Väsynyt miehen juomiseen

Moikka



Ei ihan sama tilanne mutta sinnepäin, meillä puolitoista vuotias poika ja vauva tulossa isäntä ottaa yleensä töiden jälkeen muutaman oluen ja viikonloppuisin mäyräkoiran, tosin ei ihan humalaan asti mene, mutta ärsytykseen saakka kuitenkin.

Ainut ohjeeni tai neuvoni on millä itse olen selvinnyt on että sanot miehellesi ettet halua tämän osallistuvan synnytykseen mikäli on juonut, tällä saatat saavuttaa sen ettei juo niin paljon kun laskettu aika lähenee. Toinen mieleeni tullut asia on että ainakin meillä minusta tuntuu että mieleni pelkää että uuden vauvan tulo estää häntä elämästä enää normaalia elämää esim..saunailtoja silloin tällöin ja siksi jotenkin juo ja juhlii jemmaan, kun kuvittelee että ei sitten pääse tosin heti kun vauva on syntynyt alkaa varpajais ruljanssi jonka varmaan miehet ovat joskus keksineet.. Rauhoittui meillä onneksi kun esikoinen oli muutaman kuukauden ja nyt vasta hiljattain on taas paniikki tilassa ja juhlii enemmän.

Voi toki olla että kyseessä on vain " vaihe" joka menee ohi kun toinen lapsi on syntynyt. Itsellä on jonkin verran kokemusta alkoholisimista niin että ex-puolisolla oli lievähkö ongelma, ja isäni oli " rappio" alkoholisti. Viina on viisasten juoma, se on tullut huomattua liian monta kertaa. Olen aina yrittänyt hakea selitystä juomiselle. Miksi, miksi ja miksi? Päälimmäiseksi syyksi olen selvittänyt sen että mies pakenee todellisuutta. Juomisesta tulee hyvä olo, asiat eivät tunnu niin pahoilta, ahdistusta ei ole. Tämä ei välttämättä pidä paikkansa sinun miehesi kohdalla. Voihan toki olla että kertakaikkiaan miehesi ei osaa itsekään selittää miksi juo. Itse kun olen asian kanssa ihan liikaa taistellut, olen tosiaan sitä mieltä että siihen täytyy olla joku syy, jos mies ei itse sitä osaa kertoa, täytyy sen tulla alitajunnasta. Eihän kuitenkaan kaikki miehet ole samanlaisia (luoja kiitos, nykyinen mieheni ottaa harvoin ja kohtuudella).

Varmasti olet keskustellut aiheesta hänen kanssaan. Joten en neuvo keskustelemaan. Ei ole helppoa olla tällaisen henkilön rinnalla, keksien tekosyitä ja suojellen " perhe-onnea" . Itsellä ei kaiken kokemani jälkeen olisi kärsivällisyyttä katsoa enää yhtään alkoholistia, mutta jos sinulla on voimia, seuraa tilannetta ja katsoa muuttuuko se vauvan syntymän myötä.

Lähetän sinulle voimia jaksamiseen tämän vaikean asian kanssa, ja toivon että sinun kohdallasi tämä olisi vain väliaikainen vaihe. :)



Red_Cat & Möykky 21+2

Itselläni ei onneksi ole vastaavaa tilannetta tällä hetkellä, mutta ex-poikaystäväni on alkoholisti, joten tiedän miltä tuntuu, kun toinen vaan juo ja juo. Minun korvaani jokaviikonloppuinen humalajuominen kuulostaa tosi kurjalta, mutta en tiedä johtuuko se vain omasta tiukasta suhtautumisestani. Mutta tiedän, miten rankkaa on ylläpitää kulisseja ja selitellä asioita. Enkä edes osaa kuvitella miten ikäväksi tilanteen tekee se, että asia koskettaa lapsiakin. Lapset, jopa tosi pienetkin on kuitenkin yllättävän fiksuja ja aistii ja huomaa paljon sellaisia asioita, mitä aikuiset kuvittelee heiltä pystyvänsä salaamaan (muistan tämän vaan omasta lapsuudestani).



