Lue keskustelun säännöt.
Imetyksen epäonnistumisesta
07.01.2006 |
Tällä palstalla saa usein lukea, että äidit arvelevat muiden ajattelevan, että heidän imetyksensä on epäonnistunut, vaikka he itse ovat siihen täysin tai edes lähes tyytyväisiä. Tällöin imetys ei mielestäni ole kuitenkaan koskaan epäonnistunut - onnistunut imetys on sellainen kuin äiti haluaa. Jos äiti haluaa imettää sairasta letkuruokinnassa olevaa lastaan kerran vuorokaudessa ja siinä onnistuu, on hänen imetyksensä niissä olosuhteissa onnistunut. Jos taas lapsi on osittain korvikeruokittu, mutta äiti onnistuu imettämään haluamansa ajan (vaikka 2 kk öisin), on hänen imetyksensä onnistunut.
Oikea imetyksen epäonnistuminen tarkoittaa mielestäni sitä, että äiti joutuu luopumaan imetyksestä vasten tahtoaan ennen kuin on siihen valmis. Tätäkin tapahtuu valtavasti, eikä syynä useimmiten ole äitien laiskuus, tyhmyys tai välinpitämättömyys, kuten tämän palstan viesteistä usein saa lukea. On totta, että *fysiologisesti* 95-97 % äideistä on kykeneviä imettämään, mutta olosuhteet ja väärä tieto aiheuttavat merkittävästi enemmän epäonnistumista imetyksessä kuin fysiologia.
Kommentit (30)
niin voisin kuvitella, ettei väsynyt, ehkä baby bluesin kourissa oleva tuore äiti välttämättä jaksa alkaa etsimään tukea ja tietoa kovin järjestelmällisesti. Tosiaan neuvola voisikin olla paremmin tukena ja neuvoa myös näitä eri tahoja, joista apua voi kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse menin neuvolaan ekaa kertaa vauvan kanssa, ja lähes itku silmässä kerroin että meillä ei imetys suju, ei yhtään.
neuvolantäti vaan hymyili ja tokaisi että " anna sitten korviketta pullosta, nähdään taas kuukauden päästä" , otti lapseni ulkovaatteet pöydältä ja kiiruhti avaamaan meille oven. pöllämystyneenä sitten lähdin pois, ja yllättäenkin ei se imetys meillä sitten onnistunut laisinkaan kun en muualtakaan tukea saanut.....
harmittaa vieläkin, tekisi mieli valittaa kyseisestä tädistä. eikö se tukeminen kuulu neuvolan tehtäviin?
Minä lopetin imettämisen, koska maito loppui keuhkokuumeeseen. Lisäksi sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, meille meinasi tulla miehen kanssa avioero lasten ollessa 4 kk:n ikäisiä, jne. Hain apua neuvolasta ja neuvolan terveydenhoitaja yritti parhaansa avun hankkimisessa, mutta kodinhoitajaa en silti kotiini saanut ja niinpä oli pärjättävä yksin. Näin jälkikäteen ihmettelen, miten selvisin järjissäni ensimmäiset 9 kuukautta.
Jos ei ole mitään kokemusta todellisista ongelmista, niin on helppo tulla tänne AV:lle paasaamaan.
-Keskoskaksosten äiti-
Vierailija:
Enkä ole vihjannut, että se olisi oikeampi valinta. Totesin vain, että se on mahdollista, koska aika paljon tapaa näitä alkukuukausina imetyksen lopettaneita, jotka eivät edes tiedä tästä mahdollisuudesta. Toisilla siihen on voimavaroja, toisilla ei.t.12
Ei pelkkä äidin motivaatio riitä, ellei ole oikeaa tietoa ja tukea. Pitää osata tukea äitiä tämän *omissa* valinnoissa ja antaa riittävästi tietoa, jotta äiti voi valintansa tehdä oikean tiedon valossa.
Jokaisella meistä on omat voimavaramme. Et voi milloinkaan tietää, millaiset voimavarat kullakin äidillä on tässä hetkessä käytössään, joten parasta imetystukea on kertoa eri vaihtoehdoista ja auttaa äitiä siinä, mitä hän silloin pitää parhaana.
