-¤-Karkkipäivää, SYYSsisaret!-¤-

Kiitos mukavasta Iikkea-seurasta Kukkuu, oli oikein virkistävä päivä. Ja mukaankin tarttui kaikenlaista: maton liukuesteitä, magneetteja, kaapinpäällislamppuja, lusikkalaatikoita...



Käytiin myös vanhemmillani täyshoidossa, tai siis pojat oli siellä täyshoidossa koko päivän, ja meidän tiskit :-) jotka palasivat puhtaina kotiin. Oli oikein mukavaa ollut heilläkin. Siis pojilla, tiskeistä en tiedä.



Galluppeja: viikonlopputapoja, perjantai-iltaan meillä kuuluu aina popcornit, mieluiten SimoFrangenia telkkarista katsellessa (pojat tykkää, itselle ei olisi niin väliksi...). Ja popcornithan tehdään AINA kattilassa, mikropopparit kun ei aja samaa asiaa. Muuten ei kummempia perinteitä, yleensä tavataan minun vanhemmat joko heillä tai meillä jompanakumpana päivänä.



Mikä auto olisin... No joku iso. Jotenkin tunnen yhteenkuuluvuutta tuon meitin Citroën Xantian kanssa, se kun on niin kömpelö ja suuri :-/ mutta toisaalta aika sympaattinen ja siinä on kivoja ominaisuuksia. Jos hoikistun, niin sitten valitsen uudestaan. Ei kun siis KUN hoikistun. Ups, Freudilainen lipsahdus.



Ayap, *tässä tulee pikalähetyksenä osa minun jaksamistani*, ota koppi! Sitä on tämän päivän ja eilisen oman ajan vieton seurauksena vähän yli oman tarpeen. Jos sitä on ylenmääräisesti sinulle, niin laita osa Lempilonalle, jooko.



Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!



T. Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Kaveri sanoi hyvin, että oli paljon periaatteita ennen lapsia, mutta nyt ne kaikki on unohdettu. Meillä pidin kiinni joistain periaatteista tai omituisista ajatuksistani isorinsessan kanssa aika pitkäänkin. Ekan dvd-leffansa sai vajaa 3-vuotiaana. Mutta, mutta. Pikkurinsessa osaa nyt jo raivoten vaatia Nalle Puheja katsottavaksi. Koitan pitää rajana, että kerran päivässä saa katsoa elokuvan. Yleensä pikkurinsessa katsoo aamupäivällä, kun isompi on päiväkodissa ja isompi taas iltapäivällä, kun pikkurinsessa nukkuu. Keplottelen siis itselleni pari helpompaa hetkeä päivässä:) Videot ja dvd on pelastajia joskus, joten sallittakoon ilo niistä kohtuuden rajoissa.



Isorinsessa ei muuten juo limujakaan. Ei ole koskaan pyytänytkään, vaikka itse lipitän niitä aina. Ei todellakaan ole ollut tarvetta tarjotakaan, kun tyttö kovasti tykkää maidosta ja vedestä ja joskus saa myös mehua. Ei ole ollut mikään periaate, on vaan käynyt näin. Tänään oli huvittavaa tupareissa, kun siellä oli alkoholitonta boolia ja isorinsessa kyseli mitä se on ja saako sitä maistaa. Mietin, että tokihan voi maistaa, kun ei sisällä alkoholia. Oisitte nähneet mikä irvistys tytöltä tuli, kun otti kunnon huikan kerrallaan:) En ollenkaan ajatellut, että siinä oli vichyä ja spritea eikä isorinsessa ollut koskaan maistanut hiilihappoista juomaa:)



Juu, periaatteita voi olla ja joskus tulee huomaamattaan jotain tapoja tai tapoja joita ei opeta. Sanoisin, että kannattaa miettiä milloin on oikeasti kannattavaa pitää kiinni periaatteista ja milloin ei. Mun järki ei aina ole todellakaan toiminut kovin hyvin ja jälkikäteen naurattaa mistä ihmeellisistä asioista on täysillä pitänyt kiinni ja samalla kiduttanut myös itseään sen takia. Minähän olin isorinsessan kanssa se todella järkevä ja rento äiti:)



Nyt koirua ulkoiluttamaan. Mies valittaa flunssaista oloa, blaah:(



T: Ynis

Olin tänää pojan kans leffoissa,isi sai leikkii typyn kanssa poika ei nimittäin juurikaan heille leikkihetkiä anna-siinä näkyy mustasukkasuus.Enpä arvannu et Tennaris olis päivällä niin paljo väkee,hyvä et liput saatii ja vähä alusta myöhästyttii kuu nii oli pitkät jonot..



Niin ilman palautusoikeutta tuli lapsoset ja kaikki otettava vastaan mitä annetaan..Pakko jaksaa tuli melkosen tutuksi lauseeksi tässä parina yönä kun typy tykkäsi tissitellä :-/

Siitä tuli mieleen että mitä äiti jaksaa..Mä olin vuosia sitten perheessä hoitamassa lapsia,vajaa 2v ja joku 4v.Oli uhmaa ja ne 4v:n oikut...Päivät oli pitkiä,joskus menin jopa 6aamulla,ei siivousta ja perheen äiti teki ruuan,mut en mä jaksanu ja lopetin.Mutta äiti jaksaa ku on pakko!



