Kokemuksia teiltä joilla lapsilla pienet ikäerot

poika nyt 1v5kk ja tyttö 2kk. päivääkään en vaihtais pois...no ehkä muutaman kuitenkin. nyt vähän rankempaa kun esikoinen kipee.

Hyvin menee noin pääsääntöisesti. Ihmeesti sitä itse venyy kun on tarvis. Mustasukkaisuutta on ollut äärimmäisen vähän (vauva nyt 8kk). Kuopus oli ekat 4 kk todella itkuinen ja viihtyi vaan liinassa mutta en silti tuntenut olevani kovin zombie lasten kanssa.



Esikoisella ja kakkosella on ikäeroa tasan 4v ja sekin on ollut minusta hyvä ikäero. Puolensa molemmissa. Luulen että mustasukkaisuus ja se leikkivätkö lapset keskenään riippuu enemmän alsten luonteesta kuin ikäerosta.



Tietysti välillä on raskasta mutta jos mies on mukana (edes jonkin verran) niin jotenkin jaksaa. Ja niin kun monella niin minullakin kaikkein raskainta on ollut esikoisen vauva-aika vaikka sillon oli mahdollisuus nukkua päiväunia ja tehdä muka niin paljon enemmän. Eikä minusta tämä arki ole ollut mitään päivästä toiseen kitkuttelua jonkinlaisella menestyksellä vaan usein nautin päivistämme.

Hyvin on mennyt tähän asti. Kuopus on nyt 6kk. Esikoisen ja keskimmäisen ikäero on 2v11kk ja hyvin meni silloinkin. Esikoinen oli jo niin " iso" että halusi auttaa ja opetella kaikkia juttuja, mitä vauva ei osaa.



Olen usein miettinyt, että onneksi ensimmäisen ja keskimmäisen välillä oli isompi väli kuin näiden nuorempien. Esikoinen ja keskimmäinen touhuilevat paljon yhdessä ja vauva saa siten olla rauhassa. Jos esikoinen on pois, täytyy keskimmäistä vahtia ihan toden teolla ettei hän " hoitaisi" pikkusiskoa turhan rajusti.

Pienempi on todella helppo, mutta isompi ns. aktiivinen lapsi. Ei hetkeäkään aloillaan. Lisäksi uhma painaa päälle. Olen onnellinen lapsistani ja rakastan heitä valtavasti, mutta samalla väsynyt ja sen vuoksi toisinaan huonolla tuulella. Koti on jatkuvasti kuin pyörremyrskyn jäljiltä ja se ärsyttää minua todella. Meillä ei ole myöskään mahdollista saada lapsiamme hoitoon kenellekään läheiselle, koska asumme kaukana heistä.

Olen sitä mieltä että se on lasten perus luonteesta ja temperamentista kiinni miten menee. Meillä on mennyt todella hienosti. Isoveli on ottanut siskonsa avosylin vastaan eikä ole osoittanut minkäänlaisia mustasukkaisuuden merkkejä siskon nyt olessa 4kk.

Oma ikäkauteensa liittyvä uhmaikä on alkanut nostaa päätään, mutta sekin on mennyt omalla painollaan.

Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän pieneen ikäeroon.



Mutta tuleehan teille melkein 2v ikäeroa ainakin kerta esikoisenne on kohta jo 1v. 2vuotias on jo aika toimelias jos ja kun pikkusisar tulee taloon.

Vaikka tietysti rakastankin lapsiani, on tämä pikkuvauvavaihe ihan tosissaan rankkaa. Ei ole päivittäin hoitoapuja ja mies paljon töissä. Esikoisesta ei paljon apuja ole vielä kuin leikkimielessä, pikemminkin haittaa. Uhmaikä pahimmillaan, ja nukahtaminen yhtä taistelua. Ja ei ainakaan auta, kun vauvalla on masuvaivoja ja huutaa sitä sitten alkuyöt ja välillä päivälläkin. Väsyttää ja välillä olen ihan zombiena, vaikka toisaalta olin vieläkin enempi zombie esikoisen vauva-aikana, kun oli vasta yksi lapsi, kärsin synnytyksen jälk. masennuksesta. Nyt en sitä tunne, vain on muuten vaan rankkaa. Vauvakuume nosti 1v synttäreiden jälkeen päätään ja puolivahingossa me tuo toinen saatiin sitten, toisaalta oli haaveissa aina että kaksi lasta ja pienellä ikäerolla... Kotona molemmat lapset siis. Mustasukkaisuus ilmenee siten, että imettäessä isompi aina tulee pomppimaan päälle ja haluaisi syliin yms. huomiota.



