isän määräämisoikeudet yhteishuoltajuudessa...

eikö sinulle todella löytynyt opiskelupaikkaa lähempää?? Kyllä mielestäni pitäisi ajatella sitä lasta ja lapsen toista vanhempaa että tapaamiset pystyttäisiin edelleen järjestämään riittävän usein!! Varsinkin kun lapsi on pieni, silloin side katkeaa isään kyllä nopeasti!!!!



Ei pitäisi tehdä päätöskiä ajattelematta seurauksia!! Äidit usein kuvittelevat " omistavansa" lapsen eikä isällä ole mihinkään sanomista. Luuletko ettei isä rakasta lastaan?? Ero voi olla todella kova paikka ja jos lapsi vielä viedään pois!!

kun ei selvästi ole mitään ongelmia!!! Surettaa lukea tämmöistä. Oikeutta myös isille vaadin minä!!!

Kuten tässäkin keskustelussa on jo usein todettu, huoltajuus- ja tapaamisasiat eivät ole sinänsä toisiinsa mitenkään sidoksissa. Yhteishuoltajuuden ollessa kyseessä molempien vanhempien mielipidettä asioihin kysytään vain todellakin niissä lain vaatimissa tapauksissa eli niinkuin äitipuoli sanoikin eli toiston vuoksi:



Näitä ovat lapsen nimen ja uskonnon muuttaminen sekä muutto ulkomaille.



Sillä vanhemmalla, jonka luona lapsi on kirjoilla on todellakin oikeus tehdä melkeinpä mitä vain. Maan sisällä muuttamiseen ei siis ole estettä.



Mitä tuohon Hemulin puheenvuoroon tulee, niin niinhän se on, että kovin usein se lähivanhempi vain tekee itsenäisesti lapsen kannalta todella merkittävistäkin asioista päätöksiä kysymättä toiselta mitään. Se on väärin. Toisaalta nämä erotilanteet ovat aina kovin erilaisia ja usein vanhempien välit voivat olla kovinkin tulehtuneita. Tällöin yhteisten päätösten tekeminen voi olla hirvittävä kynnys, vaikka kyse olisi vain vaatteidenkin ostosta, hoitopaikasta puhumattakaan.

Jos lapsi saisi päättää, sen vanhemmat asuisivat aina yhdessä, yhtenä perheenä. Lapsen on todella vaikea käsittää, että vaikka isä ja äiti riitelevät aina häneen liittyvistä asioista, se ei ole hänen vikansa.



Halusin siis sanoa, että mitä ikinä päätätkin sen muuttamisen ja opiskelun kannalta, ota sen verran eksääsi mukaan päätöksen tekoon, että käytte perheenä kirjaamassa paperille tapaamiset ja jos lapsi on kyllin vanha ottamaan itse kantaa, kuulette myös häntä ja selitätte (vielä kerran) kuinka kaikki nämä järjestelyt on teistä , ei lapsesta, johtuvia.

Ne tapaamisasiat kannattaa oikeastaan teidän molempien kannalta olla virallisesti sovittuja, kun on pidemmistä matkoista kyse. Silloin sosiaalitoimikin tulee vastaan niissä matkakuluissa ja silloin kaikki osapuolet tietää, milloin lapsi on missäkin.



En halunnut tästä tulevan taas tällaista saarnaa, mutta näin tais päästä käymään... Anteeksi kovasti :P Toivottavasti tästä oli jollekin jotain hyötyäkin kuitenkin..

Ihmettelen miksi teillä on yhteishuoltajuus, jos isä ei tapaa kuin kerran viikossa lastaan. Yleensähän yhteishuoltajilla molemmat hoitavat lasta yhtä paljon. Ja koska teillä on yhteishuoltajuus, et voi tehdä mitään lasta koskevia päätöksiä yksin, saatikka muuttaa paikkakuntaa ilman isän suostumista.

Eikö sinun kannattaisi yrittää saada yksinhuoltajuus, jos isä on noin vähän hoitamassa lastanne. Silloin myös saisit tehdä päätökset yksin.

sirpis: yhteishuoltajuutta ei noin vain voi muuttaa yksinhuoltajuudeksi, jos ei ole painavia perusteita.

