HUHTISTEN UUSI VIIKKO

Pitkästä aikaa minäkin taas täällä. Eilen innostuin perustamaan oman blogin ja siinä sitten vierähti vähän enemmänkin aikaa. Sukulaiselta sain vinkin neuleblogeista ja hurahdin niihin täysin, kun olen koko elämäni jos jonkinlaisia käsitöitä vääntänyt. Ja toki tästä seurasi, että oma blogikin piti saada.



Jaakon yöt menevät vaihtelevasti, välillä paremmin välillä huonommin. Ja syömiset menevät yleensä ihan kivasti. En muista laitoinko noita Jaakon 8kk mittoja jo tänne, mutta laitetaan ne nyt vaikka uudestaankin. Eli pituutta oli 73cm ja painoa 8440g. Joten kovin on hoikka poika vaikka ruoka maistuukin. Mutta niinkuin neuvolantäti sanoi, niin tärkeintä on että menee tasaisesti omalla käyrällään.



En muuten ole ainut lahopää meidän perheessä ;) Mies keitti eilen kahvia ja yhtäkkiä alkoi kuulumaan sihinää. Katsoin sitten kahvinkeitintä ja huomasin, että kahvipannu puuttuu! Onneksi ei kamalaa sotkua tullut, mutta kahvitulva oli kyllä lähellä. Ja sitten illalla ihmettelin, että söikö se Jaakko koko purkin kuningatarsosetta välipalalla, kun ei purkkia näy jääkaapissa. No mies siihen, että eihän se syönyt kuin muutaman lusikallisen. No alettiin sitten etsimään sitä purkkia, niin siellähän se oli muiden avaamattomien purkkien seassa. No roskiin meni se purkki, kun oli ollut auki yli puoli päivää....



Jaakko keksi muutama päivä sitten polviseisonnan ja polvi-istunnan ja nyt pyrkii olemaan koko ajan pystyssä. Konttauskypärää olen välillä yrittänyt pitää Jaakon päässä, kun pää kolisee milloin mihinkin. Varsinkin se on aika hurjan näköistä, kun pieni seisoo polvillaan ja sitten siitä lentää suoraan taaksepäin takaraivolleen.



Jaha, pyykkikone sai ohjelman loppuun, joten palaamisiin!



T: Hanna ja Jaakko

pinoa nyt, haen esikosen passin ja pojan kotiin ja palaan kirjoittamaan

Nyt on poitsun passi haettu ja täytyy aloittaa pakkaaminen, mitä hittoa sitä tarvitsee 4-vuotias Kanarialla? No saan varmaan jotain kasaan, ongelmana valinnan vaikeus =) Esikoisen jalka on jo parempi, eli matka ei ole uhattuna =)



Tämä päivä meni tapaamisessa. Anton oli alkuun hieman kahistunut kun oli niin paljon vauvoja, mutta lämpeni kyllä. Aamupäivällä A nukkui tosi hyvin n.2 h ja söi reippaasti, vaihteeksi. Välipala meni jotenkuten ja aamupuuro ei ollenkaan. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.



KIITOS KAIKILLE TAPAAMISESSA OLLEILLE! Meillä oli Antonin kanssa kivaa. Puhuttiin jos järjestäisi näitä kahden viikon välein, niin jos joutuu jäämään pois, niin ei kuukautta tarvitse odottaa. Laitan infoa seuraavasta tapaamisesta myöhemmin, joka taas ilmeisesti on meillä.



Nyt koitan saada tuon pikkumiehen nukkumaan päikkäreitä



T:Mareila+Anton 8kk

Kentilläpä oli hauska pottatarina!



Ninni on kanssa ollu nuhassa ja yskässä nyt kaks viikkoa. Yöt on paljon pahempia ku pikkuvauva-aikaan; parin-kolmen tunnin välein joutuu hyssyttään ja/tai tissittään, ja välillä huuto ja sängyssä mönkiminen jatkuu imetyksen jälkeenki. Ja säälittää toinen, ku välillä oksentaa limaa tai kiljuu ja kiemurtelee tuskissaan (tekeeköhän hampaitaki samalla?). Kolmena yönä ollu niin selvästi kuumetta, että ollaan panadolia annettu.



