TAMMIKSET TÄNNE MAANANTAI TAAS!!!

Niin sitä taas on yksi yö vähemmän masun kanssa yhteistä aikaa jäljellä. Aamulla kun nousin sängystä niin ihan pelästyin että en olekaan raskaana kun niin kepeästi nousin. Liikkeitä eilen ja yöllä ollu tosi vähän verrattuna viime aikaisiin liikkeisiin. Joku viikonlopun pinossa tais kysellä että onko muita joilla asukki liikkuu vielä paljon. Meillä juu eiliseen asti temmelsi sellasta vauhtia et oksat pois. Välillä jo hermostusin mylläämiseen. no eilen kun sähläsin kiehuvan veden kanssa ja sain kivan palohaavan masuun, niin eipä ole vauva paljon liikkunut. Vähän jo hermostusinkin mut kyllä se siellä vähän liikkuu taas :)



Tosiaan oli sitten eilen illalla varmaan ihan eka TOSI OIKEE suppari. Kipu oli jotain ihan muuta kuin tähän asti ollu. Selkään poltti niin etten saanu huudettua miehelle ja jäin rappusiin heilumaan. Kestikin piru aika kauan, minuutin verran. Kipu ei kyllä tuntunut mahan puolella ollenkaan. HArmi että jäi tohon yhteen Plääh...



Anoppi oli eilen soittanu miehen kännyyn pari kertaa eikä oltu kuultu, nyt se on sitten valvonu koko yön luulleen et ollaan jo hommissa hih hih!!! Voitais jo kyl PIKKUHILJAA ALKAA OLEEKIN



Maariska 39+5

Itsellä " vasta" rv37+1. Tulevat isosiskot nukkuu, mutta äiskä ei jostain syystä saa unta. Heräsin jo puoli kahdeksalta ja muksut yleensä herää yhdeksän jälkeen. Kipeitä supistuksia on päivittäin. Illalla kun katoin telkkaria tunnin verran tunsin 3 kipeää supistusta, jotka kovetti koko mahan. JOulun aikaan kun olin parin kilsan kävelylenkillä alkoi illalla ihan sännölliset ja kipeät supistukset, jotka sitten hipuivat pois. Olivat sentään vaikuttaneet sen verran, että olin sormelle auki käydessäni äitipolilla synnytystapa arviossa. Vanhin (5v.) tyttöni on syntynyt 40+5 ja toinen tyttöni (2v.) 40+4, että tämänkin menee varmaan pari päivää yli... muistan, että nuorimmaiseni odotusaikana minulla oli samanlaisia säännöllisiäkin ja kipeitä supistuksia paljon ja silti meni yli lasketun. Olo on tosi hyvä... väsyttää vaan iltapäivisin ja päikkäreille menen aina jos vaan mahdollista. Fragminia pistän mahaan aamusin estämään veritulppia. Onneksi päääsen pian piikeitä eroon. Ilmeisesti 6 viikkoa synnytyksen jälkeen pitää vielä pistää

Täällä vaan samat vanhat vaivat vaivaa. Liitoskivut on aivan järkyt, nukkumisesta ei tule mitään. Ja jotenkin on tunne, että vielä neljä viikkoa on kärvisteltävä...

Siivosin eilen huushollin ja pesin saunankin eikä se aiheuttanut kuin kipeän selän, ei siis ainuttakaan supistusta! Tylsää. Onhan tässä laskettuuan aikaan vielä aikaa, muttei millään jaksaisi enää odottaa.



Mulla ei ole tässä raskaudessa iskenyt pesänrakennusviettiä ollenkaan. Vauvan kamojen laittokin on vähän vaiheessa eikä olla saatu aikaiseksi hakea pienen sänkyäkään mummolasta. No, äkkiähän se sieltä tulee, mutta olisihan se kiva, että olisi sänky pedattuna, kun tullaan kotiin.



On vissiin lähdettävä kauppaan ja pihalle pojan kanssa. hiki tulee jo ajatuksesta, kun herra vastustaa pukemista kaikella voimallaan.



