G:KIVUNLIEVITYKSET SYNNYTYKSESSÄ

Ajattelin vastata ihan siksi, kun täällä ei vielä ole ketään, jolle amme olisi ollut hyvä. AP:han jo tietää, ettei ammetta tahdo, mutta jos joku muu sitä empii, niin tässä tulee:



Minulla amme oli ihan ehdoton. Olin tosin ennen synnytystä ollut Napapiirin valmennuskurssilla, missä mm. käytiin läpi ammeen käyttöä kivunlievityksessä ja tehtiin rentoutumisharjoituksia uima-altaassa. Se saattoi auttaa, sillä avautumisvaiheessa onnistuin nukahtamaan (!!!) aina supistusten välillä, siis 2-3min kerrallaan. Mies tuki päätäni tai niskaani jotenkin ja silitteli hiuksia, kun kelluin ammeessa. Minulle ammeessa lilluminen jäi synnytyksestä mieleen tosi ihanana.

Ja muuten, olen pitkä ihminen, eli ei se ainakaan siitä jää kiinni, jos ammetta haluaa joku kokeilla.



Minulla synnytys oli myös melko nopea (8h), ja sairaalassa ehdimme olla vain 2h, eli kauaa en saanut ammeesta nauttia, kun jo alkoi ponnistuttaa. Onneksi amme oli vapaana heti.

Mitään muita kivunlievityksiä en kokeillut. Ponnistusvaiheen lopussa olisi kyllä kelvannut ihan mikä vaan :-) mutta enää ei ehtinyt. Eikä sitä kestänyt kuin hetken.

Vaikka ponnistus kesti vain n. 10 min, olin synnytyksen jälkeen niin puhki, että jalat eivät pitäneet, pyörätuolilla piti kuskata :-\ Toiset synnyttävät paljon kauemmin ja kävelevät itse synnäriltä pois. Mietin jälkeenpäin, että veikö kipu niin paljon enemmän voimia, kun mitään vars. lievityksiä ei ollut.



Ensi kerralla haluan ammeen tai vähintään sen pallon+suihkun. Ja harkitsen jonkilaisen puudutuksen pyytämistä, jos vain ehtii.

...kun tuli pari tikkiä nirhaumaan.



Varsinkin ilokaasu oli mielestäni aivan erinomainen kivunlievityskeino. Aluksi tenttasin kätilöltä että " voiko tätä aivan varmasti vetää niin paljon kuin haluaa" . Käytännössä kyllä. Antaa todella miellyttävän hallinnan tunteen kun voi itse säädellä paljonko ottaa. Minulla oli 50% N2O2 ja 50% O2 seos. Laitesukellusta harrastaneena osaan hörppiä maskista.



Alussa minulla oli käytössä lisäksi lämpöpakkaukset. Supistuskäyrät näyttivät kuulemma aika rajuilta siinä aluksi (n. 1-1,5 h), mutta minua se ei haitannut.



Siinä myöhemmin laitettiin vielä epiduraali kun olin laittanut synnytystoivelistaan että jos sopii synnytyksen kulkuun ja on odotettavissa nopeuttavaa vaikutusta, voi laittaa. Onnistui nappiin.



Kätilö oli lisäksi aivan überhuolellinen puuduttaja.



Minua ei haitannut se synnytys, ei ollenkaan. Olin vain iloinen kun viikon yliaikaisena PÄÄSIN synnyttämään. Kesto vesien menosta 7,5 h.

Ainoa mitä sain oli peditiini(?) supistuksiin ja sitten kun vihdoin tajusivat että pakko leikata niin epiduraali.



Tuo peditiini ei muuten auttanut yhtään, väsytti vain vähän.

synnytyksessä kivunlievityksenä supistuksiin otin aqua-rakkuloita, kun kätilö kysyi, että auttaako, kun hän painaa peukaloilla täältä alaselästä. Se auttoi ja päätin ottaa nuo aqua-rakkulta, joita en kyllä IKINÄ suosittele kenellekään, koska niiden laitto sattui NIIN PALJON. Ainoa kipu joka jäänyt mieleen koko synnytyksestä on juuri nuo aqua-rakkulat. Niiden laitto tuntui, kuin olisi tulikuumia nauloja tunkenut ihon läpi *auts*. Eikä niistä suuremmin mielestäni apua edes ollut.



Supistuksiin mulla auttoi tosi kauan pelkkä lämpimässä suihkussa olo, mutta sitten kun rupes tuntuu, ettei suihkuttelu enää auta, nii pyysin epiduraalia, jota ei siinä vaiheessa enää voinut, vaan sain ruveta heti ponnistamaan.



