Lue keskustelun säännöt.
Mies tahtoo sterilisaation, minä lisää lapsia. Miten ratkaista tilanne?
19.06.2008 |
Niin, olemme 33-vuotias aviopari. Meillä on 3 lasta, 11v, 6v ja 1v. Poika ja kaksi tyttöä. Itse olen ikäni haaveillut isosta perheestä. Miehelle olisi riittänyt kaksi lasta ja tosiaan hänen tahto oli tuo iso ikäerokin kahden ekan välillä.
Pitkän suostuttelun jälkeen mies suostui kolmanteen lapseen ja saimmekin ihanan pienen tytön tasan vuosi sitten.
Nyt mies on alkanut ihan vakavasti puhumaan, että kumpi meistä menee sterilisaatioon. Olen sanonut, että en ainakaan minä, mutta ilmeisesti mies on jo varaamassa aikaa itselleen. Itse haaveilen vielä ainakin yhdestä, ehkä kahdesta tai jopa kolmesta lapsesta. Kumpikin pitää toisen mielipidettä yhtä utopistisena. Nyt pelkään, että meidän ihana perhe hajoaa tällaisen asian vuoksi! Mulla ei siis vielä ole kiirettä saada neljättä, mutta ehdottomasti haluaisin sellaisen esim. 3v sisällä.
Kommentit (40)
joskus pitää joustaa ja laittaa muiden etu omien halujen edelle.
Tässä tilanteessa kova sana on mm. jo syntyneien lasten hyvinvointi ja tulevaisuus. Eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehnyt sen kolmannen, vaikka halusi vain kaksi. Kyllä nyt on ap:n vuoro antaa periksi. Typerä nainen, jos tuon takia alkaa miestään uhkailemaan tai jättämään.
Ja entäpä ne jo olemassa olevat lapset. Ap haluaa uutta putkeen ja on valmis hajoittamaan perheensä sen vuoksi? Onko todellakin niin, että vain sun toiveesi otetaan huomioon teidän liitossanne?
Ap on itsekäs.
eikös sitä saa talletettua johonkin spermapankkiin (ainakin lapsettomuushoidoissa tämä onnistuu).
Näin jos miehen mieli muuttuu, on teillä aina takaportti yhteiseen lapseen
meilläkin se keskustelun 4 oli alunperin kompromissi, mies olisi halunnut vielä enemmän. Siihen neljään mä taivuin, kun se tuntui ennen lapsia ihan hyvältä luvulta.
Mutta siis miten se nyt on, saako toinen päättää sen lapsiluvun kunhan on se, joka haluaa vähemmän, vai pitääkö niistä alunperin sovituista pitää kynsin hampain kiinni?
ja tehdä elämästään tosi hankalaa.
Minä ainakin tuolla etukäteen asioista sopimisella tarkoitin sitä, että kummallakin on joku yhteinen käsitys siitä, kuinka monta lasta tehdään eikä suhteeseen pidä mennä, jos käsitykset eroavat kovasti. Mutta jos teillä käsitykset eroavat vain sen verran, että onko optimaalinen lapsiluku 3 tai 4, niin mun mielestä siinä ei tule kohtuutonta joustoa kumpaakaan suuntaan eli jos luku jää kolmeen tai jos tulee vielä neljäs. Ihan riippuen siitä, miten saatte asianne keskenään sovittua.
Mutta se olisi jo vaikeampaa, että jos toinen ei halua lapsia ollenkaan tai vain yhden. Tai jos toinen haluaisi kaksilapsisen normiperheen ja toinen suurperheen.
miehesi pään, annat asian olla. Sanoit itsekin ettet halua neljättä lasta nyt heti vaan esimerkiksi 3 vuoden sisällä. Ehkäpä miehesi jättää sterilisaation tekemättä kun et painosta häntä lapsen tekoon?
Mitä enemmän miestäsi painostat, sitä vastentahtoisemmaksi hän todennäköisesti tulee. Annat asian olla etkä puhu koko asiasta esim kahteen ja puoleen vuoteen. Sitten, kahden ja puolen vuoden kuluttua otat asian varovaisesti jälleen puheeksi miehesi kanssa. Ehkäpä hänen mielensä muuttuu siihen mennessä?
Uskon että olet kanssani samaa mieltä kun sanon että hyvää perhettä ei kannata rikkoa vain siksi että parisuhteen puoliskoilla on erilaiset toiveet perheen lapsiluvusta.