Toisaalta olen kyllä kuullut, että joillakin miehillä lapsen syntymä voi laukausta tällaisia taipumuksia. Sitä on varmasti vaikea sanoa, että mistä se sitten johtuu. Ehkä joku " juo varastoon" , niinkun joku muukin ehdotti tai voihan oman lapsen syntymä tuoda esiin jotain lapsuudenaikaisia traumojakin. Tai sitten on vaan joku stressi päällä. Parasta kai olisi yrittää selvittää tilannetta keskustelemalla.



Mutta muista, että mitä tahansa ei tarvitse kestää. Toisaalta liian helpollakaan ei saisi luovuttaa... Mahdotonhan sitä on toiselle neuvoja antaa, mutta toivottavasti löydät tilanteeseen tyydyttävän ratkaisun. Jaksamista!



Piippa79





Mietin että onko kenenkään muun perhe-elämä tällaista¿ Meillä on kahden vuoden vanha lapsi ja nyt toinen tulossa. Mieheni on aina ollut kova juhlimaan, mutta nyt lapsen tulon jälkeen tuntuu että meno on vain yltynyt. Baareissa tuo ei kauheasti käy mutta juo itsensä humalaan lähes joka viikonloppu (niin kovaan humalaan että saattaa sammua tai ainakin yö ja seuraava päivä menee oksennellessa). Jotenkin en enää tiedä että onko tämä ihan normaalia elämää enää? Koen että mieheni rakastaa minua, tosin olen alkanut miettiä että haluanko vain kuvitella niin, koska kuka voi kohdella ¿rakasta¿ perhettään näin? Olen myös miettinyt että tämä olisi vain ohi-menevä vaihe nyt kun on pieni lapsi ja toinen tulossa, jonkun näköinen stressi miehellä? Tästäkin tosin päädyn siihen lopputulemaan että haluanko vain selitellä itselleni, tutuille ja sukulaisille? Väsyttää tämä salailu ja seli-tysten keksiminen, kertokaa hyvät ihmiset mitä tässä pitäisi tehdä ja onko muita joilla on samoja ongelmia?

meillä mies myöntää että ottaa siksi että pääsis rentoutuun. ei juo isoja määriä mutta joka vkloppu kuitenkin. vielä ei ole minua häirinnyt koska ei käy baareissa eikä räyhää. mukava hessukka pienessä nousuhumalassa. yli tottakai joskus menee esim. uutena vuonna mutta se sallitakoon. joskus olen sanonut että josko et tänä vkloppuna joisi, niin sanaharkka siitä on tullu. mieheni haluaa edes sen yhden kaljan perjantaina että voisi työt hetkeksi unohtaa.

työ ja perheen elättäminen ovat yleisiä asioita joita mies stressaa. keskustelkaa viikolla kun mies selvinpäin.



voimia sinulle ja muille kanssasisarille!

Ei ole omakohtaista kokemusta mutta jos ajattelen etta mies ryyppaisi tuolla tavoin (meillakin pieni 2,5 v esikoinen ja vauva tulossa) niin olisi minusta ihan kauhea tilanne juuri nyt. Onko mies tulossa mukaan synnytykseen vai onko sinulla joku varalla joka voi tulla seuraksi synnytykseen jos mies on juuri silloin humalassa/krapulassa? Enta kuka hoitaa esikoista samassa tilanteessa? Toivottavasti jaksat, ymmarran hyvin jos tuossa tilanteessa et jaksa rueta miehesi ongelmia selvittamaan juuri nyt mutta varmasti kannattaa yrittaa loytaa tilanteeseen joku ratkaisu kunhan vauva on syntynyt, ethan itse jaksa jos joudut kaikki viikonloput yksin hoitamaan kahta pienta ja pahimmassa tapauksessa oksentelevaa miesta paalle... Sinun ei tosiaankaan tarvitse hyvaksya, ymmartaa saati peitella muille miehesi juomista, omapahan on hapeansa eika missaan mielessa sinun.

