Lue keskustelun säännöt.
Vähän itkevät vauvat MASENTUNEITA?
15.01.2006 |
Satuinpa äsken katsomaan kakkoselta Inhimillistä Tekijää, ja siellä keskustelivat naisten harjoittamasta väkivallasta. Väkivaltaiset naiset ovat kuulemma poikkeuksetta väkivaltaisia myös lapsiaan kohtaan, henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Henkistä väkivaltaa on vauvan tarpeiden huomiotta jättäminen, ja tämän seurauksena vauva masentuu. Kun aikansa on itkenyt ja yrittänyt saada äidin huomion tuloksetta, vauva lannistuu, ja kääntyy omiin oloihinsa. Eli on ns. ylikiltti vauva; nukkuu paljon ja viihtyy omissa oloissaan.
Tästä tunnistin heti yhden kaverini lapsen (joka esim. jätetään illalla omaan huoneeseen nukahtamaan yksin itkien). Tämä äiti aina kehuu, kuinka heidän vauva on nukkunut yöt heräämättä jo 2kk:n ikäisestä, ja vähän isompana leikki omia leikkejään kun äiti teki omia hommiaan. Lapsi onkin siis masentunut!!
Kommentit (9)
Varmasti jotkut vauvat näin reagoikin mutta ei se nyt sitä tarkoita että kaikki kiltit vauvat ovat masentuneita!
Jotkut vaan ovat perusluonteeltaan tyytyväisiä eivätkä marise turhista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsistamme yksi itki vauvana ertyisen vähän mutta hymyili ja nauroi paljon. Ei minusta vaikuttasnut lainkaan masentuneelta.
ja sitä on paljon lastenkotilapsilla. '
Anakliittisessa depressiossa lapsen suhde äitiin tai muihin hoivaajiin, äkillisesti katkeaa ja lapsi jää pitkäksi aikaa ilman äidin hoidon korviketta. Jos vuorovaikutussuhteet riistetään lapselta yli viidenkuukauden ajaksi, voi lapsi lakata kehittymästä sekä taantua henkisesti että motorisesti.
Toista varhaista deprivaatiota nimitetään emotionaaliseksi deprivaatiokääpiökasvuisuudeksi. Tällöin lapsella ilmenee ensimmäisten ikävuosien huomattavaa pituuden ja painon jälkeenjääneisyyttä, ilman todettua somaattista sairautta. Kyseessä on luustoiän vakava jälkeenjääneisyys. Heillä on suunnaton ruokahalu ja he ovat lievästi psyykkisesti jälkeenjääneitä. Tämä oireyhtymä voi olla lapsen varhaisten tarpeiden tyydyttämättömyyden aiheuttamaa.
Masennuksen voi saada aikaan psyykkisen kivun yhteydessä tunnettu avuttomuus. Psyykkisen kivun aiheuttaja voi olla jokin menetys ( todellinen tai koettu). Narsistinen vamma eli rakkauden ja hoivan sekä itseen kohdistuvan tyytyväisyyden menetys, voi aiheuttaa myös masennuksen. Nykyään havaittu myös hermoston fysiologisen toiminnan muutoksia depression aikana.
Minun vauvani itkee vähän ja nukkuu paljon. Kokonaisen yönkin jo , tosin yö alkaa vähän liian myöhään. Ikää on vasta kolme kuukautta. Onko hän nyt sitten maseentunut. Tuskin. Vauvani on melkein koko hereilläoloaikansa sylissä tai muuten seurassa. Hymyilee ja juttelee paljon. Tulkaa nyt ihmeessä kaikki ihmettelemään miten masentunut se on ja miten minä laiminluön lastani kun se kerta itkee niin vähän. Toisinaan jotkut tutkimustulokset huvittavat minua.
mutta tunnistin heti kaverini lapsen tuosta (kun tiedän miten heillä vauvaa/lasta on hoidettu = itkemällä ei saa mitään, ei edes huomiota/hoitoa)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä ollut mikään tutkimustulos, vaan näin sanoi turva- ja ensikodin johtaja, kokemuksesta.
ap
Kyseessähän nimeenomaan vauvat, joiden tarpeisiin ei ole vastattu riittävästi ja lopettaneet itkun, luovuttaneet.
Lukekaahan joskus ajatuksella näitä aloituksia älkääkä tehkö hätäisiä yksi yhteen johtopäätöksiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan vastasin miten meillä. Eilen illalla yksi urpo vaan mainoi (juuri siihen televisio ohjelmaan viitaten) että meidän vauva on masentunut. Leikkiähän se oli enkä siitä sen kummemmin ottanut hernettä nenään kuten en myöskään tämän ketjun viesteistä.
Ja varmasti niitä masentuneita vauvoja on. Mieheni veli adoptoi puoli vuotiaan pojan. Lasta oli kohdeltu huonosti. Hän oli mm. aliravittu ja vaikea asia oli myös se ettei poika itkenyt koskaan, eikä ollut muutenkaan kovin sosiaalinen. Lapsen nykyiset vanhemmat olivat tietoisia alkuajan ongelmista ja heille myös annettiin mahdollisuus olla adoptoimatta lasta ja odottaaa jotakin " terveemmistä oloista tulevaa" . Lapsi on nyt kohta kolme ja on aika paljon muuttunut kasvaessaan. Juttelee ihan samalla lailla kuin muutkin ikäisensä ja itkemään oppi joskus yksivuotiaana. Aika näyttää onko silti jotain traumoja jäänyt.
normaali vauva ja pikkulapsi haluaa kontaktia (ei toki koko ajan , mutta usein) ja myös tarvittaessa VAATII sitä. Lapsi joka ei enää vaadi on menettänyt toivonsa ja käpertyy itseensä. Ja sellaiset tietenkin ovat helppoja vanhemmille kunnes sitten murrosiässä ihmetellään miksi se kiltti lapsi sortui huumeisiin ja sai lapsen 16-vuotiaana...