Avioliitto ja omaisuudenjako

Avioliittohan on yhteisyritys ja aviolittolain mukaan mm. puolisot ovat elatusvelvolliset toisiinsa nähden. En osaa ajatella että nuo ja nuo tavarat olen minä ostanut, ne ovat siis minun, tuon sohvan on mies maksanut, se on siis hänen. Meillä kaikki on MEIDÄN. Sitten jos ero tulee, katsotaan asiat sitten juridisen kaavan mukaan ja tehdään sen mukaiset toimepiteet.

Silloin ei ole tunnetta, että " sisustan tässä miehen taloa" , vaan " tämä sopisi meidän kotiimme" . Olet oikeassa myös siinä, että asia vaivaa sinua 30:nenkin vuoden kuluttua yhä, jos ei nyt asia ratkea parhain päin. Tilanteesi on vaikea. Miehen on varmasti hankala ajatella sukutilastaan luopumista ja uuden talon etsimistä ja jos taas hän antaa sinulle talosta puolet noin vain, niin lahjaverot mätkähtää ja en tiedä, onko asia muutenkaan kovin mahdollinen. Ja tahtooko mies ylipäätään antaa talostaan puolia, vaikka asia olisikin teknisesti helppoa järjestää...

Onhan tosiaan tuo avio-oikeus pointti, mutta se ei arjen elämässä paljoa aina lohduta. Ei ole kiva esim. kuunnella tuttavapariskuntien yhteisistä talonrakennusprojekteista ja kodin ostamisista. Silloin ei voi täysin rinnoin osallistua keskusteluun tyyliin " meidän talomme..." , kun se on miehen talo. Ja miehen nimi seisoo yksin papereissa. Ja kuka tahtoo ajatella avioeron mahdollisuutta? Eikä aina edes ole 100%:sen varmaa, että siitä talosta sitten erossa saa sen 50% rahana. Ja vaikka saisikin, niin sinne saattaa jäädä itse istutetut pihat sun muut rakkaat asiat. Ja mistä tietää, vaikka avioliittolaki muuttuisi nyt vuosien varrella, että kumpikin pitää omansa, onhan tätäkin jo väläytelty. Sympatiani ovat puolellasi, mutten tiedä itsekään, miten olisi viisainta toimia, jos mies ei kerran suostu tuon myyntiin ja uuden ostoon.

Miksi sinulle ei käy tuo avio-oikeus taloon? Se tarkoittaa kyllä sitten, että talo on teidän yhteinen, vaikka nimeäsi ei papereissa olisikaan. Tuo avio-oikeus suojaa sinua sitten myöskin, kun miehesi joskus kuolee eli siis saat jäädä taloon asumaan eikä perikunta voi myydä taloa, jos haluat siinä asua.

pitää nyt todella miettiä että miten tehdään, tuo sinunkin ehdotus on ihan varteenotettava kyllä..



olikohan se nyt sitten 15: eihän sillä mitään merkitystä olekaan taloudellisesti, minulle henkisesti se on tärkeää että yhteinen talo on yhteinen oikeastikin..



16: no joo omaisuudenjako oli huono otsikkoon sanaksi, ei ole tarkoitus erota ja kun vain saisikin tämän asian niin että rahallisesti sillä ei olisi merkitystä onko talonomistus virallisesti vai vain avioehdossa määritelty..

eli vaikka taloudellisesti ei ole merkitystä niin ei ole kiva ajatella että laitampa miehen talon edustalle kukkapenkin eikä että laitampa talomme edustalle kukkapenkin..



Lukekaa kaikki pirtelön kirjoitus, hän osasi selittää asian paremmin kuin minä itse :)



Ap

Niin yksinkertaista. Ostat mieheltä talosta 50%. Teette kauppakirjat ihan oikeasti ja kaikki muutenkin niin kuin vieraalta ostaisit. Miehesi tekee verottajalle selvityksen oman asunnon verottomasta myynnistä, joten häntä ei veroteta mahdollisesta luovutusvoitosta. Sinä nostat lainan, jolla maksat miehelle. Ja sitten maksatte yhdessä lainan pois ;)



Ihan yleistä tuo on. Tai siis itse olen noita tilanteita nähnyt useitakin, joissa avo- tai aviopuolisot myy toisilleen kiinteistön/asunto-osakkeen tai siitä puolet.