Ap:lle vaikka teillä on yhteishuoltajuus lapsen isä ei voi määrätä missä voitte asua. Asianajajani sanoi minulle, että ainoastaan silloin, jos äiti on muuttamassa lapsen kanssa ULKOMAILLE tulee isältä olla hyväksyntä. Suomessa voitte muuttaa ihan miten tykkäätte ja parhaaksi katsotte. Tsemppiä opiskeluihin :)



-HN-

joo itseasiassa yritin saada yksinhuoltajuutta, mutta lapsen isä ei siihen suostunut, eli asia sitten jäi, vaikkakin yksin kaikki lapsen asiat hoidankin. Kylläkin kunta maksaa isän puolesta elatustuen, että sen verran isä suostui meitäkin ajattelemaan.



Toivon todellakin että ettei sanomisia tule kun muutan kauemmas, ei aina jaksaisi riidellä...



Kiitos vastauksista! :D

Ensimmäistä kertaa kuulen, että joku kyseenalaistaa yhteishuoltajuuden, jos tapaamisia on VAIN kerran viikossa. Se on oikeasti tosi paljon. Suurin osa etävanhemmista tapaa lastaan joka toinen vkonloppu, ja aika iso osa tapaa vieläkin harvemmin. Yhteishuoltajuus on suositeltavin huoltajuusmuoto, sillä halutaan, että molemmat vanhemmat YHDESSÄ päättäisivät tärkeistä lasta koskevista asioista.



Yhteishuollolla ja elatusmaksuilla ei ole mitään tekemistä keskenään, taasen jos tapaa VAIN kerran viikossa, elatusmaksut ovat luonnollisesti erilaiset, kuin jos lapsi asuisi molempien vanhemiensa luona yhtä paljon.



Ei siis please sekoiteta nyt käsitteitä, joohan.

Suostuisikohan isä siihen, että hän voisi pitää lasta luonaan hieman pidempiä aikoja kerrallaan, kuten esimerkiksi kesälomalla jne.? Jos lapsi on vielä hyvin pieni, hänellä ei ole vielä koulusta aiheutuvia rajoitteita, joten jos isä voisi järjestää itselleen vapaata, hän voisi tällöin viettää pidempiä jaksoja lapsen kanssa. Samalla sinä voisit keskittyä hieman pidemmissä jaksoissa opiskeluun.

Yhteishuoltajuudessa ollaan oltu ja pysytään vaikka asumme eri puolilla maata.



Isä muutti alunperin toiselle paikka kunnalle lapsen ollessa 1,5v. Sovimme lastenvalvojan pakeilla, että lapsi on kuukaudesta 1,5vko isällään. En suosittele, ei toimi ainakaan noin pienen kanssa. Tenava oli aina viikon sekaisin kuin seinäkello kotiin tullessaan.



Sitten sovittiin, että lapsi vierailisi kolmen viikon välein pitkän viikonlopun. Toimi joten kuten.



Lapsen ollessa vajaa 4v. muutimme toiselle puolelle maata. Asia oli ilmoitusluonteinen. Isällä ei ollut siihen nokan koputtamista. Sovimme, että lapsi vierailisi isällään joka toinen kuukausi viikon ja 2vkoa isän kesälomalla. Käytännössä on ollut isällään paljon vähemmän ja kaipaa aina puolen viikon jälkeen takaisin kotiin.



Summa summarum. Isällä ei ole sanomista teidän asuinpaikkakuntaan.

Tapaamisia sopiessa kannattaa ottaa huomioon lapsen ikä. Pieni ei kestä pitkään erossa lähivanhemmasta. Et maininnut, minkä ikäinen lapsesi on. Toivottavasti saatte asiat sovittua ilman tappelua. Ota yhteys yksin- js yhteishuoltajien liittoon. Sieltä saa hyviä vinkkejä esim. tapaamisten sopimiseen.

Jos äiti on se joka muuttaa - niin silloin tapaamiseen liittyvät matkakustannukset menevät puoliksi?

Jos se vanhempi jonka luona lapsi ei asu muuttaa - niin silloin on eri asia koska toinen vanhempi vapaasta tahdostaan muutti kauemmaksi lapsesta.

joku kirjoitti: " Yhteishuollolla ja elatusmaksuilla ei ole mitään tekemistä keskenään, taasen jos tapaa VAIN kerran viikossa, elatusmaksut ovat luonnollisesti erilaiset, kuin jos lapsi asuisi molempien vanhemiensa luona yhtä paljon.



Ei siis please sekoiteta nyt käsitteitä, joohan."

------------------------------

pakko ihmetellä, mistä moinen kommentti? *pihalla*

1) huoltajuus.



