TAMMIKSET TÄNNE MAANANTAI TAAS!!!
Kommentit (34)
Onnea myös muille jo vauvansa saaneille tammiksille! Jännä miten samankokoinen ja samoilla viikoilla syntynyt on Caronin vauva;)
Joku kyseli mistä sen tietää milloin pitää lähteä sairaalaan. Minusta hyvä ohje on lähteä silloin, kun olo alkaa olla jo tukala ja vähän hikinen. Supistusten väliäkin kannattaa laskeskella, mutta avautuminen voi tapahtua pitkilläkin supistusten väleillä, joten ei niihin kannata niin luottaa. Jos supistaa jo parin minuutin välein, silloin kannattaa laittaa autossa viitosvaihde päälle;) Huonekaverini oli ennättänyt olla sairaalassa peräti 10 minuuttia, kun vauva oli jo maailmassa. Joskus homma voi olla nopeastikin ohi. Hänellä oli pitkät supistusten välit ja siis homma kunnolla käynnissä kuitenkin.
Joku kyseli äidin synnytysten vertailtavuudesta omiin synnytyksiin. Minun äidilläni synnytykset ovat kestäneet paljon kauemmin kuin minulla, joten paljon helpommalla olen päässyt.
Malttia möhömahoille, kohta helpottaa! Aika mainiota nukkua ilman närästystä ja kyljenkäännön suunnatonta vaikeutta.
T.Pallotuija
nopeassa aikataulussa.
Itsellä ei merkkiäkään tositoimista, ei supistuksen supistusta. Toisaalta mikäs tässä on odotellessa kun ainoita todellisia riesoja on reipas turvotus ja mahdoton ikävystyminen kun ei ole oikein voimia edes lähteä mihinkään ulos kämpästä. Viime yönäkin vetelin 11 tunnin unet, joten tämä voimattomuus johtuu muusta kuin unen puutteesta. Missä on se mainostettu viime hetken tarmonpuuska ennen synnytystä?
Maggy rv 38+2
REITSU - olipas kiva lukea, et joku muukin on jo lähtenyt synnyttään ja tullut takaisin =). Me vietettiin to-la synnytyssalissa kun supisteli ihan tajuttomasti. Paikat aukes 3cm->5cm, mut siihen se avautuminen sit loppui, supistukset kyllä jatkuu yhä edelleen, ei kuitenkaan onneksi yhtä kipeesti. Nyt sitten odotellaan millon lähtö (taas) tulee, kauan ei ole aikaa kotona mietiskellä vaan vikkelästi takaisin synnärille heti jos suppareiden " luonne" muuttuu tai vedet menee...
Tsemppiä kaikille mahakkaille, ja kyllä me se nyytti syliin saadaan - ennemmin tai myöhemmin =)
M 37+6
ja voihan masennus ja tehoton supistus.
naamasta näkyy että mutristaa ja joka kohtaa...
3 viikkoa ollut epäsäännöllisiä supistuksia, niin levossa kuin touhussa, kivuliaita ja kivuttomia mutta arvatkaapa vain onko alapäässä mitään tapahtunut..no ei, edelleen löysälle sormelle auki ja kohdunkaulaa päällä...siinä käyrillä maatessani katselin naapurin rouvaa joka huohotti ja käpristeli säntillisesti ja kuinka komeasti piirsi supistuskäyrää, toivotin onnea matkaan kun siirtyi salin puolelle
no joo...se mikä on erona muistoihin näiden kahden synnytyksestä on että supistusten kipu ei ole yltänyt polviin saakka, jomottaa vain kauniisti selkää ja alavatsaa, yököttää ja hikeä pukkaa
viime torstain neuvolassa proteiinit kolmella plussalla, verenpaine ok, eikun kotiin.
tänään proteiinit yhdellä plussalla ja verenpaine 150/99, pilkut vilistää silmissä ja päätä uhkaavasti jomottaa..lääkäri pisti ultran jälkeen kotiin, totesi että joku aika sitten olisi sairaala sänky ainoa paikka tässä tilassa mutta koska vauvalla on kaikki ultran mukaan hyvin päästää nyt kotiin. uusi aika torstaille jolloin viikot 38+1 ja se päivä voisi olla lääkärin mukaan jopa hyvä päivä syntyä koska tilannetta ei voi päästää enää kovin pitkälle myrkytyksen oireiden takia.
sanoi toivovansa spontaania synnytystä koska kaksi edellistäkin tulleet säntilleen rv38 ja ilman apuja. kysyi vielä lopuksi että tietääkö rouva miten vauvat saadaan kotikonstein syntymään...minä siinä noloissani että en..lääkäri siihen että sillä samalla tavalla kun ne saadaan sinne sisälle kasvamaan...
painoarvio oli 3kg, napavirtaukset hyvät samoin hengitysliikkeet
tämä jatkuva olon tarkkailu on raskasta...toisaalta nautin täysillä loppuraskaudesta, potkuista ja hikoista...vauvan tarvikkeiden laitosta ja isosta mahasta mutta toisaalta ei enää malttaisi ja hieman pelottaakin miten tämän myrkytyksen kanssa käy..
tulipahan turistua, nyt sohvalle lepäämään ja juomaan vettä..
