mun isä taitaa kuolla lähiaikoina....

Itselläni on vähän samantapainen tilanne, ei toki noin ikävä.



Munkin isä juo itsensä kuoliaaksi. Asuu äitini kanssa, joten saan kyllä tietää koska niin käy.



Oikea neuvohan sulle olisi, että sinä et asialle mitään voi ja anna olla, mutta tiedän että ei se niin oikeasti mene. Juuri siksi, että se isä on kuitenkin isä.

Eikö se ex saisi ketään kaveria mukaansa katsomaan?

On aika kurjaa sulle soitella, jos itse asuu lähellä ja ei muka uskalla. pyydä ainakin seuraavalla soittokerralla menemään kaverin kanssa.

En osaa arvata miten esim. poliisi suhtautuisi jos soittaisit ja pyytäisit tarkistamaan tilanteen.



Onko muita sukulaisia, jotka voisivat ehkä helpommin mennä käymään?

On kurjaa katsoa vierestä kun joku tappaa itsensä viinaan!

et menis aikuisen poikansa kanssa ,mut ei passannu sekään.sukulaisiin isä ei ole missään yhteydessä,tai siis sillain kyläilytyylillä...joka kerta kun isällä on ollut putki päällä niin se on lopuksi viety tajuttomana teholle,ei koskaan nuin pitkä putki ole kylläkään ollut takana...

kyl mua niin korpee tuo soittelu mulle ,kun en pysty täältä tekemään mitään...sais ees isän kiinni et tietäsin ,et missä kunnossa se on.(tai siis päissäänhän se on kun ei kerran vastaa)...joskus tuntus et ois helpompaa kun jois itsensä hengiltä...ei jaksa tätä varpaillaan oloa...selvinpäin on mahtava tyyppi,mut n.4krt vuodessa vetää sit överiksi.nyt sitten kun ei ole enää vaimoketta niin ei ole sitä vahtia siellä,et toimittaisi sen sairaalaan ,kun menee taju.viimeksi katkes verisuoni,niin onneksi ite oli niin tolkuissaan, et osas soittaa ambulanssin.siitä puhelimen käytöstäkään ei ole niin takuita ,et osaako soittaa...AP

sain isän kiinni.kuulosti vähä selvemmältä. kysyin miten voi?sanoi ettei kovin hyvin.kysyin pyydänkö ambulanssimiehet käymään tarkastamassa kunnon?sanoi ettei tiedä,sit ettei tarvi.pyysin ettei lähde enää tänään mihinkään,vaan pysyy kotona.ja soittaa heti kun tuntuu että tarvii apua,voin soittaa sit ambulanssin täältä käsin.aijoin soittaa vielä jonku ajan päästä sille ja kysellä oloa.koetin nyt soittaa ite exälle että menis käymään tarkastamassa ,et onko sairaalahoitoa vaille...nyt alkoi harmittamaan kun laitoin pari viikoa sitten sille tulen katkusen kirjeen ....ei ole vielä lukenut sitä...AP

Munkin isä juo itsensä kuoliaaksi.

Rauhallista juhannusta kaikille!

Minullakin on aina tunne, että mies juo itsensä kuoliaaksi. Hän on jo aika huonokuntoinen, mutta jostain sitten vaan taas ponnistaa elämään. Ehkä se pitääkin tätä parisuhdetta pystyssä, kun on tunne, että kohta hän kuolee kuitenkin. Toisaalta jos isäsi haima on poksahtanut jo 20 vuotta sitten, niin voi olla, että olen toiveeni kanssa väärässäkin - ikävä kyllä.



Voitko soittaa poliisille ja kertoa huolesi? Eivät he välttämättä auta, mutta jos sattuisi joku ystävällinen ihminen, joka auttaisi.

äitini on myös juonut n. 25 vuotta ja kaikkia sairauksiakin on jo kertynyt ja velkaa. Mietin usein samaa kuin sinäkin että olisi jo melkein helpompaa kun kuolisi pois... Itse olin ala-asteella kun hän aloitti juomisen, joten aika pienestä on pitänyt huolehtia ja pelätä, ahdistaa. Tuntuu että itsekin sairastuu joskus tämän asian takia.