Hyviä puolia jos hakee, niin nyt väsyksissä pitää oikein miettiä... ;)

samat tavarat käy ettei ole menneet " vanhanaikaisiksi" , paitsi kaksosrattaat piti hankkiman, mahdollisesti leikkiseuraa vähän isompana, molemmat lapset on nyt sitten tehty, eikä tarvii enää koskaan... jos olis lykännyt, ei ehkä oliskaan tullut tehtyä, kun ei olisi enää jaksanut yhden jälkeen. Hmm...



Huonoja sitten? Se mustasukkaisuus ja uhmaikä esikoisella pahimpaan aikaan, ja piti hankkia kaksosrattaat, silti tuntuu aika vaivalloiselta liikkua yhdessä näiden kanssa yksin, pukemisrumba talvella (ehdottomasti siis kesävauva tai kevätvauva olis parempi tällä ikäerolla), se että tuntuu, että esikoinen kasvaa silmissä liiankin äkkiä ja siltä on pakko vaatia joskus jotain asioita liika varhain, samoin vauvasta ei ehkä niin ehdi nauttia niinkuin esikoisesta aikanaan, vaikka ei siitäkään paljon nauttinut (koliikkilapsena hänkin).



Ihania puolia, oli ikäero mikä tahansa, se kun lapset halii toisiaan, ja esikoinen pussaa pienempää, haluais pukea häntä ja hoitaa vauvanukkejaan kovasti kuin äiti, ja haluais kylvettää pikkuveljeään, yms. Ja sitten ne käkättää keskenään. Vauva nauraa kaikista eniten isosiskolleen ja katsonut alusta asti ihaillen tätä. Isompi tykkää vauvasta myös, mutta äitin huomiota silti pitää saada ja väsyksissä ja uhmassa saattaa mm. heittää pienempää jollakin. Ja ihan hölmöyksissään saattaa juosta päin, siis ei voinut ihan alussa yhtään jättää yksin lattialle.. Jos ideaalia ikäeroa hakisin itselleni vanhempana, niin se olisi joku 6-7 vuotta varmaan, katsoo nyt sitten miten käy kolmannen tulon kanssa kun 5-6 vuotta on mennyt.. ;)

niinkun joku jo kirjottelikin riippuu niin lasten luonteesta ja monesta muusta esim. tuleeko koliikkia vai ei, nukkuuko lapset kiltisti yöllä vai ei ja sen sellaisia.



Meillä tytöt 1v4kk ja 5kk eli ikäeroa vain 11kk. Isompi nukkuu(pääsääntöisesti) yöt heräilemättä (21.00-08.30), nukahtaa itse sänkyynsä, ei syö tuttia tai pulloa, ei nirsoile ruoan kanssa vaan on helppo syötettävä...itsekkin syö jo melko kiitettävästi. Luonteeltaan kyllä tulinen ja temperamenttinen tyttö, ettei se aina ihan helpolla päästä.



Uudempi tulokas ja kiltti ja perustyytyväinen vauva. Nukkuu yöt 21-05/06 jolloin syöttö ja jatkaa unia suunnileen puoli ysiin. Päivällä viihtyy myös itsekseen jokellellen. Päiväunille laitan ulos vaunuihin, maitoa pullosta, vaatteet päälle, tutti suuhun ja vaunut ulos. Nukahtaa itsekseen, monesti melkeen jo puettaessa. Iltaisinkin nukahtaa itsekseen sänkyynsä, tutin joutuu ehkä käydä laittamassa.



Oman kokemukseni perusteella voin siis suositella, meillä kaikki on mennyt niin mukavasti etten voi valittaa. Tosin voihan ongelmia vielä olla edessä päin ja varmasti onkin.

Itse tekisin varmaan vielä kolmannen samaan putkeen mutta kroppa tuntuu tarvitsevan taukoa.

Meillä lapsia siis kolme (kaikki poikia) ja lapsiluku täynnä. Halusimme pienet ikäerot, jotta lapsista olisi toisilleen myöhemmin seuraa ja itse halusin vaipparumban ohi yhdellä kertaa. Pikkuvauvavaiheet olleet helpoimpia. Ongelmia tullut meillä kun vauhti lapsilla lisääntyy. Nuorin nyt 6kk ja vanhin siis 3v9kk. Joskus on tosi hyviä ja " helppoja" päiviä. Pääsääntöisesti äidin ja lasten hermoja kiristää isoimpien poikien tappelu. Pojat raapivat toisensa verille, purevat toisiaan (ei onneksi vielä verille asti) ja hakkaavat leluilla toisiaan päähän ja potkivat. Ei ole kivaa katseltavaa.