Imetyksen uudelleen käynnistäminen on niin vaativaa puuhaa, että siihen ei keskoskaksosten äideillä useinkaan ole voimavaroja. Siitä voi kyllä puhua, mutta ei sitä voi minään automaattina kenenkään kohdalla pitää. Vielä vähemmän kannattaa pitkän ajan jälkeen vihjailla, että se olisi ollut " oikeampi" valinta kuin minkä äiti on aikoinaan tehnyt.
Totta joka sana!
Ärsyttää suunnattomasti kun neuvotaan ja hoetaan ettkä kyllä kaikki pystyvät imettämään...Oma esikoiseni ei kerta kaikkiaan syönyt rintaa vaikka maitoa tuli, lypsin minkä ehdin pulloon. Poika itki ja minä itkin kunnes mieheni totesi noin kuukausi synnytyksessä että nyt tämä itku riittää ja painui kauppaa ja tuli kotiin korvikkeet mukana.
" Imetin" pullosta kolme kuukautta korvikkeen lisäksi ja poika oli tyytyväinen samoin koko perhe.
Toinen lapsi syntyi ja oli niin luontainen imijä että täysimetin puolivuotiaaksi ja osittain 11 kk asti.
Lapsissakin ON eroja imetyksen suhteen. Ei ole aina äidin " vika" jos imetys ei suju...
Ja ne syyt on usein kipeitä ja niistä ei halua puhua joten, jos joku ei pysty imettämään/antaa pulloa jo pienelle eikä siitä halua paljoa puhua, anna asian olla. Älä rupea neuvomaan jos ei neovoa pyydetä. Älä rupea hiekkalaaitkoola kysymään naapurilta kauna imetit jne. Nämä on herkkiä asioita ja niitä jotka haluavat puhua on paljon, jos joku on asiasta vaitonainen niin älä rupea uteliaisuuttasi tenttaamaan.
p.s. yleensä ne jotka jättävät imetyksen väliin omasta tahdosta kyllä kertovat sen suureen ääneen.. eivätkä häpeä asiaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
p.s. yleensä ne jotka jättävät imetyksen väliin omasta tahdosta kyllä kertovat sen suureen ääneen.. eivätkä häpeä asiaa..
On ihan tutkittukin, että imettämättömyydestä syyllistyvät ne äidit, jotka olisivat halunneet imettää. Se jos mikä tuntuu niin kovin turhalta, kun äidit ovat yrittäneet kaikkensa ja silti vielä kantavat isoa syyllisyyttä epäonnistumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mielestäni ihan loogista, että fysiologiset syyt kasvavat, onhan lapsettomuusluvutkin koko ajan kasvussa..valitettavasti. T. 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt sitten olette löytäneet sen missä olette " hyviä" ?
Satun tietämään imetyksestä (ja imettäjistä) aika paljon, ja ihmettelen suuresti ettei esim. imetyssuosituksia noudateta, vaikka pitkä imetys on kaikkien etu.
Tämä asia on niin vesiselvä kun olla ja voi, eikä siinä pitäisi kellään olla mitään nokankoputtamista.
Se, että olen kaikki lapseni imettänyt suositusten mukaan, ei suinkaan johdu siitä että imetykset olisivat olleet ongelmattomia, vaan siitä, että olen viitsinyt nähdä vaivaa ja tehdä työtä asian eteen - koska olen tiennyt sen olevan parasta pidemmällä tähtäimellä.
Vierailija:
Ja nyt sitten olette löytäneet sen missä olette " hyviä" ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
vaan siitä, että olen viitsinyt nähdä vaivaa ja tehdä työtä asian eteen - koska olen tiennyt sen olevan parasta pidemmällä tähtäimellä.
epäonnistua voi, vaikka kuinka olisi nähnyt vaivaa ja tehnyt työtä asian eteen.
Läheskään kaikki epäonnistumiset eivät johdu laiskuudesta. Pelkästään ilkeyttä vihjailla noin.
Vierailija:
Satun tietämään imetyksestä (ja imettäjistä) aika paljon, ja ihmettelen suuresti ettei esim. imetyssuosituksia noudateta, vaikka pitkä imetys on kaikkien etu.
Et nimittäin kuulosta kummaltakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla ei ole sitä sisua, ja sitten syytetään ulkopuolisia asioita tai sitä surullisen kuuluissa " maito ei riittänyt" . Nämä ovat faktoja, eivät ilkeyttä.
