Missä vaiheessa seurustelua

Meilläpä tämä meni siten, että mies reilun vuoden verran vain tapaili minua. Tunsin kyllä miehen lapsen ja näin häntä muutamaan otteeseen, mutta olimme miehen kanssa aina " vain ystäviä" . Lapsi kuitenkin jo reilut 10vuotta. Asui ennen isällään, nyt muuttanut äitinsä luokse.

eli mun mielestä kannattaa ensin tavata ihan ohimennen esim kahvilla jossain kaupungilla ym ja esitellä molemmat toisilleen.. " tää setä on pekka ja äitin ystävä ja tää on mun tyttö lotta" -tyylillä... se on kuitenkin iso askel lapselle se että sinne " teidän yhteiseen" kotiin tulee joku aivan yllättäen..

pikkuhiljaa soluttautua ulkoisesti ystävänä siihen teidän perheeseen.. et lapsellekkin se tutustuminen alkaa siitä et toi on se kiva setä sieltä kahvilasta jne.. samoinhan se sille toiselle puoliskolle on jännityksen paikka se sinun lapseen tutustuminen että kannattaa miettiä sitäkin että tehdä se ensiaskel siinäkin mielessä mahdollisimman helpoksi



ja sehän on yksi kriteeri juuri se kun itsestäkin alkaa tuntumaan siltä että tästä voisi kehityä jotakin pidempääkin



eräs lapsipsykologi mulle sanoi keskustellessamme juuri tästä ettei se lapsen elämässä ole vaarallista jos äidillä/isällä normaaliuden rajoissa ystävä vaihtuu, elämässähän muutenkin on tilanteita joissa ihmisiä tulee ja menee, kun se lapsen silmissä pysyy ystävänä.. tottahan toki lapsikin pettyy jos useasti mukavaksi tuntemansa mies häviää yllättäen elämästä johon ehkä voinut hieman kiintyäkkin eli juuri sen takia se tietty pieni alkuetäisyys ettei lapsi ihan yhtäkkiä äidin sängystä vierasta ihmistä löydä (en nyt tarkoita henk kohtasesti sua ap vaan yleensä)..



voit ajatella näinkin että kuvitteellisesti miten sä haluisit että sulle esiteltäis sun äidillä oleva uusi mies.. ja käännät sen lapsen silmiin sopivaksi.. et varmaan haluaisi sitä vielä ventovierasta ihmistä heti sinne kotiin päiväksi jossa kaksin pitäis yrittää vääntää keskustelua väkisin vaan tilanteessa jossa mies tulisi siihen ohimennen näyttäytymään vaikka ihan vain ohimennen esiteltynä.. kyllä se lapsikin sit osaa kysellä jälkeenpäin kuka se setä oli jne jolloin oman uteliasuutensakkin kautta opettelee tuntemaan ja antaa molemmille aikaa tutustua toisiinsa omaan tahtiinsa..

ensin oli tarkoitus vain tavata puoleettomalla maaperällä pari tuntia. Lopulta kuitenkin lapset ja mies olivat jopa yötä luonani. Hyvin meni. Mies ja minä olimme molemmat varmoja siitä että haluamme olla loppuelämämme yhdessä. Seurusteltu oltiin puolisen vuotta, tunnettu jo pitempään. Pidettiin kädestä jo tuolloin, lasten nähden.

Todella mukavaa saada asiallisia vastauksia täällä, kerrankin. Olen päättänyt odotella vielä, mikäs hätä tässä valmiissa maailmassa...

meillä mies tapasi lapset melko aikaisessa vaiheessa muttei kuitenkin heti. halusin tietysti et mies näkee millaista meillä oikeesti on eikä vaan tapaavan minut. kerroin kans lapsille et äidin kaveri on tulossa käymään. niin ja lapset oli silloin vähän alle 3 v ja 1,5 v.



niin ja tietysti halusin ensin olla varmaa että mies on vakavissaan koska olis ollu väärin et lapset " joutuu" näkee äidin uutta ystävää ja sit ei ja myöhemmin joku uus. ymmärsiköhän joku?



noh, kai sen huomaa ite kun on aikaa. ja voisihan se olla kivaa lapselle tavata sitä miestä vaikkapa mäkissä tai puistossa ensin. meillä onneks ne ekat tapaamiset meni hyvin.



my_selene