Ilokaasua kokeilin, mutten ilmeisesti osannut sitä ottaa, kun ei tuntunut missään. Ei tullut hyvää, eikä huonoa oloa. Ehkä en vetänyt tarpeeksi syvään...



Saa nähdä, mihin kivunlievityksiin sitä nyt maaliskuussa ryhtyy... nyt ainakin sillä fiiliksellä, että katsotaan mitä tarttee ja jos ei tertte mitään niin sitten vaan luomuna. Epiduraali nyt hieman arveluttaa, mutta...



-Monkey rv. 29+3-

Aluksi hengittelin ilokaasua parisen kertaa, mutta tulin siitä niin " pöllyyn" , etten halunnut jatkaa. Paremmin avautumisvaiheen kipuun auttoi oma hengittäminen: nenän kautta sisään ja suun kautta ulos aina suppareiden tullessa.



Kun sitten kivut kävivät niin koviksi, että oli pakko mennä pitkälleen, pyysin hetikohta epiduraalin. Hetkessä se vei kaikki kivut pois ja alkoi ponnistuttaa. Mitään kipuja en sitten enää tuntenutkaan =), joten synnytys oli kaikinpuolin kivuton kokemus. Pikku repeämä tuli, joka tuntui lähinnä nipistyksenä. Enemmän nipisteli, kun kätilö ompeli sinne muutaman tikin!



Eli näin mulla =)



Nalle ja poika 10,5kk

että avautumiskipuihin auttoi minullakin pitkälle suihkussa olo.



=)



Nalle

ja ihan huippua oli istuskella lämpimässä suihkussa sellaisen jumppapallon päällä. Avauduin viiteen senttiin oikeastaan kivuitta.



Seuraavaksi sitten otettiin ilokaasu käyttöön. Mulla se auttaa aika hyvin, kunhan vain hapen ja ilokaasun suhde on oikea (ei liian tiukkaa kamaa alkuun).



Edellisessä synnytyksessä olin ammeessa, mutta mulle tuo jumppapallo + suihku oli parempi. Ammeessa oli tosiaan hankalampaa saada hyvää asentoa, kun taas siinä pallon päällä vaan istuskeltiin. Rupateltiin koko aika miehen kanssa ja supistuksen aikana tuijottelin lattiaan.



Edellisessä synnytyksessä ehdin saada epiduraalin juuri ennen ponnistusvaihetta ja se oli yhtä tyhjän kanssa. Mulla synnytykset on sen verran nopeita, ettei epiduraalista voi edes haaveilla.



Seuraavaan synnytykseen haluaisin ponnistusvaiheen puudutuksen, sillä se ponnistaminen on musta kaikkein kamalinta. Nyt olisin sellaisen jo halunnut, mutta oltiin taas liian myöhään liikkeellä (" vauva tulee jo!" ).



kaaka

Alussa olin ammeessa mutta se oli mun mielestä niin pieni etten löytänyt siellä hyvää asentoa, mutta ihan mukava siellä oli köllötellä. Voisin kyllä seuraavallakin kerralla mennä silti.



Ammeen jälkeen hönkäilin ilokaasua mutta siitä ei oikein apua ollut kun supistukset tuli niin varoittamatta ettei ajoitus osunut kohdalleen. Kerran otin oikeaan aikaan mutta sekään ei vähentänyt kipua, pää vaan meni niin sekaisin että heti samantien unohti että äsken sattui. Epiduraalia laittaessa ilokaasu oli kyllä ihan hyvää kamaa kun hönkäilin sitä jatkuvasti, mitään järkevää mielikuvaa pistämisestä ei siis ole, eikä kyllä tuntunutkaan missään, hyvä niin.



Petidiiniä sain suunnilleen 3cm kohdalla, ei varsinaisesti kivulievitystarkoituksessa vaan kokeiltiin josko se auttaisi avautumaan kun paikat rentoutuu, eipä juuri auttanut.



Sitten kun laitettiin oksitosiini tippaan niin parin tunnin päästä pyysin epiduraalin. Eka annos ei vienyt kipua, ehkä vähän lyhensi supistusta muttei muuta tehoa, toinen vei kivut ja myös tunnon jaloista, sain sen jälkeen vielä kaksi annosta, toinen niin lähellä ponnistusta (sitten kun aukesikin rytinällä...) etten juuri tuntenut ponnistustarvetta :(



Ponnistaessa sain kohdunkaulan puudutuksen mutta mikä sen teho oli niin siitä ei ole muistikuvaa, tuskaahan se ponnistaminen siltikin oli.



