pitäisikö unohtaa kaikki ja jatkaa siskoni kanssa eteenpäin?
siskoni on valitelllut äidilleni, että ei ole ketään, kenelle kertoisi huolia ja murheita. Hänellä ei kai ole oikein ystäviä. Äitini ihmetteli,emmekö ole siskoni kanssa läheisiä. Joku vuosi sitten minua kohtasi valtava suru, jolloin olisin tarvinnut läheisteni tukea, ymmärrystä ja alkuvaiheen shokissa vielä käytännön apuakin. Siskoni ei kertaakaan soittanut, auttanut tai tullut edes käymään. Hänellä oli työ, opiskelu,poikaystävä ja milloin mitäkin, ei ehtinyt. Voiko sellaista antaa anteeksi ja onko edes mitään anteeksiannettavaa? Itse olisin vastaavassa tilanteessa auttanut siskoani kaikin tavoin, mutta nyt minusta tuntuu hänen kannaltaan olevan liian myöhäistä.
Kommentit (13)
myöhemminkin aina tarvittaessa. Hän ei auttanut minua tippaakaan. Eikö se osoita, että hän ei yhtään välitä minusta? Miksi siis haluaisi olla läheinen ihmisen kanssa jonka jaksaminen on ollut itselle samantekevää. ap
tai sitten sillä ehkä oli vain elämässä vaihe että oma napa oli tärkein. Ei varmaan ajatellut jättävänsä siskoaan yksin. Jutelkaa toki asiasta, tosi harmi jos siskosten välit katkeaa.
ja empatiakykyä, ja auta siskoasi.
minulla on ollut siskoni kanssa samanlainen tilanne. Kun olisin ensin tarvinnut häneltä apua, hän ei huomannut eikä kerennyt eikä viitsinyt auttaa ja olla tukena.
Nyt siskoni tarvitsee tukea. Olen hänen tukenansa. En halua muistella vanhoja. Kyllä hän on myöhemmin sen huomannut ja sanonut olevansa ajattelematon.
En sinuna tietenkään katkaisisi suhdetta.
Ole hänen tukenaan. Hän huomaa sen myöhemmin.
huomaa mitään tai ketään ympärillään.Ei minua ainakaan teininä paljon isosiskon elämä kiinnostanut, lapset, mies ja omakotitalo hohhoijaa. Oma elämä oli paljon jännempää. Ehkä ei ole huomannut sinun tarvitsevan tukea tai ei ole kokenut osaavansa sitä vanhemmalle antaa. Jutelkaa.
Eikä aina ymmärrä miten vaikeaa toisella on, jos varsinkaan ei paljon puhuta/tavata.
Joskus pitää itse nöyrtyä pyytämään apua.
Tässä yksi sellainen, monta vuotta otin paskaa niskaani pahojen ongelmien kanssa painivalta siskoltani. Tuin häntä niin paljon kuin resurssini antoivat periksi, aina tuli pelkkää negatiivista palautetta kaikesta ja riidan haastamista. Lopulta annoin periksi kun hän toi julki erään todella arkaluontoisen ja ikävän asian. En enää jaksanut taistella, hän edelleenkin painii omien ongelmiensa kanssa, minä panin välit poikki häneen eli tuki on mun osaltani nyt tässä. En todellakaan nauti tilanteesta, mutta mun on pakko pysyä selväjärkisenä oman elämäni takia. Ja se ei onnistu jos joudun koko ajan riitelemään siskon kanssa. Ehkä me joskus pystymme sopimaan tai sitten ei.
enkä tue häntä hänen kriiseissään. Miksi? Siksi, että hän aina vaan syyttää toisia ongelmistaan, eikä ota vastuuta elämästään. Apua on tarjottu jo tarpeeksi monta kertaa. En voi aina vaan antaa ja auttaa. Lisäksi suhde on yksipuolinen, sillä itse en voi kertoa murheitani, koska siskoni kääntää heti kaiken minua vastaan. Juoruaa siis muille ja käyttää tietoja minua vastaan. Se on tosi surullista, mutta en tahdo sellaista ihmistä lähelleni.
Äitimme ihmettelee, että miten me ei olla läheisiä. Olen sanonut, että en voi päästää sellaista ihmistä lähelleni. Ja tämä kypsymätön sisko on mua 10 vuotta vanhempi.
Vierailija:
Lisäksi suhde on yksipuolinen, sillä itse en voi kertoa murheitani, koska siskoni kääntää heti kaiken minua vastaan. Juoruaa siis muille ja käyttää tietoja minua vastaan. Se on tosi surullista, mutta en tahdo sellaista ihmistä lähelleni.Äitimme ihmettelee, että miten me ei olla läheisiä. Olen sanonut, että en voi päästää sellaista ihmistä lähelleni. Ja tämä kypsymätön sisko on mua 10 vuotta vanhempi.
Kuitenkin olette siskoksia.Entäs jos toinen kuoleekin yllättäen?
aika vaikea on kuitenkin antaa anteeksi tapahtunutta. Itselläni oli kyse perheenjäsenen kuolemasta ja siskoni nykyiset huolet taas ovat lähinnä työhön liittyvää stressiä. ap
antaisi välien katketa. Tietty kurja juttu että et ole saanut siskoltasi tukea, mutta anna sinä siskollesi jos on ystävää vailla.