Lähdin Facebookista pari kuukautta sitten. Kukaan ei kaipaa.

Monestiko olet itse soittanut kavereillesi?

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:24"]

Monestiko olet itse soittanut kavereillesi?

[/quote]

Se jäi aloituksesta vahingossa pois. Olen siis soittanut pari kertaa viikossa tähän asti, mutten enää jaksa. Ei ole koskaan aikaa. Kun en ole Facebookissa, niin en voi tietää ennen soittamista, että joku kaveri on flunssassa, joku onkin lomamatkalla, joku lukee tenttiin, joku on menossa juhliin jne. Parin kuukauden ajan olen yrittänyt käydä läpi "lähimpiä" noin 20-30 kaveria, joiden kanssa olin aiemminkin edes jotenkin tekemisissä Facebookin ulkopuolella. Käytiin kahvilla, leffassa, lähimpien kanssa vaikka Tallinnassa tai mökillä. Aina kaikilla on jotain muuta tekemistä. Nyt ei sovi. Eikä huomenna, eikä ensi viikolla ja sitten olenkin 3kk Intiassa..

ap

Mulla on muutama facebook-kaveri, jotka on moneen otteeseen ilmoittaneet poistuvansa kokonaan kaikista sosiaalisista medioista. Ja yllättäen tulevatkin nopeasti takaisin. Siksi en ainakaan itse jaksa reagoida tuommoisiin. Tai sitten jos kyseessä on ihminen, jonka päivitykset ei muuten vaan suuremmin kiinnosta, niin en välttämättä edes heti huomaa jos on poistunut kavereista.

600 kaveria? Oliko toi vitsi

Normaaliahan se on, että ystävät ajautuvat erilleen kun elämä vie pois opinnoista ym. yhteisistä riennoista. Facebookia siitä on turha syyttää, se sentään antaa mahdollisuuden pitää edes jonkinlaista yhteyttä ja pysyä kärryillä muiden kuvioista.

Lähdin facebookista kohta vuosi sitten ja vieläkin säännöllisesti kaivataan :D

Ilmeisesti sinulla ei ollut yhtään ystävää :( fb voi kyllä hämätä tuon suhteen. Itse olen saanut facebookista ystäviä jotka pitävät yhteyttä vaikken ole enäö facebookissa.

Huh, onneks en oo koskaan ollut Facessa, niin pudotus ei ole noin raju. Vähän enemmänkin sosiaalista elämää mulla vois olla, mutta en aio kuitenkaan tavoitella sitä niin rajulla keinolla, että liittyisin yhteisöpalveluun, jonka jälkeen yksityisyys siinä mielessä kun itse haluan sen pitää, olisi mennyttä.

Sun ei auta kuin hankkia uusia ystäviä, luoda toisenlainen verkosto. Meitä muunkinlaisia on. Minä sovin tapaamiset aina puhelimitse, tekstarilla tai kasvotusten. Ei tiedustelupalveluille kuulu, ketä tapaan, missä ja milloin.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:31"]

600 kaveria? Oliko toi vitsi

[/quote]

kuinka niin?

Minulle kävi samoin. Facesta lähteminen oli kuolinisku sosiaaliselle elämälle. Uusia kavereita en ole löytänyt tilalle.

No se nyt vain on niin, että ihmiset ovat yhtä kiireisiä kuin sinä ja valitsevat helpoimman tavan pitää yhteyttä, eli facebookin, koska muutenkin ovat koneella. Jos joku ilmoittaa lähtevänsä facebookista, se viestii herkästi muille sitä, että teenpä tässä kokeen ja marttyyrinomaisesti testaan kuka oikeasti välittää. Samaan tyyliin kuin ne idioottimaiset päivitykset joissa testataan kuinka monta tykkäämistä joku itsesäälinen jorina saa ja sillä mitataan välittäminen. En mäkään soittelisi, koska tuntuisi, että en mä varmaan ole sulle niin tärkeä ja olet vetäytynyt tavallaan areenalta itse. En haluaisi tunkeilla.

Niin no, jos sinulla oli 600 kaveria Facessa, niin eipä ihme että on "tykkääjiä" kertynyt päivityksille... Ei se tykkäys oikeasti tarkoita sitä, että paskaakaan kiinnostaisi, sitä on vaan helppo klikata... Tuommoisessa kaverimäärässä näitä "Joo, ihan sama -klikkaajia" riittää, ja sitten helposti luulee että päivitys oikeasti kiinnostaa jengiä niin paljon.

