Toinen lapsi pelottaa..normaalia?

toisessa lapsessa on?

Rimakauhua?

Mä toivoisin saavani NELJÄNNEN, eikä muuten pelota enää yhtään :D ensimmäistä odottaessa tietty vähän jännitti mitä tuleman pitää, mut musta ei ole ihan normaalia että seuraavaa, sitä seuraavaa jotenkin voisi pelätä?

5 vuotta on iso ikäero. Ei kyllä mahdoton, mutta siltikin tulee vaikuttamaan sisarussuhteisiin. Joskus positiivisesti ja joskus negatiivisesti. Itselleni oli maailmanloppu kun pikkuveli syntyi. Olin silloin 5,5v. Koko lapsuus oli kateellisuutta, minä vastaan muu maailma. Nyt aikuisena ymmärrän, että se oli hölmöä, mutta ei silloin ajatellut muuta kuin, että äiti rakastaa vain pikkuveljeä ja kukaan ei minusta välitä. Vanhemmat sisarukset on 7 ja 9 vuotta vanhempia, ja he olivat vain keskenään. Onhan heillä vain 2v ikäeroa.

Varmasti kauhistuttaa. Omilla lapsillani on 1v8kk ikäero ja odotusaikana olin kauhistunut tulevasta. Taas heräilyt ja kaikki alusta. Mutta on se sen arvoista. Jos otat isonsisaruksen hoitoon mukaan ja vietät hänen kanssaan laatuaikaa niin kaikki onnistuu. Kaikki on aina rankkaa alussa, mutta muutaman vuoden päästä kaikki sujuu kuin tanssi. Lisäksi voit olla kotona kun vanhempi lapsesi pääsee eskarista ja koulusta.

Muistatko toivoitko koskaan sisarusta? Tuli vain mieleen, kun tuo meidän tyttö on todella monesti kysynyt, että milloin meile tulee vauva ja ihastelee aina vauvoja joita näkee? Hän niin haluaisi leikkiä sen kanssa ja hoitaa yms. Ollaan monesti yritetty tuolle selittääkin, että ei se vauva heti osaa leikkiä yms, mutta tiedä sitten miten tuo tyttö sen ymmärtää =) Jos toinen lapsi tulisi niin tarkoituksena olisi tietenkin ottaa esikoinen vauvan hoitoon mukaan heti alusta alkaen, jotta ei kokisi olevansa ulkopuolinen. Tuossakin on varmaan vain se, että sitä ei koskaan tiedä miten tuo esikoinen sitten oikeasti reagoisi, jos meille tulisi vauva taloon.

Joku kirjoitti, että ollaan lykätty vauvan yrittämistä sen vuoksi, että pelätään vaivaa. Omalla kohdallani ei kyllä kyse ole siitä. Toinen lapsi olisi saanut tulla jo 4 vuotta sitten, jos vain mies olisi ollut siihen valmis.

T. Ap

että pidin toisen lapsen hankintaa jotenkin mullistavana juttuna. Sen jälkeen saatiin vielä neljä, eikä näiden kohdalla rimakauhua sitten ollutkaan : )

Itse olen keskimmäinen kolmesta siskoksesta. Vanhin on kaksi vuotta minu vanhempi ja nuorin seitsemän vuotta nuorempi. Lapsena ja teininä olin - luonnollisesti - läheisempi isosiskon kanssa ja teimme enemmin asioita yhdessä. Teininä toisaalta hoidin paljon pikkusiskoani esim. kesällä kun tarha oli kiinni. Nyt kun olemme kaikki aikuisia, on ikäero tasoittunut kummasti. Oikeastaan nykyään voisin sanoa olevani jopa läheisempi pikkusiskoni kanssa, sillä olemme luonteeltamme samanlaisia.



Eli minusta tuollainen ikäero ei ole paha. Kyse on enemmin lasten luonteista kuin ikäerosta. Vaikka tietenkin joku tähän varmasti kommentoi että en voi tietää kun minulla ei isosikoni kanssa ole isoa ikäeroa, ainoastaan pikkusiskoni kanssa...

toisessa lapsessa on?

Rimakauhua?

Mä toivoisin saavani NELJÄNNEN, eikä muuten pelota enää yhtään :D ensimmäistä odottaessa tietty vähän jännitti mitä tuleman pitää, mut musta ei ole ihan normaalia että seuraavaa, sitä seuraavaa jotenkin voisi pelätä?

itselläni vain tuli ennemmin mieleen sana "pelätä".

