää" . Niinpä niin, muksuhan söis vaikka kissan raksuja ja jois olutta päälle, jos sille annettais kaikki mitä se ns. haluaa. En siis ole mitenkään hirmu edoton sen suhteen, ettei saa mitään namia maistattaa, mutta sitä en suostu uskomaan, että tyttö " haluaa" jäätelöä jos ei ole sitä koskaan syönyt.



Äh joo. Mutta kai sitä tulee itse olemaan ihan yhtä törppö ja varmaan on tälläkin hetkellä.



Niin ja se kuolematon lausahdus, " tiiät sitte kun sulla on omia lapsia" , on alkanut tuntua ihan järkeenkäyvältä hokemalta. Jotenkin ymmärtää nyt omaa äitiään paljon paremmin kuin ennen, kun on hoksannut kuinka paljon omaa lastaan voi rakastaa (siinä myös näitä kuolemattomia sananparsia, mutta enpä sitäkään paremmin osaa sanoiksi pukea). Joskus aiemmin olin vähän ärsyyntynyt siitä, että mitä se aina siinä ympärillä hössäsi, mulla on oma elämä. Mutta nyt välillä vähän hävettää kun muistelee miten rumasti on joskus äitille mennyt sanomaan. Ei varmaan kellekään muulle niin rumasti voi sanoakaan kuin äitille, koska äitihän on itsestäänselvyys. Voi argh, sattuu jo etukäteen kun tietää, että ihan varmaan Hellukin tulee mulle laukomaan yhtä ja toista päin naamaa.



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyy tarinani tällä kertaa :)

Lylelle ja Pihlalle oikein onnistunutta sairaalareissua! Sormiruoka on tosiaan mainio juttu, elämä helpottuu kummasti (hetkeksi) kun voi antaa lapselle makaronin palasia :)



Onkos muuten Nolaana kyllästynyt ihan kokonaan nettailuun vai häipynyt msn:n puolelle? En ole ehtinyt siellä paljon visiteeraamaan, kun meidän nettiyhteys on niin niiin niiiiiiiiin hidas.

Ihan ekaksi Errj: Nolaana perheineen muutti tässä taannoin, se varmaan on syynä hiljaisuteen, ei ole nimittäin msn puolellakaan vieraillut. Ja sympatiaa suvun kanssa " taistelussa" Tiedän miten hemmetin rasittavia voivat sukulaiset olla.



Sittten " en koskaan" G. Minä en koskaan ikinä aio sanoa, että kyllä ne syövät/nukkuvat kun nukuttaa/syöttää. Ei muuten nuku eikä syö. Tai voi sulla varmaan on nälkä kun ilkeä äiti ei anna ruokaa koskaan. Ja monia muita asioita, olen muuten vaan varmaan tosi rasittava.



Sitten omanapa valitus ärsytys jne. Kun reippaasti kehuin, että A syö ja nukkuu, no ei syö eikä nuku. Anton ilmeisesti tuli siihen lopputulokseen, että nukkuminen ja syöminen on täysin yliarvostettua. P' äiväunia nukuttiin eilen neljät, kolmet lyhkäset ja yhdet pitkät, nämä pitkät alkoivat 19.00 ja loppuivat 20.30. Ei menty yöunille 22 vaan 00 ja kokoyön Anton nukkui poikittain meidän sängyssä. Aamulla A heräsi kun yksi hänen kummeistaan laittoi nimipäivä onnittelu viestin ( jouluna ei viitsinyt edes kortilla muistaa) Ja koko aamupäivä on mennyt väsyä kiukutessa, puuroa tipahti huimat 2tl raivolla. Ehkäpä naputan turhaan, mutta kun ärsyttää!!



Lopetan tämän valituksen tähän ja palaan, kun olen paremmalla tuulella



T:Mareila+Anton 8kk

Amandalla on tuon konttaamaan opettelun jälkeen mennyt yöt vähän miksi on, huoh!



Minä taas odotan aikoja ettei A enää nuku päiväunia, musta on ihanaa kun tuo taapero lopetti päiväunert, kaikki tulee paljon joustavammaksi.