Päivisin tyttö taas on oma energinen ittensä, mitä nyt ruokahalu huonompi, joten ei oo tullu lääkäriäkään varattua. Pakko uskoa vaan siihen, että tämä menee ohi. Sitte kyllä alkaa yövierotukset tässä perheessä!



Pieneltä tyttö vaikuttaa taas teän muitten vauvojen mittoihin verratessa, tänään 8 kk neuvolassa punnittiin 7590g ja 69 pilkku jotain cm. Kontannu on nyt kaks viikkoa, nousee seisomaan ja kolhii ottaansa keikahellessa. Hetkeäkään ei pysy paikallaan, joten housuvaippoihin siirryttiin ja kylläpä helpotti vaipanvaihtoa! Karkeat soseet ei kelpaa, varsinkaan nyt kipeinä, joten ollaan suosiolla annettu " pikkuvauvojen" purkkiruokaa ja puuroki jauheesta tehtynä, ettei raavi kurkkua ja saa oksennusrefleksiä aikaseks.



Juttua näyttäs tulevan, mutta jätetäämpä toiseenki kertaan. Mukavaa alkanutta vuotta kaikille hippusille!



Sanna ja Ninni (28.4.05)

Kiitos tosiaan huhtistapaamisesta ja erityskiitos emännälle suoja paikan tarjoamisesta :-)

Elmo käyttäytyi vieraskoreasti eikä esittänyt mitään kiukkuvinkunoitaan ;-) Oli tosin työn ja tuskan takana saada poika nukahtamaan kunnon unille, kun ensin meno matkalla nukkui 20 minuuttia ja sitten tulo matkalla 15 minuuttia autossa. Luonnollisesti heräsi kun päästiin kotiin eikä sitten hevin nukahtanutkaan uudestaan .

No onneksi on jo senverran " iso" ettei se johda grande katastrofiin jos vähän jäävät unet lyhyiksi.



Voihan itku, mikä ilma :-) Täällä pääkaupunkiseudulla on oikea pääkallokeli. Jäätä alla ja vettä sataa. Ei todellakaan tee mieli lähteä ulkoilemaan. Ja samaa ovat tainneet luvata koko viikoksi :-(

Pyh, mikä tammikuu ja muka keskitalvi. Jos nämä talvet tällaisina jatkuu, niin sitä joutuu ihan tosissaan lähtemään " hiihtolomalle" lasten kanssa jonnekkin pohjois-suomeen, jotta lapset saavat lumesta nauttia ja talvilajeja harrastaa !



No jospa jatkaisi kotihommia....ne kun ovat uusiutuva luonnonvara ;-)

Moi!

ONkin aikaa viime pinoutumisesta. Meillä menee hyvin, nukutaan, syödään ja kehitytään. TÄllä hetkellä vauva (ja myös äiti) ovat onnellisia. Ei tehdä hampaita, ei nousta yöllä ´tai nukkumaan mennessä konttaamaan tai seisomaan sataa kertaa... Ei taistella ruokapöydässä. (näin siis tällä viikolla, viime viikko oli ihan toista, ja ensi viikosta ei tiedä, mutta nyt siis pitää nauttia!!!)



Tuli mieleen uudenlainen gallup.



GALLUP! VAUVAN LEMPI KOTITYÖT!



Meillä neiti rakastaa tiskikoneen tyhjennystä. Kun koneen napsauttaa auki, neiti jättää välittömästi puuhansa ja suuntaa vaikka toisesta huoneesta kohti tiskikonetta (siis kun napsahduksen kuulee). Mikään matkanvarrella oleva kapine ei kiinnosta vaan kontataan päättäväisesti suoraan tiskikoneelle, noustaan polviseisontaan, siitä haparoiden seisomaan ja eikun koneen kantta taputtamaan ja koria vispaamaan ees-taas.