Ymmärrän kyllä sen, että kommentit saattavat kirpaista.
t. 12
Vierailija:
Vierailija:vaan siitä, että olen viitsinyt nähdä vaivaa ja tehdä työtä asian eteen - koska olen tiennyt sen olevan parasta pidemmällä tähtäimellä.
epäonnistua voi, vaikka kuinka olisi nähnyt vaivaa ja tehnyt työtä asian eteen.
Läheskään kaikki epäonnistumiset eivät johdu laiskuudesta. Pelkästään ilkeyttä vihjailla noin.
Olisitpa ollut tervetullut imettämään keskosena syntyneitä kaksosiani, joille äidinmaitoa tärkeämpi asia oli hengissä selviytyminen. Eipä ollut minun korviani välistä kiinni tämä asia, että imetys jäi pulloon pumppaamisen varaan ja että sairastuin lasten ollessa 3 kuukauden ikäisiä keuhkokuumeeseen, joka lopetti maidontuotannon kokonaan. Kovin ovat mustavalkoisia ja ehdottomia nämä sinun mielipiteesi.
Mutta onneksi olkoon, olet varmaan nyt hyvällä mielellä, kun saat täällä loukata ihmisiä ja päteä omalla onnistumisellasi.
Hävettää, että " alallamme" työskentelee noin suvaitsemattomia ihmisiä kuin sinä.
Vierailija:
Kaikilla ei ole sitä sisua,
Missä on empatiakykysi?
Onko sinulle tosiaankin ihan uutta tietoa se, että ihmisten jaksamisella on eroja? Toiset sinnittelevät pidempään kuin toiset! Pitääkö nyt sitten kaiken muun lisäksi tuntea vielä lisää huonoa oloa siitä, että on yksilö, joka ei jaksa yhtä paljoa vastoinkäymisiä kuin vaikka naapurin rouva?
" Äidin pitää vaan jaksaa" , niinkö? Entäpä, kun ei enää kerta kaikkiaan jaksa? Ei muuta kuin valitus pois -tottakai jaksat? Entäs, jos kaikki terveydenhuollon ihmiset ajattelisivat näin? Monikohan masentunut ihminen ajautuisi siihen pisteeseen, josta paluuta ei ole?
Tämäkö on terveydenhuoltohenkilökuntamme taso tänä päivänä?
Vierailija:
Kaikilla ei ole sitä sisua, ja sitten syytetään ulkopuolisia asioita tai sitä surullisen kuuluissa " maito ei riittänyt" . Nämä ovat faktoja, eivät ilkeyttä.
Tuntuu siltä, ettet ole oikeasti törmännyt mihinkään todellisiin imetysongelmiin.
Esim.
* Jos vauva on jo synnäriltä lähtiessään täysin korvikeruokittu, vaatii äidiltä melkoisesti tietoa ja taitoa saada vauva takaisin kokonaan rinnalle.
* Vaikeasta lakkoilusta selviäminen ilman tukea on todella vaikeaa.
* Vauvan velttous, suun ja rinnan koon epäsuhta tai unelias ja keltainen vauva aiheuttavat isoja ongelmia, ellei äidillä ole riittävää tukea ja tietoa.
* Monille äideille neuvotaan yhä tietyn mittaisista syöttöväleistä kiinnipitäminen synnärillä tai neuvolassa tai rajoitetaan imetyksen kestoa, jolloin maitomäärä vähenee. Sitten todetaan, että pitää ruveta antamaan lisämaitoa, jotta vauvan paino nousee tarpeeksi. Imetyksen alasajo on käynnissä.
Kyllä syynä useimmiten on synnytyssairaalan ja neuvolan hoitokäytännöt, väärät ohjeet ja tuen puute kuin äitien laiskuus tai tyhmyys. Useimmat äidit yrittävät kaikkensa ja vähän päälle, jotta imetys onnistuisi.
On tietysti heitä, jotka eivät haluakaan imettää mutta kokevat sen pakoksi ja sitten hetken imettävät. Heillä pitäisi olla oikeus olla kokonaan imettämättä ja sanoa se suoraan ilman, että heitä siitä piinataan. Jos sen voisi sanoa suoraan, voisi imetyskeskusteluissa puhua vain niistä äideistä, jotka tosiaan haluavat imettää.
Millaisissa tilanteissa sinä sitten törmäät äiteihin ja heidän imetysongelmiinsa, kun rohkenet väittää, mitä väität?
Vastuuta neuvoloille, siis.