1a) yksinhuolto. Yksinhuollossa oleva lapsi on aina kirjoilla yksinhuoltajan luona. Hänellä on oikeus tavata toista vanhempaansa. Tapaamisten määrästä vanhemmat sopivat keskenään. Kirjallista tapaamissopimusta suositellaan. Tapaamisten määrällä ja huoltajuusmuodolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Yksinhuoltajan lapsi voi olla toisen vanhemman luona vaikka joka päivä. Yksinhuoltajuus tarkoittaa " vain" sitä, että huoltaja päättää kaikista lapseen liittyvistä asioista yksin. Toisella vanhemmalla ei ole oikeutta saada edes tietoa lapsen asioista viranomaisilita (koulusta, lääkäriltä).



1b) yhteishuolto. Yhteishuollossa oleva lapsi on aina kirjoilla jommankumman yhteishuoltajansa luona. Lain mukaan yhteishuoltajat päättävät lasta koskevista asioista yhdessä, mutta tätä lakia ei valvo kukaan. Käytännössä " lähivanhempi" voi päättää itse tykönään, minkä verran ottaa " etävanhempaa" mukaan päätöksentekoon. Lähivanhempi voi päättää myös täysin yksin kaikista lasta koskevista asioista, paitsi niistä, joihin tarvitaan toisen yhteishuoltajan kirjallinen suostumus. Näitä ovat lapsen nimen ja uskonnon muuttaminen sekä muutto ulkomaille. Yhteishuollossa olevalla lapsella on oikeus tavata sitä vanhempaa, jonka luona hän ei ole kirjoilla. Tapaamisten määrä voi käytännössä vaihdella nollasta sataan. Vuoroviikoittain vanhempiensa luona asuvat lapset ovat yleensä yhteishuollossa, mutta yhteishuolto ei tarkoita sitä, että näin meneteltäisiin.



2) tapaamiset.

Tapaamisista sovitaan erillään huoltajuudesta. Tapaamisten määrä ei riipu mitenkään siitä, onko lapsi yksin- tai yhteishuollossa. Yhteishuollossa oleva lapsi ei välttämättä tapaa toista vanhempaansa ollenkaan, ja yksinhuoltajan lapsi voi lähes asua etävanhempansa luona. Lähivanhemman velvollisuus on edistää tapaamisia, mutta etävanhemmalla ei ole velvollisuutta ottaa lasta luokseen, vaikka tapaamisista olisi sovittu.



3) vuoroviikkoasuminen.

Vuoroviikkoasumisessakin toinen vanhempi on aina " lähivanhempi" ja toinen " etävanhempi" , koska Suomen lain mukaan lapsi voi olla kirjoilla vain yhdessä kodissa. Lähivanhempi saa lapsilisän ja jos elatusapua tai -tukea maksetaan, sen saa aina lähivanhempi. Myös yksinhuollossa oleva lapsi voi asua joka toisen viikon toisen vanhempansa luona, vaikka en usko, että näin monessakaan tapauksessa olisi. Yleensä jos vanhemmat haluavat kantaa lapsesta vastuuta, he haluvat myös lasta koskevaa valtaa eli huoltajuuden. Jos lapsi asuu yhtä paljon kummassakin kodissa, ei elatusapua yleensä makseta. Silloin se, jonka luona lapsi on kirjolla, hyötyy lapsilisän verran.

Jos vanhemmilla on yhteishuoltajuus, tarkoittaa se kai, että lapsen asiosta päätetään yhdessä. Käytännössä tilanne taitaa olla ihan toinen. Harva lähivanhempi kysyy etävänhemmalta mihin kouluun lapsi laitetaan, mihin harrastuksiin lapsi menee yms.



Jos lähivanhempi haluaa muutta pois nykyiseltä paikkakunnaltaan usean sadan kilometrin päähän, pitää asiasta keskustella etävanhemman kanssa. Jos etävanhempi kieltää asian ja lähivanhempi siitä huolimatta muutta, on lähivanhempi velvollinen maksamaan matkustuskustannukset, että lapsi tapaa etävanhempaansa.



12 v täyttänyt lapsi on itse oikeutettu vuorostaan kertomaan, haluaako hän tavata etävanhempaansa. Alle 12 v lapsen etävanhempi voi käytännössä pakottaa noudattamaan sovittuja tapaamisia!



Elatusvelvollisen liitosta saa näitä asioita koskevia tietoja kuten varmaan yksinhuoltajien liitosta.