RR 37+5
Tänään oli vihdoinkin se synnytystapa-arvio äitipolilla. Olin kovasti odottanut sitä, kun edellinen synnytys ei mennyt kovin nappiin ja olisin halunnut jutella asiasta ...
No, lääkäri teki ensin sisätutkimuksen, kohdunkaulaa oli vielä 3cm. Eli ei taida lähtö olla ihan lähellä mulla.
Sitten oli ultrauksen vuoro, ja kappas vaan, tämä pimpula oli päättänyt kääntyä perätilaan! Tai tarkalleen ottaen poikkitilaan :) En kyllä yhtään tajua milloin se sen on tehnyt, reilu viikko sitten ultrassa se oli vielä ihan raivotarjonnassa. Liikkeitä on ehkä ollut vähän vähemmän nyt, mutta se kait kuuluu asiaankin loppuvaheessa. Lääkäri otti myös mittoja vauvasta, painoarvio tällä hetkellä on 3,4kg, eli kasvaa varmaan noin nelikiloiseksi niinkuin isoveljensäkin.
Totesi että nyt pitää sitten päättää mitä tehdään, alakautta ei kuulemma mahdu perätilassa syntymään jos menee laskettuun aikaan saakka. No, en kyllä olisi perätilasynnytykseen varmaan suostunutkaan, olen jo aivan paniikissa tavallisesta alatiesynnytyksestä kun edellinen päättyi päivien taistelujen jälkeen kiireelliseen sektioon.
Päätettiin sitten että yritetään kääntää vauva, kun se kuitenkin oli " vaan" poikkitilassa, tilaa tuntuu olevan kun kerran vielä näillä viikoilla pyörii ja lapsivettä on mulla aika paljon.
Minut laitettiin hetkeksi ktg-käyrälle, kuuluu ilmeisesti asiaan että tsekataan sydänäänet ennen kääntöyritystä. Käyrä oli ihan ok, tosin kätilö joutui koko ajan pitää anturia paikallaan kun ei millään meinattu saada ääniä kuuluviin. Vauva oli vissiin niin hassussa asennossa ja möyri muutenkin aika paljon.
Menin sitten hetken päästä taas makaamaan sinne lääkärin pöydälle, ja katsoivat ensin ultralla. Ja tadaa! Se oli taas kääntynyt, ja tällä kertaa oikeinpäin :) Siellä se oli ihan rt:ssä. Eli ei tarvittu mitään käännöstä. Lääkäriä ja kätilöitäkin (oli useampi kutsuttu paikalle) nauratti, ja sanoivat että olipa fiksu vauva kun tajusi itse kääntyä.
Sain sitten uuden ajan viikolle 40+1. Joten nyt ei sitten auta muu kuin odotella vaan, tuo kyllä osoitti että ei pidä yllättyä jos se sitten lopuksi onkin perätilassa. Se saattaa kääntyä ihan miten vaan.
Minä kun olen luullut että ne ei enää paljoa kääntyile näillä viikoilla (37+1) mutta niin se vaan oli kiepsauttanut itsensä.
Muuten en saanut synnytystapa-arvioinnista irti niin paljon kuin olisin halunnut. Olisin halunnut jutella, ehkä myös hieman käydä läpi edellistä synnytystä, mutta heillä tuntui olevan niin kiire, ja aulassa istui moni äiti odottamassa, niin en sitten kehdannut alkaa jaarittelemaan. Kun eivät kysyneetkään että haluaisitko sanoa jotain ... Joten kai ne olettaa että mulla on ihan hyvät edellytykset hyvään synnytykseen vaikka edellinen ei niin mallikkaasti mennytkään. Yritän nyt vaan psyykata itseäni että kaikki menee hyvin, ja katsotaan sitten tilanteen mukaan miten mennään.
