Kummassa asuisit mieluummin, UK:ssa vai USA:ssa?

Briteissä oli ankeaa ja mikään ei toiminut kunnolla.

Onpa tullut paljon mielipiteitä, kiitos niistä :)

Olen jo asunut molemmissa, joten tiedän mistä puhun.

Paljon tekemistä ja hauskoja ihmisiä. Olen asunut siellä.

Olen asunut molemmissa pienten lasten kanssa ja UK:n valitsisin nimenomaan lapsiperheen äitinä.



moniakin syitä

-USAssa kamala henkinen ilmapiiri tällä hetkellä (asuimme itärannikolla viime vuonna 7kk), suorastaan pelottavaa, turvatonta. puhun ilmapiiristä siiis. Lisäksi kaikki vakuutus-, lakimies- etc sotkut, no thank you.

- UK:ssa erittäin hyvät terveyspalvelut ja rento mukava ilmapiiri, ihmisiin tutustuu aidosti eikä vain hyvänpäiväntuttu-tasolla (kuten usassa), asuimme siellä pari vuotta sitten ja kaipaan takaisin!

sinne ei enää takaisin saisi. Eli UK.

Niinkuin joku edellä jo mainitsi, niin USA on todellakin kehitysmaa julksiten palvelujen kannalta. Kaikki pitää maksaa itse. Jo lasten rokotuksetkin on turkasen kalliita. Ja omalla autolla pitää liikkua joka paikkaan. Muutamaa suurinta kaupunkia lukuunottamatta julkista liikennettä ei ole.



Toinen juttu on sivistyksen ja opetuksen taso. No, monet vähän fiksummat amerikkalaiset tietävät itsekin, että high schoolin opetus on ihan vitsi. Varsinkin ne, jotka ovat käyneet ulkomailla ja tuntevat muiden maiden sivistystason.



Nuo järkyttävät tuloerot ja sitten toisaalta surkea koulusivistys on sitten aiheuttaneet massiivisen rikollisuuden, jota varakkaat pakenevat muurien taakse omille asuinalueilleen.



Briteissä jaetaan sentään eurooppalainen käsitys tasa-arvosta ja demokratiasta, toisin kuin tuolla demokratian " kehdossa" .

Ensinnäkin high schoolista... julkisissakin kouluissa on suuria eroja opetuksen tasossa. Mun miehen sisarusten lapset paahto aina läksyjään pikku tunneille asti. Kilpailu stipendeistä on kovaa. Useat tekevät vielä työharjoittelua high schoolin ohella, sekä ottavat collegen alempia kursseja saadakseen creditsejä parhaisiin kouluihin jne. Kyllä sielläkin oppii tosi hyvin, jos sen opin ottaa. Enemmän ne muksut teki siellä läksyjä kuin Suomessa kenenkään olen nähnyt tekevän. Että en aina jaksa katsella dissausta USAn kannalta tässä asiassa. Varsinkin matematiikka on ihan eri tasolla kuin Suomessa, paljon enemmän oppivat sitä. Äidinkielentunnitkin ovat vähän eri luokkaa kuin täällä.



Ja sitten... jos terveydenhoito maksaa liikaa, teillä on vain surkea vakuutus. Itse ainakin koen, että raskaudenaikainen valvonta oli parempaa luokkaa siellä kuin täällä (on eri asia käydä kerran kuussa omalla henk. koht. gynellä, jonka puh. nronkin tiedät, että voit vaikka keskellä yötä soittaa jos joku hätä, kuin käydä kerran kuussa terkkarilla).



Mutta silti valintani on Suomi. En vain jaksa kuulla ainaista valitusta pelkästään USAsta. Sielläkin asuu ihan mukavia ihmisiä ja miljoonat asuu siellä täysin onnellisina. Ei vain sopinut mulle.

unut.

Ja joiltain osin nuo molemmat maat tuntuvat vähän kuin kehitysmailta verrattuna Suomeen. Suomen verovaroin ylläpidetyt palvelut puuttuvat suurelta osin molemmista maista. Englantilainen ruokakulttuuri on kamala ja jenkkilässä taas muuten teennäinen " Hello, darling, how are you today" -small talk puistattaa. Enpä taitaisi muuttaa näistä maista kumpaankaan.

ilmasto kiva, vaikka sitä parjataan. Se jatkuva tihutus on myytti. Oikeasti mm Helsingissä sataa paljon enemmän ja useammin kuin Lontoossa. Asunnot ovat kyllä joskus kehnoja ja vanhanaikaisia ja itse asuminen niissäkin murjuissa kallista, mutta muuten aivan ihana paikka, kun kotiutuu.

Eikä se ole teennäistä, vaan tapa, joka opitaan lapsesta lähtien. tervehdys, johon ei välttis odoteta vastausta.

Siellä on sairaanhoito/terveydenhoitopalvelut ilmaisia ja ultrakaan ei maksa, tosin kuin SUomessa. Ja raskaanaoleville ja alla 1v sitten vauvan saaneille on hammaslääkäri täysin maksuton yms. Eikä ole niin pitkiä jonotusaikoja esim leikkauksiin tms. Joten sairaanhoito verovaroin pelaa, jopa paremmin kuin täällä.

Ihmiset on rentoja ja hauskoja. Jenkkilässä alkaisivat sapettamaan mm. se teennäinen seurustelutapa ja että joka paikkaan pitäisi mennä autolla (kammottaa ajatuskin, että mun pitäisi AJAA jossain miljoonan auton joukossa töpeksimättä!).

perustelisitko mielipidettäsi hieman, että maan politiikka jättää sinua muuttamasta tiettyyn maahan? Miten kuvittelet usan politiikan näkyvän sinun normaalissa elämässäsi? Tahtoisinpa vain tietää...

asunut molemmissa maissa ja niissä molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, niin kuin on joka paikassa. USA:ssa riippuu myös valtavasti missä päin siellä asuu. Esim. isoja autoruuhkia löytyy melkein pelkästään Los Angelissa ja muutamassa muussa suurkaupungissa, kun taas esim. New Yorkissa pärjää erinomaisesti ilman omaa autoa.

UK:ssa olen käynyt monesti ja viettänyt pidempiä aikoja... Viihdyn siellä kyllä paremmin.



Mutta Suomi on kaikista kivoin!

Nää leudot talvet on mun juttu. Mut, jos noista kahesta pitää valita niin ehdottomasti UK. Opiskellessani kansainvälisessä lukiossa huomasin, että jenkit ovat niin sisäänpäin kääntyneitä, varsinkin jos eivät ole koskaan Euroopassa asuneet saatika käyneet. Telkkaria kun katselee mitä USAssa tapahtuu niin pistää kyllä miettimään onko se tosiaan maailman turhin kansa. Itse en voi sietää sellaista ylistamistä ja patritionismia (kyllähän sen jokainen tietää, että koulussa ne on aivopesty, kun aamutkin aloitetaan laulamalla kansallislaulu). Ja sitten tämä herran kiittäminen, joka ikisesssä asiassa! Kyllä se UK on lähempänä europpalaista kulttuuria niin sinne.

Halvemmat lentoliput Suomeen ja lyhyempi matkakin.