Tihveröinen 37+5

Nyt on taas se aamuista huonoin, joten kirjotan vaan neuvolakuulumiset. En viitti pilata muiden aamua omalla kurjuudellani. Oon valvonut koko yön liitoskipujen kanssa, ja poikakin päätti juuri tänä aamuna herätä klo 6! Eli oon tosi väsy :(



Neuvolassa kaikki ok. Hb 137, rr 125/80, sf 30 ja paino pudonnut pari sataa grammaa. Pissa puhdas ja sydänäänet hyvät 145. Terkka sanoi, että hän arvioisi käsikopelolla vauvan painoksi noin 3 kg. Saa nähdä, pitääkö ultra vai tuo näppiarvio likeemmäs paikkansa...

Seuraava neuvola onkin vasta puolentoista viikon päästä, kun tässä välissä on taas äpolikäynti.



Päivänjatkoja ja jaksamista kaikille

Toukoaarre 39+2

Luojan kiitos, kone pelaa taas joten kuten ja pääsen taas lukemaan teidän kuulumisia.. Tuntuu että päivät on pelkkää odottamista ja mitään ei sitten kuitenkaan tapahdu. Päivä tolkulla ollut kipeitä suppareita mutta loppuvat aina kun itselläni pieni toivon kipinä herää. Nytkin supistelee, mutta enää ei oikein jaksa edes hiljaa mielessään toivoa..



Selkä on kipeä, alavatsa on täysin hellänä, nukun tod. huonosti ->olen päivisin väsynyt ja pahan tuulinen sekä itku kurkussa milloin mistäkin ja kaiken lisäksi alkaa pukkaamaan flunssaa. Nenä tukkeessa ja kurkku kipeenä. Näin jo painajaista että vauva syntyi ja sairaalassa eivät antaneet mun hoitaa itse vauvaa kun olen kipeenä, ettei tarttuisi pieneenkin.. Hui!!



Anteeksi että mä valitan oikein olan takaa, mutta on jotenkin vaikea löytää tästä mitään kovin positiivista. Tietysti takaraja lähestyy ja pieni voi olla hyvinkin pian maailmassa ja sitten saa päiviksi puuhaa ihan tarpeeksi eikä tarvitse miettiä kuinka ajan käyttäisi. Täytyy yrittää ajatella että kun näin kauan on tätä raskautta kestänyt, niin kyllä se muutama päivä täytyy malttaa. Olo on kuin lapsena ennen joulua!



Joku puhui liikkeiden vähenemisestä ;täällä on liikkeet vähentyneet todella hurjasti viimeisen viikon aikana, kertaalleen kävin ktg:ssäkin tästä syystä. Kaikki oli kuitenkin ok. Ilmeisesti pieni vain kerää voimia suureen koitokseen!



Nyt taidan lähteä paistelee patonkia aamukahvin kaveriksi ja tönimään rakkaani ylös sängystä.. En ymmärrä miten joku voi nukkua vaikka esikoinen pitääkin kiitettävää meteliä yllä.. Tietysti hyvä vaan jos pystyy nukkumaan, että jaksaa sitten töissä raataa.. :-)



Palailen taas päivän mittaan vakoilemaan teitä ja yritän nyt hieman kohottaa mielialaa ja lupaan etten enää valita mistään! Kohta tätäkin muistelen kaiholla! (*tai sitten en..)



-onemam ja masun valtaaja valtteri 40+2

Musta kyllä tuntuu, että itellä siihen menee vielä kauan...Mutta niin se vaan lähenee kuitenkin.



Onneks sain viime yönä nukuttua hyvin, vessareissuja tietysti oli, mutta sain heti unen päästä kiinni eikä kivut tms. valvottanu. Uni ei kyllä illalla meinannu tulla millään, kun nukuin parit päiväunet eilen...Nyt sitten nukuttais, mutta ton tytön kanssa pitää nyt vaan jaksaa...



Tänään iltapäivällä neuvolaan. Viime viikolla en käynytkään kun oli sitä osastolla oloa ja muuten äitipolilla käyntiä. Nyt sitten neuvolaseurannalla loppuun asti, toivottavasti. Niin ja tietty kotona sitä proteiinia mittailen.



