Lue keskustelun säännöt.
Kuulin tänään todella surullisen uutisen:
14.01.2006 |
eräs 33-v. tuttavani(ei ihan lähipiiriä) sai vähän aika sitten sitten tietää sairastavansa leukemiaa. Sairaus havaittiin normaalissa työterveystarkastuksessa, ja on laadultaan krooninen eli ei ikinä parane, ja tuo laatu tulee yleensä reilu 50-vuotiaille.. Mitään oireita ei ole ollut. Elinikäennuste on tässä vaiheessa 3-4 vuotta.
Surullisinta on se, että hänellä on 3-ja 4-vuotiaat pienet lapset. Tuntuu tosi pahalta. Tuotahan tapahtuu kaiken aikaa, mutta kun kuulee asianomaisen itsensä kertovan asiasta, menee aika sanattomaksi.
Kyllä ymmärtää taas (ainakin vähän aikaa) olla omasta ja läheisten terveydestä kiitollinen, koska tilanne voi muuttua ihan milloin vaan ilman varoitusta.
Kommentit (5)
Ainakin enemmän kuin vaikka 3-4kk. Ei kukaan meistä ole kuolematon. Itse voin kuolla huomenna auton alle tai tukehtua pullan palaan 2 viikon päästä. Ainakin tietää ja voi tehdä niistä 3-4 vuodesta helevetin upeat. Parempi niin kuin 60 vuotta elämätöntä elämää. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ainakin enemmän kuin vaikka 3-4kk. Ei kukaan meistä ole kuolematon. Itse voin kuolla huomenna auton alle tai tukehtua pullan palaan 2 viikon päästä. Ainakin tietää ja voi tehdä niistä 3-4 vuodesta helevetin upeat. Parempi niin kuin 60 vuotta elämätöntä elämää. Voimia.
mutta mieti, miltä susta tuntuis tuo ennuste. Miten pystyisi elämään ns. normaalia elämää, kun taustalla tieto elinajan loppumisesta?
Ja se on myös totta, että kuolo voi korjata tuolla autotiellä suuremmalla todennäköisyydellä. Omaisille tavallaan parempi noin, kun faktat ovat tiedossa ja siihen voi valmistautua. Ei tule ainakaan kuolema kuin salama kirkkaalta taivaalta, jolloin voisi moni tärkeä asia jäädä sanomatta/tekemättä. Surullista se on silti. ap
Meillä suvussa erittäin aggressiivinen, hyvin perinnöllinen syöpä ja vielä yhtään siihen sairastunutta sukulaista ei ole saatu pelastettua, kuolleet parissa vuodessa.
Mummillani ko. sairaus todettiin 60-vuotiaana. Nainen, joka ei koskaan polttanut tupakkaa, joi viiniä ehkä 3-4 kertaa vuodessa, jumppasi joka aamu + kävi lenkillä, söi todella terveellisesti runsaskuituista, vihannespainoitteista ruokaa. Terveyden perikuva ja sitten kuitenkin nopeasti meni. Kuolinvuoteellaan sanoi katuvansa sitä, että oli odottanut sitä, että elämä alkaisi sinne eläkeikään. Eläkkeelle ei ehtinyt koskaan päästä, kun jo kuoli. Elä nyt, sillä sinulla on vain ja ainoastaan tämä hetki.
5 (joka käy rutiinitarkastuksissa jne kyllä)
Jos se siis on KLL eli krooninen lymfaattinen leukemia. Pitäisi olla vanhempien ihmisten sairaus, mutta hänelle tuli jo noin varhain. Hänelläkään ei ollut oireita ennenkuin todettiin.
päin vastoin, on elämänsä kunnossa, laihduttanut melkein 20kg ja onnellinen unelmatyöpaikastaan... ap