Lue keskustelun säännöt.
MIKSI mies haikailee jotakin 12 v takaista ihastustaan??
12.04.2015 |
Löysin miehen koneelta n. 150 viestiä käsittävän ketjun, jossa hän haikailee erästä naista, jonka kanssa heillä oli lyhyt työpaikkaromanssin tynkä vuonna 2002?? Eivät edes harrastaneet seksiä ja kumpikin oli tahollaan suhteessa. Noissa viesteissä (varmaan osa poistettu), joista suurin osa on vuodelta 2012 (tapasimme miehen kanssa loppuvuodesta 2012), he yhdessä haikailevat menetettyä "hetkeään", joka olisi voinut muuttaa kaiken ja kirjoittelevat todella romanttisia ja kaipaavia viestejä toisilleen. Noita viestejä on ilmeisesti lähetelty vaihtelevalla frekvenssillä v. 2007-2012 välillä. Muutamia myös vuonna 2013 (kun olimme jo yhdessä) ja 2014. Nainen on tahollaan naimisissa ja hänellä on pieniä lapsia.
Ongelmani on tämä: Mies ei ole IKINÄ paljastanut minulle niin romanttista puolta itsestään, eikä puhunut minulle noin kauniisti ja kaipaavasti kuin tuolle naiselle! Ei edes suhteemme alussa. Mies melkein suuttuu nykyään jos yritän ottaa puheeksi suhteemme tilan, sanoo vain että miksemme vaan voi olla tyytyväisiä, miksi yritän maalailla ja "luoda" ongelmia, kun niitä ei ole. Minua hämää se, ettei mies ole ikinä sanonut rakastavansa minua ja noissa viesteissä vannoo ettei ikinä unohda tätä naista.
Kertokaa mulle MITEN ON MAHDOLLISTA että joku (kyseessä 37v. ihmiset) haikailee tuolla tavoin menneitä ja mitä tekisitte tilanteessani? Miten saan tämän ahdistuksen pois, kun mies ei halua puhua koko aiheesta! Onko minulla syytä huoleen mielestänne? Meillä on pieni vauva ja periaatteessa kaikki on tosin hyvin suhteessamme, ainakin ollut tähän saakka.
Kommentit (38)
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 18:06"]
mies ei ole koskaan sanonut rakastavansa sinua? Ja teillä on vauva? Siis ihan oikeasti?
Sinänsä ymmärrän miestä, tuo nainen on hänen elämänsä nainen, se, jota ei koskaan unohda.
Minullakin on sellainen mies menneisyydessä, 20 vuotta sitten, edelleen mietin häntä ja tiedän, että hän oli elämäni mies, sielunkumppanini, ja tiedän, että hän tuntee samoin. Menetettyjä mahdollisuuksia :(
[/quote]
Yhtä vanha juttu pyörii toisinaan mielessä. Jotain siinä oli kun nainen ei tunnu poistuvan kokonaan päästäni. Oltiin nuorina muutama vuosi yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 21:16"]
Eivät kaikki pääse existään yli, vaikka aikaa kuluisi paljonkin. Minulla on noin 18 vuoden takainen exä, joka ei ole edelleenkään pystynyt käsittelemään meidän eroamme aikuisen tasolla ja käyttäytyy kohdatessamme aina täysin epäterveesti. Lähinnä se vaihtelee akselilla avoin vihamielisyys - teeskennelty välinpitämättömyys (joka on tietysti siitä hilpeää että mitä innokkaammin sitä välinpitämättömyyttä teeskentelee, sitä ilmeisempää on että takaa löytyy voimakkaat käsittelemättömät tunteet minua kohtaan). Kun törmäsimme ensimmäistä kertaa monen vuoden jälkeen, oletin meidän vaihtavan kuulumiset (kuten muut exäni tekevät) mutta hän taisi saada paniikkikohtauksen. Joka sekin tietysti kertoo paljon.
[/quote]Samantyyppinen tilanne täällä. Olen ihmetellyt näitä ihmisiä, jotka yrittävät esiintyä kuin toinen olisi ilmaa. Eihän se koskaan toimi, vaan pelkästään paljastaa että todellisuudessa se toinen on erittäinkin tärkeä, kun kerran on tarve esittää hänelle jotain. Sori ap tämä ei nyt liittynyt sinun asiaasi.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 18:10"]
Eli näköjään on ihan tavallista...
