Kysymys kaikille niille joilla on enkelilapsi/lapsia?

Meidän vauvamme syntyi viime kesänä 2005, mutta kunto romahti täysin heti syntymän jälkeen ja tyttäremme eli vain viikon. Syytä tähän tragediaan ei löytynyt. Hän oli esikoisemme...



Kuukautiset alkoivat heti kuukauden kuluttua synnytyksestä, jälkivuoto kesti noin kolmisen viikkoa. En imettänyt lainkaan, mikä nopeutti oman hormonitoiminnan palautumista.



Meillä oli miehen kanssa heti alusta asti ajatus siitä, että haluamme pian uuden lapsen ja kolmen kuukauden kuluttua olinkin taas raskaana. Nyt on juhannusvauva tulossa. Mutta pelkoja on jos jonkinmoisia ja mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä enemmän pelot lisääntyvät. Synnytyspelkopolilla olen käynyt asiasta juttelemassa ja siitä on ollut apua.



Uusi raskaus herättää aivan valtavan tunnemyrskyn... Olen miettinyt viime aikoina valtavasti enkelitytärtämme ja itkenyt, käynyt haudalla... Tuntuu että muistot haalistuvat, vaikken tietysti häntä koskaan unohda.



Toivon kaikille lapsensa menettäneille jaksamista ja voimia. Otan todella osaa muidenkin suureen suruun. Itse olen päässyt elämässäni eteenpäin, vaikka vaikeaa se on edelleen.



-linnix-

Meille syntyi esikoispoika vajaa vuosi sitten 02/05. Rv oli 42+1,eli poika oli iso ja terveen oloinen. Tunti meidän onnea kesti,olin nukahtanut melkein heti pojan rinnalle saatuani. Kätilö löysi elottomana vierestä. Elvytetyksi saatiin ja pillit päällä poika vietiin lastenklinikalle. Tutkimuksissa löytyi erittäin vaikea ja harvinainen sydänvika,ei ole havaittavissa raskausaikana kuin erittäin tarkoissa tutkimuksissa. Sydänvika olisi ollut korjattavissa mutta syntymän jälkeinen " kuolema" oli aiheuttanut niin laajat aivovauriot että lääkärit eivät lähteneet sydäntä leikkaamaan. Niinpä tasan viikon päästä syntymästä jouduin tekemään elämäni hirveimmän päätöksen, letkut irti ja pojalle viimeiset suudelmat otsalle. Poika kuitenkin eli vielä vajaan viikon mutta kotiin ei koskaan päässyt. Maailma hajosi totaallisesti...



Päätimme aika pian mieheni kanssa että uusi vauva saa tulla niin pian kuin mahdollista. Lääkärit olivat asiaa vastaan koska ensin pitäisi kuulemma surra kunnolla. Kävi kuitenkin niin että jo kesäkussa huomasin olevani raskaana,vajaa neljä kuukautta synnytyksen jälkeen. Nyt viikkoja on 36+6. Raskaus on ollut erittäin vaikea niin fyysisesti kuin henkisestikin. Esikoinen syntyi kättärillä ja nyt seuranta ja synnytys tapahtuu naistenklinikalla. Olen ollut normaaleissa ultrissa ja kahdessa erikoisultrassa jossa on tutkittu pelkästään vauvan sydäntä,keuhkoja ja aivoja. Kaiken pitäisi olla kunnossa mutta silti en ole päiväkään uskaltanut iloita raskaudestani. Jotenkin olo on sellainen ettei lapsi tälläkään kerralla kotiin asti pääse. Vakava sairaus ja kuolema tulivat nin yllättäen että vieläkin toisinaan tuntuu että kaikki on ollut vain unta. Mutta hautakivi todistaa muuta...

Uutta lasta emme tehneet korvaajaksi tms vaikka toiminta kohdallamme nopeaa olikin. Tämä tulokas tai tulevaisuudessa syntyvät eivät koskaan korvaa kaunista,pikipäistä esikoispoikaani!!!! Ei mene päivääkään ettenkö häntä miettisi!!!



Voimia teille!! Suru ja kaipuu ei katoa varmaan koskaan...

Meidän pieni poikamme oli 2vuotias kun sairastui vakavasti.Hän oli 4v kun nukkui pois.Meillä oli silloin lapsia yht.6,mutta nyt 5.Rupesin todella nopeasti odottamaan uutta lasta.Kukaan tai mikään ei voi korvata menetettyä lasta,mutta elämän on jatkuttava.

tyhjä syli ja suru olivat lohduttomia. Aloimme heti toivomaan ja yrittämään lasta kun oli fyysisesti mahdollista. Seuraavan lapsen saaminen ei ollut helppoa, raskautta seurattiin aikaisemman lapsen sairauden takia ja raskaushetatoosista johtuen. Päänuppikin oli lujilla, en uskaltanut iloita raskaudesta sillä tavalla kuin " pitäisi" . Jatkossa myös raskaudet seurataan tarkemmin, eli kuulun riskiraskaus tyyppeihin. Nyt on terve lapsi ilonamme! Seuraava vauva ei korvannut menetettyä lasta ja hän elää muistoissamme.

kuoli kohtuun rv 33 kaksi vuotta sitten,syytä ei löytynyt.se oli elämäni hirveintä aikaa.:( maaliskuussa 05 saimme terveen ja elävän tytön.raskaus oli vaikea,koska pelkäsin niin kovasti,mutta raskautta seurattiin tarkasti ja synnytys käynnistettiin,tyttö syntyi rv 39+5

uuden lapsen yritys alkoi meillä välittömästi lapsemme kuoleman jälkeen. kolmas lapsemme kuoli yllättäen syntymän jälkeen ja syyksi löytyi ennaltahuomaamaton vakava sydänvika. jotenkin vain tuntui siltä, että uusi lapsi on tervetullut ja 5 kk kului menetyksestä, kunnes huomasin olevani taas raskaana.