TOinen kiva juttu on imuroiminen. Neiti räväyttää mahtavan hymyn kun masiinan näkee. Imuroidessa ryömii vempeleen perässä, yrittää purra sähköjohtoa (arghh), nousee imurin päälle polviseisontaan ja hihkuu tukka hulmuten poistoilman puhaltaessa... Ja kun suuttimella työntää neidin pois tieltä, se vasta hauskaa onkin. Ennen inhosin yli kaiken imurointia ja mies sai yleensä hoidella sen homman, mutta nykyään alkaa touhu jo meikäläisellekin maistua.



JA INHOKKI KOTITYÖ



Vauva vihaa soseiden valmistusta ja leipomista. Pienet kodinkoneet ilmeisesti pitävän kummaa ja pelottavaa ääntä. Vatkain, sauvasekoitin tms kirvoittaa ilmoille hirveät huudot...

Niin, viimeksi kun valitin että lapsi ei syö mitään enkä ymmärrä miksi, niin olisihan se pitänyt arvata että hammashan se siellä. Alaleukaan oli yhtäkkiä ilmaantunut kolmas nappula, huomasin sen vasta kaivellessani jotain roskaa muksun suusta.



Mutta argh! Minä en tajua kuinka Hellu voi löytää joka ainoan pikku roskanrippeen - sitä paitsi meillä on yleensä aika paljon enemmän kuin pelkkiä rippeitä... Meillä on puulämmitys, niin sitä roskaa myös kertyy. Joulureissuilta kun palailtiin ja kannettiin kamoja autosta, niin yhtäkkiä huomasin että tyttö istuu onnellisena keittiön lattialla jyrsimässä jotain puukalikkaa. Mistä ihmeestä se oli sen ehtinyt löytää, en tiedä.



Äh, nyt pitää mennä, mullahan on sosekattila hellalla!

Ilmeisesti se viimekertainen valittaminen auttoi, nimittäin viime yöt on menneet ihan kohtuullisesti. Ei siis mitään tuntikausien seisomis+huutosessioita. Viime yönä minä sain nukkua ihan rauhassa, mies otti vahtivuoron. Oli kyllä tosiaankin tarpeen, aloin olla todella väsynyt, silmäpussit hipoi jo leukaa.



Edelleenkin tyttö havahtuu aika usein öisin, tähän ei ole ollut millään unikouluilla eikä kiinteiden syömisillä mitään vaikutusta. Sillä on oikeastaan edelleenkin kahden tunnin jaksotus öisin, ihan pikkuvauvana se siis söi kahden tunnin välein. Nytkin se oikein surkeina öinä havahtuu klo 23, 01, 03 ja ainakin 05, jolloin otan viereen syömään ja nukkumaan. Kai tuosta viimeisestäkin yösyötöstä ois jo mahdollista päästä eroon, mutta en itse asiassa vielä edes halua. Asia tulee varmaan kuitenkin kohta ajankohtaiseksi, siis kunhan tyttö alkaa olla niin nopsa liikkeissään, että se on oman turvallisuutensa takia saatava nukkumaan omassa sängyssään aamuun asti.



Lempihommista oli G. Imuroinnista meidänkin tyttö tykkää, se seuraa imuria joka paikkaan, ei kumminkaan uskalla nousta mööpelin päälle. Naulaaminen on kans tosi hassua :) Inhokkihommia ei oikeastaan ole... No ehkä ruuanlaitto ja tiskaaminen, koska niissä ei ole mitään kivaa katsottavaa ja mekin ollaan vaan selin. Eli ruuanlaitosta ja tiskaamisesta ei meinaa tulla mitään.



Yh, kävin tänään työkkärin alkuinfossa. Me siis tehtiin sellanen kääntö tässä, että mies pitää vanhempainloman ja isyysloman pidennyksen, ja minä jäin työttömäksi. En ole kyllä oikeesti halunnut vielä edes ajatella töihin menemistä... Ei me olla edes selvitetty mitään päivähoitojuttujakaan. Pitäis ehkä alkaa tekemään sille asialle jotain. No, ennen huhtikuuta en kuitenkaan aio stressaantua, vaikkei töitä heti löytyisikään. Toiveissa ois myös toinen lapsi tähän samaan syssyyn... Kun nyt vaan kuukautiset edes alkais, turhauttaa tehdä testejä joka kuukausi.