AP
[/quote]
Nooh, mitäs odotit? Näin nykyään, ollaan saman katon alla, mutta ajatuksissa ihan jossain muualla. Arki ja lapset ei natsaa, vaan pitää haikailla ja unelmoida, kun aina pitäis olla kivaa ja elämä yhtä valtavaa orgasmia. Satavarmasti ois näilläkin utopioissaan elävillä, miehelläs ja tällä naisella, tullut ihan nomiarki vastaan, ja sen jälkeen se haahuilun kohde ois ollut joku muu. Mihinkään ei voi olla tyytyväinen, vaan aina vaan on koukittava sitä kuuta taivaalta ja kavuttava aidan yli naapurin nurmikolle. Ukkos ei arvosta sinua. Henkistä pettämistä, pahinta laatua.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 10:59"] Henkistä pettämistä, pahinta laatua.
[/quote]Eihän se mitään pahinta laatua ole. Pahinta on se, että pistää suhteen pystyyn. Henkisellä puolella tapahtuu pitkän avioliiton aikana vaikka mitä, kuten että ihastuksia voi tulla, eikä niihin tarvitse liiton kaatua. Sitten on ongelma, jos henkilöllä ei ole sen vertaa vaatimustasoa itselleen, että käytännössä kuitenkin vastustaisi niitä kiusauksia kuten tasapainoinen aikuinen tekee.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 18:10"]
Voihan se olla, että osa tuostakin vuosisadan rakkaustarinasta on vain molempien osapuolten kuvitelmaa kun eivät ole koskaan kokeneet sitä suhteen arkipäiväistymistä. Tsemppiä ap, varmasti tuntuu pahalle lukea miehen vannovan rakkauttaan jollekin muulle.
[/quote]
Tuossa onkin pointti. Siksi jää kaihertamaan ja on siis normaalia, että jääkin kaihertamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun muistatte tämän mun tapauksen. :)
Joo eli emme ole puhuneet suoranaisesti tästä tapauksesta. Johtuen siitä, että kyse on KUITENKIN suurelta osin vain ja ainoastaan ihmissuhteesta, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa ja toisekseen ihmissuhteesta, joka kuuluu miehen menneisyyteen, ei tähän päivään enää.
Luin moneen kertaan ajatuksella tässä eilen ne viestit, mitä oli lähetelty minun ja miehen suhteen aikana (olin valokuvannut ne). Niistä käy selvästi ilmi, että aktiivinen osapuoli on ollut tämä nainen JA että mieheni omissa viesteissään aika paljon välttelee hempeilyä (ei esim. lähden mukaan keskusteluun, jossa nainen ehdottaa tapaamista), puhuu vain enemmän siitä, kuinka heillä on hyviä muistoja yhdessä ym. aika neutraalia. Mies ei myöskään jatka keskusteluja, vaan vastaa lyhyesti yrittäen selvästi lopettaa ne.
Mieheni ja minun suhde on nyt se, mihin aion panostaa ja unohtaa tuon koko naisen. Meillä on tottakai ollut normaalit vauvaperheen haasteet tässä, kuten yhteisen ajan puute ja välillä puuduttava arki. Mutta sellaistahan se on monilla tässä elämäntilanteessa. Lisäksi miehellä on tosi haastava työ ja pitkät työpäivät ja minä puolestaan palan halusta palata työelämään, olen todella turhautunut kotona. Uskon, että kun saamme arjen rullaamaan paremmin, enemmän yhteistä aikaa ja kumpikin löytää paremman tasapainon omassa työssään (miehen työkuorma helpottaa ja minä puolestani saan taas aivotyötä tehdäkseni), niin suhteemmekin paranee. Olemme miehen kanssa (etenkin hän) enemmän sellaisia suoraviivaisia, rationaalisia toiminnan ihmisiä, emme mitään vatuloitsijoita.