Minulla myös sama kun Mareilalla että en ikinä sano kenellekään että kyllä vauva oppii sitä ja tätä kun vaan alusta asti totutetaan. Niin vissiin. Tuo lausahdus, " tiedät sitten kun sulla on omia lapsia" on kyllä niin totta mutta olen saanut vaivoin pidettyä suuni tiukassa supussa kun on tehnyt mieli niin sanoa. Se nimittäin on lapsettomista takuulla yksi ärsyttävimmistä joten sen sanominen saa vaan pahan mielen kaikille.



Me mennään tänään tyttöjen kanssa syömään kaupungille, lupasin tulla kuitenkin kotiin ennen uniaikoja ettei mies ihan helise kaikkien pienten kanssa. A on nimittäin vähän itkunen iltasin ja isot taas hermostuu jos iltasadun aikaan pitää kuunnella vauvan huutoa.



En keksi mitään kerrottavaa. No joo sen voin vielä mainita että musta on ihanaa katsea kun taapero ja vauva rupeavat harjottelemaan yhteisiä leikkejä. Meidän taapero kauheesti yrittää saada Amandaa mukaan leikkimään ja A sitten parhaansa mukaan siinä touhuaa.

Nyt on paljon parempi, mies soitti ja myönsi olevansa idiootti, tapeltiin aamulla, tai siis ukko kulta oli pahalla päällä ja alkoi haastamaan riitaa, ärsytävää. Kuitenkin A nukkui reippaasti unia ja on paljon paremmalla tuulella ja ruokaakin tipahti huikeat 5tl eli reipasta on taas vaihteeksi =)



Kentille: Juu nuo on niin söpöjä kun leikkivät yhdessä, meidänkin esikoinen yrittää leikkiä A:n kanssa, tosin usein A vain katselee veljeä täysin huumaantuneena hänen mahtavuudestaan ;)



Oletteko muuten huomanneet, että vauvat tekevät välillä asioita , joiden kuvittelisi sattuvan hymyssä suin, eilen esimerkiksi Anton hakkasi itseään omalla lelullaan (joka on siis kova) jalkaan ja nauroi samoin tänään työnsi laatikon kiinni, niin että hänen sormensa jäivät väliin ja nauroi taas, kummallista. Toissapäivänä A koitti nousta tukea vasten seisomaa, siinä onnistumatta, oli muuten suloinen kun keskittyi niin kovasti.



No niin nyt menen höpsimään murun kanssa



T:Mareila+Anton 8kk

Höh, en nyt taas muista ensimmäistäkään juttua, mitä piti kommentoida... Omaa napaa, edelleen muuten menee ihan kivasti, mutta yöt ovat meillä se heikoin lenkki. Ja nykyään myös nukahtaminen. Eilenkin loppujen lopuksi T nukahti syliini, kun lauloin soihdut sammuu... Huuto loppui kuin napista, kun aloitan ko. laulun. Muut laulut eivät käyneet... Nyt jo pelottaa, että miten kova uhmaikä tyulle lapselle tulee, kun nyt jo saa ihan kunnon raivareita.



Hoitoon lähtö jo mietityttää. Olen siuis suunnitellut lähteväni ensi syksyllä töihin ja tekeväni kolme päivää viikossa töitä. Pähkäilen perhepäivähoidon ja ryhmäperhepäivähoidon välillä. Tosin se voi olla, että perhepäivähoitajat eivät ota mielellään vain kolmeksi päiväksi.



Jaahans, nyt pitää ryhtyä leikkimään ja ruokaakin pitäisi valmistella.



K&T 030405

Siis hyvää nimipäivää kaikille Antoneille!



Meillä oli taas viime yö ihan kuppanen, plää :( Kuu mollotti sisään sängyn päädyssä olevasta ikkunasta ja Helluhan luuli joskus kolmen aikoihin, että on aamu. Huoh. Joku muukin tais tuskailla, kun ei vieläkään tule risaöistä loppua. Olen hengessä mukana. Onneksi olkoon kaikille joiden vauvat nukkuvat yönsä heräilemättä, meillä ei sitä ihmettä ole vielä tapahtunut.