Isällä sama tilanne, juo itsensä vielä hengiltä jonain päivänä. Olen alkanut asiaan jo valmistautua henkisesti, koska kenenkään kroppa ei kestä tuollaista juomista ikuisuuksia..

eka kerralla ei vastannut puhelimeen,soitin välissä sen kantakuppilaan,oli kuulemma aamupäivällä käynyt siellä mut lähteny aikasin pois(eli oli käynyt sitä ennen kun soitin aka kerran).sit soitin uudestaan ja vastas puhelimeen.puhui edelleen suht.normaalisti,mut oli yhteistyöhaluttomampi.ja hih,röyhtäs kesken puhelun joten ajattelin et on varmasti ottanut kaljaa just.puhelun tarkoitus oli kuitenkin selvittää et onko sillä ruokaa(unohtaa syödä päissään),et se ex menee nyt sitten illan päälle viemään sille ruokaa.en sitä paljastanut isälle,ettei vaan lähe karkuun kotoa.

juu,mäkin olen jo henkisesti valmis sen kuolemaan,mut ainoa asia (ompa rajun kuulosta)mikä mu hirvittää on ne hautajais ym.järjestelyt...ei mitään hajua asioista...älkää nyt pitäkö mua kylmänä ihmisenä...mut kyl se kolahtaa sit kun se tieto tulee,oli valmistunut tai ei...AP

ilmoitat vaan sosiaalihuoltoon että ilmoittavat milloin hautajaiset ovat.



näin et joudu vastuuseen isäsi veloistakaan yms etkä joudu maksamaan hautajaisia.

on kyllä saatavissa ohjeita. Ei se niin monimutkaista kuitenkaan ole. Perukirjoitus on kuitenkin tehtävä vaikka olisi varaton, se on tärkeää, jotta kuolipesä voidaan julistaa varattomaksi, Silloin ei omaisille tule mitään maksettavaa omaisen veloista. Ja varaton voidaan tosiaan haudata sossun(?) kustannuksella.

Isä meni vuosi sitten, juuri ennen esikoiseni syntymää.

hautajaisjärjestelyihin ennenkuin sossu kertoo mitä tehdään... ja monesti sossu yrittää että omaiset maksavat hautajaislystin mutta ehdottomasti pitää kieltäytyä. Silloin arkku on vaatimaton mutta mitäs sillä on väliä kun arkku laitetaan maahan. Sossu maksaa vielä uurnankin jos vainaja poltetaan.



mutta ei mennä asioiden edelle kyllä sinä selviät kun se aika tulee

ja todellakin sosiaalihuolto yritti ehdottaa monesti että tytär maksaisi hautajaiset. Hän kieltäytyi monta kertaa "kunniasta" Sossu otti vainajan omaisuudesta jonkin osan hautajaiskuluihin. Sossun kanssa hän sopi että saa hakea muutaman muistoesineen isänsä huoneistosta kaikki muu meni roskiin

Isäsi on päätöksen tehnyt ja hän juo jos niin on. Hän ei sitä ymmärrä, että hänellä on suuren sydämen omaava tytär, joka välittää ja hoitaa asioita satojen kilometrien päästä. Ei ole helppo päästää irti ja unohtaa omaa isää, tiedän.



Isäni päätti 30 vuotta sitten, että hän juo kaikki juhlat ja joskus arkenakin. Kotona ei juo, joten häipyy omille reissuilleen aina joksikin aikaa. Jossain vaiheessa teini-iässä minulle tuli olo, että en jaksa enää välittää ja huolehtia... Äitini sen teki ja piti kodin pystyssä...Mutta, nyt kun on omat lapset, niin sitä niin toivoisi, että isä ryhdistäytyisi, ihan lasten takia... Mutta ei niin ei. Hän elelee viimeisiä vuosiaan, luultavasti viimeistä kesää ja on päättänyt olla loppuun asti alkoholisti, niin minkäs teet. Se huoli ja tuska ja pelko siitä viimeisestä puhelinsoitosta on valtava... kun joku aamu löytyykin ojasta tms. kuolleena. Sitä tuskaa ei toivo kenellekään. Mutta minä vaan yritän jaksaa nauttia elämästäni, nauttia elämästä lasten kanssa. En anna isäni pilata elämääni, vaikka ison kolon hän on siihen jo tehnyt...



