Lue keskustelun säännöt.
mita oikeesti jotkut luulevat etta elama vauvan kanssa on, siis ennen kun hankkivat vauvaa? (kun nykyaan niin moni sit masentuu ja valittaa
10.01.2006 |
kun vauva itkee jne)...Ihan oikeesti olisi kiva kuulla mitä LUULIVAT vauva/perheelämä on, luulivatko että vauva syö ja nukkuu, odottaa kiltisti kun itse syö aamupalaa, tai kaffitellaan, nukkuvat koko yön, mennään kävelylle ja vauva makaa tyytyväisenä vaunuissaan jne jne...Nyt on niin paaaljon uusavuttomia jotka valittavat kun eivät enää saa sitä tai tätä, ei ole yhteistä aikaa miehen kanssa, ei saa nukkua 12 tuntia, ei saa hoitajaa kun on pakko päästä bilettämään....masennuksia uhkaa ja pillereitä popsitaan kun on niiin raskasta tämä perheelämä....Kirjoittakaa mitä odotuksia teillä oli, mitä kuvittelitte jne? Vauvat itkee, vauvat määrää koko elämän, vaatii, itse olet väsynyt, ei ole ns omaa aikaa - mutta näin kuuluu olla muutama vuosi kunnes helpottaa, mietin että ymmärsivätkö ihmiset sen paremmin 30v sitten kun nykypäivän nuoret....!!!
Kommentit (24)
Vauva ei ole aina vauva, lapset kasvaa yllättävän nopeasti vaikka se ei lohduta pahimman väsymyksen keskellä.Ja nykyisin on melkoisen paljon helpompaa kuitenkin olla ja mennä vauvan kanssa kun on kertakäyttövaipat, korvikkeet, valmisruuat, vellit.
Ei tarvitse maitoja keskellä yötä keitellä, mökkielämäkin helpompaa vauvan kanssa.Ennen ei ollut pesukoneita vaan kaikki pestiin käsin, ensin kannettiin vesi kaivosta tupaan ja keiteltiin pyykkiä.
Ja muistakaa kaikki äidit, jokaisella on OIKEUS väsyä ja sanoa se ääneen.Itselläni on useampi lapsi joista nuorimmat on kaksoset, muutama ystäväni joilla on kaksi lasta sanovat, ettei heidän pitäisi valittaa koska minä olen jaksanut paljon sairastelevat kaksosetkin.
Tuo ajattelutapa on väärin, jokaisella äidillä on oikeus väsyä ja sanoa se, ei sillä ole väliä onko lapsia 1,3 vai 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä järkeilin vikoilla raskausviikoilla; en saa nukkua, en saa syödä, en käydä vessassa, imettää pitää koko ajan ja kantaa lasta ja silti se itkee. Vaan EI AUTTANUT. Kaikki tuntui silti hurjan raskaalta ekoina viikkoina. Ja yksinäisyyden tunne oli pahinta. Mutta onneksi ajan kanssa helpottaa...
Taisi tulla oikein viestien viesti- ei voi muuta kuin vastata! Oletko 50-luvulla lapsesi saanut vai oletko lapseton??? Tai sitten sinulla on ollut täysin terveet lapset ja helpot lapset jne???vai oletko kateellinen???
- En valitettvasti ymmärtänyt mitä viestilläsi haet? Halutko syyllistää pienten lasten vanhempia? Tämä on kyllä väärä foorumi siihen-tällä palstalla haetaan VOIMIA ja vertaisTUKEA vanhemmuuteen.
Itselläni on 2 omaa lasta ja 1 sijaislapsi ja eikä minulla ole ollut mitään ruusunpunaisia kuvitelmia vanhemmuudesta. Silti välillä on kivaa ja välillä toisi haastavaa( lue=rankkaa). Toinen lapseni on sairas ja sitä rataa.
Kiva tulla syyllistämään? Vanhemmuus on haastavampaa 2000-luvulla kuin ennen. Perheillä on enemmän ristipaineita ja vähemmän SUVUN ja ystävien apua lastenhoidossa kuin ennen, avioeroprosenttikin on 50 eli maailman huippuluokkaa- valitettavasti- eli en tiedä miksi ei voisi välillä vaikka vähän valittaakin, vaikka perusasia, eli IHANA LAPSI, olisikin ok.
T: Kokemusta on
PS: Pois syyllistäjät palstalta...
Mulla oli esikoisen raskaus niin ihanan helppo ja olin euforisessa tilassa suurimman osan ajasta, että olin aivan varma että sieltä tulee suloinen hymyilevä pikku-kerubi, joka köllöttää sylissä tyytyväisenä jne.
Suurta aiempaa kokemusta vauvoista ei ollut, isommista lapsista 5v.+ vasta.
No sieltä tuli kiukkuinen koliikkivauva, joka nukkui max 1,5h putkeen ja vasta 6kk iässä elämä helpottui.
Toinen raskaus oli täynnä vaivaa, ensin pahoinvoinnit sitten ennenaikaiset supistelut, arvot heittelehti jne. Olin kauhuissani ja miltei kaduin haluamme hankkia toinen.
Ja vauva oli rauhallinen, tyyni, helposti hoidettava.
muutos entiseen elämään on valtava ja joskus kaipaan niitä rauhallisia aikoja, mutta en silti vaihtaisi nykyistä elämääni pois. Mielestäni tieni äidiksi on ollut aika kivulias, ei varmasti keskivertoa kivuliaampi vaan sellainen perusmalli, jolla elämä varmistaa että nainen ottaa äitiyden tosissaan.