Vähän tuntuu että flunssaa pukkaa, kurkku on karhea ja on muutenkin väsy olo. Ei kyllä tarttes tulla nyt, poika saatiin vihdoinkin kuntoon viikon sairastelun jälkeen. Nyt se sitten pahimmillaan joutuu istuu toisen viikon sisällä jos meikäläinen ei jaksa rahdata ruhoaan tuonne ulos :(
Tosin, mielummin se flunssa nyt, ku sitten kun vauva tulee :)
ronsu 37+1
Kölli:
Omalta kohdaltani oon kyllä alkanu miettiä, että tää tosiaan taitaa mennä yli ja ehkä joudutaan käynnistämäänkin...Tietääkö kukaan, missä määrin voi ajatella oman synnytyksen menevän samaan malliin kuin omalla äidillä?
Kölli
Varmaan jotain viikko sitten luin tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan oman äidin geeneillä ei ole niinkään vaikutusta, vaan yllättäen vauvan isän geenit merkitsee enemmän. Tähän oli päädytty, kun oli tutkittu monisynnyttäjiä, joilla ensimmäinen oli mennyt yliaikaiseksi. Jos lasten isä oli seuraavissakin raskauksissa sama, tuppasivat nekin menemään yliaikaiseksi. Jos taas isä oli vaihtunut välillä, uudet raskaudet eivät välttämättä enää mennetkään yliaikaisiksi.
Tuosta tutkimuksesta ei sitten taas selvinnyt, että mistä sen tietää, millaiset geenit oma mies on periyttänyt lapselle. Pitäiskös siis ottaakin selvää anopin synnytyksistä eikä oman äidin synnytyksistä ;)
Täälläkin on takana äitiyspolikäynti tänään perätilan vuoksi.
Vauva on hyvin pieni viikkoihin nähden (n.2320g), johtuen ilmeisesti korkeasta verenpaineesta, johon olen syönyt lääkkeitä jo n.2,5 kk.
Vettäkin on melko vähän.
Eikös täällä jollekin muullekin lupailtu pientä vauvaa?
Huoli on tietenkin kova pienestä, mutta onneksi sain polille uuden ajan jo ensi viikon maanantaiksi.
Kääntämistä ei edes kunnolla yritetty, koska vauva on liimannut peppunsa tiukasti lantioon kiinni eikä se sieltä mihinkään irronnut.
Ensi viikolla katsotaan sitten se sectiopäivä. Jotenkin harmittaa, vaikka olinkin jo ehtinyt sectioon varautua.
Että tämmöistä täällä tänään..
Laukkis ja pienenpieni Öttiäinen 37+3
Lääkäri sanoi että pitäis mahtuu tulemaan ulos normaalisti alakautta. Ensisynnyttäjille kun eii yleensä tehdö synnytystapa-arviota kun siinä on kuulemma niin kauan aikaa päättää et mahtuuko alakautta syntymään vai tuleeko sektio kun ekaa lähdetään sairaalasta hakemaan. Sit vauvan painoarviosta sano et näin käsikopelolla vois sanoo 3-3.5kg mut kun jotain pitää korttiin merkata ni hän laittaa 3200g se voi olla kuitenkin +-1000g ei voi tietää varmaks. Sit sano et vaavi ei oo kokonaan laskeutunu mut kohdun suu on siirtyny etykeskiviivalle eikä oo enään takana niin kuin yleensä. On auki sormelle ja <2cn kaulaa jäljellä. Lekurin mielestä ei mene laskettuun aikaan jota minäkin toivon. Siinä lääkärikuulumisia.
Reitsu Rv 37+2
Täälläkin alkaa olla kova hinku synnyttämään, mutta paha aavitus päällä että, tässä saattaapi vielä mennä.
Kävin tänään hankkimassa kuntopyörän tulevaa kuntoutusta varten, sillä kiloja on kertynyt huikeat 24!! Aika masentavaa, kohta äitiysvaatteetkaan eivät mahdu päälle. No, oma on vikani kun olen antanut itseni syöpötellä.
Jaksamista ja kunnon yöunia kaikille =)
Tazu rv 38+1
Onnea tammikuisille jakaantuneille ja ihania hetkiä pienten päivänsäteiden kanssa.
Voipi olla on viimeinen kerta kun pinoudun näin yhtenä kappaleena. Huomenna lähden heti aamusta isovanhempieni luokse ja iltapäivälä neuvolaan. Sitten keskiviikkona oisikin äitipoli käynti ja viimeksi sanoivat et jos haluan niin käynnistävät synnytyksen...taidanpa haluta! Paikathan oli jo viikko sitten auki sen 3cm ja supistellutkin on täs välillä kovastikin. Voihan olla et pari senttiä ois auennu lisää ja tosi toimet alkais sit keskiviikkona.