Me käytiin eilen vauvajumpassa. Oli ihan kivaa, kivointa ehkä se kun oli paljon muitakin vauvoja. Sitä minä vaan vähän kritisoin näissä vauvaharrasteissa, että monesti tuntuu olevanliian lässy meininki. Suurin osa vähän vanhemmista vauvoista kumminkin tykkää jo vähän raisummasta menosta, eikä sellanen " liirumlaarum perhonen lentää ja kutittaa korvan takaa" -meininki ihan riitä ainakaan meidän likkaa huvittamaan. Ihan pienten vauvojen kanssa siis tietysti riittää ihan pikkujututkin, mutta tuolla jumpassa " ikäraja" oli kuitenkin puoli vuotta.



Ja kuulkaas siskot, tänä viikonloppuna se viimein tapahtuu: tämä mamma lähtee viihteelle! Aion ihan yön yli olla reissussa ja kokonaan toisella paikkakunnalla, mies saa selviytyä tytön kanssa kahden. En ollenkaan epäile, etteikö se selviäisi, lähinnä mietin miten minä selviän :) Oikeesti kyllä mietityttää miten mun tissien käy, että poksahtavatko ja pitääkö pysähtyä matkan varrella jonnekin huoltoaseman vessaan pumppaamaan. No ei varmaan, nyt on alkanut tuntua, ettei maitoa ole enää ihan niin tulvehtimalla kuin ennen. Ja tänään kävi ekan kerran niin, että lounasaikan imetyksen jälkeen tyttö oli vielä nälkäinen ja kiukku loppui vasta sössöjen jälkeen. Nyyh, niin se mun pikku tyttö alkaa kasvaa äitistä irti...



Nyt syömään terveellistä iltapalaa, eli ranskiksia!

Heti ensiksi tulee vähän myöhässä näköjään : Lylelle ja Pihlalle paljon tsemppiä leikkaukseen ja sairaalajaksoon :-) Ehkä ne rytmit heittää vähän häränpyllyä, mutta toivottavasti palautuvat nopeasti oikeille uomille ;-)



Elmon yöt ovat välillä parempia ja välillä huonompia. Hampaita tehdään, kuolaa valuu, vaatteita vaihdetaan kuin paremmissakin piireissä ja tutti on kääntynyt nurinpäin puruleluksi ;-)

Elmo ei oikeastaan muutenkaan paljon syö tuttia, oikeastaan ainoastaan nukkumaan mennessään. Isommat pojat olivat jo tuossa vaiheessa tuttiriippuvaisia. Toisaalta en jaksa ottaa stressiä tulevasta, koska kyllä nuo edellisetkin saatiin tutista vieroitettua ;-)



Elmo on nyt 2 päivänä syönyt aamupalaksi ihan ehtaa kaurapuuroa ja hyvin on maistunut. Lisäksi eilen annoin perunamuussia, kalapuikkoja ja vihanneksia. Muussin olin kyllä tehnyt aikuisten maitoon, mutta ei se menoa haitannut ;-) Koska mitään oireita ei ole tullut aion jatkossa alkaa siirtämään Elmoa jo muun perheen ruokaa. Ehken kuitenkaan tortilla ja kebab päivinä ;-)



Meillä ei edelleenkään kontata, ryömitä tai tehdä voltteja. Seisomatelineellä mennään kovaa ja lattialla ei viihdytä ehkäpä senkään takia : " miksi tehdä vaikeesti kun helpostikkin vois" . Äiti on vähän " laiska" eikä jaksa huudattaa poikaa vaatimalla mattotreenejä huudatuksen säestyksellä. No tuomitkoon kuka haluaa !



Gallup: Mitä en ikinä aio sanoa /tehdä..... Tää onkin vaikee. Ensinnäkin pikku puolustukseksi :-/ Toivottavasti en ole muille äideille sortunut sanomaan, mutta huomaan kyllä miten Elmo saa maistella paljon enemmän asioita, mitä isommat ja varsinkaan esikoinen ei saanut.