Onko miehesi sitten mitä mieltä asiasta? Onko hän sanonut tai antanut sinun jotenkin ymmärtää, että talo on hänen ja sinä vain loisit siinä vai miksi asia on sinulle hankala? Meillä ainakin mies pitää itsestään selvänä, että kaikki omistamamme on puoliksi eikä ole mitään väliä sillä kumman nimissä omaisuus on, kun olemme naimisissa ja meillä on avio-oikeus.

Mutta eipä taida kiinnostaa ap:ta.. Olisin ukkona tosi varovainen tuollaisen emännän kanssa..

ts. että avioehdon kautta määritellään niin että minä saan osuuteni mikä minulle kuuluu, ei hän tajua miltä musta tuntuu se että hän yksin omistaa kaiken..



Ehkä järkevintä olisi todella ostaa ihan virallisestikin puolet.. ainut vaan että kulujahan siitä tulee, mutta se on pieni murhe siitä että jatkossa saadaan elää ainakin tämän suhteen onnellista, tasapainoista elämää ilman että asiasta tarvitsee tapella vielä kolmenkymmenen vuoden päästäkin...



ap

talo on silti vain sen toisen liiton aikana. Eron tullessa voi olla toisin, mutta mielestäni ei ole kovin lohdullista ajatella, että saanhan talosta rahat käteen, jos ero tulee. Ero itsessään on jo sen verran ikävä ajatus. Ja se omistaminen ja omistamattomuus voi pulpahdella esiin yllättävästikin esim. riitojen yhteydessä. Niitä haavoja onkin sitten hankalampi parantaa.



Tuo kukkapenkin istutus oli vielä suht lievä esimerkki, mutta ajatellaan vaikkapa uuden takan ostoa. Eli onko houkuttelevaa valita ja maksaa (esim. puolet) kauniista takasta ja sen paikalleen muurauksesta ja tietää samalla, että sekin ilo tulee miehen taloon ja on menetetty, jos ero tulee. Takka miehen talossa. Ei takka meidän kodissamme. Samoin uudelleen sisustus tai vaikkapa uusien kaakeleiden valinta. Ja jos esim. on vaikka rakas lemmikki, joka sitten haudataan tontille, niin sinne jää erossa sekin rakas hautapaikka miehelle ja mahd. uudelle eukolle.



Te jotka parjaatte ap:tä ahneeksi, niin kysyisin, että olisiko hänen vain oltava onnesta ymmyrkäisenä, kun saa armollisesti asua miehen talossa ja laittaa sitä? Tyydyttävä osaansa, koska ei ole itse kerryttänyt omaisuutta ja ostanut taloa, niinkö? Miettikääpä itsenne samaan tilanteeseen, jos rehellisesti pystytte.

kertaakaan en ole ajatellut että talo on vain hänen vaan että se on MEIDÄN KOTI. Keväisin istuttelen kukkia meidän pihalle,en hänen pihalleen.Monet huonekalut ovat MINUN,mutta en ajattele niistä ominani vaan että ne ovat huonekaluja jotka ovat meidän kodissa. Jos eroaisimme en edes haluaisi talosta rahaa itselleni,koska en ole miestä talon takia ottanut.

kuulostaa aika lapselliselta.

Totuus kun on, että eron tullessa yleensä katkeruuden, pettymyksen ja ehkä vihankin tunteet ovat sitä luokkaa, että ihan varmasti niin jalot ajatukset, kuin " talo on miehen, joten en tahtoisikaan siitä mitään itselleni" , eivät ensimmäisinä käy mielessä. Jokainen ottaa sen hyödyn, minkä saa ja ei sitä niin vain luovuta vuosikausia hoidetusta omaisuudesta, jonka eteen on ponnistellut eri tavoin.



Mikäli ap olisi oikeasti ahne, niin silloin hänelle riittäisi tuo avio-oikeuden suoma tietoisuus siitä, että eron tullessa rahat läjähtävät näppiin. Mutta koska kyse ei ole rahanahneudesta, vaan halusta asua miehen kanssa yhteisessä talossa, niin juuri siksi ap tahtoisi olla omistamassa yhteistä kotia. Käsitättekö?

minulla tulee olemaan täysi avio-oikeus ja eron tullessa asiat olisi periaatteessa paremmin kuin avioliitossa ollessa eli silloin saisin nimellenikin omaisuutta..



En ole eroamassa ja siksi juuri haluankin yhteisen kodin yhteiseksi myös paperilla.. kodin jossa yhdessä aiomme elämämme elää ja yhdessä sitä laittaa ja yhdessä siellä lapsemme kasvattaa..



Pirtelö lukee edelleen ajatuksiani ;)



Ap