MITÄ AJATTELETTE TÄLLAISESTA ISÄ-TYTÄR-suhteesta?

lapset paapotaan aikuisiksi asti. Ei todellakaan tee hyvää kenellekään.

Mulla oli vastaavat vanhemmat, sekä äiti että isä. 18v piti vielä tulla kotiin ysiltä ja viikonloppuisin jo kasilta, koska "meno on silloin niin kamalaa". Mitään seurusteluja en voinut kuvitellakaan...



Mutta 18,5v:nä vihdoin sain repäistyä itseni irti! Ilmoitin että muutan pois. Vanhemmat ei nukkuneet pitkään aikaan öitä jne. Kun tulin myöhempään kotiin (sanoin jo etukäteen että tulen myöhemmin), olivat soittaneet poliisin minua etsimään jne. Sain tarpeekseni, otin kimpsuni ja kampsuni ja muutin. Äiti ja isä oli itkeneet monta kuukautta liki putkeen. Miten tyttöraukan käy... ;(



No minun kävi hyvin. Vihdoin tunsin itseni vapaaksi, vain vähän takaraivossa oli huono omatunto vanhempieni takia, mutta ajattelin että mun on PAKKO saada elää myös itse! Minun elämä!



Löysin ihanan miehen, jonka kanssa olen edelleen. Lopetin koulun ja aloin opiskella sitä alaa joka minua kiinnostaa. Vanhemmat oli järkyttyneitä, shokissa tästäkin. Valmistuin ja nyt teen sitä työtä, jota aina olen tahtonut tehdä. Olen onnellinen, tietysti joskus on rankkaakin, mutta sen kestää koska olen nyt itse vastuussa omasta elämästäni! :)



Vanhempani ovat edelleen epävarmoja suhteeni, mutta eivät näytä sitä enää niin selvästi. En tiedä mikä heissä oikein on, ylihuolehtivia ovat, sen tiedän, huolissaan jne. Mutta en tiedä miksi eivät ymmärrä että minä voin ihan oikeasti osata elää itse elämääni ja tehdä omia valintojani ja tahdon myös kantaa niistä vastuun.



Toivottavasti ap:n sukulaistyttökin saa tehtyä tarvittavan irtirepäisyn!