No semmosta tänään.

Nyyh, yhyyh ja byyh, miedän pieni vauva, lähtee tänään matkalle ja minä idiotti päästin, nyt jo ikävä... Esikoisella kyllä varmasti hauskaa, mutta minä en ole valmis tähän.



Minä olen tullut siihen lopputulokseen, etten vielä ainkaan aio lopettaa meidän yötissittelyä, koska A syö kerran yössä, eli ei mitään huimaa yö showta meillä ja Anton jää kainaloon nukkumaan, niin saa lämpöä ja läheisyyttä siinä samalla. Elikkä meillä herätään kerran syömään. Muuten yöt on rauhoittuneet huimasti, Anton jopa rauhoittui eilen itse takaisin unille, vaikka näki minut (siinä vaiheessa alkaa raivokas huuto, jos ei pääse syliin, yleensä)



Oletteko huomanneet, että vauvat tulisivät luokse kun tahtovat syliin? Anton ryömii luokse kamalan öhkimisen ja möhkimisen säestämänä (joskun itkuraivareiden) kun haluaa syliin, sitten kohottaa toisen käden minua kohti , niin tietää, että nyt olisi sylitys aika.



Noista roskista piti kommentoida: Anton, joka uskomattomalla vaistolla ohittaa kaiken muun syötävän paitsi tissin, kerää joka hemmetin roskan lattialta ja pistää suuhun. Kun joulukuusi vietiin ulos, siitä tippui pieniä oksia, joita Anton bongaili ja järsi onnesta soikeana. Kerran kokeilin laittaa ruokaa lattialla ( menee sitä kyllä laittamattakin) ja päästin A:n mönkimään,niin ei edes silloin ei ruoka kelvannut, roskat sitäkin paremmin. Ruoan otti käteen laittoi pois ja lähti mönkimään kohti aarretta.



Lempi kotityö G,Anton tykkää imuroinnista, kun ei ole liian väsy. Ja pesukoneen linkoamista katselee silmät pyörenä. Vaatekasoihih tykkää mennä, eli pyykin lajittelu on kivaa.



Nyt lähden katsomaan esikoisen tavarat läpi (taas)



T:Mareila+Anton 8kk

Huoh, Miian nuha ei oo vieläkään lähtenyt, vaan edelleen unentulo kestää ja kestää ja kestää, kun ei raukka meinaa saada henkeä vaikka on sitä niistäjääkin käytetty. Sit sitä huudetaan ja kiukutaan..



Tänään muuten näin tytön omin avuin nousevan polviseisontaan, vai millä nimellä sitä kutsutaankaan..siis ensin konttausasentoon ja siitä vielä kädet irti lattiasta:) Ja samalla kun kun tyttöä kehuttiin, minua pelotti, jos se kaatuukin siitä selälleen:( Pitää alkaa siis miettimään semmoisen konttauskypärän hankkimista.

Eteenpäin ei vieläkään edetä, mut kovasti yrittää itseään ylöspäin vetää, sekä lattialla ollessaan että sit istumassa sylissä.



Just tänään ajattelin, että missä se miun pikkuvauva oikein on..Tuommoinen iso tyttö tullut tilalle:) Mönkii jo joka paikkaan ja naureskelee ja kommunikoi jo omalla tavallaan..Miten tää aika menee näin äkkii??



Hauska oli se pottajuttu, meilläkin Miia on pari kertaa tehnyt pissit pottaan kun on unien jälkeen vaipan ollessa kuiva vietykin siihen istuskelemaan. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun ekan kerran siihen potalle istui..katseli että, hetkinen, mikäs juttu tää nyt on..:)



Nuhan takia ruokakaan ei oo oikein maistunut tytölle, ensin nenä vuotaa ja sit jossain vaiheessa alkaakin yskittämään ja sit tuleekin taas kiukku. Ei oo helppoa hälläkään. Ollaan sit ruuan yhteydessä annettu enemmän vettä ruokajuomana, että helpommin menis alas ruuat.



