raskaus, opiskelu ja työ. onko mahdoton yhtälö??

Mä olen jaksanut tehdä raskausaikana 7 opintoviikkoa yliopistossa, joten opiskelu kärsi. Töissä tein noin 30h/vko. Mutta kyllä sitä varmasti ehdin myöhemmin opiskella. Jos mun hemoglobiini ei olis päässy laskeen reilusti alle sadan olisin voinu jaksaa paremmin.



Mut tseppiä ja jaksamista. Eikä sitä kannata liikaa rehkiä, odotusaika on kuitenkin aika lyhyt pätkä. =)



Tazu rv 38+4

Itse olin siinä mielessä " onnellisessa" asemassa, että tulin kesällä

raskaaksi ja opintoja oli jäljellä alle 10 kurssia ja gradu puolivalmiina. Tein siihen päälle töitä vielä aika reippaasti. Viikonloputkin meni töissä.



Jossain vaiheessa tuntui, että tässähän räjähtää. Väsymys ja stressi oli melkoinen, mutta hengissä selvittiin. Nyt on opinnot lopussa ja gradukin palautettu ja hyväksytty. Raskautta jäljellä (toivottavasti) vielä vajaat 2 kuukautta. Oli vaivan arvoista.



Tietysti, jos tuntuu siltä, ettei millään jaksa, niin totta kai täytyy jostain päästä vähentää. Ei ole itselle eikä masussa asustelevallekaan hyväksi pidemmän päälle, jos on kamala stressi ja väsymys ihan koko ajan. Kyllä sitä ehtii töissä ja koulussa käymään raskauden jälkeenkin.



Jaksuja kovasti!





Lily & Nappo 33+1

mutta on tärkeää kuunnella omaa jaksamistansa - ei ole mitään järkeä rasittaa itseänsä äärirajoille saakka. Itse olen opiskellut ja käynyt töissä, nyt viikkoja 24 ja rapiat; yritän olla ottamatta ressiä ja muistuttelen itseäni siitä, että opinnot kyllä odottavat, jos en kaikkea nyt jaksaisikaan suorittaa:-) Välillä väsyttää, mutta silloin annan itseni ottaa rauhallisesti ja levätä; kun minä voin hyvin niin vauvallakin on kaikki hyvin.



Onnellista (ja stressitöntä!) odotusta sinulle,



Kisulainen

ja aika mahdoton oli ainakin mun kohdalla. Lopetin työt sitten aiemmin, tosin tiesin, että olisin saanut muutenkin lähteä. Opiskelut sujuivat hyvin, mutta eivät loppuraskauteen asti kestäneet.

kiitos helpon raskauden.

Ensimmäistä kun odotin, tein töissä pitkää päivää ja iltaisin suoritin opintoja. Äitiyslomalle jäin kylläkin hyvin aikaisin, sillä minulla oli monta viikkoa plussatunteja (kun oli pitänyt tehdä hirveän pitkiä työpäiviä eikä meillä tunnettu ylitöitä) ja sitten oli vielä kesäloma ennen varsinaisen äitiysloman alkua.

Opiskelua jatkoin vielä 2 kk vauvan syntymän jälkeen. Sattui olemaan niin tyytyväinen ja helppohoitoinen vauva, että pystyin päivisin ihan hyvin opiskelemaan kotona :)



Tässä toisessa raskaudessa ei sitten olisikaan onnistunut. En olisi edes töissä pystynyt käymään kun on nyt sitten tullut kaikkia vaivoja kahdenkin raskauden edestä. Taitaa olla ekstravaativa vauva tulossa ja itkee esikoisenkin itkut jos vaan jatkuu samaa rataa tämä homma :/

Mä teen täyttä työviikkoa ja lisäksi opiskelen. Oikeestan nyt vasta aloittelen tekemään opinnäytetyötä, jonka kanssa tulee kyllä ihan törkee kiire. Olin kuitenkin alkuraskaudesta niin väsynyt, ettei ollut mitään toivoa enää töiden jälkeen alkaa opinnäytetyötä kirjoittelemaan. Nyt on hyvä olo, mutta kaikesta huolimatta tulee aikamoinen kiire. Laskettu aika kun on 13.5. Työn saan vielä varmaan tehdyksi, mutta laskeskelin juuri, että kypsyyskoe olisikin sitten huhtikuun lopussa. Toivottavasti ei siis vauveli tule ennen aikojaan...



Pelottaa, miten tästä selviän :(



Opiskeluaikakin päättyy jo toukokuun lopussa, joten pakko tästä on jotenkin selviytyä.



No, itseäni saan syyttää, kun jätän kaiken aina viime tippaan.

Alku meni hyvin päivällä töissä ja illalla koulussa. Toisella jaksolla jouduin vaihtamaan päivälinjalle vaikka kävinkin töissä, olin siis aamulla koulussa ja 12 aikaan duuniin. Niin kauan meni hyvin kunnes jouduin sairaslomalle viikolla 30 ja kaikkinainen liikkuminen kotoota pidemmälle kiellettiin. Yritin suorittaa kurssin etänä, mutta ei tullu mitään. Nyt odottelen vaavin syntymää, jos sen jälkeen pääsis takasin opiskelu tahtiin, tuntuu vaan motivaatio olevan jo kaukana. Nyt keväällä olis tarkotus tehdä opinnäytetyö.