Ap

koska olette pelänneet vaivaa.



Tuossa 5 - 7 vuoden iässä esikoisemme kaverit ovat kaikki kitisseet pikkusiskoa. Varsinkin käytyään meillä ,koska meillä sellainen on. Osa jopa ihan avoimesti kadehtii meidän lasta pikkusiskon takia.



Se nyt ei minusta silti riitä motiiviksi.



Ja missään tapauksessa tuonikäistä esikoista ei pidä valjastaa vauvanhoitoon, vaan antaa olla lapsi.

mulla ja isosiskollani on melkein 6 v. ikäero ja ei voitais etäisempiä olla toisillemme. Lapsenakin vaan tapeltiin ja siis enimmäkseen siskoni HAKKASI, kiusasi, haukkui ja rääkkäsi eri tavoin minua kaiken aikaa aina, kun vanhempien silmä vältti...

Mä tiedän monia perheitä joissa lapsilla on ikäeroa vaikka 5-7 vuotta ja läheisiä ovat, etenkin aikuisena.

rehellisesti muista halusinko pikkusisarusta vai en. Olen aina ollut aika poikatyttö, joten kuvittelisin, että esim. vauvanhoito ei ollut ensimmäisenä mielessä. Uskon, että omat vanhempani olisivat voineet tehdä paremman homman minun lapsenhoitoon mukaan ottamisessa, joten uskon kyllä, että jos vanhemmat oikeasti välittävät ja pyrkivät auttamaan hyvän sisarussuhteen syntymisen, se onnistuu. Se ei omille vanhemmilleni syystä tai toisesta ollut mahdollista.

5 vuotta on iso ikäero. Ei kyllä mahdoton, mutta siltikin tulee vaikuttamaan sisarussuhteisiin. Joskus positiivisesti ja joskus negatiivisesti. Itselleni oli maailmanloppu kun pikkuveli syntyi. Olin silloin 5,5v. Koko lapsuus oli kateellisuutta, minä vastaan muu maailma. Nyt aikuisena ymmärrän, että se oli hölmöä, mutta ei silloin ajatellut muuta kuin, että äiti rakastaa vain pikkuveljeä ja kukaan ei minusta välitä. Vanhemmat sisarukset on 7 ja 9 vuotta vanhempia, ja he olivat vain keskenään. Onhan heillä vain 2v ikäeroa.

Varmasti kauhistuttaa. Omilla lapsillani on 1v8kk ikäero ja odotusaikana olin kauhistunut tulevasta. Taas heräilyt ja kaikki alusta. Mutta on se sen arvoista. Jos otat isonsisaruksen hoitoon mukaan ja vietät hänen kanssaan laatuaikaa niin kaikki onnistuu. Kaikki on aina rankkaa alussa, mutta muutaman vuoden päästä kaikki sujuu kuin tanssi. Lisäksi voit olla kotona kun vanhempi lapsesi pääsee eskarista ja koulusta.

Muistatko toivoitko koskaan sisarusta? Tuli vain mieleen, kun tuo meidän tyttö on todella monesti kysynyt, että milloin meile tulee vauva ja ihastelee aina vauvoja joita näkee? Hän niin haluaisi leikkiä sen kanssa ja hoitaa yms. Ollaan monesti yritetty tuolle selittääkin, että ei se vauva heti osaa leikkiä yms, mutta tiedä sitten miten tuo tyttö sen ymmärtää =) Jos toinen lapsi tulisi niin tarkoituksena olisi tietenkin ottaa esikoinen vauvan hoitoon mukaan heti alusta alkaen, jotta ei kokisi olevansa ulkopuolinen. Tuossakin on varmaan vain se, että sitä ei koskaan tiedä miten tuo esikoinen sitten oikeasti reagoisi, jos meille tulisi vauva taloon.

Joku kirjoitti, että ollaan lykätty vauvan yrittämistä sen vuoksi, että pelätään vaivaa. Omalla kohdallani ei kyllä kyse ole siitä. Toinen lapsi olisi saanut tulla jo 4 vuotta sitten, jos vain mies olisi ollut siihen valmis.