On tämä kyllä omituista kun syksyllä supisti lenkillä (ratasajelu+koiran lenkkeilytys) vähän väliä niin nyt ei rankempikaan ylämäki aiheuta supistuksen supistustakaan. Ainoat supistukset tulee levossa ja yleensä ruuan jälkeen. Sain muuten äsken aikaan supistuksia kun tanssin jotain lastenlaulua tytön kanssa. Tunsin kun poika heilu sisällä ja sitten tuli kovahko supistus ja muutamia on tullut sen jälkeenkin.
Mulla kuulemma synnytyksen edistymättömyyteen vaikuttaa se ettei poika ole laskeutunut yhtään ja ei näin stimuloi kohdunsuuta tarpeeksi. Viimeksikin laskeutuminen tapahtui vasta kalvojen puhkaisun jälkeen eli ei varmaan nytkään asia sen kummosempi ole.
Meillä kaikki muut tavarat vaaville hommattu mut sänkyä uupuu. Serkkuni lupasi toimittaa sen viikonloppuna mutta eipä näy sänkyä ehei...en kehtaa soitella peräänkään kun niin monesti jo olen sänkyä kysynyt. Toivottavasti se ilmaantuu meille mun sairaalassaoloaikana.
Huomasin et monella on huonosti nukuttuja öitä takana...minulla oli sama vaiva viikonloppuun asti. En saanu nukuttua missään asennossa ja unet oli omituisia ja heräsin useita kertoja niidenkin takia. Nyt olen nukkunut kolme yötä todella hyvin ja nukun vieläpä selällään lähes koko yön...kuorsaankin nätin naisellisesti mieheni kertoman mukaan. En siis kuorsaa vaan hengitän älyttömän voimakas äänisesti. Hyvähän mun onkin kerätä voimia kun nyytti on saapumassa ja tiedän et ensimmäiset kuukaudet meneekin sitten kummassa sumussa eläessä.
Eipä tässä nyt muuta kuin tsemppiä muille nyytinhakureissulle lähteville ja hakureissua kovasti odottaville...supistussäteitä jokaiselle tarvitsevalle ja ilmoittelen miten meille kävi.
Ronnika 39+0
Kiva kuulla hyvin menneitä syntymiä!!
Nyt se tosiaan lähestyy vaikkei mun tajuntaan mahdu vieläkään että meillä on täällä kohta neljän perhe. Kävin tänään neuvolassa ja paineet oli jopa vähän laskeneet, tosin vähän, ja kun Jorvin tarkastus on ylihuomenna niin on kyllä melko turvallinen olo. Mulla ei muita myrkytysoireita ole kun paineet ja hetken vilahdellu pilkut silmissä.
Mahatyyppi on rivakasti edelleen liikkeellä ja nyt oli myös jo valmiina ' syöksyyn' , eli siis laskeutunut. Mulle kun tuo lääkäri viime tsekkauksessa povasi syöksysynnytystä, edellinen kun tuli käynnistyksen jälkeen niin nopeasti. KÄÄK! Hassu lääkäri, luulisi että tajuaa ettei siitä paineet ainakaan laske kun tollasia uhkaa.. kyseli muina naisina vaan että tehän asutte lähellä tässä ja onhan teillä auto.
IHANAA kuulla että on muitakin joilla kaikki ei ole valmiina odottamassa jo kolmatta kuukautta. Olen kärvistellyt täällä omatuntoni kanssa kun esikoiselle pitäisi vielä vaihtaa uusi sänky joka on vielä kaupan paketissa! Raukka pieni kyselee että milloin saa uuden sängyn. Itse en saa rasittua eikä mies oikein ehdi. Ja lisäksi lipasto vaatteille kokoamatta. Taidan olla näin ollen harvinaisuus täällä kun oikeastaan toivon ettei tuo ihan vielä syntymään rupeaisi. No ottiatuota, ehtiihän sitä eikö? EIKÖ? Kääk juu ja nyt soffalle rentoilemaan.
Ja ONNEA vielä kaikille, syntyneille ja syntymättömille ihanuuksille!
-Painepallo rv37+5
p.s. Tyhmä kysymys johon aavistan kyllä vastauksen mutten haluaisi sitä kuulla.. Eikös vaunut ole käyttökelvottomat kun ovat päässeet homehtumaan? Vaikkei kovin pahalta näytä, ei pilkut oikein muita voi olla...????