Hmm ehkäpä mun kestosuosikki on tuo imetys ja rinnat !!! On meinaan vähän arka paikka mulle :-( Anoppini suosikkilausahdus (vaikkei pahaa tarkoittakkaan) on, että tule Elmo mummin syliin kun mummilla on rinnat edes.... tai Elmo on vähän tommonen tissinkipee, kun ei ole saanut sitä tissimaitoa. Anoppiani suuresti rakastan ja kunnioitan, mutta tuollaisilla hetkillä voisin ampua saman ihmisen :-(

Eli en siis aio kenellekkään kommentoida siitä imettävätkö vai eivätkä. Enkä myöskään ala kyselemään ja ristikuulustelemaan kenenkään syitä imettää /olla imettämättä. Uskomatonta, mutta viime viikolla meidän Ärrä-mummo (joka on muuten aina tosi nyrpee) rupes multa kysymään, että vieläkö annan rintaa !!!! Siis häh!!! Ois tehnyt mieli sanoa, että v...ko se sulle kuuluu. No hillitsin itseni, juuri ja juuri.



No joo lopetan nyt ja annan muillekkin puheenvuoron

Errj:lle hauskaa viihdettä, rintapumppu vaan käslaukkuun ;-)



Meillä meni tyttöjen ita eilen kivasti ja ehdin kotiin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa. Mies oli ollut lasten kanssa McDonadisissa, mä en tajua miten sen mielestä voi olla HAUSKAA lähteä älämölöä pitävän sakin kanssa jonnekin mäkkiin... Mutta hyvä että oli kivaa.



Tänä aamuna meidän taapero sitten rupesi oksentelemaan eli odotan vaan innolla että kaikki viisi päästään ämpärien ympärille! Rasittavaa. Tosin nyt tuo hihkuu jo ihan onnessaan autoista. Mullakin oli yöllä huono olo mutta luulin johtuvan jostain muusta.



Sitten jotain uutista: lopetin imetyksen. Tämä on minulle aika rankkaa, Amandalla tuntuu menevän hyvin. Eilen jo soitin miehelle töihin itku kurkussa miten nyt hylkään vauvan eikä se enää tarvi mua jne jne naurettavaa. Anteeksi kaikille jotka ette ole imettäneet, mä en TODELAKAAN tarkoita että te olisitte jotenkin hylänneet vauvanne enkä ikinä ole ajatellut niin ei-imetättävistä. Mä olen vaan vielä näissä hormonihuuruissa ihan sekasin. Tiedän kyllä että viikon parin päästä mulla on loistava olo. Päädyin nyt tähän kun allergiat jo täällä alkavat, sen lisäksi se että ylipäätään imetän huonontaa Amandan öitä, ei halua viereeni kun saa raivarin kun maito haisee eikä sitä saa. Nyt jo kahden päivän jälkeen on mennyt paljon paremmin. Se tässä ehkä onkin mulle rankkaa kun Amanda ei yhtään näytä kaipaavan tissiä :( Päässä kierii kaikki ajatukset ja yhteenvetona sanoisin että tämä Amandan imetys on ollut tosi rankkaa, imenyt minulta ihan kaikki voimat ja kaiken muun, koko kesän kärsin allergioista ja kukkuilin öisin tunteja hereillä vaikka A nukku. Mutta en kadu. Jotenkin vaan, nyt kun tässä on vika lapsi ja tämä imetyksen opetus oli sekeesti yhden vaiheen päätös. Lylehän siitä sanoikin kun luopuivat pullosta.



Anteeksi tämä vuodatus! Ja toivotaan varmaan kaikki että lylellä ja Pihlalla on kaikki mennyt hyvin!



Eipä tullut nyt muitakaan kommentoitua, anteeksi. KAIKILLE kuitenkin hyvää keskiviikkoa toivottaa kent!

Ihan ekaksi, ennen kuin unohtuu..



Kent; Meillä on myös lopeteltu tuota imetystä, enää 0-2 kertaa/vrk imetän eikä Miiakaan tunnu sitä tissiä pahemmin kaipaavan. Mulla syynä lähinnä se, että joudun aloittaa ensi kuussa lääkkeet, joiden aikana ei saa imettää. Ja haikeelta tuntuu:( Äskenhän sen vauvan ainut ruoka tuli tissistä ja nyt se ei enää tarvii minua..

Ja vaikka alku oli meidänkin imetyksessä hankalaa, niin sit kun sen sai sujumaan niin pitääkin koht jo lopettaa. Oli vain niin ihana katsoa sitä pientä nyyttiä joka siinä kainalossa tuhisi ja osasi niin hyvin imeä itse maitonsa, niin nautiskellen ja silmät kiinni. Ja entäs ne suloiset hymyt, niin leveät että se tissikin tipahtaa suusta:)...Voi että..