T. Ap

mutta on siinä iso ero, simputtaako sinua kaksi vuotta vanhempi isosisko vai viisi vuotta vanhempi.



Minulla se simputtaminen oli jatkuvaa taitojen väheksymistä ja sitä oman fiksuuden ja aikavuuden korostamista. Eikä 2-vuotias pahasti pysty kilpailemaan 7-vuotiaan kanssa. Nelivuotiaalle voi pärjätäkin.

koska olette pelänneet vaivaa.

Tuossa 5 - 7 vuoden iässä esikoisemme kaverit ovat kaikki kitisseet pikkusiskoa. Varsinkin käytyään meillä ,koska meillä sellainen on. Osa jopa ihan avoimesti kadehtii meidän lasta pikkusiskon takia.

Se nyt ei minusta silti riitä motiiviksi.

Ja missään tapauksessa tuonikäistä esikoista ei pidä valjastaa vauvanhoitoon, vaan antaa olla lapsi.

Tällaisia vastauksia osalta jo osasinkin odottaa. Kuvitteletko tosiaan, että me sitten pakotettaisiin esikoinen vauvaa hoitamaan ja, että toista lasta olen toivonut jo 4 vuotta sen takia, että esikoiseni olisi sitä pyytänyt? Eihän toi mitenkään ole yksi vuotiaana osannut tollaisia toivoa. Jos todella näin luulet niin väärässä olet.

T. Ap

Itse olin 9 vuotias ja sisareni 6,5 kun äiti sitten sanoi että saamme pikkuveljen.

Meistä se oli mahtavaa emmekä todellakaan olleet vain kahdestaan vaan kokoajan kiinni nuorimmaisessa veljessä.

Se vaan oli ihanaa yrittää auttaa äitiä :)

Jopa silloin kun olin ollut jotain kolme vuotias ja siskoni äitini rinnassa kiinni niin itse olin imettänyt nukkea :D

Äiti kun lähti vaunuilla työntämään siskoani niin minä otin rattaisiin nuken ja lähdin myös.

Ei puhettakaan että olisi tullut joku kateus päälle.

Äiti tosin oli minun kanssani paljon myös eli ei sisko vienyt kaikkea huomiota pois.

Voi johtua joillakin lapsilla kateus siitä ettei saa vanhemmilta tarpeeksi huomiota

Ja niin onnellinen olen, etten välittänyt noista alitajunnasta punkevista paniikkiajatuksista, vaan tehtiin vaan nämä lapset. Ekoilla pieni ikäero, viimeinen on 5 v keskimmäistä nuorempi. Jokainen tyylillään. Mutta, siis, pelko oli kova, varsinkin ennen viimeistä synnytystä, että MIHIN SITÄ TULI TAAS RYHDYTTYÄ. Ja 2 v meni miettiessä sitä viimeistä, että ryhdytäänkö vielä ja eri linjoilla aluksi oltiin. Ei kai nää helppoja kenellekään ole nykyaikana, kun lapsia ei enää jokaisen kynnelle kykenevän kuulu tehdä kuten ennen, onneksi

Kirjoitit ap tuossa, että sinua pelottaa myös se, että minkälaista äitiyspäivärahaa tulet saamaan, kun olet nyt ollut vähän aikaa työttömänä. Äitiyspäiväraha maksetaan viimeisimmän vahvistetun verotuksen perusteella eli tällä hetkellä vuoden 2008 tulojen mukaan. 1.1.2011 lähtien äitiyspäiväraha maksetaan vuoden 2009 tulojen perusteella. Eli vaikka nyt olisit tämän vuoden 2010 työttömänä niin se ei vaikuta äitiyspäivärahasi määrään, jos vaan saatte lapsen ennen vuoden 2011 loppua. Eli aikaa on... =)

sama juttu mulla - rimakauhua on tullut yht'äkkiä =) Meidän tyttö täytty juuri 6v.

Oikeastaan olen jo kauan suunnitellut,että oikea aika on kun vanhempi menee kouluun. Silloin voin olla vauvan kanssa kotona ja pari ekaa isomman kouluvuodesta.

