Oletko ottanut avioeron " elämäsi miehen" takia?

Minä en milloinkaan halua pettää miestäni tai mitään sellasta, mun mielestä pitää ensin erota ja sitten alkaa katteleen muita.

siis tota 3 kirjottamaa, parempi näin kun kokonaan pulassa ja yksinään.

Mitenkähän tämän nyt selittäisi. Minulla oli vispilänkauppaa ja " henkistä uskottomuutta" nykyisen kumppanini kanssa ennen kuin erosin edellisestä. Eroon oli kuitenkin liuta muita ja painavampia syitä kuin se, että olin vahvasti ihastunut toiseen. Eron jälkeen aloin kuitenkin tapailla nykyistä ja pitihän se kokeilla miltä tuntuisi olla yhdessä. Siinä sitten rakastuttiin ja rakkautta on riittänyt. Päivääkään en ole katunut.

Jotakin kokemastani oppineena olisin mieluiten yh kuin huonossa suhteessa. Jos väkisin viettää elämäänsä väärän ihmisen kanssa niin siinä menee oma ja sen toisen elämä pilalle. Ja kenen mielestä lapsilla on paras silloin kun vanhemmat ovat yhdessä, mutta eivät rakasta toisiaan?

eivät rakasta toisiaan. Tutkittu juttu. Ero vaikuttaa vuosia haitallisesti. Tutkimus on tehty viime tai toissa vuonna. Itsekästä erota vaan, kun rakkaus loppuu. Eipä kuullosta kovin painavalta syyltä. Itsekkäita vaan on maailma täynnä. Yrittäkää toki pysyä yhdessä. Vaikka vaan kavereina. Ei sitä suurta rakkautta tarvitase olla.

miestäni rakastan ja pelottaa ajatuskin jos joskus erotaan.

Ja miehelläni asiat on hyvin, minä vaan kaipaan enemmän sellasta henkistä yhdessä oloa, monet sanoo että mies on paras ystävä ei mun mies.

Kyllä mulla sitä ikävä on kun on poissa ja tykkään viettä hänen kanssaan aikaa jne...

Minä vaan kaipaan enemmän juttelua ja hyvänä pitämistä en pelkkää seksiä ja päivästä toiseen samaa koko ajan...

Olin 7 vuotta aiemman miesystävän kanssa, tapasin nykyisen ja vanha jäi. Ja tosiaan olisi jäänyt vaikka olin naimisissa ollutkin. Kaikki vaan vanhan paskan suhteen jälkeen vaan loksahti paikoilleen. Ja hyvä on näin.

ongelmaperheitä, avioeroja ja yksinhuoltajien perheitä on tutkittu vuosikymmeniä ympäri maapallon, eikä voi *mitenkään* väittää että tutkimusten mukaan on aina parempi että vanhemmat pysyvät yhdessä..

Olin ollut eksän kanssa kahdeksan vuotta, joista kaksi naimisissa. Onneksi oltiin lapsettomia eli siinä suhteessa ero oli " helppo" .



Mulla oli viimeiset vuodet tosi paljon silmät toisten perään ja oikeasti haaveilinkin erosta. Eli tilaus toiselle miehelle oli vahva. Sitten tapasin ravintolassa toisen, tunnin päästä lähdettiin humalassa miehelle peteilemään ja siitä se alkoi. Siis naimisissa oleva nainen käyttäydyin kuin pahin hutsu! Sitten alettiin viesteillä, tavata jne. Pari viikkoa myöhemmin mies tunnusti rakastuneensa. Itse tajusin saman jaman. 2,5 kuukautta tapailimme " salaa" päivittäin. Aamulla ennen töitä, kävin pikaisesti miehellä halimassa ja juomassa kahvia. Töiden jälkeen uusi visiitti miehen töihin ja sitten illalla " kaupungille" eli miehen luokse kylään. Sen oli pakko loppua. Eksän oli pakko arvata. Ilmoitin yksi päivä eksälle, että muutan pois. Itkua ja riitaa siitä tuli. Itsemurhauhkauksia jne. Muutin yksin, mutta tapailin tuota toista miestä päivittäin. Oikeastaan asuttiin yhtessä, koska oltiin joka kuitenkin samassa asunnossa. Eksän kanssa saatiin ero aikaiseksi ja sitten aloinkin odottaa lasta. Nyt 5 vuotta myöhemmin minulla on tämän petturikumppanini kanssa kaksi lasta ja ollaan superonnellisia. Olisin tehnyt virheen, jos olisin jäänyt sen " luuseri" -eksän passariksi. En tiennyt paremmasta ja mut oli opetettu kotoa, että " ei se vaihtamalla parane" . Kyllä parani!

Ihan viime vuonna tais olla juttua. Siis jos ei ole kyse mistään alkoholismista, väkivallasta, mielenterveyshäiriöistä yms. niin lapsen kannalta on parempi jos vanhemmat pysyvät yhdessä. Jos ns. vaan rakkaus on loppunut niin kyllä se aika pitkälti on tahdosta kiinni saako sen liiton toimimaan vai ei. Nimim. kokemusta on.