Juu, mutta piti muutakin kirjoittaa..Tuntuu, että nuhasta ollaan selvitty.*koputtaa puuta* Pientä yskää on Miialla vielä mutta se ei onneksi haittaa nukkumisia tms.

On vaan alkanut huolettaa saako tyttö tarpeeksi juomista päivässä. Mitä te muut juotatte vauvalle? Meillä ei oikeestaan muuta kuin vettä ja sit velliä, mut vettä ei mee kovin paljoo eikä sitä velliäkään kun yks tai kaks purkkia päivässä..



Tuli tuosta gallupista mieleen, että aiemmin kun sai joskus kuulla lauseen " Ootahan kun sulla itelläs on lapsia, niin sittenpähän näät" Niin on tehnyt jo itsekin mieli sanoa niin parille kaverille, jotka esim. pe iltana klo 21-22 soittaa ja kysyy baariin tms. Ja sit kun niille sanoo, et ei taida tähän aikaan enää lapsenvahtia saada eikä muutenkaan jaksa lähteä minnekään, niin kuuluu tuhahdus ja " no höh, oisit voinu ees soittaa ja kysyä sitä vahtia, ette te ikinä oo lähössä minnekään..."



Tuntuu että jotkut ei tajua, ettei me mitään ex-temporelähtöjä voida enää tehdä..Ja kun meidän luottovahti on miehen teini-ikäinen sisko, niin hänelläkin saattaa olla muutakin tekemistä pe-iltaisin kuin odotella meidän soittoa yms.. Ja yleensä kun nää kavereiden soitot tulee vasta liian myöhään.



Nyt kyllä ajatus lähti harhailee, mitähän vielä piti kirjottaa...hmm, en kyllä muista, palailen paremmalla ajalla!

-Milenna ja Miia 27.4-

En ymmärrä, että mikä nyt on. Jotenkin vaan ottaa päähän kaikki. Olen yrittänyt koko päivän kehitellä riitaa miehen kanssa, mutta se ei ole vielä tarttunut koukkuun.. : )). Taitaa tuntea mut liian hyvin. Väsyttää ihan tuhottomasti ja T heräsi aivan liian aikaisin kello 6.30, tarkoitan sitä, että eihän se sitten jaksanut kuitenkaan leikiä ja kaikki oli pielessä, menikin nukkumaan ekoja päikkäreitä puol ysiltä. Ja kun ulkona oli niin kylmä, laitoin sisälle nukkumaan silläå seurauksella, että nukkui 40min. Ja kitinä jatkui... Ja luonnollisestikin, kun itsekin olin huonolla tuulella, niin se ei vauvan oloa parantanut. Nyt laitoin toisille päikkäreille ulos nukkumaan. Ja sen jälkeen luin ketjun, missä suurinosa oli sitä mieltä, että vauvan keuhkot ei kestä näin kylmää pakkasilmaa. Eli nyt sitten tässä pähkäilen, että pitäiskö ottaa T sittenkin sisälle, seurauksena se, että herää ja kitinä jatkuu.



Imettämisen lopettamista olen minäkin miettinyt. Lähinnä siitä syystä, että T on alkanut purra ihan urakalla. En tiedä, että missähän taas tein väärin, mutta nykyään T puraisee aina sen merkiksi, että lopettaa imemisen ja hymyilee leveästi päälle. Olen kieltänyt napakasti yms. mutta ei tehoa. Ja aasinsiltana juomiskyselyyn, T juo rintamaitoa ja korviketta n. 200ml/päivä. Rintamaidon määrää en luonnollisestikaan osaa sanoa, mutta imetän päivällä 4-5kertaa ja yöllä 3-5 kertaa. Vaipat kastuu ihan hyvin, joten siitä olen päätellyt, että maitoa tulee rinnoista tarpeeksi. Vettä en ole antanut paljoakaan, ihan vaan suun huuhtomiseksi. Syynä tähän on se, että jos laitan nokkamukiin vettä, niin T:sta siitä juominen on niin mukavaa, että sitä ei malta lopettaa. Itku tulee, kun nokkis otetaan pois. Nyt olen antanut nokkiksesta/mukista korviketta ruokailun yhteydessä. Olipa sekava sepustus.