En oo koskaan ymmärtänyt sitä että pitää ihan ilmoittaa kun aikoo jättää Facebookin. :D Lähtis vaan hissukseen lätkimään, turhaa huomionhakemista tommonen.

Miksi lähdit?

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 10:07"]

En oo koskaan ymmärtänyt sitä että pitää ihan ilmoittaa kun aikoo jättää Facebookin. :D Lähtis vaan hissukseen lätkimään, turhaa huomionhakemista tommonen.

[/quote]

Samaa mieltä. Mä ajattelin pitää FB- ja/tai some-tauon. Idea sai alkunsa, kun puhelimeni hajosi eikä mulla ollut sim-kortilla kuin parin ihmisen puhelinnumerot. Nyt en voi soittaa oikein kenellekään, kun ei ole numeroa. Enkä edes kaipaa yhteydenottoja. Seuraavaksi FB ja sitten mahdollisesti muukin some. Jos ottaisi tavoitteeksi vaikka 6 kk ja katsoa, millaiseksi elämä muuttuu.

Facebook-ystävät eivät ole oikeita ystäviä, eikä tykkäysten määrä tai fb-kavereiden määrä merkitse sitä, että olisi suosittu. Facebook erottee ihmis yhdistämisen sijaan, joten jos olet ollut vuosia Facebookin varassa, niin se tarkoittaa todellakin sitä, että olet Facebookin varassa ja jos luovut Facebookista, ei jää jäljelle mitään.

Jos omistaa aikansa ja elämänsä Facebookille, niin sitten on aika tyhjää ja yksinäistä jos siitä luopuu. Sellainen se Facebook on.

Itse jätin mys Facebookin. Olin FB:ssä todella suosittu. Sain myös kutsuja tapahtumiin, jopa häihi, läksiäisiin, mutta nuo kutsujat eivät olleet koskaan oikeita ystäviä. Paikan päällä eivät edes puhuneet minulle, lin vain "ihmistäytettä" bileissä, jotta näyttäisi että heillä on pajon ystäviä. Pinnallista paskaa.

Facebookin jättäminen paljastaa sosiaalisen elämäsi todellisen tilan sekä sen, kuinka paljon sinulla on oikeita ystäviä.

Oikeit ihmisiä kaipaa. Heille soittelee ihan henkilökohtaisestikin. Heitä miettii ilman jatkuvaa muistuttelua. Heidät muistaa, vaikka he eivät tupsahtaisia koko ajan uutisvirtaan. Heitä onnitellaan henkilökohtaisesti syntymäpäivänä, eikä vain Facebookin aikajanalla.

Facebook on todella koukuttava, koska se vaikuttaa palkitsevasti aivojen dopamiinireseptoreihin, kuten tupakka. Siksi sitä on niin vaikea jättää. Se antaa illuusion sosiaalisesta elämästä ja yhteydestä muihin ihmisiin.

Kun itse jätin Facebookin, niin laitoin muutamille mukaville entisille oikean elämän kavereille tai sellaisille, joista olisin halunnut lähempiä kavereita kuin vain nettituttuja, viestit numeron kera että voivat ottaa yhteyttä. Olin tosi tarkka ja käytin tuntosarvian ja laitoin viestin vain sellaisille, joista tiesin, että tykkäävät musta ihmisenä, enkä väkisin tyrkytä seuraani sellaiselle joka ei välitä (ongelma,, jota moni ei tiedosta). Vain yksi jätti vastaamatta ja hän olikin ainoa heistä, josta en ollut ihan satavarma.

Voin sanoa, että yksi ilta keskustelua nokikkain kaverin kanssa on miljoona kertaa voimallisempi ja tärkeämpi kokemus kuin vuosikausia Faceook-kaveruutta ja tykkäilyä ja kommentointia puolin toisin, tsättäilyäkin. Oikea elämä päihittää Facebookin 6-0.

Joten jos ongelma on se, että ilman Facebookia ei ole sosiaalista elämää, niin ala aktiivisesti sellaista luomaan itsellesi. Luo itsellesi sellainen elämä, jota ei tarvitse paeta Facebookin valhemaailmaan.

Facebookiton kirjoitti:

Facebook-ystävät eivät ole oikeita ystäviä, eikä tykkäysten määrä tai fb-kavereiden määrä merkitse sitä, että olisi suosittu. Facebook erottee ihmis yhdistämisen sijaan, joten jos olet ollut vuosia Facebookin varassa, niin se tarkoittaa todellakin sitä, että olet Facebookin varassa ja jos luovut Facebookista, ei jää jäljelle mitään.

 

Jos omistaa aikansa ja elämänsä Facebookille, niin sitten on aika tyhjää ja yksinäistä jos siitä luopuu. Sellainen se Facebook on.