Ap, nauti lapsistasi ja erityisesti 1v pienokaisestasi nyt. Älä käytä aikaasi neljännestä haaveilemiseen, käytä se mieluummin lapsiisi sillä nykyiset lapsesikin tarvitsevat äitiään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis että pari ihmistä tässä keskustelussa puhuu "kaksilapsisesta normiperheestä" ja "suurperheestä". Termien asenteellisuus ärsyttää ainakin minua... Mielestäni normiperhe tai normaali perhe on jokainen perhe jossa ei ole väkivaltaa, huumeita yms. ongelmia.
koon tai muun suhteen, kun niin kaivelee se, miten jotkut puolihuolimattomasti nettikeskusteluissa eri kokoisia perheitä nimittelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pienperhe" voisi olla 2-lapsinen perhe tai pienempi...
joku on keskimääräistä pitempi tai painavampi?
Sillä tavalla me kaikki voidaan olla normiperheitä ja suurperheitä eikä kenellekään tule paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhden lapsen äiti sitten saisi kokea enemmän pätevyyttä äitinä, kun tulisi virallisella määrittelyllä yhdistetyksi kaksilapsiseen perheeseen. Vaikka kaikkihan tietää faktan olevan se, ettei todellakaan ole sama, onko lapsia yksi vai kaksi. En tarkoita, että kaksi olisi paljon, vaan sitä, että aivan on toisenlaiset haasteet sen mukaan, onko lapsia 1 vai 2.
en koe huonommuutta. Mielestäni vain sana "normi" ei sovi tuohon yhteyteen ollenkaan.
Sanat "Pienperhe" ja "Suurperhe" olisivat paremmat.
t: 29, joka itse lukeutuu pienperheiden ryhmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monta lasta hänellä on? Selitäpä se minulle.
voi lapsiluvusta lopullisen päätöksen tehdä. Ja minun mielestäni se on hyvä niin, koska jokainen lapsi tuo lisää vastuuta, kuluja ja sitoumuksia, jotka kestää ihmisen koko loppuelämän.
Suuria erimielisyyksiä välttääkseen on fiksua keskustella ja suuntaa antavasti sopia lapsiluvusta ennenkuin hommiin ryhdytään. Väittäisin, että tällä tavalla pystyttäisiin monet ristiriidat lapsiluvussa välttämään, jos kumpikin olisi rehellisesti ja aidosti mukana tuossa etukäteiskeskustelussa.
Elämässä tietty käy joskus niinkin, että mieli muuttuu. Mutta fiksuilla ihmisillä on siihen aina joku järkevä syy tiedossa, mistä voi keskustella kumppanin kanssa ja luoda uuden yhteisen näkemyksen asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käy flaksi. Kyllä ne skidit kandee tehdä ehjillä värkeillä ja pistää piuhat kiinni vasta sit.
Ensinnäkin, en todellakaan ole kirjoittanut, että rikon perheen ja lähden etsimään uutta miestä, jonka kanssa tehdä lapsia. Tarkoitin, että olemme nyt parin kuukauden aikana etääntyneet kamalasti mieheni kanssa ja riidelleet tästä.
En puhunut miehelleni mitään neljännestä lapsesta ennenkuin hän rupesi puhumaan siitä sterilisaatiosta. Silloin sanoin, että en missään nimessä halua sellaista vaan päinvastoin minulle on tärkeää, että on mahdollista vielä tehdä lapsia, kun kuopus on isompi. Minusta kolme lasta on ihan NORMIperhe, ei todellakaan mikään SUURperhe, eikä vielä neljäkään lasta, etenkin kun eivät ole syntyneet peräperään. Enkä haluakaan "uutta putkeen" vaan aikaisintaan vuoden päästä olisin halukas yrittämään raskautta.
Minä olin tosiaan kotona molempien isompien lasten syntymän jälkeen sen 3vuotta ja niin olen nytkin. Mies ei mielestäni tee mitenkään erityisen paljoa töitä vaan ihan normaalin määrän, on 3-vuorotyössä unelma-alallansa. Taloudellisesti tulemme toimeen, tosin mitään ulkomaanmatkoja ei tehdä eikä säästöön pahemmin mitään jää. Toisaalta mieheni ei ole IKINÄ haaveillut ainakaan minun kuullen mistään leveästä elämästä. Parisuhteelle meillä on ihan kivasti aikaa, kun omat vanhempani asuvat ihan naapurissa ja hoitavat mielellään lapsia sillointällöin, yönkin yli. Mies on ihan loistava isä, touhuaa lasten kanssa ihan vapaaehtoisesti hirveän paljon. Ei vain halua heitä enempää. Syytä ei ole osannut kauheasti eritellä.