Ei meilläkään sänkyä ole valmiiks laitettu. Tuolla se varastossa oottaa. Mies varmaan sen kokoo sitten kun ollaan sairaalassa, ehtiihän sen sittenkin...Meidän huone on niin pieni, etten halua sinne mitään ylimäärästä pyörimään etukäteen, ja vielä suurempi syy on varmaan se, että vaikka kaiken pitäis olla nyt hyvin, pelkään kuitenkin sitä, että jos kuitenkin tulen taas kotiin niin että vauva jää sairaalaan. Oli niin kamalaa kattoa kaikkia vaunuja, sänkyjä ym. valmiina eikä ollutkaan vauvaa mukana...Ite varmaan haluan petata sen sängyn, mutta ehtiihän sen sittenkin, vaikka vauvan kanssa tullaan kotiin. Eihän siinä mene kun muutama minuutti. Vaatteitakaan en oo pessy kun muutamat 50-56-senttiset että alkuun pääsee. Katotaan, mitä hommasta tulee vähemmällä hösöttämisellä =)

Varmaan kauhea kaaos, kun esikoinen vaatii huomioo ja vauva kans, ja äitiä väsyttää...



Joo, ei kai tässä sen kummempia. Hurjalta kuulosti muuten tuo maariskan palovamma, hui! Toivottavasti toivut siitä hyvin!



Kölli rv 38+5

Täällä sitä vielä ehjänä ollaan. Viime yönä neljän aikaa vauva keksi ruveta touhumaan. Touhusi tunnin verran ja sai aikaan että piti mennä käymään vessassa. Aamulla kun kello herätti niin tunsin vasemmalla puolella kauheen vihlasun joka viilsi läpi mahan. Sitä kesti hetken ja meni ohitse. Vauva lehdestä luin että yölliset supistelut valmistelisivat synnytystä. Itselläni niitä on ollut yöllä ja päivällä. Sitä vaan jäin ihmettelemään että eikai se nyt vuorokaudesta ole kiinni.

Olo on keventynyt huomattavasti. Mutta väsyttää ihan kauhesti.

No täytyy kohta lähtee kävelee kohti neuvolaa

Hyvää päivänjatkoa teille muille odottajille.



Minnie-71, Rv 38+2

Kohtuullisesti nukuttu yö takana vaikka illalla S:n ja S:n jälkeen supisteli kiitettävästi ja kipeesti. Loppuivat sitten kuitekin ennen puoltayötä.



Me lähdettiin jo perjantaina synnyttämään. Supistuksia tuli säänöllisesti kolmesta lähtien 5min. välein ja oli mielettömän kipeitä. odoteltiin ilta 7 asti ja sit lähdettiin koska matkaa sairaalaan on 45km. Sinne kun päästiin ja sisään kun otettiin vähän ennen 9 niin olin käyrillä joka piirteli komeita suppareita ja säännöllisesti. Kohdun ulkosuu oli 2 sormelle auki ja sisäsuu yhdelle ja kaulaa vielä vähän jäljellä. Sain peräruiskeen ja sit ammehuoneeseesn odottelemaan. Suppareita jatku yöllä kolmeen asti ja sit alko pikkuhiljaa vähenemään ja tuli kivuttomammiksi. Aamulla ei suppareista oikeestaan ollu tietoakaan ja paikat oli samalla tavalla auki kuin illallakin. Lääkäri sanoi et voidaan mennä kotiin odottelemaan. Näytti siltä et synnytys olis lähteny käyntiin, mut jostain syystä vaan loppu kesken. Lauantai illalla tuli sit vielä vessassa käydessäni limatulppa (verensekaista limamössöö ja hyytymiä) hyi... Suppareita on ollu silloin tällöin mut ei mitään kummempaa. Käynnistämään ei vielä alettu koska viikkoja sen verran vähän (37). Mä olisin voinu ottaa jo sen vauvelin vastaan mut ei sit kuitenkaan päättäny vielä tulla tähän maailmaan.



Nyt vaan odotellaan et milloiin taas alkaa tapahtumaan. Onhan tässä vielä aikaa odotella. Sitä vaan on niin malttamaton...



Reitsu Rv 37+2

Täällä vaihteeksi vähän huonosti nukuttu yö takana... No, ei mikään ihme, kun viikonlopun aikana tuli nukuttua sitäkin enemmän! Täytyy kohta käydä tohon sohvalle köllöttelemään... =)



Vähän alkaa olla kärsimättömät fiilikset! Mitään suurempia vaivoja ei ole, joten mikäs tässä toisaalta olisi ollessa, mutta kun on niiiiin TYLSÄÄ!!! Tuntuu, että kaikki päivät on ihan samanlaisia: sohvalla löhöämistä, telkan tuijotusta, lukemista ja netissä surffailua! Eli mä alan olla tosi tylsiintynyt. Pitäisi vissiin kehittää enemmän jotain toimintaa, mutta kun ei kuitenkaan oikein jaksa lähteä esim. kaupungille kauppoja kiertelemään, eikä sen puoleen ole rahaakaan. Eilen käytiin leffassa, mikä olikin sitten ihan kiva piristys. Ja onneksi huomenna on neuvola, niin tulee käytyä edes jossain!