Mul ei ollu video periaatteita,muutaku et raja pitää olla..Nyt odotan et jos typy kattos edes vähä mut ei malta!Muistan pojal et oli vaihe ku ois kattonu kokoajan ja sillo pidin kiinni siitä et raja siinä ajassa pitää olla.



Ihania shoppailuja ollu ihmisillä :-)



Eilen poika meni unissaa pesemää käsiä vessaa..mielenkiinnolla odotan tätä yötä.Alkaa vaan väsy olla megaluokkaa kun ei täällä pysty mitenkää nukkumaa :-(



Jaksua tarvitseville ja valtava halaus Ayap ja Lempo!!



Unta joka taloon.................oliko se tonnikaupalla et toimii?!



jatu

Niin, sellaista hienoa " en jaksa" lomaketta ei ole tehty, mutta enää en aio sanoa sairaalatiloissa että " tää mamma on vähän väsynyt" . Siitä kiikutetaan pientä ihmistä äiteineen kuntoutusohjaajalle (joka vastasi mielikuvissani lähinnä sosiaalityöntekijää) ja siellä sitten jakkupukuinen, yliartikuloiva, miellyttävästi puheleva naisihminen kyseli että mitenkäs teillä menee. Minä harkitsin jo soittavani sattuneesta syytä isälläni, pelasta, auta, nuo vie minut hoitoon ja Motin pois. Tyydyin kuitenkin hymyilemään ja leikkimään huomattavasti pirteämpää kuin olinkaan. Perästä ei ole kuulunut.



Se oli jotenkin ahdistavaa, en oikeasti tiedä vietiinkö meidät sinne rutiinisti vai olimmeko sen tarpeessa heidän mielestään. Ja silloin oli ihan jees vaihe verrattuna pariin viime kuukauteen...



Ayap ja Lempo saavat minulta suuren halauksen, lämmöllä ja rutkasti sympatiaa. Toivottavasti edes hitusen auttaa ja perille saapuvat.



Monesti ole myös saanut kuulla että kuinka te oikein jaksatte. Lopulta tämä jaksamisasia on jotenkin niin harmaita sävyjä täynnä, mustavalkoisuutta ei ole ollenkaan. Tänään, kun jaksan hyvin, jäytää taustalla pelko taas huonommasta, mutta yritän silti nauttia. Ja vaikka kuinka tekisi mieli vain itkeä ja heittää pyyhe nurkkaan, pitää tuo ihanainen pieni mies kiinni elämässä itsessään. Tänään on hirvittävän helppo sanoa niin.



Motista vielä sananen eli terve lapsi oli meillä kylässä kaksi päivää, tänä aamuna vuoti jo nenä jonkin verran. Väistämättä mietin, että pitäisiköhän lopettaa kerhoilut jne. Valitettavan usein siellä vaan on niin sairaita lapsia. Itsekkäästi kyllä haluaisin hiukan aikuisiakin immeisiä nähdä ja Motille kerho on tehnyt hyvää, jotain muutakin kuin ainaisia lääkärireissuja ja lapsikontaktit kuitenkin olisivat tärkeitä. Mutta...jokainen lääkäri sanoo aina että hyvä kun Motti on kotihoidossa, kumoanko sen hyvän sitten tällä kerholla?



Vielä hiukan kasvatusasiaa. Nyt oman lapsen myötä on ollut helppo todeta, että voi kun niiden toisten lasten kasvattaminen olikin niiiin helppoa aikoinaan;) Eniten muistan kammoksuneeni sitä, että lapsen annetaan juosta pitkin poikin ruoka esim, suklaakeksit kädessään. No, meillä ei juosta ruoan kanssa, mutta kieltäminen on ollut todella kova homma. Pari kuukautta meni opettaessa ja nyt se toimii. Minusta oli ihana kun Motti ratkaisi viikolla asian niin, että istui keittiön lattialle syömään riisikakkuaan, kun ei enää halunnut tuoliinsa. Sen sallin, koska istui siinä kohtaa mihin murut tulee jokatapauksessa. Kuulostan varmaan tylyltä, mutta minusta tämä on turvallisuuskysymys.



Ah, tästä kasvatusasioista olisi niin paljon juttua, mutta taidan jatkaa myöhemmin, väsyttää....





Aavis ja Motti

Minä taas täällä näin myöhään..kummallista!



Jatu,just mietinkin, et missä olet! Toivottavasti saisitte nukuttua, voimia! Mites se ens pe?