Vähän ennen ponnistusvaihetta sain vasemmalle mahaan pari aqua-rakkulaa, ei ne oikeastaan auttaneet mutta ei se laittaminenkaan ihan kamalaa ollut. Siis nekin yhtä tyhjän kanssa.



Spinaalia ei meidän sairaalassa annetakaan, se kai oli ainoa mitä en kokeillut.

mäkin istuskelin ennen suihkuun menoa, mutta toihan olikin hyvä idea ottaa pallo mukaan suihkuun. Kiitti kaaka!



-Monkey-

Ja aika paljon mulla oli käytössä ilokaasu, sillä sai kivasti pään sekaisin, eikä tullut muita sivuvaikutuksia :)

Sain myös kohdunkaulanpuudutteen, en oikein osaa sanoa oliko siitä mitään hyötyä.

Epiduraalin laitto epäonnistui, ja lopulta päädyttiin kiireelliseen sektioon, kun synnytys vain pysähtyi 4 senttiin. Olin jo niin puhki ja omia supistuksia ei ollut juuri ollenkaan, koko ajan sain tipalla oksitosiinia.

Leikkaus tapahtui spinaalipuudutuksessa. Olen kyllä miettinyt jälkeenpäin että jos epiduraali olisi onnistunut ja olisin rentoutunut tarpeeksi, niin olisiko synnytys sitten edennyt helpommin.

Saa nyt nähdä miten käy seuraavassa synnytyksessä, toivon mukaan etenisi hieman luonnollisemmin.



ronsu80 36+6

eka synnytys: petidiini, ilokaasu (lasketaanko mukaan?) ja epiduraali.



toka synnytys: aqua-rakkulat NE on kauheita. ehkä autaa joillekin mut ei mulle. auts pipi! ilokaasua otin vasta kunommeltiin rapeytymiset (sain toiseen asteen repeytymiä)



my_selene ja Remppa rv19+5

Viisi ja puoli viikkoa sitten synnytin ja kivunlievityksinä olivat:

-suihku

-ilokaasu

-lämmin kaurapussi

-epiduraali

(-keinutuoli)

Suihkun lattialla istuskelin kotona.Rentoutti kivasti :)

Ilokaasua hönkäilin kolme tuntia ennen puudutusta.Aluksi auttoi tosi paljon mutta mitä enemmän kipu yltyi niin teho heikkeni..

Siitä tuli kyllä myös hiukan oksettava olo mutta vei silti pahimman ' piikin' supistuksista.Mulla supparit tuntu myös reisissä ja aluksi kun istuskelin keinutuolissa,pitelin myös lämmintä kaurapussia reisien päällä. :)

Mutta ehdoton kunkku oli EPIDURAALI!!!Suosittelen lämpimästi.Mulla ainakin vei kivut pois.Jäi vain paineentunne.Ja onnekseni loppuvaiheessa avauduin rytäkällä joten puudutus tehosi vielä ponnistusvaiheessakin.Ei siis tuntunut kuvaamaasi ' halkeamiskipua' .Tai kyllähän se sattui mutta ei ollut sietämätöntä.Helpotti vain kun sai ponnistaa..

Tsemppiä synnytykseen!! :DD

-Tiggr

Oisitteko voineet olla niin ystävällisiä ja listanneet tähän niitä kivunlievitysmenetelmiä, joita olette synnytyksessä käyttäneet ja niiden hyvät ja/tai huonot puolet!

Onko olemassa mitään keinoa saada alapään " halkeamiskipua" pienemmäksi??? Se mua pelottaa kaikista eniten!

T:Fassiloora rv 33+6

kun olin ollu ammeessa niin pitkään ettei epiduraalia enää saanut. Se oli taivaallinen, kipua ei tuntunut ollenkaan. AInoa huono puoli oli lyhyt vaikutusaika: kolmen vartin jälkeen alkoi kivut hiljalleen palata ja tunnin jälkeen ei puudutusta olis enää huomannutkaan. Sen olis voinut laittaa kyllä uudestaan, jos olis ehtinyt, mutta kun olin jo liikaa auki niin piti mennä loppuun ilokaasun voimin.



Niin, ammeesta täytyy sanoa, että itse en kanssa tykännyt siitä, tai en siis kokenut sen auttavan oloa yhtään. Ens kerralla pitää kyllä keksiä jotain muuta.