En tiedä miksi aikoinaan lähdin tälle salailulinjalle tämän juomisongelman kanssa. Olen ajatellut että luultavasti siksi, että koin miehen suvun ajatelleen mieheni tehneen virheen mennessään kanssani naimisiin...ja sitä kautta päädyin esittämään kirkkaana kiiltäviä kulisseja, myös omalle suvulleni. Olen kai myös niin vanhanaikainen, että ajattelen sen juomisongelman olevan vain meidän perheen ongelma ja haluan sen pysyvän salassa näiden seinien sisällä.

Toivon niin tämän olevan ohimenevä vaihe, mutta kuinka kauan pystyn sitä vielä itselleni uskottelemaan, kun toisinaan näitä kunnon kännejä on jo viikollakin. Mietityttää myös tämän perheen tulevaisuus asuntovelkoineen ym. jos mies joutuu työkyvyttömäksi. Ahdistaa!

Kysyt mieheltäsi (kun on selvinpäin), että miksi juo. Laskekaa miehen viikossa juomat alkoholiannokset ja pyydä häntä tekemään testejä täällä: http://www.paihdelinkki.fi/testit/index.html



Jos miehen mielestä hänen juomisessaan ei ole mitään outo, niin nuo testithän sen sitten todistaa... Jos näin siis on, mutta eihän se asia ihan niin taida olla.



Alkoholistihan ei itse helpolla tunnista tai tunnusta ongelmaansa. Tässähän se vaikea paikka tuleekin: läheiset huomaa, että ongelma on ja kehoittavat hakemaan apua. Vaan alkoholisti itse ei hae, koska ei tunnusta tätä ongelmaa... Ei halua tunnustaa.



Lapsillesi ei ole oikein joutua katsomaan isän juopottelua. Ja sanon tämän nyt alkoholistin tyttärenä. Meillä isä ei käynyt ravintoloissa juuri koskaan ja hoiti (jotenkuten) työnsä, mutta viikonloput oli aina humalassa. Ja useimmiten viikollakin joi illan tai kaksi, joskus kaikki illat. Eihän sellainen mitään perhe-elämää ole, että isä ja puoliso on kaikki vapaat humalassa! Vaikka ei olisi edes väkivaltaa tms. kuvioissa, niin silti se on ihan hirveää.



Ei lapsi (etenkään pieni) ymmärrä, että miksi se isä on ihan kumma, miksei se leiki tai lähde puistoon, miksi se vaan laulaa kovalla äänellä ja hoipertelee pitkin poikin...



Ei sellaiseen puolisoon voi luottaa!



Jos teillä tilanne on koko ajan mennyt huonompaan suuntaan niin usko huviksesi, että paremmaksi se ei itsestään muutu.



Jos miehesi ei suostu reilusti vähentämään juomistaan niin näyttäisin ovea. Takaisin saisi tulla kunhan juominen loppuu.

En ole samassa tilanteessa kuin sinä, mutta sait tosiaan myötätuntoni puolellesi. Miehesi käytös ei ole normaalia, eikä ihme jos olet väsynyt. Kun kerran kysyt, mitä pitäisi tehdä niin tässä muutamia ajatuksia, joita minulla heräsi kirjoituksestasi.



" Koen että mieheni rakastaa minua, tosin olen alkanut miettiä että haluanko vain kuvitella niin, koska kuka voi kohdella ¿rakasta¿ perhettään näin?" Alkoholisti taitaa rakastaa aina enemmän sitä ryyppäämistä kuin perhettään. Käännäpä kysymys toisin päin ja mieti mitä hän sinulle ja lapsillenne tarjoaa? Varsinkin nyt kun sinä olet raskaana ja teillä on pieni lapsi niin sinä olet se, joka tarvitsee huolenpitoa ja tukea enemmän. Laskekaapa joskus myös kuinka paljon rahaa ryyppäämiseen kuluu viikossa, kuukaudessa ja vuodessa. Niille rahoille voisi olla jotain muutakin perheen yhteistä käyttöä, vai mitä? Jos miehesi ikinä sanoo, ettei ole varaa johonkin sinun tai lasten tarvitsemaan juttuun niin muistuta tästä. Puhumattakaan siitä, että hän valitsee alkoholin sen sijaan, että viettäisi aikaa teidän kanssanne ja sinä joudut tietysti hoitamaan kaikki kotihommatkin tänä aikana.