Esikoista oottaessa opiskelin yliopistossa normaalilla tahdilla (vauva syntyi kesäkuun alussa) ja tein töitä 15-20 tuntia vkossa. Työt aamusta tai myöhään illasta, opiskelua 9-20. Supistelut alko rajuina 16 vkolla ja levähtelin vkon sairaalassa, toisen kotona. Töissä olin vielä reilun kuukauden sen jälkeen, sitten jouduin sairaslomalle suppareitten takia. Kaikki meni suppareista huolimatta hyvin ja opinnot eteni. Vauva synty lopulta vaan kaks vkoa etuajassa.



Nyt ootan perheeseemme nelosta ja töitä teen 3 arkipvää vkossa ja vkonloppuisin ja opiskelen joka toinen vkonloppu + 3 pvää joka toinen vko, eli suorittelen lisäopintoja tutkintooni. Välillä on väsyttäny todella paljon, mutta opinnot loppuu joskus huhtikuussa. La kesäkuun alussa.

Hemo on matalalla, joten väsyä riittää siltäkin saralta.



Yritä levähellä aina kun voit. Jätä työ tai koulu pois, jos et silti jaksa. Muista nauttia vauvasta ja ennenkaikkea KUUNNELLA OMAA VOINTIASI! Sinä olet tärkein, työ ja opiskelu tulevat kaukana perässä.

M 19+2

tyo, lisaksi tein vaitoskirjaa valmiiksi. Viikolle 28 meni ihan ok paitsi etta vasytti, sitten jouduinkin ennenaikaisten suppareiden ja kohdunkaulan lyhentymisen takia ensin sairaalaan ja sitten kotiin vuodelepoon. Vaikkarin sain kotona valmiiksi sohvalla, tyo piti jattaa. Eli ei se helppoa ollut, vaikka saattaa tosiaan onnistua jos ei tule raskauskomplikaatioita. Onnea matkaan!

Eli syksyllä aloitin jatko-opinnot töiden ohessa. Lisäksi yllättäen tämä syksy ja talvi syys-lokakuusta alkaen on ollut töissä erittäin kiireinen (kollegan lähdettyä sain sinänsä mielenkiintoisia lisävastuita).



Noh, olin jo näistä töistä ja opiskeluista täysin puhki-poikki yhdessä vaiheessa (kun ollut jonkin verran perheongelmiakin, jo pitkään, miehen kanssa ja lapsilla kouluongelmia).



Ja eiköhän me hullut sitten ostettu vielä uusi asunto, johon pitää tehdä TÄYSI remontti (jota tehdää pääosin itse). Nyt asuttu viikko sen kaaoksen keskellä tärkeimpien tavaraoiden kanssa, tiskit pitää tiskata vessan lavuaarissa, ei ole lattioita kun makkarissa eli betonipinnalla kävellään, ei edes kunnolla valoja... :-)

Ja lopullista lopputavaroiden pakkaamista ja muuttoa pitäisi hoitaa lujaa vauhtia jotta asunto vapautuu (ja toivoa että remppa valmistuisi edes jotenkin, vaikka just sain kyllä kuulla että yläkerran kylppäriremppa viivästyy kun on kosteutta.)



Opiskelujen suhteen motivaatio ollut välillä aika alhaalla, mutta olen yrittänyt kuitenkin jotenkin suorittaa kaikki. Nyt kyllä mietin, pitäisinkö loppukevään opiskelussataukoa, kun saan vaan vielä muutaman kurssin päätökseen.

Onneksi äippäloma sentään alkaa lopulta 3 vk:n päästä! Paniikki tosin tulee saada hommat johonkni pisteeseen ja käydä asioita läpi sijaisen kanssa.



Sanoisin että opiskelusta ja työnteosta kyllä selviää, mutta pakko on tietää myös omat rajansa ja hellittää, edes hetkeksi, silloin kun tuntuu. Vauva on kuitenikn aina lopulta tärkein.



Itsellä tämän rumban keskellä jaksamista on auttanut se, että tietää sen olevan tilapäistä. Ja nämä asiat on kaikki myönteisiä, kivoja asioita joita tapahtuu - oma valinta ja toki oli tiedossa että rankkaa tulee olemaan. (Mutta verrattuna esim. vuoden takaisiin perheongelmatilanteisiin ja toivottomuuden tunteisiin niin elämässä on nyt kaikki hyvin - kaikki on niin suhteellista.)



Eli sanoisin esim. opintojen ja työn yhdistämisestä, että jos motivaatio on suht hyvä, niin kyllä onnistuu (kunhan ei vaadi itseltään hirveän täydellistä tasoa opintosuoritusten suhteen!)

Mä tein esikoista odottaessa töitä noin 20 tuntia viikko ja sen lisäksi auskultoin opettajaopintoja, joten opiskelujakin tuli varmaan tuo 20 tuntia viikossa + kotihommat. Töistä jäin muistaakseni väsymyksen ja alhaisen hb:n vuoksi sairaslomalle ehkä kuukautta ennen äitiysloman alkua, mutta opintoja ja harjoitustunteja pidin Normaalikoululla vielä 3 viikkoa ennen synnytystä (olin kyllä poikki siinä vaiheessa).



Alkuraskauden väsymys kun menee ohi ja selviät ilman muita vaivoja, jaksat aika lailla saman kuin ilman raskautta. Kuuntele toki itseäsi, toisaalta motivaatio saada hommat hoidettua ennen vauvaa on usein hyvä ja auttaa opinnoissa.