Nyt pitää taas mennä..Kutsu kuuluu:)

-Milenna ja Miia 27.4-

onpas teillä ollut mukavia juttuja. Pottajutuille, imuroinnille ja Antonin roskien syömiselle piti nauraa ihan ääneen... Meillä uppoaa roskat suuhun ja tyttö on vissiin tuohen perään, kun on jatkuvasti halkokorilla tuohia suuhunsa pistämässä. Nyt on opittu aukomaan kaappien ovet, laatikot, nostettu lattiakaivon kansi, nyitään sähköjohtoja... noustaan seisomaan ja tutkitaan joka paikkaa. Hampaita terotetaan huonekaluihin.



Olkaa varovaisia lapsen ja tiskikoneen kanssa. Työkaverini taapero (oli silloin alle 1 v) nojaili tiskikoneeseen kun isä tyhjensi sitä, horjahti veitseen ja sai 3 sormea melkein poikki. Käsi tikkeihin, kipsiin ja myöhemmin yhden sormen jänne leikattiin kuntoon.



Meillä yöt levottomia, mutta muuten jaksellaan. Sormiruokaa menee jo monenlaista, kaikenlaiset leivät, rieskanpalat, tomaatti ja juustohöylällä höylätty kurkku ovat suosikkeja. Soseet ei uppoa, pitäis varmaan tehdä lihapullia (sormenpäänkokoisia) ja kuutio perunoita...





Eipäs muuta! viikonlopunodotusta.

Elni ja tyttö 18.4

Kiva jos pottajutut on tuoneet jollekin hyvän mielen =) Mareila, hassua kun mainitsit, juuri tänä aamuna totesin miten suloista on kun A konttaa (silleen sulosen huonosti, juuri opittu taito) minun luo ja ojentaa kädet ja rupeaa kitisemään siihen sävyyn ettei voi olla ymmärtämättä käskyä " syliin ja heti" !



Sitten tietysti kun sanoin että nyt on siirrytty 8-kuisten soseisiin niin eipäs ollakaan - tai joo, ollaan pikemminkin siirrytty takas 4-kuisten mömmöihin. Ei kelvannut enää Amandalle klöntit ollenkaan. Uusi yritys sitten myöhemmin.



Mikä noissa cd-levyissä on niin ihanaa. Nyt kun mies on huoahtanut vihdoin että meidän 2-vuotias rupaa menettämään kiinnostuksen levyihin (kyllä niitä tosin edelleen, aina kun mahdollista availlaan) niin eikös Amandan horjuvat polvet johdata hänet AINA ensimmäiseksi kohti cd-kaappia. Se on kyllä useimmiten kiinni mutta välillä unohtuu esikoiselta auki ja A on kyllä haukkana mukana tilanteessa.



Nyt pitää mennä laittamaan iltapuuro, hyvää yötä kaikille!

Elni, veit potut suustani. Meidänkään likka ei kauheesti lämpene soseille, ja varmat yökit saa aikaiseksi jos jättää sörsselssönit liian rakeisiksi. Mutta pöydältä Hellu kyllä syö itse vaikka minkä kokoista leivänmurua ja muuta. Aateltiin, että paras varmaan väsätä sille seuraavaksi lihapullia ja makaroneja :) Ihan oikeesti, aiotaan kyllä pieniä sekä pullat että makaronit.



Me oltiin tänään muskarissa. Aloitettiin vasta nyt kevätlukukaudella ja ihan hauskalta harrastukselta tuntuu. Tyttö tykkää kuunnella kun lauletaan, ja mitä riehakkaampi leikki sen parempi. Lisäksi nyt varsinkin on kiva käydä jossain jossa näkee muita lapsia, koska H on alkanut entistä enemmän kiinnostua muista ja yrittää tehdä tuttavuutta. Maanantaina mennään kattomaan millasta on vauvajumppa. Saa nähdä miten harrastusten käy, jos tästä töihin pääsee/joutuu menemään, mutta on kumminkin kiva puuhata jotain kodin seinien ulkopuolellakin.