" Olen myös miettinyt että tämä olisi vain ohi-menevä vaihe nyt kun on pieni lapsi ja toinen tulossa, jonkun näköinen stressi miehellä?" Stressiähän voi purkaa niin monella tavalla ja on epäreilua, että hän purkaa sen tavalla, joka aiheuttaa surua sekä sinulle että lapsellesi. Älä turhaan hukkaa aikaa ja energiaa miettimällä " miksi Jeppe juo?" Siihen on monelta alkoholistin vaimolta mennyt vuosikymmeniä miettiessä. Tekosyitähän aina löytyy.



" Väsyttää tämä salailu ja selitysten keksiminen, kertokaa hyvät ihmiset mitä tässä pitäisi tehdä ja onko muita joilla on samoja ongelmia?" Sinä et ole missään nimessä syypää ryyppäämiseen, mutta tämänhetkinen käytöksesi taitaa edesauttaa sitä paljonkin. Lopeta kaikki salailu välittömästi. Yritä elää enemmän omaa elämääsi, käy esim. kylässä lapsesi kanssa ja sano ihan suoraan, että mies ei kyennyt. Puhu kaikesta tästä perheillenne, ystävillenne, neuvolassa jne. ja esim. puhelimessa suoraan vaan, vaikka mies olisi kuulemassakin. Älä hoida häntä millään tavalla krapulassa, älä siivoa oksennusta, älä tarjoile virvoittavia ruokia tai juomia, älä osta päänsärkylääkettä. Älä kuskaa miestä kännisenä tai krapulaisena, jos hän lähtee humalassa itse ajamaan niin soita heti poliisit. Hän osaa kyllä varmasti hävetä ulkopuolisten tietäessä käytöksestään. Vaadi, että hän tekee osansa kotitöistä oli olo miten huono hyvänsä.



Tiedän, että on tosi vaikea rikkoa tämmöinen perheen sisäinen tabu, mutta onnistut kyllä. Huom. sinun ei tarvitse välttämättä tehdä heti mitään radikaalia konkreettisesti, mutta muuta ensin omaa ajattelutapaasi niin kaikki muuttuu helpommaksi. Yritä ottaa semmoinen objektiivisempi asenne mieheesi ja elämään yleensä. Mieti mitä neuvoja antaisit jos siskosi tai ystäväsi olisi samassa tilanteessa kuin sinä. Kuten huomaat tämänkin palstan reaktioista kaikki ovat sinun puolellasi, joten älä turhaan pelkää aloittaa keskustelua tästä.



Rohkeutta ja voimia!

varsinkin Fotinin kirjoitus pisti ajattelemaan asioita, niinkuin muutkin kirjoitukset. Kiitos!

Tuli mieleen tuosta, kun joku sanoi, että vaivaako miestäsi jokin, että jos saisitte puhuttua rakentavaan sävyyn asiasta (älä syytä), ja jos miehesi kertoo jotain asioita; huoli tulevaisuudesta, seksielämän puute tms, niin koita tukea häntä, ja jos voit itse jollain tavalla niihin asioihin vaikuttaa tai elämäniloa hänellä lisätä(seksi), niin pyri huomioimaan häntä. Mutta ensisijaisesti tietenkin lähdet siitä, että sinä ET ole ongelman syy, eivätkä tekemisesi, mutta luulen, että joillain asioilla EHKÄ voit vaikuttaa johonkin suuntaan. Mutta älä liikaa ota vastuuta harteillesi, mutta älä myöskään jätä miestäsi yksin, vaikka luultavasti koet että ennemminkin sinä olet yksin jätetty. Ja tavallaan oletkin, mutta hän voi kokea ihan samaa. Toivon, että voitte puhua asiasta ja päästä jollain tavalla eteenpäin. Uhkailu tuskin auttaa...