Tiedän, että tästä olemisesta pitäisi nyt vaan osata nauttia, kun kohta tällaisesta ei ole tietoakaan, mutta jotenkin alkaa käydä päivät pitkiksi. No, onneksi tiedän, että päivä päivältä olen lähempänä vauvan kohtaamista!



Mukavaa viikkoa tammimammoille! =)



Piippa79 (rv 38+4)

Huomenia - heräsin tosiaan vasta äsken...



Ihan alkuun kysymys, kun nyt oon ihan pihalla. Oon puhunut ennenkin hyvin runsaasta ja hyvin vetisestä valkovuodosta, mitä mulla on " esiintynyt" aina toisinaan. Tänä aamuna sen haju oli kuitenkin muuttunut makeahkoksi, joten tuli mieleen, että voiko se nyt olla sitten sitä lapsivettä? Oon unohtanut, mitä asiasta on puhuttu... Toinen vaihtohto tietty on, että hajun muutoksen aiheuttaa Gynophilus-kuuri, jolle terkka mut komensi. Pitää koittaa saada alapään bakteerikanta kuntoon ennen synnytystä, ettei pikkuinen saisi sammasta heti kättelyssä. Mutta ISO KIITOS sille, joka viitsii mua (taas) valistaa!



Juu, aamu meni taas pitkäksi. Johtuu pitkälti siitä, että uni karkas yöllä. Heräsin klo 1.36 ja olin ihan pirteä - vaikka siivoamaan olisin voinut ruveta, tai leipomaan, tai... Melkein viiteen asti sitten lueskelin kirjaa, ja alkoihan mua viimeinkin nukuttaa. Tosin uni oli aika repaleista, kun ainut asento, missä ylipäätään " kärsii" nukkua, on vasemmalla kyljellä. Ja rajansa silläkin, miten paljon yhdessä asennossa voi olla. Mahallaan ja selällään nukkuminen on (luonnollisesti) pois laskuista, ja oikealle kyljelle jos erehdyn asettumaan, niin kohta on koko oikea puoli vartalosta ihan puuduksissa. Mistähän lie johtuu moinen? Ja sitten soppaan voi tietty lisätä sen, että kyljen kääntäminen on tietysti operaatio sinänsä... u know.



Nyt pitää lähteä puurolle, masuaarre myllää siihen malliin, että taitaa kaivata ruokaa sekin.



Mukavaa viikkoa jokikiselle tammimammalle - hyviä vointeja ja tehokkaita suppareita! Jännä nähdä, moniko meistä on jakautunut ennen kuin viikko on " paketissa" ...



SolAngel & Rontti 37+4

Mullakin alkaa päivät vähenemään. Nyt menossa 39+6 eli huomenna olis se laskettu-päivä, mutta taitaapi mennä yli kun ei mitään tuntemuksia oo ollut.

Tosin eipä se ensimmäinenkään varoitellut etukäteen mitään, syntyi sitten laskettunapäivänä. Alkoi vaan kovat poltot joista tiesin, että se on menoa nyt. Synnytys kesti silloin (v.2002) 19 tuntia ja toivon vaan että tää toinen olis vähän nopeempi tapaus.

Nyt vaan yritän olla normaalisti, en meinaa rehkiä itteäni henkihieveriin, kun on pää niin täynnä räkää. Jos tän räkätaudin sais pois ennen kuin oikeesti tarttee niitä voimia.

Nukkuminen on jäänyt vähälle, ei nukuta, väsyttää vain.

Yössä nukun sellaset 4-5 tuntia, kun ennen oon nukkunut hyvillä mielin 8-10 tuntia.

Turvotusta on, sormet tuntuu nakeilta ja kengät puristaa.

Tsemppiä vain muillekin tammikuisille odottajille ja hyvää alkanutta viikkoa!