Me ei aiota enää mennä vauvauintiin, koska se ei ole täällä niin kivaa kuin edellisellä paikkakunnalla. Täällä on isompi ryhmä, vain yksi vetäjä ja huomattavasti rauhallisempi meininki. Ensinnäkin ohjausta ei oikeastaan saa, ja toiseksi likka meinaa tylsistyä... Samanlaista lilluttelua voidaan harrastaa ihan itsekin, kunhan vaan saatais itteemme joskus niskasta kiinni että päästäis tarpeeksi varhain liikenteeseen.



Siellä muskarissa oli yks 1,5 v tyttö, jonka kävely herätti ihastunutta höö! -huutelua meidän Hellussa... Kotona pitikin sitten testata ilman tukea seisomista monta kertaa. Huojuen mutta kumminkin se pysyi jo puoli minuuttia seisaallaan, katsoi minua silmiin että huomaatkos ja tumpsahduksen jälkeen heti uusi yritys, eli täysin tarkoituksellista toimintaa jo. Hui. Ollaan yritetty opettaa noiden uunien kanssa, että ne on kuuma ja polttaa, mutta pitänee tehostaa koulutusta ennen kuin H tosiaan lähtee liikenteeseen, se on tällä viikolla oppinut jo tosi hyvin menemään pitkin sohvia ja seiniä. Keittiön pöydän alla on ihan paras paikka treenata (ja samalla metsästää lattialta murusia)...



Apua miten äkkiä tuo lapsi kasvaa!! Näin juuri kotivideon, joka oli kuvattu heinäkuussa, me vilahdettiin siinä myös ja voi ihme miten pieni kääryle mulla silloin vielä sylissä olikaan. Buhuu, ihan tuli itku silmään, että tommonenko se oikein oli! Vaikka yrittää kuinka painaa mieleen ja kirjoittaa muistiin asioita, niin kyllä ne vaan unohtuu.



Ois vaikka mitä juttua... Tyttö on myös oppinut leikkimään piilosta ja näyttämään kieltä käskettäessä - tarpeellinen taito. Minä en ole ehtinyt oikein syömään koko päivänä, joten painun kaivelemaan kaappeja siinä toivossa että niistä löytyisi jotain syömiskelpoista.

Vali vali ja itkua... esikoinen on viety ja Anton ei nuku... Kaikki syömiset ja unet meni sekaisin. Nyt jo hirveä ikävä esikoista...nyyh...

Lapset leikkivät keskenään, ja odotan jo konfliktin ääniä... Siis nopeasti.



Ihan ekaksi kaikille jaksamista nuhien, yöheräilyiden ja syömättömyyksien kanssa. Kyllä se siitä. Toki tiedän, että ei sitä siinä hetkessä lohdutuksesi koe.



Meillä on taisteltu ja itketty tuttipullon perään, mutta luulen, että pahimmat vieroitusoireet on kärsitty ja nokka alkaa tulla tutuksi. Äitille Pihla kiukkuaa pullon puutteesta enemmän kuin muille, eli vähän niin kuin tissin kanssa imettäjillä.



Öistä on pakko vähän kehaista. Yösyötöt kun jätettiin, niin neiti nukkuu 20:30-7 ilman heräilyitä. EN oikein muistanutkaan, mitä on kunnon sikeä yhtäjaksoinen uni. Ihanaa!



Nyt on vauhtiviikonloppu edessä: muksut yökylässä, ukon kanssa syömään, oman asunnon näyttö jne. Ja sitten tiistaina lähdemmekin sairaalaan ja on Pihlan leikkauksen aika. Tunteet on pinnassa, mutta kyllähän kaikki taas hyvin menee.



Hyviä vointeja, ja minä palailen leikkauksesta toivuttuamme.



Lyle

Minullakin on vähän valivalihuutokarjumisolo. Siis ihan ilman mitään syytä, mulla on selvä pms, vaikka menkoista ei ole tietoakaan. Luulen että jotenkin johtuu noista hemmetin cerazetteista. Heti kun imetys on loppu haen kyllä yhdistelmäpillereitä.