Itse olen isosta perheestä lähtöisin, meitä on 11 sisarusta (ei olla lestoja). Miehellä on 1 sisko ja 1 veli. Itse en haluais yhtä isoa perhettä kuin lapsuudenkodissani, mutta 4-6lasta olis ihana saada. Meillä on jo nyt 6-paikkainen auto, joten siihenkään asia ei kaadu. EHKÄ talo olis pieni, jos vielä neljäs syntyis, mutta olen ajatellut myös niin, että jos saisin vauvan vaikka 2v päästä, olis esikoinen jo 13v ja kun kuopus olisi 5v, esikoinen ei ehkä edes asuisi kotona enää (asumme pohjoisessa ja maalla, opiskelut olis vaikeat kotoa suorittaa jne).
Mutta, ehkä minä tosiaan olen vaan liian itsekäs ja täytynee kai vaan yrittää unohtaa vauvahaaveet, vaikka sydän kuinka itkis. Jotenkin ajattelin, että mies muuttas vuosien varrella mielensä, mutta niin ei sitten käynytkään. Minä kuitenkin teen meillä lähes kaikki kotityöt jne eli mikään sohvalla makaava kotiäiti en ole. Mulla on vakituinen työpaikka odottamassa, ei nyt aina mikään unelmatyö,mutta ei ole ainakaan tietoisesti syy, miksi haluan olla kotona. Minä vaan rakastan lapsia ja heidän kanssaan touhuamista.
AP
on seurauksena: tässä tapauksessa miehen kannalta ei-toivottu lapsi.
t. ei-toivotun lapsen äiti
Katsos, kun sillä lapsellakin on tunteet. Ja isän kannalta se on tietysti ikävä asia.
Kun siinä tuppaa käymään niin että vaikka se lapsi on ei-toivottu siinä vaiheessa kun häntä ei vielä ole, ainakaan tässä maailmassa, niin sitten kun se lapsi on olemassa, se on vanhemmilleen rakas. Myös sille joka lasta ei toivonut.
t. sen ei-toivotun ja suuresti rakastetun lapsen äiti
Ei se ei-toivottu lapsi kaikille muutu rakkaaksi. Valitettavasti.
eli lakata neljännestä lapsesta puhumisen ja vaikka hankkia kierukan = hoitaa ehkäisyn luotettavasti kuntoon. Ja kierukkaan vedoten pyytää miestä vielä miettimään 2-3 vuotta sitä strerilisaatiota. Jos kerran lapsiasiaa ei tartte päättää nyt, niin voisi olla ihan hyvä rauhoittaa tilanne.
Toinen juttu on, että vaikka mies ei haluaisi mitään erikoista tai leveää elämää, uudet lapset tuo kuitenkin lisää sitoumuksia ja kotitöitä, varsinkin jos mies vielä lasten kanssa olemiseen panostaa. Siksi ymmärrän ihan hyvin, ettei hän halua lisää, vaikka perhekeskeiseltä vaikuttaakin. Voihan olla, että hän tietää ettei useammalle jaksaisi/pystyisi olemaan niin hyvä isä kuin haluaisi.
yhden lapsen äiti sitten saisi kokea enemmän pätevyyttä äitinä, kun tulisi virallisella määrittelyllä yhdistetyksi kaksilapsiseen perheeseen. Vaikka kaikkihan tietää faktan olevan se, ettei todellakaan ole sama, onko lapsia yksi vai kaksi. En tarkoita, että kaksi olisi paljon, vaan sitä, että aivan on toisenlaiset haasteet sen mukaan, onko lapsia 1 vai 2.
ettei heitä oteta äiteinä vakavasti ja koskaan ei saisi olla väsynyt tai uupunut, kun lapsia on vain yksi. Että siinä mielessä monille varmaan olisi helpotus, jos yksilapsiset kuuluisivat "virallisesti" samaan kategoriaan kaksilapsisten kanssa.
Kun siis sanot, että teidän perhe tulee hajoamaan tähän ristiriitaan.