Kysymys teille, joilla tulee synnytykseen tukihenkilöksi ystävä?

Minä en kylläkään ole pyytänyt ystävää mukaan synnytykseen ja ensimmäisessä synnytyksessä oli mukana mies, kuten pitäisi olla tulevassakin. Mutta ajattelin vastata näin yleispätevästi ja yhden synnytyksen kokemuksella kuitenkin siihen, että mitä synnyttämään menevä voisi toivoa tukihenkilöltään, kuka ikinä se olisi :)



Minulla siis yksi alatiesynnytys takana, enkä kyllä tiedä miten nuo sinun synnytyksesi ovat edenneet, onko sektio ollut suuniteltu, vai onko sektioihin päädytty synnytyksen edetessä...? Jos synnytyksesi on ollut jo muutenkin käynnissä sektioon päädyttäessä, voit varmaan itsekin miettiä jotain, mitä tukihenkilöltä toivoa... Mutta kuitenkin, minusta tärkeintä on olla läsnä. Pitää kädestä tai kättä olkapäällä, ei tarvitse edes sanoa mitään. Kipeiden supistusten kourissa sitä on niin sisäänpäin kääntynyt, että itse synnytys tilanteessa ei välttämättä saa sanaa suustaan vaikka haluaisi, näin ainakin minulla. Kun synnytyksessä katsoin miestäni, hän alkoi etsiä syytä katseeseeni ilman että sanoin mitään " onko jano?" " hieronko selkääsi tai niskaasi?" " pidänkö kasiänivatsllasi?" " pyydänkö kätilön?" . Oli paljon helpompaa nyökkäillä kuin saada sanoja suustaan. Kaikista ihaninta oli, kun mies pystyi hieromaan ja painamaan jotain pisteitä niskastani, ja se tuntui auttavan todella hyvin. Oli myös kiva, että paikalla oli joku selväjärkinen läheltäni, jonka kanssa saatoin käydä läpi synnytyksen vaiheita jälkeenpäin, koska itse sitä on aivan omissa maailmoissa, vaikka pää olisi ääkkeistä selvä ja vielä enemmän jos pää on kipulääkkeistä sekaisin.



Minusta tukihenkilöltä kuin tukihenkilöltä tärkeintä on olla läsnä. Alkuvaiheessa jutella ja auttaa tappamaan aikaa ja loppuvaiheessa ehkä kannustamaan vähän tai pitämään kädestä tai hieromaan niskaatai selkää. Eikä saa loukkantua tai kauhistua siitä mitä synnyttävä äiti saattaa tuskissaan laukoa muille, jos saa jotain sanotuksi :) Minulla teki mieli koko synnytyksen loppuvaiheen ajan huutaa kätilölle että " Perkele minä pidän pääni miten haluan kun minä synnytän!" kun hän niin tomerasti koko ajan komensi minua pitämään leukani kiinni rinnassa :) Se tuntui niin ärsyttävälle keskittyä vielä pään rintaa vasten painamiseen, mutta mitään en saanut sanottua... Seuraavassa synnytyksessä ehkä saatankin sanoa :)