Minkä ikäisinä 70-luvulla lapset yleensä aloittivat päiväkodissa?

Tosin tarhasta ei saanut hoitopaikkaa ainakaan kahden työssäkäyvän vanhemman lapset, sillä paikkoja oli niin vähän että ne jaettiin sosiaalisin perustein. Itse pääsin tarhaan 5-vuotiaana ja silloinkin vain puolipäiväisesti, iltapäivät olin " pimeästi" palkatun pph:n hoidossa.



Onneksi Mummini hoiti minua kotona 5 v. asti, isoveljeni nääs joutui jo parikuisena jollekin puhelinpylvään ilmoituksesta napatulle pimeälle hoitotädille... Mikä oli ihan yleinen käytäntö Helsingissä asuvien uravanhempien lapsille.

äitini vei sinne kahdella bussilla ja meni sitten 8 tunniksi töihin ja taas kahdella bussilla kotiin....

Sitten kun täytin 3 (v 1972) niin hoitaja poistui ja äiti teki kotosalla töitä. Me lapset pyörimme ihan itseksemme ympärillä. Äidin luo sai mennä tarpeen vaatiessa, mutta muuten olimme kerrostalomme pihalle mennen tullen. Avaimet roikkui ovessa jo valmiiksi.

Ei siinä päiväkoteja tarvittu... Asuimme Helsingin Kontulassa.

Toisista tykättiin, toisia inhottiin ja harva tais viipyä muutamaa kuukautta pidempään.

olikin moni äiti ja isä ihmeissään, miten lapsensa hoidattaisi. Jo silloin monet isovanhemmat olivat myös työelämässä, joten he eivät voineett lapsenlapsiaan hoitaa. Lähes ainoa mahdollisuus oli kaupata lapsiaan yksityisille hoitajille. He olivat usein pienten lasten kotiäitejä, jotka halusivat hoitaa omat lapsensa itse, mutta tarvitsivat myös tuloja. Myös jotkut eläkeläismummot hoitivat muitakin kuin omia lapsenlapsiaan.

Kunnallisiin lastentarhoihin (päiväkodeiksi niitä ei vielä sanottu) sai lapsen lähinnä sosiaalisin perustein, eli yksinhuoltajat, pienituloiset ja myös opiskelijat saattoivat saada tarhapaikan (alle 3-vuotiaiden osastot olivat nimeltään seimiä). Paikan sai myös, jos perheessä oli esim. alkoholiongelma tai muuta vastaavaa.

Serkkuni viettin hoitoon 2-viikkoisena. Minulla oli onni saada olla kotihoidossa (äiti hoiti). Siihen aikaan elintasovaatimukset eivät olleet samaa luokkkaa kuin nykyisin, joten pärjättiin isän palkalla. Tänä päivänä meitä kyllä pidettäisiin säälittävän köyhinä, mutta itse en koe jääneeni mistään tärkeästä paitsi, vaikka esim. lomamatkoja emme voineet koskaan tehdä lasten pieninä ollessa.

Erilaisilla yksityisillä hoitajilla olimme siskon kanssa. Mitään kivoja eivät olleet: kauhean ankaria, yhden mies alkoholisti, tekivät omia kotihommiaan. Varmaan vanhemmat valitsivat mahdollisimman halvan...En muista yhtäkään kivaa tekemistä hoitopaikoissa, edes yhtään ulkoilua en muista :(yhdelta hoitajalta karkailimme siskon kanssa kotiin aika usein, kun olimme hieman isompia (ja oli avain(?)).



Onneksi ajat ovat muuttuneet!!!

Äitini oli siihen aikaan vielä yh, menivät isän kanssa naimisiin vasta kun olin 1v.