Niin ihanaa kun synnäriltä onkin kotiin lähteä,

nuorin on jo 3,5v...

Olin tosi surullinen siellä sairaalassa. Kotona vasta tuli jotenkin helpottunu olo kun sai alkaa luomaan sitä omaa perhe-elämää.

Taas loppuraskaudesta olin raskaana oloa ihan täynnä, vaan enpä ehtinyt kuin synnäriltä kotiovelle niin haikeus iski ;)

ap

Minusta ainakin ikävä miestä, ei saa nukuttuu, vierus kaveri kuorsaa.



Mutta se tunne kun saa lapsen rinnalle oli uskomatonta

Kivat huonekaverit ja ystävällinen henkilökunta.

Eka kerralla oli kotiin kiire, nyt jo tietää että mikä siellä odottaa :)

ap

ja täysihoiti sairaalassa oli ylellistä

tsiisus...



T. valas rv:lla 37+1, joka antaisi pienen omaisuuden että pääsisi synnyttämään, mutta jolla on vielä ikuisuus odotusikaa jäljellä

mutta synnäriaikaa kylläkin. Vaikka siellä ei niin mukavaa ollutkaan ja sieltä mielellään kotiin lähti. Ehkä ne kokomukset siellä on niin suuria ja hienoja, että se tulee siitä???

Aika todennäköistä että sinäkin muistelet tämänhetkisiä, ruusunpunaisia tuntemuksiasi haikeudella. Niin minäkin tein vaikka 2 viikkoa yliajalle menneen raskauden viime hetket olivatkin työläitä enkä edes ulos viitsinyt mennä kun kyllästytti ihmisten tuijotus.

Kaksi kertaa olen kökkinyt lähes viikon.

Vierailija:

Ehkä ne kokomukset siellä on niin suuria ja hienoja, että se tulee siitä???

Tuskin sitä yhtä kaiholla jotain umpparileikkausta muistelisi ;)

ap

tulee koko raskautta ikävä...oloja, tuntemuksia, masua, potkuja, synnäriä...ymym

onnex nyt ollaan paksuna :)) vielä 6kuukautta :)

raskautta ei ollenkaan. Nyt jo tekis mieli sinne uudestaan, vaikka vauva vasta kuus päivää :)

En tosin sitä ahdistavaa oloa ja kaikkea raskauteen liittyvää " pientä kivaa" ... Mutta jotenkin sitä oli niin kaunis pallomahaisena, etenkin kun tässä raskaudessa käytin kauniita ja tyköistuvia vaatteita (esikoisen aikana pukeuduin melkein säkkiin...).

kun vauva huusi päivät ja valvotti yöt ja elämä oli yhtä kaaosta. Minusta äitiysloman viikot ennen synnytystä olivat elämäni lokoisinta aikaa. Löhöttiin miehen kanssa sohvalla ja katsottiin 50-luvun spektaakkeleja, eikä mihinkään ollut kiire. Viimeiset hetket olla vapaa ja huoleton ennen vanhemmuuden järkyttävää työtä ja vastuuta.

Luulin jo olevani kummajainen jolta on hormonit sekoittaneet pään (vauva siis vasta alle 2vko)...

ap