Muita kaupungista maalle muuttaneita ja takaisin kaupunkiin haikailevia?

Me olemme tässä muutaman kuukauden kuluttua muuttamassa maalle muuttomatka n.600km. kun me rupesimme tätä muuttoa miettimään, ja taloja katselemaan, oli mielessä ensimmäisenä kuinka saadaan lapset harrastuksiin ym.. monta ihanaa taloa löysimmekin mutta palveluihin oli matkaa 35-40 km lähin naapuri 1-2km. niin teimme ratkaisun,että ostimme tontin 5km kaupungista, mutta silti aivan maalla.. Titenkin tämä " suuresta" kaupungista pieneen kaupungiin muutto pelottaa.. mutta toivon,että me olisimme tehneet oikean ratkaisun....

Me emme muuttaneet maalle aikoinaan kaupungista, vaan asuma-alueelta Espoosta. Siellä oli lähinnä kirjasto, kioski ja koulu, kaupat ja muut palvelut olivat sitten reilun 5km päässä. Julkiset kulkivat, mutta autokin oli hyvä olla olemassa.



Maalla viihdyimme siihen asti kun lapsilla alkoi kouluikä lähestyä. Kunnan keskusta oli n. 10km päässä ja Espooseen oli n. 20km. Kylläistyimme jatkuvaan autolla ajoon. Kauppoihin oli matkaa, lapsilla olisi ollut kouluihin ja kavereille, sekä harrastuksiin sen verran matkaa että aina olisi tarvinnut autolla mennä. Saimme tarpeeksemme ja muutimme n. 40 000 asukkaan kaupungin laidalle. Nyt olemme tyytyväisiä. Kaupat ja palvelut ovat n. 1,5km säteellä. Lasten koulu lähellä ja kaverit vieressä. Harrastusmahfollisuuksia on riitävästi. Autolla ajo on jäänyt aika minimiin.



Ei voi siis sanoa että lähdimme kaupungista maalle ja palasimme kaupunkiin, mutta kuitenkin saimme maalla asumisesta tarpeeksi ja muutimme kaupunkiin. Meillä sopeutumista on helpottanut ulkoilualue, joka alkaa tonttimme vierestä, sekä muutenkin nykyisen talon rauhallinen sijainti. Tosin naapureita on kyllä vieressä ja vastaavaa omaa rauhaa kuin maalla ei ole, mutta riittävästi kuitenkin meille.

Tätä samaa autolla ajelua olen harmitellut. Meillä lapset vielä alle kouluikäisiä, mutta sitä harrastuksiin kuskaamista odotan kauhulla. Täältä ei nimittäin pääse julkisilla käytännössä katsoen mitenkään kulkemaan, joten me vanhemmat istuisimme iltaisin autossa harrastekuskeina. Itse olen suurkaupungista lähtöisin ja totuin kulkemaan jo ala-asteikäisenä bussilla ja muilla julkisilla eikä vanhempien tarvinut kuskata kuin satunnaisesti.

Me tarvitsemme kaksi autoa, mikä ei ole halpaa hupia. Olen lasten kanssa kotona päivisin, mutta hoidan kauppa-asiat ja lasten neuvolareissut yms. ajelua. Mies ei pysty työmatkaansa kulkemaan julkisilla.

Meillä ei ole täällä edes sitä kioskia tai kirjastoa! Lähikoulu on, pieni koulu n. 50 oppilasta tällä hetkellä, mutta kuinka kauan koulu pysyy?



Oli mukava lukea ajatuksiasi! Me kypsyttelemme päätöstämme vielä, koska minulla on edessä parin vuoden päästä työelämään paluu (kolmas lapsemme syntyy näinä päivinä ja pysyn edelleen kotona) eikä lähialueelta tod.näk. löydy koulutustani vastaavaa työtä riittämiin. Edessä voi olla isompikin muutos ja paluu synnyinseudulleni, mikäli mies vain suostuu ;-))

Onnea odotuksen loppumetreille!



Meillä päätös muuttaa kypsyi aika nopeasti kun kolmas lapsi tuli ajatuksiin ja tulin raskaaksi. Sillä edellisessä talossamme ei olisi ollut/saanut kaikille lapsille omia huoneita myöhemmin ja mietimme miten asian ratkaisisimme jatkossa. Samalla mietimme myös että kolmen lapsen kuljetusrumba myöhemmin olisi todella rasittavaa puuhaa! Mietimme myös päätöstä siltä näkökannalta että kun esikoinen aloittaa esikoulun, niin asuisimme lopullisessa asuinpaikassamme jotta lapsen kannalta ei tarvitse sitten taas uudelleen sopeutua uuteen paikkaan/ryhmään ja kavereihin. Lisäksi toinen lapsemme oli vaan kotona ja ajattelin että kerhon aloittaa sitten esikoisen esikoulun aikaan ja siten ei isompia muutoksia tulisi hänellekään.



