Masennus on muotisairaus!
Elämään kuuluu vastoinkäymiset. Sanokaa alakuloisuutta alakuloisuudeksi ja surua suruksi. Ottaa päähän, kun joka toinen syö jotain mömmöjä " keskivaikeaan masennukseen" tai johonkin muuhun paskaan.
Menkää lenkille!
Kommentit (8)
Oikeasti se on kyvyttömyyttä kohdata elämän tylsyyttä.
Mutta paskat siihen mikään lenkki auttaa! Minä ainakin masentuisin auttamatta jos lenkkeilemään joutuisin ;)
Vierailija:
Masennus on sairaus siinä missä syöpäkin. Kumpikaan ei valkkaa uhrejaan. Tilillä voi olla miljardi, olla fyysisesti terve, mielenkiintoinen työ, kauniit lapset, upea koti ja ihana puoliso ja SILTI voi masentua. Ihan aikuisten oikeesti. Ja jos aivokemikaalit on sekaisin, siihen ei lenkkeily riitä.
Jokaista pientä alakuloisuutta kutsutaan nykyään masennukseksi ja vingutaan tohtorilta lääkkeitä.
ap
Kunakin aikana on muotia tietty mielenhäiriö, vähän aikaa sitten oli työuupumus, nyt masennus. Se ei tarkoita, etteivätkö diagnosoidut henkilöt oikeasti voisi hyvin; heidän oireensa vain käsitetään kunakin aikana eri tavalla.
mutta " keskivaikeassa" masennuksessa et jaksa lähteä lenkille/lenkiltä tullessa on tasan yhtä paska olo kuin sinne lähtiessä. Usko ap, huviksesi, ettei lääkkeiden syöminen herkkua ole:( Niiden avulla kuitenkin saa takaisin toimintakykynsä eikä päivät kulu seinää tuijottaessa. Miten joku voi ajatella, että ylipäätään MIKÄÄN sairaus voisi olla muotia?!!
Ennenvanhaan veettiin ranteet auki tai mentiin jojon jatkoksi. Nykyään herkemmät yksilöt saavat lääkkeellistä apua. Kyllä varmasti ihmiset myös helpommin turvautuvat lääkkeisiin kuin ennen. Sellaisetkin joilla olisi pelkästään hetkittäistä masennusta tai alakuloisuutta. Mutta ei se muotisairaus ole. Lenkki auttaa kyllä alakuloisuuteen. Pitkittyneeseen masennukseen ei. Se auttaa kyllä ehkäisemään masennusta.
aina on ihmisiä joilla ulkoa tulevat paineet ja omat sisäiset odotukset ja toiveet eivät kohtaa. He oireilevat enemmän tai vähemmän ja heille annetaan siinä ajassa vallitseva diagnoosi. Nykyään se diagnoosi annetaan takuula herkemmin kuin ennen. Ennen ne vähemmän oireilevat olivat yksinkertaisesti vaan laiskoja, tyhmiä ja kykenemättömiä - tai sitten ilkeitä ja pahansisuisia.
Nykyään ollaan kai sitten mieluummin mömmöissä kulkevia kuin jotain edellä mainittua o;)
kiitos tehokkaiden hoitojen ja asiasta avoimesti puhumisen. Että se siitä muodista, ap taitaa olla aikaansa jäljessä.
Masennus on sairaus siinä missä syöpäkin. Kumpikaan ei valkkaa uhrejaan. Tilillä voi olla miljardi, olla fyysisesti terve, mielenkiintoinen työ, kauniit lapset, upea koti ja ihana puoliso ja SILTI voi masentua. Ihan aikuisten oikeesti. Ja jos aivokemikaalit on sekaisin, siihen ei lenkkeily riitä.