Meillä on nyt kaikki lapset kotona kun esikoinen on vähän flunssassa - epäilen kyllä että miten paljon muka... Mun ei todellakaan pitäisi valittaa mistään, A:kin on nyt nukkunut yöt oikeestaan putkeen välillä 21-06, sillon alottaa ähinän ja kitinän mutta saan vielä jotenkin pysymään siellä sängyssä klo 07:30 asti, sitten huuto on niin kova että täytyy herätä. Amandalla on tuossa vauvakeksi kädessä jota JUURI NYT imeskelee todella happaman näkösenä. No, kyllä se lopulta eksyy taaperon suuhun.



Tänään pitää viedä joulukoristeet kellariin, siivota ylhäällä, ottaa pyykit narulta (en tiedä miksi se on mun inhokkikotityö) ja tietty imuroida. Täällä joutuu imuroimaan joka päivä kun hiekkaa ja ruuan muruja tulee nopeemmin kun nopeesti joka paikkaan. Huomenna sitten vielä siivoan ihan kunnolla, huomenna oltais menossa kavereiden kanssa tuohon Neussin hiihtohalliin, siellä on pulkkamäet ja kaikki (mitenhän tuo meidän " sairas" ) ja sitte sunnuntaina meille tulee vieraita.



Nuo kaksi keskustelevat tuossa henkevästi. " Mun poliisiauto. Et ota tai se menee rikki!!" ja Amandan vihainen kommentti: " nejjjj nääänäää" . Nyt jo molempia naurattaa...



Hyvää alkavaa viikonloppua!

Meidän neiti tulee luo kun haluaa syliin. Nousee jalkoja vasten seisomaan ja yrittää kiivetä. Tulee samanlailla ilmoittamaan kun kakka on vaipassa. Tyttö on kova kiipeilemään muutenkin. Taaperokärryssäänkin seisoo kyydissä ja sen avulla kurkottelee ikkunaan. Raput yläkertaan nousee jo vauhdilla.

Vähän rakeisempi ruoka menee suhteellisen hyvin ja leivän paloja nyppii mielellään.

Meillä ei ole liikkumista treenattu öisin. Oiskohan tyttö kahdesti kääntynyt mahalleen unissaan! Nukkuu kyllä unipussi päällä, mutta valveilla ollessa pystyy konttaamaan ja nousemaan seisomaan se päällä.



Lylelle ja Pihlalle onnea leikkaukseen ja pikaista toipumista siitä!

Hyvää viikonloppua!



mallu ja tyttö 26.4

Lylelle ja Pihlalle onnentoivotuksia leikkaukseen.



Kyselyä oli syliin pyyntötavoista. T on hyvin selkeä tässä, hän konttaa jalkojen juureen ja nostaa toisen kätensä ylös, jos tämä ei tehoa, kiipeää seisomaan jalkoja vasten, jos tämäkään ei vielä tehoa, otetaan kova huuto avuksi, ja se yleensä tehoaa viimeistään.



Oltiin muskarissa ja ei ollut ihan paras kerta. T oli väsynyt, eikä jaksanut olla kauhean innostunut ja meidän ryhmässä T on vanhin ja tuntuu, että leikit ovat omiaan vähän nuoremmille. T ei jaksa innostua enää selinmakuusta ja jalkojen vatkaamisesta. Ei suostu edes istuallaan jalkojen vatkaamiseen, vaan haluaisi lähteä liikkeelle. Kontata ja kävellä vaan. En oikein tiedä, että pitäisikö lopettaa.



Kökköruuat menee jo melko hyvin, riisistä T ei oikein välitä. Ja lattialta löytää kyllä kaikki pienenpienetkin muruset. Pinsettiote on hyvin hallussa. Liian haasteellisia ovat toistaiseksi olleet pikku muurahaiset, joita muutamia on jo sisälle eksynyt.



Onpas jotenkin väsynyt olo tällä mammalla. Viime yö oli taas vilkas. Mutta edellisyönä T heräsi vain kaksi kertaa ja se oli luksusta! Ja antaa uskoa siihen, että vielä meilläkin nukutaan yöt putkeen.