Toisaalta myös me itse olimme kypsiä jatkuviin autoreissuihin. Isompiin kauppoihin oli yli 15km ja kauppareissut veivät aina tuntitolkulla matkoineen. Lisäksi esikoisen kerhoon oli 10km matka suuntaansa ja sama perhekerhoon ja joka paikkaan. Sitä sai siis ajella riittämiin. Meillä oli myös kaksi autoa maalla pakko olla ja ajattelin että kaupungissa pärjäisimme yhdellä, joka olisi säästöä. Meillä ei kumpikaan aikuisista ajatellutkaan julkisia, koska me mielummin käytämme omaa autoa ajan säästön vuoksi. Tosin mietin sitä että jos joskus ottaisin muutaman lasillisen ja haluaisin kotiin, niin olisi kiva päästä muullakin kuin kalliilla taksilla. Jotenkin myös itse kaipasin palveluita lähelle ja mahdollisuutta vaikka tehdä jotain ilman etukäteissuunnitteluja ja järjestelyjä kulkemisesta.



Aloimmekin katsomaan asuntotarjontaa ihan mielenkiinnosta ja miettiä vaihtoehtoja. Mietimme myös minne mahdollisesti muuttaisimme. Työmatkat tietenkin sanelivat tuota etäisyyttä aika paljon, sillä niihin en halunnut hukata yhtään enempää aikaa. Lisäksi ehdoton vaatimus oli koulu lähellä ja palveluihin ei kovin pitkää matkaa. Silti kaipasimme luonnon lähelle rauhalliseen paikkaan ja ihastuimmekin yhteen asuma-alueeseen järven vieressä. Mietimme itse rakentamista ja uudiskohteen ostamista. Omakotitalossa asuttuamme emme kuitenkaan olleet kovin innokkaita nykyisin yleisistä erillistaloista, vaan halusimme omakotitalon ja riittävän kokoisen tontin. Mutta rakentamisen aloittaminen uudestaankaan ei kiinnostanut. Sitten aikanaan vielä muuton ollessa puheen tasolla löysin mielenkiintoisen ilmoituksen tulevasta talosta ja soitin siitä ja lähdimme katsomaan. Paikka oli meistä ihana ja pari viikkoa selvitettiin tilannetta ja mietittiin ja tehtiin päätös muuttaa - teimme varauksen talosta. Teimme siis ratkaisevan siirron aikaisemmin kuin oli tarkoitus. Tosin oman talomme laitoimme sitten vasta sen jälkeen myyntiin ja aikaa varattiin, sillä uusi talo valmistui vasta vajaan vuoden varauksen jälkeen.



Pääsimme muuttamaan kesällä sopivasti pari kuukautta ennen esikoisen esikoulun alkua. Kolmas lapsemme oli 2kk vanha. Kesä oli aikaa sopeutua ja syksyllä alkoi sitten esikoulu ja seuraavan kerho. Nyt olemme ehtineet asua uudessa paikassamme reilu puoli vuotta ja paikkaan tuntuu jo sopeutuneen. Ja enää en muuttaisi takaisin maalle. Ainoa mitä siellä jäin kaipaamaan oli meillä ollut maailman ihanin naapuri (ainoa näköetäisyydellä). Kyllä kummasti nyt nautin näistä helppouksista. Kaupassa voi piipahtaa ilman että siinä kuluu koko iltaa, jos pelkkä maito on loppu sen hakemisessa ei montaa minuuttia kestä. Itse olen käynyt alemyynneissä parissa kaupassa ja sitten taas kotiin, joku toinen kerta sitten voi käydä parissa muussa - koska matkaan ei kulu aikaa ei tarvitse kaikkia ostoksia tehdä yhdellä kertaa ja kiertää väsyksiin asti. Parasta on kuitenkin esikoisen saamat kaverit lähistöllä ja turvallinen lyhyt tuleva koulumatka! Lisäksi on ihanaa kun luistinkentälle pääsee kävellen, uimaranta on vieressä ja muutenkin lasten kanssa on käyty uimahallissa ja jäähallissa, kun matka ei kauaa kestä. Lisäksi meillä tämän kaupungin koko tuntuu sopivan pieneltä ja turvalliselta lasten kulkea hieman isompana itsekseen ja asuma-alue on sopivan kokoinen oma alueensa. Lisäksi lapset pääsevät myöhemmin kävellen keskustaan, ylä-asteelle, lukioon/ammattikouluun, uima/jäähalliin jne. Jotenkin tuntuu ajatuksena ihanan helpolta!



P.S. Tosin autoon tottuneena äitinä olin ilman autoa pari kuukautta ja sitten meille ilmestyi taas toinen auto! Helpottaahan se elämää, kun aamulla esikoista eskariin viedessä voi koko revohkan pakata autoon, olkoonkin että matkaa on hurjat 500m. Se siitä että olisin ollut ilman autoa. -Taidan olla hieman mukavuudenhaluinen.