En olekaan kirjoitellut pitkään aikaan, joten nyt ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni... Tänne ei mitään erikoista. Joka aamu, kun herään on todella ns. pettynyt olo. Eikö vieläkään? Meidän nyytti taitaa olla itsepäistä sorttia, niin tiiviisti hän tuolla masussa pysyttelee. No onhan laskettuaikanikin vasta 22. päivä. Mutta silti saisi jo tulla!! Kaikki ässätkin on otettu jo päivittäiseen käyttöön... ja ripeät kävelylenkit. Tuntuu, ettei niistäkään ole ollut mitään hyötyä. Paitsi eilen illalla. Tunnin ajan tuli 10 minuutin välein todella juimivia supistuksia. Koko maha meni ihan kivi kovaksi ja henki ei tahtonut kulkea kunnolla. Sitten ne tas hiipuivat pois. Hermothan tässä alkaa jo mennä. Varsinkin kun kaikki soittelee ja kyselee, että JOKO?!! Kunhan nyyttimme ei syntyisi ylihuomenna. Isäntä on nimittäin lähdössä työmatkalle Lahteen... :)



Tuntuu, että tämä väsymys ei lopu ollenkaan. Tämä on ihan samanlaista kuin alkuraskaudesta. Keskiraskauden tienoilla olin pirteä kuin peipponen. Nyt on sellainen olo, että ihan kuin olisi halolla päähän lyöty! Huonosti nukututkin yöt ovat varmasti osasyyllisenä tähän " tajuttomuustilaan" ! :) Häpyluuhun painaa niin paljon, että herään joka ikinen kerta kuin vaihdan asentoa. Sitten vielä ne ainaiset vessareissut... Plääh!



Mutta oikeen paljon onnea jo vauvansa saaneille!! :)



taidan lähteä tästä pehkuihin!



Hanna rv 38+1

Täällä sitä vaan kärvistellään. Aamulla kävin neuvolassa, kaikki ok. mutta koska on se raskausdiabeetes haluavat näytille ä-polille nyt kun La:kin oli ja meni.... ja se on jo keskiviikkona eli ylihuomenna. Tänään näytti tilanne siltä et kohdunkaulaa ei olis enää jäljellä ja paikatkin 2-3 cm auki, mut ku ei supista!!!!!! Voi olla et harkitsevat käynnistystä sit keskiviikkona tai ainakin antavat ajan siihen. Tahtoisin niin että ei tarttis käynnistää vaan lähtis tulemaan itekseen! Täytyy koettaa rehkiä kaikenlaista jos vaikka auttas jotain, tähän asti millään ei ole kyllä ollut vaikutusta mut aina kantsii kokeilla, joten ei muuta kuin ekaks imuroimaan...



milla_s 40+3

Heippa kaikille!



Torstaina kävin kirjoittelemassa pinoon, että koko päivän supisteli kuukautiskipumaisesti noin 10 minuutin välein. No, sehän sitten tosiaan enteili synnytystä. Supistukset tihenivät ja voimistuivat illalla klo 22 aikaan ja klo 24 olimme sairaalassa.



Kätilö tutki kohdunsuun tilanteen ja totesi, ettei synnytys ole vielä käynnissä, hän ei meinannut saada kohdunsuuta tutkittua lainkaan, kun se oli vielä niin takana. Oloni oli aika tukala ja tiesin, että tositoimissa tässä ollaan. Kätilö sanoi, että katsotaan mitä tässä tehdään, lepoonko vai kävelemään. Kätilö laittoi minut käyrälle ja jouduin makaamaan tutkimuspöydälle kyljeltäni. Vauvan sydänäänet aina romahtivat supistusten aikana, jonka johdosta jouduin makaamaan samassa asennossa 1,5 tuntia. Kyllä teki mieli perua koko touhu ja lähteä vaikka sairaalan hiushoitolaan! Kätilö tutki tilanteen sitten uudestaan ja hämmästyi, että tässähän onkin edetty huimaa vauhtia: kohdun suu oli 7 cm auki, ei muuta kuin synnytyssaliin.