Lempo, Ayap ja Mersu, ootte ajatuksissa! Voin vaan arvailla huolenne ja väsymyksenne määrää! Tassut ristissä puolestanne! Piletelle jaksuja parisuhteeseen! Mäkin allergia-aikoina mietin, et miten enää jaksan, mut aina aika kului ja huomasia kuitenkin saaneeni voimia ja selvinneeni. Voi että kun ei pienten tarttisi sairastaa...



Lila, näin viime yönä unta, et olin teil kylässä joidenkin muiden syysmammojen kans. Teil oli iso lukaali, joka oli täynnä antiikkisia esineitä ja leluja, kauniita ja valkoisia. Sinille olitte ostaneet valtavia joululahjoja, joista eräs oli sellanen iso junarata, jonka vaunun kyydissä Sini sitten istui peloissaan, kun juna kulki. Keskusteltiin porukalla jaksamisesta, kun miehet ei tee kotihommia ja Jatulle neuvoin, et tehkää miehen kans selkeä työnjako, ni asiat alkaa sujumaan!



Mulla oli tänään lopulta kiva ilta, kun kaveri tulikin poikansa kans kylään ja saatiin rauhassa jutellakin, kun lapsoset hyvässä sovussa leikkivät Nekun huoneessa. Itiksestä löyty verhot Nealle ja huomenna ne pitäs tehtailla ikkunaan.



Nea heitti tänään hammasharjan pottaan, johon oli juuri tehnyt pissat. Onneks oli varaharja, joka saatiin hammashoitajalta. Poskihampaat puskee läpi, mut yöt olleet yllättävän rauhallisia. Mies tahtoo koneelle, alanpa lopetella.



Hyviä öitä jokaiselle!



Enkeli1 ja Nea

*ajaa syysmammojen autokatokseen*



Jos olisin auto, olisin varmasti hiukan nuhjaantunut Lada Niva, punainen. Uutta maalia saisin silloin tällöin päälle, mutta periaatteessa ei minua kovasti tarvitsisi puuanailla ja tuunailla. Silloin tällöin yllättäisin iloisesti kestävyydelläni ja suorituskyvylläni, joskus jättäisin armotta vesisateeseen. Useimmiten selvittäisin matkan kuitenkin perille asti sen enmpiä turboilematta :)



Voi, kun joku tulisi meille vähän puunailemaan... En jaksanut siivota tänäänkään (kääk!). Nukuin puoleen päivään. Antsa herätti pätkittäin yöllä, enkä aamulla pystynyt ylöstäytymään, onneksi mies oli reipas.



Lapset olivat ihana, läheinen lauma tänään. Mies suunnittelee tyytyvänsä tänä keväänä opiskeluun ja jättävänsä työnteon muutamaksi hetkeksi. Lapsia ajatellen mainio ratkaisu. Kaipa tuo ehtii uraa luomaan (heh...) myöhemminkin.



Voimia sairastupiin!!! *halauksia* Ayap, Lempi, Mersu ja muut!



♥SaaMari

Aavikselle, Lempolle, Mersulle ja Ayapille toivon dynamiittia, jolla räjäyttää nuo pilvimöykyt pois auringon tieltä!!!



Enkeli, unien maailma on sitten ihmeellinen! :-) Meillä pieni punainen tupa ja navetta, navetta on täynnä romuhuonekaluja, jotka odottavat hiomista ja maalaamista.. Ei siis ihan löydy sitä isoa taloa ja antiikkia! :-D Syysmammat meillä kuulosti kyllä hyvälle.



Kukkuu, kiva että että saimme edes unissasi siemenet multiin. Ensiviikolla ostan kylvömultaa.. Lupaan!



Äiti, isä ja syrra olivat viimeyön meillä. Kun lähtivät, mietin että minkälaiset tunteet ovat sallittuja omaa siskoa kohtaan? Johtuuko pinnani kiristyminen siskooni siitä, etten koskaan voi itse päättää milloin siskoani näen? Äitini kun raahaa häntä aina mukanaaan ja kun mummolaankin mennään niin ainahan hän siellä on. Pitäisinkö siskostani jos näkisin häntä muutaman tunnin kerrallaan valitsemanani aikana? Eikä kerralla aina vähintään vuorokautta väkisin.. No niin tai näin tälläisiä mietin, vastausta en vielä keksinyt. Muuten oli mukavaa kun vanhemmat olivat täällä. Sini tykkäsi kovasti kun oli monta leikittäjää. Miesten lihaksetkin saivat töitä, raahasivat tietokoneen pöytineen yläkertaan pois alakerran hulinasta ja siirsivät yhden ison kaapin navetassa niin että yllän kuumailmapuhaltimen kanssa sen kimppuun.. Saapi nähdä vain millä vuosisadalla ehdin kaappia puunaamaan.



AutoG; Olisinkohan kuplavolkkari. Pyöreä, aika varma tilanteessa kun tilanteessa. Eikä tarvitse olla insinööri, mikäli alan temppuilla. Maalaisjärjellä useimmiten saadaan taas toimintakuntoon. Enkä vaadi kalliita varaosia. :-D



Mies tahtoo koneelle..



Lila75