 

Itse jätin mys Facebookin. Olin FB:ssä todella suosittu. Sain myös kutsuja tapahtumiin, jopa häihi, läksiäisiin, mutta nuo kutsujat eivät olleet koskaan oikeita ystäviä. Paikan päällä eivät edes puhuneet minulle, lin vain "ihmistäytettä" bileissä, jotta näyttäisi että heillä on pajon ystäviä. Pinnallista paskaa.

Facebookin jättäminen paljastaa sosiaalisen elämäsi todellisen tilan sekä sen, kuinka paljon sinulla on oikeita ystäviä.

 

Oikeit ihmisiä kaipaa. Heille soittelee ihan henkilökohtaisestikin. Heitä miettii ilman jatkuvaa muistuttelua. Heidät muistaa, vaikka he eivät tupsahtaisia koko ajan uutisvirtaan. Heitä onnitellaan henkilökohtaisesti syntymäpäivänä, eikä vain Facebookin aikajanalla.

Facebook on todella koukuttava, koska se vaikuttaa palkitsevasti aivojen dopamiinireseptoreihin, kuten tupakka. Siksi sitä on niin vaikea jättää. Se antaa illuusion sosiaalisesta elämästä ja yhteydestä muihin ihmisiin.

 

Kun itse jätin Facebookin, niin laitoin muutamille mukaville entisille oikean elämän kavereille tai sellaisille, joista olisin halunnut lähempiä kavereita kuin vain nettituttuja, viestit numeron kera että voivat ottaa yhteyttä. Olin tosi tarkka ja käytin tuntosarvian ja laitoin viestin vain sellaisille, joista tiesin, että tykkäävät musta ihmisenä, enkä väkisin tyrkytä seuraani sellaiselle joka ei välitä (ongelma,, jota moni ei tiedosta). Vain yksi jätti vastaamatta ja hän olikin ainoa heistä, josta en ollut ihan satavarma.

Voin sanoa, että yksi ilta keskustelua nokikkain kaverin kanssa on miljoona kertaa voimallisempi ja tärkeämpi kokemus kuin vuosikausia Faceook-kaveruutta ja tykkäilyä ja kommentointia puolin toisin, tsättäilyäkin. Oikea elämä päihittää Facebookin 6-0.

 

Joten jos ongelma on se, että ilman Facebookia ei ole sosiaalista elämää, niin ala aktiivisesti sellaista luomaan itsellesi. Luo itsellesi sellainen elämä, jota ei tarvitse paeta Facebookin valhemaailmaan.

Laskitko kuinka monta kertaa sanoit sanan facebook?

Lähdin facebookista 3 vuotta sitten. Niitä oikeita kavereita jäi viisi. Tarkoitan tällä siis sitä, että nämä ottavat yhteyttä myös muuten. Tuo on minulle ihan ok määrä. Minulla on kuitenkin oma perhe, vanhemmat ja vielä muut sukulaiset päälle, niin en tarvitse tuon enempää ystäviä.

Jätin kans Facebookin. Jotenkin rasittavaksi se kävi. En kaipaa isoa sosiaalista verkostoa oikeassakaan elämässä. Mutta oli siellä myös mielenkiintoisia ryhmiä ja asiallisia keskusteluja. Tiedon jakaminen oli kätevää.

Ei kellään voi olla 600 kaveria, ei vaikka laskisi kaikki sukulaisetkin mukaan. Mulla on fb-kavereissa n. 60 ihmistä, suurin osa sellaisia joita näen edes joskus oikeastikin. Muutama sukulainen joita en ole nähnyt kymmeniin vuosiin, eli viimeksi lapsena/nuorena. Joitain fb-kavereita on jostain harrastuksesta, mutta niitäkin karsin sitten jos ei enää nähdä tai ei mitenkään kommentoida toistemme päivityksiä. Minä en edes tunne kuuttasataa ihmistä, enkä halua että täysin vieraat ihmiset näkisivät elämästäni kaiken sen mitä fb sivuilleni laitan, se on mulle vähän kuin pieni päiväkirja, ja se auttaa pitämään yhteyttä sisarusteni ja vanhempieni kanssa kun kaikki asutaan suht kaukana toisistaan, sama juttu ystävien kanssa joiden kanssa ei enää asuta samalla paikkakunnalla, pysytään mukana suurinpiirtein toisen elämässä vaikka ei niin ehditä nähdä, eikä juurikaan soitella, joskus puhutaan fb:ssä yksityisviesteillä jos on jotain varsinaista asiaa.