Voimia sinulle ap, koitetaan me kaikki samassa tilanteessa olevat jaksaa. Nytkin... kun isäni on ties missä ja missä kunnossa, niinkuin sinunkin isäsi.

sitä ei aina osaa arvostaa. Mutta toivon sinulle ap silti voimia - et sinä voi aikuiselle miehelle mitään.

puhutte siitä, että tuska ja huoli sen juojan puolesta. mutta entä se vanhempi, joka elää siellä juojan kanssa elämäänsä? meillä niin, että äidistäni viime vuosina tullut alkoholisti ja mulla kauhea huoli isäni ja hänen jaksamisen puolesta. isä ei varmaan kauan jaksakaan. ;( jotenkin olisi ihan sama miten se äiti mutta isä, joka on syytön... ja muutenkin tosi rassukka. hällä vaan jotenki kai uskonnollisuudesta johtuen ajatus, ettei voi erota. mitä mä voin tehdä? tuntuu välillä ettei ite jaksa, kauhea huoli koko ajan ja olen heissä ihan kiinni tuon isäni takia.

Mun vanhempien tilanne on sellanen, että isäni on juonut aina ja äiti ei.

heillä on niin omalaatuinen parisuhde, että en yritä edes ymmärtää.

Isän ollessa kännissä isä aina haukkuu äitiä ja muutenkin riitelevät, mutta jollain tavalla kumpikin tarvitsee toistaan.

Mun isä juo siis aina kun on rahaa. Eli rahantulo päivänä marssii Alkoon ja juo viikon-kaksi kunnes rahat loppuu ja sitten taas uuta tiliä odotellaan.

Joten selvinpäin on sitten 1-2 viikkoa kuussa. Silloin heillä on tosi hiljaista ja rauhallista. Juomakausina meno on sikamaista. Isäni on aamusta iltaan kaatokännissä, paskoo ja makaa aina ties missä.

Äiti ei hoida isää. Mä aina välillä ajattelen miten se osaakin olla niin "kova". Mies ei pääse ylös lattialta, kun viina vie siltä nykyään jalat alta, niin äiti vaan pystyy antaa sen maata siinä lattialla, kunnes sen verran selviää, että pääsee ylös.

Äiti ei tunne ilmeisesti mitään häpeää isästä, joten ei yritä kulisseja pitää. Se tekee omat tekemisensä niinkuin aina. Uskaltaa esim. jättää isän sinne kotiin ympäripäissään tupakoimaan sisälle ja kokkailemaan yms.

AlAnonissa käy. Siellähän ohjeena annetaan, että alkoholistista ei pidä huolehtia, sillä häntä ei auta. Huolehtikoot itse itsestään.

-2-

Ja molemmat elävät ns. omaa elämäänsä, asuvat saman katon alla. Kun selvä kausi menossa,niin tekevät paljonkin asioita yhdessä, kaikki menee hyvin, kunnes taas...Meillä erona se, että isä aina häipyy reissuilleen, ei siis juo kotona. Siksi onkin pelko siitä, että mistä hänet sitten joku kuolleena löytää... Mutta, kun ei uhkailut ja sanomiset auta, niin ei voi mitään. Äiti on moneen kertaan sanonut, että asialle ei voi mitään, isä elää niinkuin elää, ei ajattele meitä muita.. Kuulosti -2- niin tutulta tuo:" miten äiti voikin olla niin "kova""... sitä minäkin välillä ihmettelen. Äiti kyllä puhuu asiasta, ei myöskään piilottele sitä mitenkään. Ja tottakai olen huolissani äidin jaksamisesta, mutta kun hän ei ole halunnut erota (uhkaillut asialla jo 20 vuotta...), niin minkäs minä sillekään voin. Huoli ja tuska se on molemmista, molempien jaksamisesta ihan yhtä lailla.



(oliko se nyt 15...)

ja isän kanssa asuvat yhdessa, isä kärsii äidin juomisesta..... samat ajatukset on,kun tuolla oli jollain toisellakin, että ei aina jaksais, ja varmaan itsekin vielä sairastun äitini juomisen takia. Äidillä on lisäksi masennusta, ja silloin kun tissuttelee, käyttäytyy kyllä isää kohtaan todella töykeästi, haukkuu ja nalkuttaa. sit ihmettelee miks isä on kiukkuinen! olis niin kiva saada vertaistukea jostain, sellaiselta ihmiseltä joka on samassa tilateessa, tietää mistä puhutaan....

koitanpa perustaa tuonne msn:ään yhteisön meille.....

Alkuaikoina isä piti perhettä pystyssä, mutta viimeiset kymmenen elinvuottaan isäkin joi ja luulen että ihan äidin takia. Hän joi itsensä hautaan ja äiti vielä porskuttaa. Isän kuolemasta on nyt viisi vuotta ja en voi antaa äidilleni anteeksi juomistaan!