Kylläpä oli pitkä matka kävellä saliin, supparit olivat tosi voimakkaita ja kipeätä teki. Kävin vessassa ja sen jälkeen muutamien kipeiden supistusten jälkeen isä ja kätilö saivat väkisin kammettua minut sänkyyn. Ei tehnyt yhään mieli selälleen, vaan olisin halunnut olla pystyssä. Kätilön oli kuitenkin saatava vauvan sydänäänet taas selville, joten pakko oli alistua petiin. Kätilö puhkaisi kalvot ja samantien rupesi ponnistuttamaan. Hän sanoi näkevänsä jo vauvan pään! Olin ihan pihalla, että millä vauhdilla tässä oikein mennään. Teki mieli puristaa polvia yhteen ja pidätellä. Kätilö kuitenkin rohkaisi kivasti ja niinpä päästin vauvan ulos. Ponnistusvaihe kesti 3-4 minuuttia eikä tullut minkäänlaisia haavoja tai repeämiä. Pääsin helpolla. Esikoisen ponnistusvaihekin oli ensisynnyttäjälle tosi lyhyt: vain 7 minuuttia.



Poika on maailman suloisin - tai tietysti yhtä suloinen kuin esikoinen. Strategiset mitat: 3085g ja 49 cm. Hän syntyi viikolla 38+2.



Eilen kotouduimme sairaalasta ja nyt ihmettelemme rauhallista ja hyvin nukkuvaa vauvaa kotona - sekä mustasukkaisuden raivoon joutunutta esikoista. On tämä ihanaa! Onnea vain teille kaikille muillekin, joilla synnytys on pian edessä. Kaiken kivun unohtaa kyllä, kun vauva on lämpimänä masun päällä.



T.Pallotuija ja Itse Rauhallisuus

Vaikka olin jo ihan varma, ettei meidän pikkuinen synny koskaan, vihdoinkin on nyytti sylissä :)

Ilman mitään ennakkotuntemuksia perjantaina iltapäivällä alkoi lapsivettä mennä pikkuhiljaa. Lähdettiin sairaalaan, vaikka supistukset ei alkanutkaan, koska mulla on aiemmin ollut syöksysynnytyksiä. Ensimmäinen supistus tuli lauantain puolella ja synnytys oli tosi nopea - avautuminen (laskettu ekasta supistuksesta) 20 min ja ponnistus 20 min. Kaikki meni hienosti ja päästiin neidin kanssa jo eilen kotiin :)



Pikkuinen syntyi siis rv 40+2.



Onnea matkaan kaikille vielä odottaville tammimasuille! Vielä en ehtinyt katsoa, ketkä muut ovat jo vauvan saaneet - Onnea kaikille!





päivänsini ja neiti 2 päivää

Johan niitä vauvoja alkoi satelemaan.. Täällä edelleen ihan hiljaista, ei merkkiäkään tulevasta.. yönkin sain nukuttua hyvin, vain kerran heräsin vessaan.. ja taas tuli nukuttua 9h.. Laskettuun aikaan olis tasan 2 viikkoa. ikuisuus jos menee vielä 2 vkoa yli.. :(

Ehkä pitäis toistaa eilinen siivous, mutta kun ei siitäkään apua ollut.

Susku 38

Täälläkin yksi tammikuinen saatu kotia, perjantaina 6.1 (rv 38+6)syntyi pikkuinen tyttö klo 19.42!! Meilläkin kokoa oli kertynyt 3085gr ja 48 cm.

Onnea muille vauvan jo hakeneille ja suppareita kaikille niitä odottaville!

Tyttö syntyi nopsaan, oltiin sairaalassa puoli viiden maissa (ja silloin jo 6-7cm auki, minä kun luulin että tulee turha reissu, supparit ei olleet kovin säännöllisiä..) ja siitä se n. 3 tuntia eteenpäin oli tyttö sylissä!

Eilen kotiuduttiin ja kaikki on hyvin, ihanaa!!!!

jaahas.. ruoka-aika taitaa olla...



caron ja nuppu

Taas tuli lisää tammikuisia vauvoja, on se jännää! =)



Aloin tossa miettimään, että täällä on moni epätoivoissaan (minä mukaanlukien) että kun mitään merkkejä ei ole ilmassa, niin eihän tää vauva synny KOSKAAN...Ja kun noita tarinoita luki, niin mistäs sen tosiaan tietää mitä tapahtuu vaikka tänä iltana, vaikka nyt ei missään tuntuiskaan. Huisia! =O