Viikonloppu sentään tulossa, ihanaa. On niiiiin mukavaa, kun mieskin on hoitamassa poikaa.



K&T 030405

Alkuun anteelsi kun höpötän vaan esikoisen reissusta, mutta nyt vahtaan puhleinta, heidän koneensa pitäisi laskeutua kohta, ja lupasivat laittaa viestin kun kone laskeutuu.



Viim eyö meni hyvin, Anton nukkui hyvin, minä valvoin. Meinasin soittaa siskolleni, jonka kanssa J on reisussa kolmelta yöllä, tiesin, että niihin aikoihin he lähtevät. hillitsin kyllä itseni. Mutta nyt väsytää, illalla on tulossa pari kaveria meille syömään, pitäisi raahautua kauppaan ja siivota vähän. Pyykkiäkin voisi pestä jne. tuo lista on loputon.



Lylelle ja pihlalle kovasti jaksamista ja voimia leikkaukseen



Nyt A hermostuu pakko mennä ...



T.;M&A

Sain Lauran partsille nukkumaan rauhallisissa merkeissä, pesukone pyörii ja siivosin vähän keittiötäkin, joten nyt olisi hetki aikaa kirjoitella kuulumisia. Viime viikolla tein ryytyneenä aloituksen äitien ryytymyksestä, mutta tämä viikko on ollut onneksi parempi. Välillä tunnen itseni jopa ahkeraksi! (tosin en sen jälkeen, kun luin täältä " Siivoatteko itse" -pinon - meillä ei nimittäin todellakaan pestä viikoittain esim. lattioita! Hyvä että saan päivittäin vähän siistittyä paikkoja, muttei sekään kauaa auta. Huokaus.)



Edellisestä tulikin mieleeni gallup vauvojen lempikotitöistä. Lauralla ei taida olla mitään lempikotitöitä, eikä tosin inhokkejakaan. Imuria hän seuraa huolestuneena, muttei kuitenkaan protestoi. Vessan pesemiseen osallistuu kyllä aika innokkaasti, lähinnä vessapaperia syöden..



Laurakin rupesi joskus ennen joulua kiipeämään välillä mun syliin ja jalkoja vasten seisomaan, ja se tuntuu tosi liikuttavalta! Muuten tyttö puuhailee pitkät ajat itsekseen, joten on ihanaa kun äitiäkin tulee edes välistä vähän ikävä! Sitä puuhailuakin on hauska seurata vähän sivummalta - miten lapsi voikin olla niiiin tosissaan esim. tyhjentäessään sukkia ja pipoja korista eteisen lattialle?! Niitä pitää sitten pyöritellä käsissä ja siirtää toistuvasti lattian kohdasta A lattian kohtaan B.



Meinasin juuri kirjoittaa, että Lauran päikkärit sujuvat pääosin hyvin ja kestävätkin yleensä noin 1,5 tuntia. Mutta nyt juuri tuolla ollaankin aika levottomia, tietenkin. Enää en kuitenkaan ihan niin paljon stressaa asialla enkä yleensä saa mahassa asti tuntuvaa väsymys- ja kauhukohtausta, jos tyttö herää sen 30 minuutin jälkeen huutamaan. Nykyisin Lauran saa nimittäin aika suurella varmuudella takaisin nukkumaan, mikäli hän herää ilmiselvästi kesken unien.



Lopuksi vielä varoitus: Muistatteko, kun keväällä / kesällä oli puhetta uudesta Marianne-suklaalevystä ja kaikki kävivät sitä vuorotellen etsimässä. No, nythän on tullut kauppoihin Marianne-snack -pusseja. Ostin tänään sellaisen ja snacksit ovat t o d e l l a hyviä!! Eli ota tämä todesta ja vältä niitä, jos pelkäät repsahtamista. : )



Kiitos vielä Mareilalle kotiinkutsusta ja muille kivasta tapaamisesta; Pihlan perheelle onnea ensi viikon koitoksiin ja vielä Mareilalle tsemppiä esikoisen ikävään. Ja kaikille tasapuolisesti mukavaa viikonloppua!



t. Sanna ja Laura 9.4.