En olisi kuvittellutkaan hankkivani lapsia ihan pienellä ikäerolla, mutta aluksi kyllä ehkä vähän pienemmällä kuin 6 - 7v



Oma siskoni on minua 10v nuorempi ja veli 17 vuotta. Olemme läheisiä ja mustasukkaisuutta ei ole ollut ja mielestäni juuri johtuu ikäeroista - meistä on jokainen saanut myös sen ainoan lapsen huomion , eikä jäänyt kenenkään jalkoihin.

koko lapsuuden ajan ja sama jatkuu edelleen aikuisinakin. Eli nykyään ei olla minkäänlaisissa tekemisissä ja jos vaikka jouluna ollaan saman katon alla, niin ei puhuta mitään keskenämme yms...



Itse kyllä olen vain TYYTYVÄINEN, jos ei tarvitse olla tekemisissä moisen tyrannipirulaisen kanssa... Jossain tulee aina raja vastaan, niin parempi näin.



15.

Kirjoitit ap tuossa, että sinua pelottaa myös se, että minkälaista äitiyspäivärahaa tulet saamaan, kun olet nyt ollut vähän aikaa työttömänä. Äitiyspäiväraha maksetaan viimeisimmän vahvistetun verotuksen perusteella eli tällä hetkellä vuoden 2008 tulojen mukaan. 1.1.2011 lähtien äitiyspäiväraha maksetaan vuoden 2009 tulojen perusteella. Eli vaikka nyt olisit tämän vuoden 2010 työttömänä niin se ei vaikuta äitiyspäivärahasi määrään, jos vaan saatte lapsen ennen vuoden 2011 loppua. Eli aikaa on... =)

Näin juuri eilen kelan sivuilta käsitin, mutta tuntuu, että noissa on aina joku "koukku" jossain, että sen vuoksi sitten tulisikin minimi. Kiitos tiedosta :)

T. Ap

äkkiä kokeilemaan.. Meillä mä halusin pidemmän ikäeron, tai en ees tienny haluanko toista.. No sitten kun tuli se ajatus toisesta niin ei se niin vaan onnistunutkaan vaikka eka tuli kertakierrosta.. Nyt meni melkein vuosi mutta ikäeroa tulossa 5,5 vuotta, olen kotona kun esikoinen menee eskariin ja ekalle. Ihan kiva ajatus ja esikoinen odottaa vauvaa jo kovasti! Mitä sitä miettimään, sittenpä se selviää :)

Odotan kakkosta rv 29 ja esikoinen on 2v. Halusin toisen lapsen nyt, koska en varmaan enää olisi jaksanut myöhemmin vauva-arkea. Toinen syy oli se, että eka raskaus oli vaikea enkä minä tästä enää nuorene :-)



Alan jo ahdistua tulevasta unen puutteesta, jatkuvasta sotkusta kotona, sisarkateudesta, ristiäisjärjestelyistä jne. Ekalla kerralla kuvittelin, ettei se vauva niin paljon elämää muuta ja nyt yritän vaan varautua pahimpaan. Jos vaikka yllättyisi iloisesti!

pahimpaan. Niin itsekin tein ja kaikki mennyt huomattavasti paremmin kuin odotin, vaikkakin selkeästi voin sanoa, että on tämä pienellä ikäerolla tehty sisaruspari enemmän kuin tuplasti työtä vaativaa. ; ).

Joten siksikin ap mikäs siinä 5v ikäero tai enemmän. Anna mennä vain!

Odotan kakkosta rv 29 ja esikoinen on 2v. Halusin toisen lapsen nyt, koska en varmaan enää olisi jaksanut myöhemmin vauva-arkea. Toinen syy oli se, että eka raskaus oli vaikea enkä minä tästä enää nuorene :-)

Alan jo ahdistua tulevasta unen puutteesta, jatkuvasta sotkusta kotona, sisarkateudesta, ristiäisjärjestelyistä jne. Ekalla kerralla kuvittelin, ettei se vauva niin paljon elämää muuta ja nyt yritän vaan varautua pahimpaan. Jos vaikka yllättyisi iloisesti!

että lyhyt ikäero on rankkaa alussa, helpompaa myöhemmin.



Minä en kunnolla edes muista paria vuotta, mutta nyt kun lapset on 5,5 ja 7,5 on helppoa.



Leikkivät keskenään, mökillä ja matkoilla jne.



Jos esikoinen olisi 7,5 ja kuopus 2 tai nuorempi, pitäisi aina olla miettimässä, kenen kanssa se isompi missäkin leikkii.