Pakkasterveisin K&T 030405

Moi!



Kentille ja Milennalle: tsemppiä imetyksen lopettamiseen. Tuntuu hurjalta ajatella, että vastahan ne oli ihan pikku pikkuisia nyyttejä. meillä ei taida tuo imetyksen lopettaminen onnistua ihan piakkoin, kiinteät kun ei uppoa ollenkaan, olin ajatellut, että vierotan A:n 10-11 kuukauden iästä, saas nähdä miten käy.



Meillä alkoi vessan lattiaremontti tänään, laiton Antoin nukkumaan vaunuihin esikoisen huoneeseen, siellä tuhisee tyytyväisenä, vaikka meteli on korvia huumaava. Varmaan joudutaan menemään mun vanhemmille yöksi, jos ei saada vessanpönttöä takaisin.



Hemmetti piti kommentoida jotain, mutta unohdin mitä, täytyy palata myöhemmin.



T:Mareila+Anton 8kk

Vakioraporttini eli päiväunet: Meillä tämä pakkanen on tainnut olla vain onneksi, sillä Laura nukkui tänään parvekkeella KAHDET KAHDEN JA PUOLEN TUNNIN mittaiset päiväunet! Siis heräämättä välillä, ihan rauhassa! Ja kun heräsi, kurkisteli nauravaisena sieltä makuupussin uumenista. Ah mikä päivä, jos tällainen jatkuisi niin voisin todella sanoa olevani lomalla. Harvoin L:n unien aikana ehtii mieleen tulla toive, että voi kun se jo heräisi niin voitais taas leikkiä yhdessä! : )



Pakkasrajoista - meillä lämpömittari näytti ulkona -10 astetta, mutta lasitetulla parvekkeella pakkasta oli vain 2 astetta. Millekään kävelylle en koiramme aamulenkin jälkeen tehnyt mieli, sillä viimahan oli aivan hirmuinen! Olin ajatellut että lähdettäis loppuviikosta rattailla kaupungille, mutta taitaapa jäädä jos pakkanen ja tuuli jatkuvat tällaisina.



Hyvä tuo ERRJ:n gallup-aihe! Itselleni ensimmäisenä mieleen tulee Mareilankin mainitsema teema: " Eikös ne pienet ruukaa nukahtaa silloin kun niitä väsyttää?" (eli noin vaan, mihin vaan, milloin vaan..) Enkä myöskään aio masentaa uutta äitiä sanomalla vauvalle esim. että " Hetikö sitä ruvetaan itkemään kun ä i t i tulee näkösälle?" Tai edelleen kokeilemaan vauvan varpaita kesähelteellä ja sanomaan: " Ihanko sulla on kylmät varpaat, voi voi, eikö se ä i t i muista laittaa sulle tarpeeksi päälle?" Ja edelleen: En aio tavallisissa tilanteissa kuten kadulla tai portaissa kävellessä (vauva äitinsä tai isänsä sylissä / liinassa) muistuttaa vanhempia: " Varovasti nyt, ettei vauva putoa!" Enkä myöskään aio kieltää kerrostaloasunnon tuulettamista kesähelteellä, jottei " pienen korviin käy vilakka" . Enkä aio puhua jonkun toisen vauvalle ruoan sijaan hänen äitinsä t i s u l e i s t a.



Huoh. Kylläpä tuli taas yhdenlainen purkaus. Mutta olipas paha se Vaakamomin anopin imetyskommentointi!! Huh huh.



Mullakin on muuten käynyt mielessä ensimmäistä kertaa, että kohtapuolin koittaa se aika, kun imettäminen Lauran osalta loppuu. Tuntuu se jotenkin surulliselta, vaikka tietysti siitä myös pääsee sitten yli. Me ryhdyttiin viime viikolla haaveilemaan toukokuisesta viikonlopusta Roomassa, joten jos kaikki sujuu hyvin niin ainakin silloin aion vielä imettää - helpottaa varmaan matkalla oloa. Näin saisin siis tavallaan muutaman viikon " lisäaikaa" sen yksivuotis-rajapyykin jälkeen. : )



Oho, telkkarista tulee dokumentti Madonnasta. Täytyykin siirtyä sen pariin. Hyvää yötä kaikille!



t. Sanna ja Laura 9.4.