Omalta kohdaltani oon kyllä alkanu miettiä, että tää tosiaan taitaa mennä yli ja ehkä joudutaan käynnistämäänkin...Tietääkö kukaan, missä määrin voi ajatella oman synnytyksen menevän samaan malliin kuin omalla äidillä? Meidän mammalla nimittäin meikäläinen, esikoinen, meni yli 2 viikkoa yli, käynnistettiin sitten, sisko käynnistettiin verenpaineiden takia, veli tuli itekseen päivä ennen vai jälkeen lasketun ajan, mutta synnytys pysähty ja jouduttiin vauhdittamaan tipalla. Joten jos siihen vertaa, niin tuskin se meikäläiselläkään noin vaan tulee, vallankin kun kerran nää supistukset ei kerran oo mitään aikaan saanu...Esikoinen kun leikattiin, niin oon tavallaan ensisynnyttäjänä liikkeellä.



No joo, tulipahan taas pohdiskeltua, kun piti vaan onnitella nyyttinsä jo noutaneita =)



Kölli

tuo aika nimittäin! Kovasti jo kärsimättömäksi alkaa olo käydä, vaikka vielä viikko laskettuun aikaan onkin... olo on suht iisi, ajoittain alavatsaa juilii ja häpuluuta kolottaa, mutta nyt on yöt menneet kyllä aika rauhallisesti: viime viikolla oli repaleisia ja tuskaisia öitä muutama.



Synnytys on alkanut jännittämään ja hirvittämään, vauvan kokoarvio kun oli rv 36 jo 3,2 kg... mihin se ehtiikään tässä vielä, varsinkin jos yli menee?? Jo syntyneet tammikuiset vaikuttavat niin sirpakoilta ja helposti maailmaan tulleilta, että ihan kateeksi käy... Raskausdiabeteshan mulla on, ja ruokavaliolla yritän sitä kurissa pitää, mutta aivan järkky makeanhimo ajoittain iskee...



Kotona ei tahdo saada mitään aikaiseksi, aika menee ihmetellessä ja odotellessa, että jotain jo tapahtuisi...



Onnea jo nyyttinsä saaneille!



-Martina29 ja rv 38+6-

Ja ihan kaikille jo jakaantuneille hurjasti onnea!!!! Moni on jo nyyttinsä saanu ja eiköhän meistä kaikki jossain vaihees! En oo nimittäin vielä kuullu yhdestäkää vauvasta, joka olis jääny syntymättä. Jos ei ny sitte käyniin, että maailma pysähtyy tai lakkaa yhtäkkiä olemasta!



Huomenna tulis 38 viikkoo täyteen, voi että menee aika nopeesti, eihän tästä oo ku muutama viikko, ku jännäsin, että sais sen 12 viikkoo rikki ja sitte ultrat. Huimaa ajatella, että hetkenä minä hyvänsä voi Kaveri lähtee tulemaan, täytyy vaan olla seksin suhteen aktiivinen, siivoominen mua ei huvita. Oon nimittäin huomannu että lemmiskelyllä saa seuraavalle päivälle mukavan (?) tuntusia supistuksia, mutta tiheimmilläänki niitäon tullu 10 minuutin välein, eikä oo tullu mieleen edes soittaa synnärille...



Millon sinne siis olikaa hyvä lähtee!? On kohta kaheksan vuotta edellisestä kerrasta, nimittäin. Tuplat synty lopuksi sektiolla (aukesin kyllä kokonaan ennen sitä, mutta synnytys pysähty ja sitte leikkuriin), viikkoja oli sillon 37.



Eli koska sairaalaan, onko teille neuvolasta annettu millasia ohjeita ja missä vaihees teistä itestänne tuntu siltä, että nyt pitäis mennä...!?

Toki se on varmaan paljo paikkakunnastaki kiinni ja varsinki synnyttäjästä ittestään, että millon kokee lähtemisen olevan ajankohtanen...



Vitsit,ku vihloo tuonne alakertaan!! Ja välillä supistaa, mutta ei satu kovin... Pitää kai ny mennä touhaamaan jotain, ettei mee päivä ihan harakoille.. Tuli tuos vielä jatkettua uniaki, ku sain jälkikasvun opintielle... Ja yö meni niinku meni. Josku saa paljoki nukuttua, mutta joskus taas mikää asento ei oo hyvä ja kusettaa tämän tästä jne.. Tehän tiedätte tunteen!

Mutta mukavaa maanantain jatkoo kaikille!!



Hemppa37+6