Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lapset ovat kuin riivattuja kuin tulevat takaisin mummolasta,tottako?

Vierailija
05.01.2006 |

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mummun ja papan jakmaton huomio saa kiukuttelemaan päiväksi-pariksi kotiintulon jälkeen :)

Vierailija
2/4 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katsovat paljon filmejä ja syövät herkkuja, joten siinä syy. Tästä on usein puhuttu mummon kanssa ja enää ei herkkuja paljon syö, mutta filmejä katsovat paljon. Muutenkin sitten ovat kiukkuisia, kun mummolassa säännöt ovat paljon lepsumpia kuin kotona.



Lasten yökyläilyt tapahtuvat aina mummon aloitteesta ja en halua kieltääkään. Ymmärrän senkin, että vanhempani ovat jo iäkkäitä ja paljon sairauksia, joten eivät jaksa koko ajan touhuta, joten siksi annan heidän näyttää lapsille lastenfilmejä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mummilassa yökylässä, ekan kerran puolitoistavuotiaana. Usein on kärttyinen sen jälkeen, mm. siksi, että varmaan kuitenkin jonkin verran jännittää eroa ja nukkuu huonommin kuin kotona. Samoin myös ruoka-asioissa on mummilassa joustettu, ei ole pidetty niin tarkkaa ruoka-ajoista tai siitä, syökö kunnon ruokaa. Lisäksi tietty riehutettu ja viihdytetty ihan viimeisen päälle, ei kotiarki VOI olla samanlaista.

Vierailija
4/4 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyseessä on ns. Pullon Henki -syndrooma. Tiedättehän tarinan, jossa kalastaja löytää merestä pullon ja avattuaan sen esiin ilmestyy erittäin vihainen henki. Henki vannoo tappavansa kalastajan ja tämän kysyessä syytä, henki kertoo, että hän on ollut pullossa sata vuotta.

Ensimmäiset kolmekymmentä vuotta hän ajatteli, että se joka vapauttaa hänet saa palkkioksi painonsa verran kultaa, seuraavat kolmekymmentä vuotta hän ajatteli, että se joka hänet pelastaa saa palkkiokseen koko maailman.

Ketään ei kuitenkaan kuulunut pelastamaan henkeä, joten hän alkoi suuttua. Vähitellen hän alkoi syyttää pelastajaansa (sitä tulevaa) ahdingostaan, koska tämä ei ollut tullut ajoissa, joten hän päätti, että se joka hänet pelastaa saa kuolla.

Pieni lapsi, joka ei ymmärrä aikaa, kokee kyläilyt vähän samaan tapaan. Alkuun hän on iloinen ja miettii, että kunhan hänet haetaan hän on maailman ihanin lapsi vanhemmilleen, kun aikaa kuluu hän päättää antaa vanhemmilleen lahjan, esimerkiksi suukon tai piirustuksen, kun hänet haetaan. Jos aikaa vielä kuluu, tulee lapsi vihaiseksi vanhemmilleen. Hän päättää - joko tietoisesti tai tiedostamattaan - että kun hänet tullaan hakemaan, hän kyllä näyttää vanhemmilleen, kuinka vihainen hän onkaan. Ja kiukuttelee hakemaan tulleelle äidille.



Aina ei kyse tosin ole tästä, mutta kyllä minä olen lapseni tuosta tarinasta joskus tunnistanut =)