Onnea kaikille vauva kainalossa oleville! Itse sain ekaa kertaa valvoa viime yön supistusten takia, ei kyllä edelleenkään ole mitään säännöllisiä mutta ehkä tässä jotain tapahtuu. Huomenna on tosiaan se äitipoli jolloin sitten tietää jäänkö sinne käynnistykseen kun eivät kuulemma mielellään päästä yli tällaisissa istukkaongelmatapauksissa - kyllä nyt jännittää! Laukku on pakattuna, vauvan kamat valmiina, syötiin just hyvin ja mennään kohta saunaan. Huominen käynnistys on sitten lääkärin päätöksestä kiinni, katsotaan millanen lääkäri osuu kohdalle... Jos musta ei huomenna kuulu mitään, olen sitten jääny sinne sairaalaan käynnistykseen. Pitäkää peukkuja, että seuraavan kerran kirjottelen vauva kotona!
:)
Rosa rv 39+6
Ihania uutisia monelta!!! :)
Mä kävin neuvolassa tänään ja kaikki hyvin kuten tähänkin asti. Maha painaa hitsin paljon, tuntuu että kudokset vetelee viimeisiään. Sf-mitta olikin ponnahtanut 36:n!!!Mut eipä tässä, kohta lähtään vauvaa hakemaan, sektiolla.
Tanzu, kiva kuulla että toisillakin tullut tota painoa aika runsaalla kädellä!Ostin minäkin tänään pari tri Atkinsin kirjaa, joita alan toteuttaa sitten kun en enää imetä. Sitten olen jo valmiiksi katsonut yhden hyvän salin tästä kodin läheltä, missä alan käydä, kun lkri antaa luvan..nähtävästi pari kk saa ihan unohtaa liikunnan sektiohaavan vuoksi. Mut kesäksi sitten kuntoon ja aion kattoo jo heti kotiuduttuani sairaalasta mitä syön ja kuinka usein, miten paljon!!Nyt loppu herkuttelu!!!!Paluu arkeen alkaa!
Jännä kertomus oli jollakin tammimasulla vauvastaan, joka kääntynyt äippäpolikäynnillä takas normaali rt-tarjontaan poikkitilasta!!!Ihmeitä voi tapahtua!!! :) Ja joku muu mamma oli saanut myös kuulla vauvansa olevan perätilassa ja mietti kovasti mitä tehdä!Mietiskele rauhassa ja kyllä se vastaus varmasti sieltä selkenee kun käy mielessään vaihtoehtoja läpi.
Tässä tätä taapertamista vielä jatketaan jonkin aikaa......HUH HUH!!Joutashan tuota jo poksahtamaan! :)
Meeris 38+2
Onneksi olen keksinyt joka päivälle jotain ohjelmaa, niin aika sujuu paremmin. Huomenna menen käymään äitipolilla. Kai mä saan sitten käynnistysajan tai ainakin uuden ajan äitipolille yliaikaiskontrolliin. Eilen rehkin oikein kunnolla fyysisesti, mutta eipä tuo mitään auttanut. Mä alan tosiaan epäillä, ettei tää vauva synny koskaan... Mutta en tosiaan ole turhautunut verrattuna siihen, mitä olin tässä vaiheessa esikoista odottaessani. Onneksi mulla ei ole odottamista kuitenkaan jäljellä enää kuin reilu viikko... Onneksi toi esikoinen pitää huolta siitä, että on jotain tekemistä, eikä tarvii yksin kotona seiniä katsella.
Kölli kyseli, onko oman äidin synnytys ollut samanlainen kuin itsellä. Mun tapauksessa ei ole ollut. Äitini on synnyttänyt meidän kaikki kolme reilusti ennen laskettua aikaa. Siksi mä olinkin varma esikoista odttaessani, että niin mäkin synnytän. Mutta kuinkas kävikään? Esikko syntyi vasta pari viikkoa lasketun ajan jälkeen. Nyt siis olen alusta asti varautunut tohon synnytykseen viikolla 42, joten en siksi ole niin turhautunut. Muuta mä en nyt muista äitini synnytyksistä, mutta tosiaan toi synnytysajankohta ei ainakaan ole ollut mulla sama...
Onnea hirmuisesti uusille tammivauvoille!!!! Vaikka luenkin noita " ei mitään ennakko-oireita ja synnytys alkoi" -juttuja, en jaksa omalla kohdallani uskoa siihen. En haluaisi käynnistystäkään, mutta ei kai tässä ole vaihtoehtoja, jos vauva ei muuten halua tulla masusta ulos... Kyllä mua supistelee, mutta eipä näytä muuta tapahtuvankaan. Limatulppakin lähti jo 10 päviää sitten. Luin jostain, että yleensä synnytys käynnistyy 1-10 vrk limatulpan lähtemisestä, mutta mä en siis ole tämmöinen yleensä-tapaus...
Ehkäpä olen huomenna viisaampi äoitipolikäynnin jälkeen...
Myypuh 40+6