mitään ihmeempiä lisäkontrolleja ei meidän raskauteemme kuulu. rakenneultra tehdään yliopistollisessa sairaalassa tässä raskaudessa, mutta mitään muuta tarkempaa seulaa emme halua. neuvolatätimme kyllä on valmis antamaan meille aikaa aina tarvittaessa, mutta toistaiseksi tähän raskauteen ei ole liittynyt mitään outoja pelontuntemuksia. itseasiassa olen jopa yllättynyt siitä, kuinka ' tavallinen' tämä raskaus on, itse odotin jotain tunnetasolla vaikeampaa aikaa.

imetys viivästyttää kuukautisia.mulla alko muistaakseni kolme kk synnytyksen jälkeen ku olihan jälkivuotokin 6 viikkoa.oletko menettänyt vauvan vai pelkäätkö että menetät?? en halua olla utelias,mutta ei selvinny viestistä..

Olen syvästi pahoillani kaikkien lapsesna menettäneiden puolesta.

Meillä kuoli poika kohtuun rv 37, vuosi sitten. Kuukautiset alkoi heti normaaliin rytmiin. Vauvaa on yritetty jälkitarkastuksesta asti (eli heti hommiin :)), mutta valitettavasti vielä ei oo tärpännyt.

Mulla jälkivuoto kesti n. 3 viikkoa ja kuukautiset alkoivat 5 viikkoa synnytyksen jälkeen. En imettänyt, tyttäreni eli vain 7h 45min.



Olen yksin, joten vauvanteko-puuhiin en vielä pääse, vaikka haluan kyllä heti kun mahdollista. Vaikka varmasti pelottaakin, pyrin nauttimaan raskaudesta niin paljon kuin mahdollista.



Mut myös luokitellaan riskiraskaus-ryhmään, joten seuraavaa/seuraavia raskauksia seurataan tarkasti.



Menetettyä lasta ei mikään eikä kukaan pysty korvaamaan, jokaisella meillä on oma rakas enkelivauvamme, jota kaipaamme ainiaan, tuli lapsia kuinka paljon..



Ja osanotot kaikille, jotka ovat lapsensa menettäneet, suru on suuri!



Jos joku haluaa kirjoitella, niin osoite on noksu81@yahoo.com

minulla meinaan oli silloin myös vatsa sekaisin,ripuloin usein ja oli oksettava olo ja kerran oksensinkin rajusti ja viikko sen jälkeen vauva kuoli ja lekurit sanoi vaan että syytä ei löytyny.lisäks kohdunsuu 2.5cm auki ja elävien lasten kohdalla ei ollu mitään tollasta vatsan sekasuutta ja kohdunsuu pysytteli visusti kiinni.löytykö teiän vauvan kuolin syytä? sinulla on tosi rankkaa tällä hetkellä,mutta kunhan tulet uudelleen raskaaksi olo luultavasti helpottuu,ellei jo ennen sitäkin.mikään ei korvaa menetettyä vauvaa,mutta uusi raskaus antaa kuitenkin mahdollisuuden jatkaa siitä mihin jäi..tavallaan.koska kuitenkin vauvan kaipuu on niin suuri ja syli tyhjä:( minun uusiraskaus oli pelottavaa,mutta kun kestin sen sain ihanan palkinnon.silloin kun meiän vauva kuoli,olin yllättynyt siitä reaktiosta,että halusin heti uudestaan raskaaksi,kun luulisi,että ei haluisi.se vaan kuitenkin auttaa jatkamaan elämää eteenpäin..toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää!

Minä synnytin muutama kuukausi sitten vauvan rv38+3 ja vauva ei elänyt kuin 10 minuuttia. Ei pystynyt hengittämään hengityskoneesta huolimatta palleatyrän takia. Olimme tietoisia tästä jo ensimmäisestä ultrasta lähtien eli koko raskausajan saimme pelätä jääkö vauva eloon. Ennuste oli hyvin huono ja huonostihan siinä kävi:(

Hautajaisten jälkeen oli sellainen olo, että haluan välittömästi uudestaan raskaaksi. Luultiin, että kuolleen vauvan voisi uusi vauva korvata. Nyt kun aikaa on mennyt muutama kuukausi, niin tajuamme ettei edes 10 uutta vauvaa ikinä korvaa tätä enkelivauvaa. Eikä pidäkään korvata. Myös se kamala kiire tulla uudestaan raskaaksi on hävinnyt. Odotellaan nyt rauhassa vielä ainakin puolisen vuotta ennen kuin aletaan edes yrittämään raskautta. Sellaisia pelkoja vauvan kuolema ei aiheuttanut, etteikö uskallettaisi vielä yrittää raskautta. Tosin nyt ajan kuluessa uusi raskaus pelottaa jo pikkasen enemmän kuin vielä muutama kuukausi sitten.. toivottavasti tuo pelko ei kauheasti pahene kun lisää lapsia halutaan..

mamma03:

-Kuinka pian uskalsitte yrittää uutta lasta?

-Miten raskautta seurattiin ja menikö kaikki uudessa raskaudessa hyvin?

Kiitos vastauksista jo etukäteen!

mutta en tietenkään kadu uuden vauvan tekoa,vaan usein olen ajatellu,että jos en olisi menettänyt vauvaa,olisin siltikin ehkä ja luultavasti tehnyt kolmannen lapsen.nyt on tietenkin vauvakuume ohi,koska odottaminen menetyksen jälkeen on aika raskasta.onneks suostuivat seuraamaan sairaalassa parin viikon välein ja loppujen lopuks käynnistettiin ennen la:ta..