Aion nyt siis noudattaa joidenkin teistä hyviä neuvoja, eli keskittyä enemmän omaan elämääni ja onnellisuuteeni ja tähän meidän jokapäiväiseen arkeemme. Tiedän,että mieheni inhoaa synkistelyä ja negatiivisuutta sekä epävarmuutta, joten niille en nyt aio antaa enempää tilaa. Pakko vaan luottaa siihen, että mies on tässä kanssani omasta halustaan ja vapaaehtoisesti ja minä ja lapsi ollaan hänen todellisuutta ja tulevaisuutta.
Kiitos kaikille kommenteista ja vertaistuesta! <3
Ap
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 21:16"]
Eivät kaikki pääse existään yli, vaikka aikaa kuluisi paljonkin. Minulla on noin 18 vuoden takainen exä, joka ei ole edelleenkään pystynyt käsittelemään meidän eroamme aikuisen tasolla ja käyttäytyy kohdatessamme aina täysin epäterveesti. Lähinnä se vaihtelee akselilla avoin vihamielisyys - teeskennelty välinpitämättömyys (joka on tietysti siitä hilpeää että mitä innokkaammin sitä välinpitämättömyyttä teeskentelee, sitä ilmeisempää on että takaa löytyy voimakkaat käsittelemättömät tunteet minua kohtaan). Kun törmäsimme ensimmäistä kertaa monen vuoden jälkeen, oletin meidän vaihtavan kuulumiset (kuten muut exäni tekevät) mutta hän taisi saada paniikkikohtauksen. Joka sekin tietysti kertoo paljon.
[/quote]
Minäkään en siedä muutaman exäni näkemistä, alkaa oksettaa ja hävettää, että olen ollut joskus niin epätoivoinen, että sekaannuin niihin. Luulekohan ne että olen kiinnostunut, kun ei kiinnosta edes kuulumisten vaihto. :D Kunnon av-menoa, että mies ei ole vieläkään yli sinusta, jos tulee pahoinvoivaksi, kun satut näköetäisyydelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jos jokin vanha suola janottaa, siinä on syy ja se syy kannattaa selvittää ja käsitellä kunnolla. Itsellä olin pitkään mielessä exä, ensirakkauteni. Kun oli vuosia kiahertanut, otin härkää sarvista, etsin tyypin yhteystiedot ja otin yhteyttä. Kävimme parilla treffeillä ja seksuaalinen vetovoima oli siinä yhä, mutta mies muuten... Voi luoja.
Ei yhtään enää sen kaltainen mies jota kovin pitkään katselisin. Elämämme olivat loppujen lopuksi menneet täysin eri suuntiin ja kun minä olin aikuistunut hän oli jäänyt jonnekin teinipojan tasolle. Katkeroitunut ja negatiivinen, kiroili ja käyttäytyi huonosti. Sen jälkeen pääsin hänestä kunnolla yli välittömästi. Jos Ap:n mies ja hänen ihastuksensa tapaisivat olisi hyvinkin mahdollista että siinä ei olisikaan enää yhtään mitään heidän välillään.
Ei aikuinen jaksa roikkua menneessä. En sietäisi moista viestittelyä mieheltäni. En sietäisi myöskään toiseen ihastumista. En myöskään itseltäni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 12:38"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 21:16"]
Eivät kaikki pääse existään yli, vaikka aikaa kuluisi paljonkin. Minulla on noin 18 vuoden takainen exä, joka ei ole edelleenkään pystynyt käsittelemään meidän eroamme aikuisen tasolla ja käyttäytyy kohdatessamme aina täysin epäterveesti. Lähinnä se vaihtelee akselilla avoin vihamielisyys - teeskennelty välinpitämättömyys (joka on tietysti siitä hilpeää että mitä innokkaammin sitä välinpitämättömyyttä teeskentelee, sitä ilmeisempää on että takaa löytyy voimakkaat käsittelemättömät tunteet minua kohtaan). Kun törmäsimme ensimmäistä kertaa monen vuoden jälkeen, oletin meidän vaihtavan kuulumiset (kuten muut exäni tekevät) mutta hän taisi saada paniikkikohtauksen. Joka sekin tietysti kertoo paljon.