Ilokaasu kai auttoi vähäsen, kunhan mies oli mittarinlukijana: kun hän näki lukemista, että supistus on tulossa, hän käski mun hengittää kaasua, ja kun sitte vielä supistuksen ollessa täysilllä päällä hän näki mittarista että nyt se hellittää, hän käski lopettaa sen; muuten otin sitä liian myöhään että se olisi ehtinyt auttaa ja liian pitkään, niin että tuli pöhnäinen, huono olo.



Niin, ja sitte mulle laitettiin joku lihaspuudutus, jonka nimeä en muista. Sen kätilön sanoi auttavan nimenomaan ponnistusvaiheessa kun paikat venyy. Siinä en kyllä huomannu että olisi mitään puudutuksia ollut päällä, oli se niin kipeää, mutta luulen että se auttoi jälkikäteen ompeluvaiheessa: moni tuskailee sen sattuvan tosi paljon, mutta mulla se ei tuntunut missään. Luulen että se lihaspuudute auttoi siinä ja pyydän sen kyllä ens kerrallakin.



Mutta kieltämättä on tuo synnytys sellanen juttu, että välillä itsekin miettii, millaiseen liemeen on itsensä taas hommannut: huhtikuussa se on menoa taas... Mutta lohduttaudun ajattelemalla, että kyse on kuitenkin vain hyvin rajallisesta määrästä tunteja jotka pitää kestää - kovin montaa vuorokautta se tuska ei voi jatkua.

mulla on ollut molemmissa synnytyksissä epiduraali. Se vei kivuilta kovimman terän ja jätti painon tunteen. Ilokaasusta mä saan paniikkikohtauksen, joten seuraavalla kerralla se jää kokeilematta. Se tunne, joka siitä tuli oli niin kamala, että mieluumin kestän vaikka kaikki kivut, kunhan ei sitä paniikinomaista kuolematunnetta joudu enää koskaan kokemaan.



Keinutuoli helpotti jonkin verran, suihkusta en saanut mitään apua. Muita juttuja en sitten ole kokeillutkaan.



Ponnistusvaiheessa mulla ei ole ollut enää mitään kivunlievityskeinoja käytössä, mutta mulla synnytyksissä se pahin kipu on ollut se avautumisvaihe. Ponnistusvaiheet ovat olleet työtä, rankkaa sellaista, mutta kestettävää. Repeämät tai niiden ompelu ei tuntunut enää sitten miltään. Ehkä molemmilla kerroilla on ollut hyvä kätilö puuduttamassa ja ompelemassa. Toivotaan seuraavalla kerralla sitten vain samaa ;)

n. 3 cm:ssä petidiinipiikki. En tiiä auttoiko kipuihin, mutta laittoi ainakin oksentelemaan kovasti :( Synnärissä sain spinaalin, koska synnytys eteni niin nopeasti, ettei epiduraali olis ehtinyt auttaa. Spinaali vei autuaasti HETI kaikki kivut, meni varmaan 30 sekuntia ja en tuntenut kipua enää ollenkaan. Miinuksena siinä oli se, etten tuntenut enää myöskään supistuksia, joten käyriltä kateltiin milloin pitää ponnistaa.



Kielo ja Alissa (tänään 2kk)

Mulla eka synnytys kesti reilut 7 h ja koska odotettavissa on, että tämä toinen on nopeampi, niin se tietenkin vaikuttaa siihen, mitä kivunlievitystä voi edes saada. Mulla sattui avautumisvaihe jostain 4cm:stä eteenpäin tosi paljon, ponnistusvaihe (vaikka kesti vain 5 min) ihan helv***n paljon ja pienen repeämän ompelu myös todella paljon. Ja ennen kuin repeämä ommeltiin, niin sen puudutus sattui myös. Tiedän, että harvoin synnytyksestä saa täysin kivutonta, mutta mä en kyllä enää koskaan halua kokea tuollaisia kipuja, kun synnytyksessä oli! Suihkussa aion siis tällä kertaa olla niin kauan kun pystyn. Toi jumppapallo siellä saattaa olla hyvä idea. Istuin nimittäin ekassa synnytyksessä 7 cm--> jumppapallon päällä hönkäilemässä ilokaasua. Pallo oli ainoa " istuin" , missä sain hyvän asennon. Jotain puudutusta haluan kyllä ponnistusvaiheen ajaksikin. Nyt tuntuu siltä, ettei haittaa yhtään, vaikken supistuksia siinä vaiheessa tunnekaan. Pääasia, etten kuole kipuun! Ja jotenkin mä luulen, että osaisin ponnistaa ilman supistuksen tunnetta, koska olen sen homman jo kerran tehnyt.