Helpointa on silloin, kun isä lähtee esikoisen tai keskimmäisen kanssa kahdestaan ja kotiin jää vauvan lisäksi siis vain toinen isoista pojista. Tällöin ehtii kotona joitain hommiakin tekemään ja isomman kanssa rauhassa puuhastelemaan. Meillä nimittäin tahtoo kahden isomman yhtäaikaa samassa tilassa ollessa aika kulumaan erotuomarina olemiseen tai sitten päättömään riehuntaan (voi todellakin sanoa, että joukossa tyhmyys tiivistyy)

Pojat ovat kaikki aivan ihania. Esikoinen nukkuu hyvin, keskimmäinen on vieläkin yöheräilijä, samoin pienin. Isä hoitaa meillä aamuisin ennen töihin menoa kahden isoimman aamutoimet, jotta äiti saa aamuisin nukkua vähän pidempään :)

Aika aikaansa kutakin. Elän siinä (harha)luulossa, että kunhan kaikki ovat yli 3v, elämä helpottaa ;)

Onnea teillekin esikoisesta

Meillä terve ja reipas poika syntyi luomuna -95 toukokuussa vuosien yrittämisen ja hoitojen jälkeen. Ajattelin, että se oli vaan " joku tsäkä" , mutta kuinka ollakaan, täysimetyksestä huolimatta tulin heti ekasta kerrasta uudelleen raskaaksi ja toinen terve poitsu syntyi maaliskuussa -96 eli pojilla on 10,5 kk ikäeroa.

Raskausajat olivat helpot. Myös pojat olivat kilttejä, helppoja ja terveitä. Siinä mielessä hyvin meni, mutta oli se aika vaikeaa, kun yritti toista imettää ja esikoinen hääräsi omiaan ja aina juuri silloin tietysti keksi kaikkea hölmöä, kun touhusin tai imetin toista.



Tammikuussa-98 syntyi ihana tyttövauva ja elokuussa -99 neljäs lapsi, tyttö. Oli siis neljä pientä lasta neljässä vuodessa.



Väsynyt olin monta vuotta putkeen, jatkuva univelka, mutta ehkä se että lapseni olivat terveitä teki hommasta helpomman. Toista olisi ollut sairaan lapsen kanssa. Ei siinä pariin vuoteen käyty miehen kanssa kahdelleen missään, yksin kauppaan pääsykin oli juhlaa!



Muistan kyllä ihmisten ihmettelyt ja huokailut, kun luettelin lapseni iät. Joskus jopa joku ajattelematon pikkusielu saattoi tokaista " onko tullu mieleen käyttää ehkäisyä?" ...kun tämä oli ihan meidän oma ja täysin tietoinen valintamme.



Itse olen onnellinen, enkä tippaakaan kadu, että päädyin tekemään ja Luoja lapsia soi noin tiheässä aikataulussa. Nyt heistä on valtavasti seuraa toisilleen ja iloa meille kaikille. Nyt sisarukset, jo 10, 9 , 7 ja 6v. hoitelevat iltatähteämme, 3 kk:n ikäistä poikavauvaa.





Tsemppiä kaikille!!!





Mikaela

Meillä ikäeroa 1v8kk ja MIELETTÖMÄN hyvin mennyt tähän asti, olen kyllä sellainen ihminen luonteeltani että rakastan liioitella asioita itselleni ja myöhemmin todeta että ohhoh, se olikin paljon helpompaa :D



Esikoinen nyt 2v ja kuopus 4kk, tässä on vielä hyvää aikaa sattua ja tapahtua mutta alku on sujunut odotettua helpommin, tosin kummatkin nukkuneet oikeastaan aina todella hyvin eikä syömisten tai allergioiden takia ole ollut ylimääräistä huolta.



Se riippuu niin paljon lapsista, luonteista, äidin jaksamisesta...kaikesta!:D Kukaan toinen ei voi sanoa mikä sopii teille, esim. Mä en ikinä ostais tollasia saappaita kun naapurilla on, eikä naapurin mamma takuuvarmana käyttäis mun oranssista toppatakkia, eli jokainen tyylillään :)



JMMK