[/quote]
Minäkään en siedä muutaman exäni näkemistä, alkaa oksettaa ja hävettää, että olen ollut joskus niin epätoivoinen, että sekaannuin niihin. Luulekohan ne että olen kiinnostunut, kun ei kiinnosta edes kuulumisten vaihto. :D Kunnon av-menoa, että mies ei ole vieläkään yli sinusta, jos tulee pahoinvoivaksi, kun satut näköetäisyydelle.
[/quote]MInusta kyllä tämä 32:n viesti on sitä tyypillistä, tasotonta AV-menoa, eikä suinkaan tuo fiksu analyysi jota kommentoit. Jos sinä tulet (muka) pahoinvoivaksi, et selvästi ole sinut elämäsi ja valintojesi kanssa
Jos ovat sutinointinsa aikaan siis olleet molemmat tahoillaan suhteissa, kuten ovat nytkin, niin ehkä ovat vaan sitä ihmistyyppiä. Siis että se arkipäiväinen parisuhde ei koskaan riitä, vaan rinnalle kaivataan jotain pientä seikkailua. Jos hekin lyöttäytyisivät yhteen, hankkisivat lopulta sitten ne uudet jännitykset joistain toisista suhteen ulkopuolelta. Eli ei tuo nainen välttämättä ole mikään erityinen miehellesi, helposti ollut vaan saatavilla kun jo ennestään tuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuossa mitään ihmeellistä paitsi ootko oikeesti tosissaan että miehes ei oo ikinä kertonu rakastavansa sinua?
Täh?
Ei saanut elämänsä rakkautta. Mulla vähän sama. Vielä kuudenkin vuoden jälkeen kirveltää. ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on sitten ollut hänelle se "elämän nainen" mutta kun ei häntä saanut niin tyytyi sitten toiseksi parhaaseen. En sano mitenkäön pahalla, vaan hyvällä, ap, että itse päätät tyydytkö siihen kakkosen osaan vai lähdetkö etsimään onneasi muualta. Mä en kyllä varmaan henk.koht jäisi tuollaiseen suhteeseen.
Minulla vähän sama tilanne, siis kuin mihelläsi. Yhä haikailen 15 vuoden takaisen ihastuksen perään vaikka olen naimisissa. Valitettavasti oman miehen kanssa ei ole samanlaista kuin sen toisen...
mies ei ole koskaan sanonut rakastavansa sinua? Ja teillä on vauva? Siis ihan oikeasti?
Sinänsä ymmärrän miestä, tuo nainen on hänen elämänsä nainen, se, jota ei koskaan unohda.
Minullakin on sellainen mies menneisyydessä, 20 vuotta sitten, edelleen mietin häntä ja tiedän, että hän oli elämäni mies, sielunkumppanini, ja tiedän, että hän tuntee samoin. Menetettyjä mahdollisuuksia :(
Ei syytä huoleen, jos sulle on ok että miehesi ei sinua rakasta vaan olet ollut ja tulet loppuun asti olemaan se kakkosvaihtoehto. Se, johon piti "tyytyä" kun ei toista saanut.
Asiallisia vastauksia please!
Onko teistä NORMAALIA että joku ihminen jää noin pitkäksi aikaa kaihertamaan?
Ja luuletteko että heillä on kontakoimista myös muulla tavoin, esim. skypellä, mailitse jne.?
Nainen asuu briteissä.
Eivät kaikki pääse existään yli, vaikka aikaa kuluisi paljonkin. Minulla on noin 18 vuoden takainen exä, joka ei ole edelleenkään pystynyt käsittelemään meidän eroamme aikuisen tasolla ja käyttäytyy kohdatessamme aina täysin epäterveesti. Lähinnä se vaihtelee akselilla avoin vihamielisyys - teeskennelty välinpitämättömyys (joka on tietysti siitä hilpeää että mitä innokkaammin sitä välinpitämättömyyttä teeskentelee, sitä ilmeisempää on että takaa löytyy voimakkaat käsittelemättömät tunteet minua kohtaan). Kun törmäsimme ensimmäistä kertaa monen vuoden jälkeen, oletin meidän vaihtavan kuulumiset (kuten muut exäni tekevät) mutta hän taisi saada paniikkikohtauksen. Joka sekin tietysti kertoo paljon.