Lisää kokemuksia eri kivunlievityksistä otetaan siis edelleen vastaan!



T:Fassiloora rv 34

sairaalaan mentäessä olin auki 3cm- kotona meni vedet ja olin suihkussa. Sieltä pois tulon jälkeen oli pakko lähteä samantien sairaalaan.

(soitin synnärille ja sanoivat että parin tunnin sisällä tulkaa)

Sairaalan käytävillä jo nojailtiin seiniin ja olin samantien valmis tilaamaan epiduraalin (tai MITÄ VAIN kunhan auttaa)



En tiedä johtuiko epiduraalista vai " piilossa olevasta kivusta" niin jalat ja kädet tärisivät kuin olisi ollut kylmä. Samoin oksennus lensi myöhemmin.



Lopulta päädyttiin sektioon, joten.. ponnistusvaiheesta en valitettavasti osaa sanoa mitään.



10kaks ja ukko 6vkoa

Olen ollut molemmissa synnytyksissä( 12 h ja 4,5 h) pitkään kotona. Tullessani sairaalaan olen ollut molemmilla kerroilla 8 cm auki.

Kummastakin olen ollut pariin otteeseen suihkussa. Supistuksen tullessa olen keskittynyt hengittämään rauhallisesti ja nojannut samalla pöytään t. sohvaan siten että selkä on notkollaan. Ja samalla pyörittänyt lantiota edes takaisin.

Sairaalassa sain ensimmäisestä ilokaasua sen jälkeen kun kalvot puhkaistiin, koska kipu nousi silloin moninkertaiseksi. Toisesta lapsesta kätilö myös aikoi puhkaista kalvot, ja kysyin ilokaasua; enpä saanut, kätilö paineli toiseen saliin= ( No, näiden " kalvojen jälkeen" ei kivut yltyneetkään. Ainoa joka sattui TODELLA oli, kun kätilö venytteli välilihaa ennen ponnistusvaihetta. Ponnistusvaihekin sattui vähemmän, kun tämä karmea " toimenpide"

Kätilö kirjasi papereihin " toiveen" , että seuravalla kerralla voisi pistää pudedaalipuudutuksen.

Tavoitteena oli mahdollisimman luonnollinen synnytys. Noooh, toiveista oli luovuttava, kun synnytys kesti yli 30 h.



Apuna kauratyynyt alusta loppuun asti. Ihania olivat ja auttoivat aluksi hyvin. Lämmön tunne syrjätti heppoiset supistukset. Lopussa olivat kai vaan lähinnä rekvisiittaa.



Suihkussa pallon kanssa kahteen otteeseen. Tosi kivaa, mutta jäi kakkoseksi supistuskivuille ehkä joskus synnytyksen puolessa välissä.



Aqua-rakkuloita sikapaljon. Laittaminen sattui aika järkysti, mutta voi että miten ne auttoi. Tosin ei enää niissä loppupään supistuksissa. Aion ottaa seuraavaksikin, jos tarvii. Mukavan luonnollinen keino.



Ilokaasua 10 tuntia. En todellakaan tiedä, auttoiko ollenkaan, mutta jotain oli saatava. Ja kun ei tullut paha olo, niin sitähän vedettiin ihan viimeiseen asti.



Epiduraali 8 tuntia ennen vauvan syntymää. Laittaminen ei tuntunut missään. Vaikutus AIVAN ONNETON. Puoli tuntia taisin torkkua, kun supistukset eivät niin kovin tuntuneet. Lisäannos joskus muutaman tunnin päästä, mutta siitä ei enää ollut mihinkään.



Viimeisenä keinona äänen käyttö eli hallittu vokaalien " huutaminen" . Keskitti ajatukset johonkin ja ehkäpä siitä jotain hyötyä olikin.



Ponnistusvaihe oli varmaan kaikkein mukavin osuus, vaikka kestikin reippasti yli 1,5 tuntia.



Istukka työnnettiin ja vedettiin väkisin ulos. Kauheeta. Mutta parempi, kuin käsinirrotus nukutuksessa.



Ompeleminen. Hah, nauratti ihan, kun kätilö sanoi, että nyt voi vähän nipistää. Vaikka olisi virkkuukoukulla ommeltu, niin tuskin olisin inahtanut.



Tästä on nyt 10 kk. Elokuussa taas uusiksi.



Synnytys on silti oikeesti mahtavaa!!



Anselmi